Miksi löytöeläintalot vaativat, että pitää olla jo kissa, ennen kuin kissan antavat?

Menetimme rakkaan, rakkaan kissamme kaksi kuukautta sitten 16 v iässä sairaudelle. Suru on ollut kova, mutta nyt vähän olen jo alkanut ajatella, että uuden kissan haluan ottaa. Tai siis aina tiesin, että haluan elää kissan kanssa, myös mies on erittäin kissarakas. Olen siis varovaisesti alkanut katsella löytöeläintalojen ilmoituksia.

Mutta! Lähes jokaisessa ilmoituksessa sanotaan, että annetaan kaveriksi kodissa jo olevalle kissalle. Mikä ihmeen järki tässä on? Kissat eivät ole varsinaisia laumaeläimiä edes, joten miten löytöeläintalossa voidaan tietää, että ensinnäkin kissat edes tulevat toimeen keskenään? Oman kokemukseni mukaan nämä ovat harvinaisia poikkeuksia, kyllä yleensä kissoilla on aika tarkka hierarkia ja toinen on alisteisessa asemassa.

Minä en halua kahta kissaa, koska haluan vain yhden lemmikin. Minusta tämä on järkevää resurssiensa ymmärtämistä. En usko siihen, että siinä se toinen menee kuin yksikin, minusta tämmöinen on vastuutonta puhetta. Lisäksi oman järkeni mukaan löytöeläintalosta tuleva kissa mitä todennäköisemmin kaipaa jakamatonta huomiota eikä suinkaan talossa jo olevan kissan kanssa ihmisten ajan ja huomion jakamista. 

Mitä olen jutellut kaverien kanssa, muut ovat törmänneet samaan. Mitään selkeää, järkevää selitystä tähän ei kukaan ole saanut, että miksi katsotaan, että löytöeläintalosta tulevalle kissalle olisi parasta, että kodissa on jo kissa tai että sieltä löytöeläintalosta otetaan toinen kissa.

Meillä on iso talo, jonka ikkunoille on joka suuntaan kissalle järjestetty katselupaikkoja, iso piha, jossa kissa voi ulkoilla valvotusti, lähellä metsämaisemat, johon pääsee valjakävelyille, tukijoukot kunnossa, 5 innokasta hoitajaa asuu lähietäisyydellä, rakkautemme kissaan olisi ehdoton. 

Vaan ei sitä toista kissaa. Joten varmaan sitten menen ostomarkkinoille, enkä löytöeläintaloon, kun kissan ottaminen todella ajankohtaiseksi tulee.