Lue keskustelun säännöt.
Uusi vauva heti enkelin jälkeen, mutta pelottaa...
12.09.2008 |
Meidän enkelivauvamme syntyi ja lensi luotamme pois 11.7.08.
Kyseessä perinnöllinen ARKDP-tauti.
Vauvamme on haudattu ja suurin järkytys ja suru koettu. Suru ei kyllä lähde koskaan pois. Uuden vauvan tekemisestä on keskusteltu jo. Haluaisin niin kovin uudelleen raskaaksi, mutta pelkään että seuraavallakin lapsella on tuo tauti ja joutuisin keskeyttämään raskauden, kestänkö sitä? Riski kun on se 25% jokaisessa raskaudessa. Tosin seuraavalla kerralla saamme tietää jo alkuraskaudesta onko kaikki kunnossa, viimeksi kun järkyttävä totuus tuli ilmi vasta muutama tunti ennen synnytystä. Lisäksi pieni syyllisyys siitä olenko jo surrut tarpeeksi, olisiko jo aika iloon, kalvaa takaraivossa.
Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi että syyllisyyttä on turha tuntea, mikä on ihan totta, emme tehneet mitään väärin, satumme vaan omaamaan juuri sen samaisen geenivirheen, mikä on hyvin harvinaista.
Kukaan ei voi rakasta tyttöämme korvata, mutta mitä jos uuden vauvan myötä vaikka unohdankin, en usko, mutta pelkään kumminkin että niin voi käydä. Ja saanko olla uudesta vauvasta sitten vilpittömän onnellinen?
Kommentit (47)
Ensimmäinen lapsesi on aina lapsesi ja siksi rakas, sitä ei voi mikään muuttaa. Ei toinen lapsi tule millään tavalla syrjäyttämään toisen paikkaa sydämessäsi.
Minunkin oli vaikea ymmärtää ensimmäisen lapsen jälkeen kuinka koskaan voisin rakastaa toista lasta, kun rakkaus ensimmäiseen täytti sydämen! Mutta niin vain kävi, että rakkaus kakasinkertaistui, sydän siinä mukana :-)
Osanottoni suruun, onnea tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos, niin aika tunteettomalta ja kylmältä vaikutat. Lapsesi kuolemasta on vasta 2kk ja nyt jo olet valmis uuteen raskauteen?? Minä en oman vauvani kuoleman jälkeen (kuoli täysiaikaisena heti syntymänsä jälkeen) pystynyt edes seksiin 3 kuukauteen kun tuntui niin pahalta.
Kyllä pitää olla saatanan tampio, mitä se sulle kuuluu missä vaiheessa ap haluaa uutta lasta yrittää. Se ei tee susta yhtään sen parempaa äitiä, tai sun rakkaudestasi suurempaa vaikka et seksiin kyennyt. Jokainen ihminen suree tavallaan, etkä sinä ole se joka päättää millä tavalla.
en tiedä, miksi mä nyt tällaiseen pinoon viitsin kirjoittaa, kun niin typeriä kommentteja on tullut. Ehkä siksi, että toivon oikeasti ap:lle voimia. Kuolleista vauvoista puhutaan enkelivauvoina meidän kuolleiden vauvojen vanhempien kesken ihan yleisesti. Mä sain kans vauvan joka kuoli, raskauduin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen uudelleen. Aloitimme yrityksen kolme kk synnytyksen jälkeen ja tulin heti raskaaksi. Mielestäni aika oli minulle sopiva, vaikka suru on vieläkin läsnä. Saan raskaudesta lisää voimaa ja uskoa tulevaan. olen surrut ja käsitellyt asiaa syvältä, jotta elämä olisi helpompaa. minulle vauva on aina ensimmäinen lapseni. olen kokenut myös keskenmenoja, mutta niitä en koe vauvoina enkä enkeleinä. Kyllä yhteys on ihan eri luokkaa kun kyseessä on synnytys ja kuolema kuin keskenmeno. Jaksamista ja uutta raskautta suosittelen kun sinusta siltä tuntuu!! kaikki on niin henkilökohtaista. kaikkea hyvää!
Hassua että tämä tänä aamuna silmiini pisti..
Itse olen synnyttänyt terveeksi luullun vauvan ja muutaman tunnin iässä sylissäni hänet pois päästänyt mieheni kanssa. Yhtäkkisesti meidät temmattiin onnellisesta syntymästä, vanhempien suurimpaan elinikäiseen painajaiseen..
Aikaa tästä on yli 4-vuotta, siltikään suru ja ikävä ei ole loppunut. Muuttanut muotoaan vain, olemme oppineet sen kanssa elämään. Meillä on kolme lasta, kaksi tervettä lasta luonamma ja yksi taivaassa.
Yksi lapsi on tämän jälkeen syntynyt ja toivottavasti tänään syntyy neljäs lapsemme:)
Sitä onko hän terve vai ei, emme tiedä ennen syntymää.. rukoilla vain voimme tämän puolesta ja luottaa omaan vaistoon, että terveen lapsen syliin kohta saamme. Ihan pian ähdemme sairaalaan päin ajelemaan.
Se milloin on oikea aika seuraavan lapsen.. sitä ei kukaan voi teille sanoa. Sen tunnet itse sisimmässäsi, te molemmat tiedätte sen kun aika on.
Surkaa rauhassa ja kun hetki uuden lapsen tulee ei kukaan voi kieltää etteikö kuollutta lasta saa edelleen surra! Se on loppuelämän pituinen asia, jota työstää välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kukaan ei voi sanoa miten ja kuinka kauan pitää surra näin ja näin..Kukaan ei näe sisinpäämme, voimme olla surun murtamia sisältä, vaikka päällisin puolin kaikki on jo kunnossa. elämä hymyilee ja me sen mukana..
Varsinkin ensinmäinen odotusaika on raskasta lapsen kuoleman jälkeen, sen voin sanoa. Yksin ei kannata pelkojen kanssa olla, vaan hakea apua.
Voimia teille!
. myös uudessa odotuksessa sekä kun vauva syntyy. Ette te kuollutta lastanne sure yhtään sen vähempää, vaikka olette onnellisia sitten uudesta perhetapahtumasta.
Terveisin ed, kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei
meillä ensimmäinen yhteisemme menehtyi kuuden viikon ikäisenä synnynnäiseen sydänvikaan, joka havaittiin vasta ruumiinavauksessa. "kakkosta" lähdimme "heti yrittämään" ajatuksella, "tulee jos on tullakseen". Saimme neljän vuoden päästä ihanan, terveen tyttölapsen ja nyt heitä on kolme. Ja olen jokaisesta heistä aivan tavattoman onnellinen. Raskausaikoina kyllä pelkäsin menetystä, mutta nyt osaan olla jokaisesta onnellinen!
Surutyö ei ole muutamassa kuukaudessa ohi. Meillä menetyksestä on kahdeksan vuotta ja nyt rupeaa helpottamaan. tuska ei ole enää niin kova.
toivon sinulle voimia, sillä suuren surusi lisäksi joudut kestämään kaikenlaisia sammakoita. Ihmisillä on tarve kommentoida, vaikka mitään ei osaisikaan sanoa.
Oletko jo löytänyt vertaisryhmiä? Käpy ry:n sivuilta löydät hyvää tietoa. ja meillä on myös email-ryhmä lapsenmenettäneille.
Ota oma aikasa surussasi, lapsenmenetys on pahinta, mitä äiti voi kokea! se ei ole hetkessä ohi.
Voimia ja halauksia
Pyry-enkelin ja kolmen eläväisen tytön äiti
ap, menehtynyt lapsesi tuskin haluaisi että lykkäätte sisaruksen hankintaa, eikä sinun todellakaan pidä mitään huonoa omaatuntoa kokea. Ei surua mitata ajassa ja kuten tuolla edellä joku sanoikin, niin 9kk on pitkä aika käydä menetystä vielä läpi.
Voimia