Lue keskustelun säännöt.
Uusi vauva heti enkelin jälkeen, mutta pelottaa...
12.09.2008 |
Meidän enkelivauvamme syntyi ja lensi luotamme pois 11.7.08.
Kyseessä perinnöllinen ARKDP-tauti.
Vauvamme on haudattu ja suurin järkytys ja suru koettu. Suru ei kyllä lähde koskaan pois. Uuden vauvan tekemisestä on keskusteltu jo. Haluaisin niin kovin uudelleen raskaaksi, mutta pelkään että seuraavallakin lapsella on tuo tauti ja joutuisin keskeyttämään raskauden, kestänkö sitä? Riski kun on se 25% jokaisessa raskaudessa. Tosin seuraavalla kerralla saamme tietää jo alkuraskaudesta onko kaikki kunnossa, viimeksi kun järkyttävä totuus tuli ilmi vasta muutama tunti ennen synnytystä. Lisäksi pieni syyllisyys siitä olenko jo surrut tarpeeksi, olisiko jo aika iloon, kalvaa takaraivossa.
Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi että syyllisyyttä on turha tuntea, mikä on ihan totta, emme tehneet mitään väärin, satumme vaan omaamaan juuri sen samaisen geenivirheen, mikä on hyvin harvinaista.
Kukaan ei voi rakasta tyttöämme korvata, mutta mitä jos uuden vauvan myötä vaikka unohdankin, en usko, mutta pelkään kumminkin että niin voi käydä. Ja saanko olla uudesta vauvasta sitten vilpittömän onnellinen?
Kommentit (47)
Mutta elämä on arvaamatonta, kaikenlaista sattuu. Et voi tietää, miten käy ennen kuin päätät ottaa riskin ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on päätetty jo jossain. Enkeliksi synnytään jossain toisessa ulottuvuudessa. Ihminen ei muutu enkeliksi.
Asuu ehkä jossain muualla, mutta ei ole enkeli.
lapsettomuushoitoja? Eli jos geenivirhettä kantava äiti ja hänen miehensä kävisivät hedelmöityshoidoissa niin että tuloksena olisi alkioita, voisiko niistä jo tutkia, onko alkiossa se geenivirhe ja jos ei niin sitten istuttaa sinne kohtuun kasvamaan? tuli vaan mieleeni, kun nykyää melkein mitä vaan voi tehdä...
Se on päätetty jo jossain. Enkeliksi synnytään jossain toisessa ulottuvuudessa. Ihminen ei muutu enkeliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suureen suruunne pienokaisen menettämisen myötä. Saat vilpittömästi iloita kaikista elämän valopilkuista. se että osaat iloita elämästä ei tarkoita että olisit tunteeton,tai sitä että olisit lopullisesti hyväksynyt enkelivauvan kohtalon. Noita vaikeita asioita ihminen käsittelee alitajuntaisesti hyvin paljon ja uskon että sureminenkin voi olla kausittaista,milloin enemmän,millon vähemmän pinnalla.
KAKKOSELLE
Mikä se kuollut pienokainen on jos ei enkeli???
Voimia ap:lle Ja iso syyshali! =)
Se on päätetty jo jossain. Enkeliksi synnytään jossain toisessa ulottuvuudessa. Ihminen ei muutu enkeliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä on elettäväksi niin iloineen kuin suruineenkin.
Saat tietenkin iloita tulevista lapsistasi, miksi et saisi. Mitään palvonta-alttaria ei kuolleelle vauvalle tarvitse pyhittää. Ei ole syytä kokea huonoa omatuntoa jos suru lientyy ja häipyy ajan myötä, niinhän se on tarkoituskin.
Ei kuolleista tule enkeleitä sen voit unohtaa, mielestäni on sairasta puhua keskenmenneistä enkeleinä tai ylipäätään kenestäkään kuolleesta ihmisestä. Henkiolennot on eri asia kuin ihmiset.
Olen kaksi keskenmenoa kokenut ja olen kolmen lapsen äiti, siis viidesti raskaana ollut mutta en puhu että olisin yhdenkään enkelilapsen äiti yms. puutaheinää.
Olen iloinen kolmesta elävästä lapsesta jotka on minulle syntynyt.
sen oppeja myös. Raamatun mukaan kuolleet ihmiset eivät muutu enkeleiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette osaa vastata toisen viesteihin asiallisesti.. voisitteko vaikka jättää vastaamatta!! Jos et tiedä miltä tuntuu kantaa lasta sisällään 9 kk ja sitten menettää se seuraavien tuntien aikana voit varmaan olla kommentoimatta asiaa, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Enkelivauva on yleinen nimitys kuolleista vauvoista.
miltä hänestä tuntuu. Olen itsekin menettänyt vauvan. Mutta kuolleet eivät muutu enkeleiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä on elettäväksi niin iloineen kuin suruineenkin.
Saat tietenkin iloita tulevista lapsistasi, miksi et saisi. Mitään palvonta-alttaria ei kuolleelle vauvalle tarvitse pyhittää. Ei ole syytä kokea huonoa omatuntoa jos suru lientyy ja häipyy ajan myötä, niinhän se on tarkoituskin.
Ei kuolleista tule enkeleitä sen voit unohtaa, mielestäni on sairasta puhua keskenmenneistä enkeleinä tai ylipäätään kenestäkään kuolleesta ihmisestä. Henkiolennot on eri asia kuin ihmiset.
Olen kaksi keskenmenoa kokenut ja olen kolmen lapsen äiti, siis viidesti raskaana ollut mutta en puhu että olisin yhdenkään enkelilapsen äiti yms. puutaheinää.
Olen iloinen kolmesta elävästä lapsesta jotka on minulle syntynyt.
Puututaan tuohon enkeli-asiaan ja ollaan äärettömän loukkaavia ap:ta ja kaikkia muitakin lapsensa menettäneitä kohtaan -jotka haluavat ajatella lastaan enkelinä. Mitä se teille ateistille kuuluu jos joku haluaa uskoa enkeleihin?? Ei tarvitse inttää, "ettei kuolleesta mitään enkeliä tule"! Vai onko joku tullut teille kuolleista kertomaan sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan nimenomaan raamatun mukaan kuolleet eivät muutu enkeleiksi.
Vaan nimenomaan raamatun mukaan kuolleet eivät muutu enkeleiksi.
tosin mulla jo ikää sen verran ,että oli vähän pakkokin keskustella, jos aikoi ylipäätään enää keskustella aiheesta.
Jos sellaiset ajatukset pyörivät päässä, kertoo se jotakin siitä, että valmiuksia uuteen raskauteen on. Ei ole mitään sosiaalista velvoitetta surra vuosikausia menetystään, jotta olisi siten oikeutetumpi mahdolliseen uuteen onneen.
Teillä on kovat reunaehdot hommalle, ja voi olla että moni itku pääsee vielä. Sellasta se on, elämä ei ole reilua ja tasapuolista vaan raadollista ja julmaa, niin kuin tiedät. Hyvää voi silti olla olemassa, ja olet siihen oikeutettu siinä missä jokainen muukin.
en ole uskonnollinen ihminen, mutta en myöskään ateisti. En usko enkeleihin, enkä myöskään siihen että kuolleista tulee enkeleitä.
Kuolleista vauvoista käytetään yleisestikin nimitystä enkelivauva. Ainakin itse olen sen hyvinkin monesti kuullut ja lukenut.
En ikimaailmassa olisi maininnut aloituksessani enkelivauva-sanaa jos olisin tiennyt minkä metakan saan sillä aikaan.
ap
Esikoistyttäremme jaksoi olla luonamme vain viikon, kunnes menehtyi vaikean sydänvian uuvuttamana. Meillekin tieto sairaudesta tuli täytenä shokkina vasta syntymäpäivänä :(
Tyttäremme syntyi sektiolla ja jälkitarkastuksessa sitten kysyin lääkäriltä, kuinka pian kohtu kestää uuden raskauden. Hänen mukaansa hyvän toipumisen ansiosta ei ole mitään estettä uudelle raskaudelle vaikka heti. Niinpä tarkkaan asiaa pohdittuamme ajattelimme, että elämä kyllä kantaa ja annoimme raskaudelle mahdollisuuden.
No, olinkin raskaana vain kaksi kuukautta tyttäremme kuoleman jälkeen ja sen jälkeen olemme saaneet kaksi tervettä ja ihanaa lapsukaista. Esikoisemme on kuitenkin mukana elämässämme ja ajatuksissamme yhä päivittäin. Lapsille on isosiskosta kerrottu heidän ikätasonsa huomioiden ja haudalla käymme säännöllisesti.
Tottakai nämä ovat henkilökohtaisia asioita mitä suurimmassa määrin, mutta meille tämä ratkaisu on tuntunut ainoalta oikealta, enkä ole sitä katunut päivääkään. Sure siis suurin suru pois rauhassa, jos siltä tuntuu!
Oikein hyvää jatkoa teille, kyllä se elämä vielä niitä auringonsäteitään teillekin luo!
Kiitokset teille ensimmäisistä järkevistä ja hyödyllisistä kommenteista
ap
kuukautta, joten varmasti sinä aikana ehdit vielä käsitellä menetystäsi, josta olen hyvin pahoillani. Tuskin unohdat koskaan ensimmäistä vauvaasi, sitä on turha pelätä. Minusta tuntuu, että parempi olis saada surun rinnalle iloistakin ajateltavaa, kuten vatsassa kasvava uusi vauva. Voimia!