Lapselle - "mitä rakas" yms.

No onpa uusi ilmiö. Puhuttelun noin kahta poikaani jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Jostain syystä ärsytti suuriin ikäluokkiin kuuluvaa itsekästä ja omia lapsiaan mollaavaa äitiäni valtavasti. :D

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että aina on käytetty sanaa kulta rakas.   Kyllähän sitä käytetty esim työpaikalla alentuvasti edim työkaveria kohtaan joka tarvitsee opastusta tai neuvomista tai on sanonut väärän mielipiteen.  Sama näissä nettikeskusteluissa saatetaan sanoa tuntemattomalle kirjoittajille.

Myös lapsille puhuessa siinä on enemmän semmonen alentuva sävy, päivähoitaja saattaa sanoa älä kultarakas heittele hiekkaa.

Tai maanitellessa, tule nyt kultarakas dyömään ja hampaan pesulle vaikka äänestä jo kuuluu hampaiden kiristely 

Tottakai lapsia pitää helliä, sylitellä, kutsua hellimisnimillä  mutta toisaalta ei ole kai pahitteeksi vaikka julkisilla paikoilla ei niin haettaisi huomiota.

Nuo julkisilla paikoilla suureen ääneen lapsille puhuvat äidit ovat asia erikseen.

Kyllä minä puhuin pojistani rakkaina ihan vauvasta alkaen. "Huomenta rakas." "Hyvää koulupäivää kulta." "Hyvää yötä rakas." Voi rakas, älä välitä" jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä kutsun lasta mulkuksi ja kehariksi kuten edellisetkin sukupolvet. 

Mitkä hiton edelliset sukupolvet?

Olet tainnut nähdä unta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kutsun jatkossa lasta pieneksi rakkaaksi ja mussukaksi, ärsyyntyjät ärsyntyyntykööt ihan kaikessa rauhassa.

🤭 Mussukka. Kutsu ihan rauhassa, et saa kovin fiksun ihmisen mainetta.

Kaveri satuilee jatkuvasti pennulleen:

Mitä, rakas? Tule, rakas. Ota tämä, rakas. Mennäänkö, rakas? Haluatko tämän, rakas? Vai haluatko tuon, rakas? Mikä on, rakas? Tuletko äitin syliin, rakas? Onko paha mieli, rakas? Mikä nyt surettaa, rakas? Haluatko mennä leikkimään, rakas? Haluatko karkkia, rakas? Maista edes, rakas? Onko tylsää, rakas? Lähdetäänko kotiin, rakas? Haluatko uuden lelun, rakas? Onko sinulla kylmä, rakas? Onko sinulla kuuma, rakas? Tuleeko äiti mukaan, rakas?

Ei tuollaista yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Koko sana menettää merkityksensä.

Rikas, rakas, köyhä varas.

Uusi ilmiö? Mun vanhemmat teki tuota minulle ja siskolleni jo ysärillä.

Instamutsi! Siinä se termi on! Instamutsit hokee rakas sitä rakas tätä lapselleen niin, että varmasti kaikki kuulisi sen. Ei sitä rakkautta tarvitse todistella. Tulee sellainen olo, että siitä rakkaudesta olisi jokin epäilys tms.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei lapsena kutsuttu rakkaaksi, joten todellakin haluan kutsua omia lapsiani rakkaiksi. Miten se on muilta pois?

Ap on niitä ihmisiä, joilta on pois kaikki hyvä mitä muut saa.

Vierailija kirjoitti:

No onpa uusi ilmiö. Puhuttelun noin kahta poikaani jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Jostain syystä ärsytti suuriin ikäluokkiin kuuluvaa itsekästä ja omia lapsiaan mollaavaa äitiäni valtavasti. :D

Puhuttelin*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä kutsun lasta mulkuksi ja kehariksi kuten edellisetkin sukupolvet. 

Mitkä hiton edelliset sukupolvet?

Olet tainnut nähdä unta.

Kovin on ollut tunnekylmää ja vähättelevää kasvatus silloin ihan tutkimustenkin mukaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sekaisin te oikein ootte?

Tasan tarkkaan kutsun jatkossakin mun rakkaita rakkaiksi, koska se on mulle luontevaa. 

 

Suomenkielen maikka aikoinaan sanoi, että suomenkielen rumin sana on "rakastaa".  Kehotti käyttämään mieluummin sanaa "lempiä" Minä lemmin sinua:). Rakas-sanan synonyymi olisi silloin kai "lemmitty". Et voi sanoa lapsellesi tai lemmikille "voi lemmittyni", koska niin voi sanoa vain puolisolle. Rakas-sanassa on myös aika voimakas viittaus parisuhteeseen, ja kuulosta oudolta, kun sanotaan lapselle. "Kulta" olisi parempi ja kauniimpi sana kuin RA-KAS.

Arvaappa mitä? Sun muinainen suomenkielen opettaja ei ole minkään valtakunnan autoriteetti yhtään missään. Eikä varsinkaan suomenkielen sanojen arvottamisessa. Toki saa oman mielipiteensä sanoa, mutta sitä se vain o

Siteerasin häntä, koska minunkin korvaan sana rakas kalskahtaa jopa karsealta, rrrrakas. Arvaapa kirjoitetaan muuten yhdellä p:llä.

Täällä moni ymmärtää aloituksen tahallaan väärin. Ei tässä ole kysymys siitä että kotonasi sanot lastasi rakkaaksi tai muruksi. Vaan siitä että kun esim. tulet hakemaan lastasi päiväkodista pitkän päivän jälkeen ja lapsi vetkuttelee, ei pue tms. niin silloin alleviivataksesi erinomaista vanhemmuuttasi sanot lapsellesi tekolempeällä äänellä, että puepa nyt rakas, kun meidän pitäisi päästä jo lähtemään. Ja lapsi vastaa, että EN! Ja sitten sä jatkat lässyttämistä, että rakas, kun nyt on aika lähteä kotiin. Vaikka sun tekisi mieli hampaita kiristellen karjaista sille tenaville, että nyt ne vaatteet päälle ja sassiin. Mutta koska sun täytyy esittää kaikenymmärtävää vanhempaa, niin päädyt passivisagressiiviseen rakkaan toisteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kutsun jatkossa lasta pieneksi rakkaaksi ja mussukaksi, ärsyyntyjät ärsyntyyntykööt ihan kaikessa rauhassa.

🤭 Mussukka. Kutsu ihan rauhassa, et saa kovin fiksun ihmisen mainetta.

Minä kutsuin poikiani mm murmeleiksi, rakkaiksi ja maailman ihanimmiksi pieniksi nenäapinoiksi.

Tuo tapahtui 30 vuotta sitten, eikä se ole vieläkään vaikuttanut maineeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmetellyt. Varsinkin kieltäessä asioita mukaan tulee rakas, rakkaani, kulta jotenkin pehmittämään sitä. Luuleeko lapsi ettei häntä rakasteta jos kielletään?

Miksi en voisi sanoa että tulepas rakas tännepäin, ei kosketa niihin tavaroihin? Mikä tästä kiellosta tekee huonon, sekö että kutsun lasta rakkaaksi?

Koska sä pelkäät kieltää oikeasti sun lastasi. Ei se lapsi mene siitä rikki, että sille sanotaan vain että ei kosketa niihin tavaroihin. Toi rakas-sanan käyttö on tuollaista sugarcoatingia ja muille esiintymistä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni ymmärtää aloituksen tahallaan väärin. Ei tässä ole kysymys siitä että kotonasi sanot lastasi rakkaaksi tai muruksi. Vaan siitä että kun esim. tulet hakemaan lastasi päiväkodista pitkän päivän jälkeen ja lapsi vetkuttelee, ei pue tms. niin silloin alleviivataksesi erinomaista vanhemmuuttasi sanot lapsellesi tekolempeällä äänellä, että puepa nyt rakas, kun meidän pitäisi päästä jo lähtemään. Ja lapsi vastaa, että EN! Ja sitten sä jatkat lässyttämistä, että rakas, kun nyt on aika lähteä kotiin. Vaikka sun tekisi mieli hampaita kiristellen karjaista sille tenaville, että nyt ne vaatteet päälle ja sassiin. Mutta koska sun täytyy esittää kaikenymmärtävää vanhempaa, niin päädyt passivisagressiiviseen rakkaan toisteluun.

Karjuminen kuulostaisi jotenkin hoitajasta paremmalta?

No lapsille nyt saa vähän läyrytäkin. 

Sen sijaan jos julkkis kättelee vastakkaisen sukupuolen edustajaa niin tämä on automaattisesti "RAKAS". 

Ehkä ekalla kerralla kysymysmerkki: Tässäkö on into-einarin uusi RAKAS? ja suhruinen puskasta napattu kuva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmetellyt. Varsinkin kieltäessä asioita mukaan tulee rakas, rakkaani, kulta jotenkin pehmittämään sitä. Luuleeko lapsi ettei häntä rakasteta jos kielletään?

Miksi en voisi sanoa että tulepas rakas tännepäin, ei kosketa niihin tavaroihin? Mikä tästä kiellosta tekee huonon, sekö että kutsun lasta rakkaaksi?

Koska sä pelkäät kieltää oikeasti sun lastasi. Ei se lapsi mene siitä rikki, että sille sanotaan vain että ei kosketa niihin tavaroihin. Toi rakas-sanan käyttö on tuollaista sugarcoatingia ja muille esiintymistä.

Ei. Minä kunnioitin lapsiani jo vauvasta lähtien. Puhuin heille kauniisti ja kohtelin hyvin. He kasvoivat hyviin tapoihin.

Riitti ihan jo taaperoikäisenä, että sanoin "laittaisitko kulta lelut laatikkoon".

Eri

Vierailija kirjoitti:

Kaveri satuilee jatkuvasti pennulleen:

Mitä, rakas? Tule, rakas. Ota tämä, rakas. Mennäänkö, rakas? Haluatko tämän, rakas? Vai haluatko tuon, rakas? Mikä on, rakas? Tuletko äitin syliin, rakas? Onko paha mieli, rakas? Mikä nyt surettaa, rakas? Haluatko mennä leikkimään, rakas? Haluatko karkkia, rakas? Maista edes, rakas? Onko tylsää, rakas? Lähdetäänko kotiin, rakas? Haluatko uuden lelun, rakas? Onko sinulla kylmä, rakas? Onko sinulla kuuma, rakas? Tuleeko äiti mukaan, rakas?

Ei tuollaista yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Koko sana menettää merkityksensä.

Ei se sulle puhu. Lapsi varmasti jaksaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni ymmärtää aloituksen tahallaan väärin. Ei tässä ole kysymys siitä että kotonasi sanot lastasi rakkaaksi tai muruksi. Vaan siitä että kun esim. tulet hakemaan lastasi päiväkodista pitkän päivän jälkeen ja lapsi vetkuttelee, ei pue tms. niin silloin alleviivataksesi erinomaista vanhemmuuttasi sanot lapsellesi tekolempeällä äänellä, että puepa nyt rakas, kun meidän pitäisi päästä jo lähtemään. Ja lapsi vastaa, että EN! Ja sitten sä jatkat lässyttämistä, että rakas, kun nyt on aika lähteä kotiin. Vaikka sun tekisi mieli hampaita kiristellen karjaista sille tenaville, että nyt ne vaatteet päälle ja sassiin. Mutta koska sun täytyy esittää kaikenymmärtävää vanhempaa, niin päädyt passivisagressiiviseen rakkaan toisteluun.

Karjuminen kuulostaisi jotenkin hoitajasta paremmalta?

Eli sä hoet sitä rakasta hoitajille esiintyäksesi!? todistit juuri tämän pointin. Toki karjuminen oli hieman kärjistettyä ja välimuotoon varmaan löytyy.