Lue keskustelun säännöt.
Miksi löytöeläintalot vaativat, että pitää olla jo kissa, ennen kuin kissan antavat?
01.11.2024 |
Menetimme rakkaan, rakkaan kissamme kaksi kuukautta sitten 16 v iässä sairaudelle. Suru on ollut kova, mutta nyt vähän olen jo alkanut ajatella, että uuden kissan haluan ottaa. Tai siis aina tiesin, että haluan elää kissan kanssa, myös mies on erittäin kissarakas. Olen siis varovaisesti alkanut katsella löytöeläintalojen ilmoituksia.
Mutta! Lähes jokaisessa ilmoituksessa sanotaan, että annetaan kaveriksi kodissa jo olevalle kissalle. Mikä ihmeen järki tässä on? Kissat eivät ole varsinaisia laumaeläimiä edes, joten miten löytöeläintalossa voidaan tietää, että ensinnäkin kissat edes tulevat toimeen keskenään? Oman kokemukseni mukaan nämä ovat harvinaisia poikkeuksia, kyllä yleensä kissoilla on aika tarkka hierarkia ja toinen on alisteisessa asemassa.
Minä en halua kahta kissaa, koska haluan vain yhden lemmikin. Minusta tämä on järkevää resurssiensa ymmärtämistä. En usko siihen, että siinä se toinen menee kuin yksikin, minusta tämmöinen on vastuutonta puhetta. Lisäksi oman järkeni mukaan löytöeläintalosta tuleva kissa mitä todennäköisemmin kaipaa jakamatonta huomiota eikä suinkaan talossa jo olevan kissan kanssa ihmisten ajan ja huomion jakamista.
Mitä olen jutellut kaverien kanssa, muut ovat törmänneet samaan. Mitään selkeää, järkevää selitystä tähän ei kukaan ole saanut, että miksi katsotaan, että löytöeläintalosta tulevalle kissalle olisi parasta, että kodissa on jo kissa tai että sieltä löytöeläintalosta otetaan toinen kissa.
Meillä on iso talo, jonka ikkunoille on joka suuntaan kissalle järjestetty katselupaikkoja, iso piha, jossa kissa voi ulkoilla valvotusti, lähellä metsämaisemat, johon pääsee valjakävelyille, tukijoukot kunnossa, 5 innokasta hoitajaa asuu lähietäisyydellä, rakkautemme kissaan olisi ehdoton.
Vaan ei sitä toista kissaa. Joten varmaan sitten menen ostomarkkinoille, enkä löytöeläintaloon, kun kissan ottaminen todella ajankohtaiseksi tulee.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nykyisin suositus, että annetaan mieluummin kaksi kissaa, jos ei ole entuudestaan kissaa taloudessa. Ja tämä on ihan tietoa, koska törmäsin itsekin tähän omituisuuteen ja kysyin sitä löytöeläintalosta samalla kun olimme hakemassa kissaa. Syy on se, ettei kissan tarvitsisi olla kotona yksin kun muu väki on koulussa tai töissä. Mutta ei siinä tietenkään ehdottomia olla. Se on suositus, mutta tottakai yhdenkin kissan saa. Mutta jos on esim. jostakin perheestä tullut löytöeläintaloon kissakaverukset niin ne tietysti annettaisiin samaan kotiin.
Hassu ajatus että kissa kärsisi yksinolosta.
Ei se luonnossa kärsikään. Virikkeettömässä kuutiossa kärsii. Haluaisitko itse elää elämäsi silvottuna virikkeettömässä kuutiossa pötkötel
Sinäkin voit, jos sinulta viedään kaikki mielekkääksi kokemasi toiminta ja energiansaanti lasketaan niin matalalle, että ei kannata tehdä muuta kuin pötkötellä mahdollisimman lämpimässä. Onko se kissanelämää? Ei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa typerää!
Kuten sanot, kissa ei ole laumaeläin. Vaikka olisi, niin ei se haittaisi: laumaeläin koira sopeutuu ihmisten laumaan eikä kukaan väitä että taloudessa on koiria oltava vähintään kaksi.
Pötyä. Kissat elää luontaisesti laumoissa, kts. leijonat.
Kun itse otin Hesyltä kissoja, siellä oli sekä sellaisia, jotka luovutettiin pareittain tai kaveriksi jo olevalle kissalle, sekä niitä, jotka viihtyivät yksin ja luovutettiin itsekseen olemaan.
Suurin osa kissoista on siellä kuukausikaupalla, kyllähän ne näkee siellä ketkä hakeutuu toisten kissojen seuraan ja ketkä vetäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa typerää!
Kuten sanot, kissa ei ole laumaeläin. Vaikka olisi, niin ei se haittaisi: laumaeläin koira sopeutuu ihmisten laumaan eikä kukaan väitä että taloudessa on koiria oltava vähintään kaksi.
Pötyä. Kissat elää luontaisesti laumoissa, kts. leijonat.
Leijona on ainoa laumassa elävä kissaeläin. Muut ovat yksineläjiä.
Kotikissa polveutuu Afrikan villikissasta, ei leijonasta.
Reviiritietoisuus on täysin sidoksissa lisääntymishormoneihin ja siihen, kuinka paljon ruokaa on saatavilla. Jos kissat eivät olisi seurallisia, ne tekisivät reviirijaon asunnon sisällekin
Niinhän ne tekeekin. Mulla on kaksi kissaa ja on ihan selvää, mikä on kenenkin reviiri, vaikka välillä yhdessäkin hengaavat.
Olen kyllä alkanut ajatella, miten fiksu ajatus tämä oli, sillä nuorempi kissa on alkanut pompottaa vanhempaa juurikin pois reviiriltään. Kun toinen asettuu mukavasti "omalle paikalleen" hyökkäilee nuorempi kimppuun.
Yks kaveri on joutunut tekemään aitauksen makkarin ja olkkarin välille, että toinen kissa saa joskus olla rauhassa, koska toinen hyökkäilee kimppuun koko ajan ja tappelevat niin että karvat pöllyää ja veri lentää. Ennen tulivat toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lemmikkieläimille vaaditaan nykyään paljon paremmat olot kuin lapsille.
jokainen vuokralla-asuva työtön mt-ongelmainen juoppo nisti saa kyllä tehdä lapsia niin paljon kuin haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nykyisin tiedetään, että kissakin viihtyy lajitoverin seurasta ja aika moni kissa sellaista kaipaakin. On myös kissoja, jotka eivät toisista kissoista välitä. Ihmettelit mistä ne löytöeläintalossa siitä tietää? no mietipä hetki... olisikohan heillä ollut aikaa seurata kissoja ja nähdä niistä, että tykkäävät hengailla keskenään ja viihtyvät toistensa seurassa?
minulla on kissa, joka ei tykkää toisista kissoista, tai koiristakaan. Ihan löytöeläintalosta sen sain. Kissaa luonnehdittiin hankalaksi ja luovutettiin vain kissakokeneeseen kotiin. Kissa, joka ei tulisi syliin ja jota ei saisi juuri koskeakaan. NO... meillä kissasta sitten kuoriutui sylissä viihtyvä ja turkin harjauksesta tykkäävä tapaus, jota on myös helppo käsitellä. muista kissoista tai koirista ei edelleenkään tykkää.
Kumosit hauskasti oman teesisi kommenttisi
en oikeastaan kumonnut mitään. kerroin vain kokemuksen. kyllä löytäeläintalossakin tiedettiin, että kissani voi muuttua. En vain kirjoittanut sitä tekstiini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nykyisin tiedetään, että kissakin viihtyy lajitoverin seurasta ja aika moni kissa sellaista kaipaakin. On myös kissoja, jotka eivät toisista kissoista välitä. Ihmettelit mistä ne löytöeläintalossa siitä tietää? no mietipä hetki... olisikohan heillä ollut aikaa seurata kissoja ja nähdä niistä, että tykkäävät hengailla keskenään ja viihtyvät toistensa seurassa?
minulla on kissa, joka ei tykkää toisista kissoista, tai koiristakaan. Ihan löytöeläintalosta sen sain. Kissaa luonnehdittiin hankalaksi ja luovutettiin vain kissakokeneeseen kotiin. Kissa, joka ei tulisi syliin ja jota ei saisi juuri koskeakaan. NO... meillä kissasta sitten kuoriutui sylissä viihtyvä ja turkin harjauksesta tykkäävä tapaus, jota on myös helppo käsitellä. muista kissoista tai koirista ei edelleenkään tykkää.
<
Niin. Minun pointtini oli, että se täydessä löytölässä muiden kanssa toimeentuleva kissa melko varmasti nauttii yksinolosta kun saa hyvän kodin ja oman reviirin.
Laita kyselyä esyille, onko heillä sellaisia kissoja jotka eivät vaadi lajitoveria. Oma rescueni on sellainen, joka joutui vaihtamaan kotia monta kertaa sopeutumisvaikeuksien vuoksi, eli siis ei tullut toimeen muiden kissojen kanssa. Toivottavasti löydät sinulle sopivan rescuekissan, niitä on niin valtavasti vailla omaa kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mistä te voitte tietää, että se kaltoinkohdeltu, koditon, laiminlyöty ja traumatisoitunut kissa tulee toimeen sen kotona asuneen, hemmotellun ja ihmisten silmäteränä olleen kissan kanssa?
Ensinnä kiitos kaikille vastauksista, antaa kovasti ajatuksia ja kieltämättä selkiyttää niitä.
Tässä on se kysymys, jota itsekin ihmettelen. Minä olisin kissastani varmaan vättänyt, että tulee toimeen kaikkien eläinten kanssa, kun kävihän meillä kaverien koiria ja kissakin kerran ja hyvin meni.
Mutta en silti olisi voinut TIETÄÄ, miten se suhtautuu siihen, että ne eivät lähdekään pois kohtuuajan kuluesa. Tai miten itse olisin suhtautunut siihen, että tulokas hyökkää oman kissani kimppuun:-( Pelkään, että olisin ottanut sen tosi raskaasti.
Sitten tuohon, että seurataan kissoja, niin eihän se löytötalo ole yhtään normaali kissan elinympäristö, joten tuskin siellä kissan varsinainen luonne oikeasti esille pääsee. Ap
Suurin osa kissoista on siellä kuukausikaupalla, kyllähän ne näkee siellä ketkä hakeutuu toisten kissojen seuraan ja ketkä vetäytyy.
Kuulehan: jos sinä asuisit kuukausikaupalla jossain yhteisasuntolassa elämäntilanteesi vuoksi, hakeutuisitko toisten seuraan, vaikka olisit introvertti? Ihan vaan sopeutuaksesi porukkaan?
Ja jos sinulla olisi mahdollisuus valita, muuttaisitko yhteisasuntolan jälkeen mieluummin tuntemattoman kämppiksen kanssa vaiko omaan asuntoon?
Ja kärsitkö sinä, jos joskus joudut olemaan yksin, kun toiset ovat töissä ja sinulla on telkkari, jääkaappi ja vessa?
Eihän kissat ihmisiä ole, mutta näissä asioissa yllättävän samankaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä pakko olla samaa mieltä tuosta, että usein eläinten kanssa työskentelevät jotenkin menee kummaan maailmaan, jossa aletaan ilmiselviä asioita vääntämään muuksi. Ei kissa todellakaan kärsi siitä, että se on yksin, kun omistajat on töissä!
Ainakin meillä kissa kyllä ihan itse vetäytyy omiin oloihinsa säännöllisesti, ei se halua koko ajan ihmisten kanssa olla. Lomalla välillä selkeästi ihan tuskastuu, että koko ajanko täällä pyöritte. Ollut neljä kissaa ja kaikki olleet samanlaisia.
Mulla oli aiemmin yksi kissa ja sitten sisarukset. Nyt en enää ottaisi vain yhtä kissaa, kun tajusin miten paljon kissoille voi olla hyötyä toisesta kissasta. Ne leikkivät keskenään ja ehkäisevät näin tylsistymistä, pesevät toisiaan ja usein nukkuvat yhdessä. Etenkin kun ihmiset ovat töissä tai koulussa saa kissa toisesta kissasta seuraa. Sisäkissan elämä voi olla hyvin tylsää, jos sitä ei kovasti aktivoida ja sitten taas ulkona vapaana liikkuvan kissan elämä on usein lyhyt ja vaarallinen.
Yhden kissan ottaisin vain, jos kissasta olisi etukäteen todettu, että se on tottunut elämään yksin ja se ei pidä toisista kissoista. Muuten ottaisin sisarukset, emon ja pennun tai jo valmiiksi ystävystyneet kissat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me hankittiin viime vuonna löytölästä kissa ja siellä oli sellaisia jotka luovutetaan vain kahdestaan koska ovat olleet koko ikänsä/tosi kauan yhdessä, sellaisia jotka luovutetaan vain toisen kissan kaveriksi, sekä sellaisia jotka luovutetaan vain ainoaksi kissaksi. Meidän kissamme oli tuo kaikkein jälkimmäinen.
Yhden kissan ottaisin vain, jos kissasta olisi etukäteen todettu, että se on tottunut elämään yksin ja se ei pidä toisista kissoista. Muuten ottaisin sisarukset, emon ja pennun tai jo valmiiksi ystävystyneet kissat.
Boldattuna olennainen. Noin minäkin voisin ottaa kaksi kissaa. Mutta kun ajatus noissa löytökodeissa onkin, että voidaan antaa muka seuralliseksi tiedetty kissa jonkun random-kissan pariksi, siis täysin tuntemattoman, mistä ei kukaan tiedä, miten kissat toisiinsa sopeutuvat.
Uskaltaisitko sinä ottaa riskin, että kissat vihaavat toisiaan ja tappelevat koko ajan? Onko se kissalle kivampi elämä, pelätä koko ajan tappelua?
Me hankittiin viime vuonna löytölästä kissa ja siellä oli sellaisia jotka luovutetaan vain kahdestaan koska ovat olleet koko ikänsä/tosi kauan yhdessä, sellaisia jotka luovutetaan vain toisen kissan kaveriksi, sekä sellaisia jotka luovutetaan vain ainoaksi kissaksi. Meidän kissamme oli tuo kaikkein jälkimmäinen.
Mä en kans ymmärrä, miten voidaan luottaa, että kissasta tulee toisen kissan kaveri. Kissat on hyvin tarkkoja kemioistaan. Vaaditaanko edes, että uudet omistajat tulevat sen kissansa käymään löytökodilla ja katsotaan, mitä toisistaan tykkäävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nykyisin tiedetään, että kissakin viihtyy lajitoverin seurasta ja aika moni kissa sellaista kaipaakin. On myös kissoja, jotka eivät toisista kissoista välitä. Ihmettelit mistä ne löytöeläintalossa siitä tietää? no mietipä hetki... olisikohan heillä ollut aikaa seurata kissoja ja nähdä niistä, että tykkäävät hengailla keskenään ja viihtyvät toistensa seurassa?
minulla on kissa, joka ei tykkää toisista kissoista, tai koiristakaan. Ihan löytöeläintalosta sen sain. Kissaa luonnehdittiin hankalaksi ja luovutettiin vain kissakokeneeseen kotiin. Kissa, joka ei tulisi syliin ja jota ei saisi juuri koskeakaan. NO... meillä kissasta sitten kuoriutui sylissä viihtyvä ja turkin harjauksesta tykkäävä tapaus, jota on myös helppo käsitellä. muista kissoista tai koirista ei edell
en kyllä missään kirjoittanut, että kissani olisi halunnut olla tai oli löytöeläinkodissa muiden kissojen kanssa.
Mulle on käynyt niin, että joka ikinen kerta kun kyselen jotain kissaa, niin just sillä hetkellä ilmaantuu joku muu joka on yhtäkkiä myös kiinnostunut samasta kissasta
Meillä siis otettu kahdenkymmenen vuoden aikana yhteensä kolme kissaa löytölästä, yksi oli vielä valmiiksi jo iäkäs ja odottanut pari vuotta sitä omaa kotia. Yhtäkkiä sillekin muka löytyi joku toinen kiinnostunut ottaja. No ei ollut sitten oikeasti ollut kiinnostunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa typerää!
Kuten sanot, kissa ei ole laumaeläin. Vaikka olisi, niin ei se haittaisi: laumaeläin koira sopeutuu ihmisten laumaan eikä kukaan väitä että taloudessa on koiria oltava vähintään kaksi.
Pötyä. Kissat elää luontaisesti laumoissa, kts. leijonat.
Leijona on ainoa laumassa elävä kissaeläin kts kaikki muut kissat
Ja niin ne usein tekevätkin. Useamman kissan talouksissa tuntuu olevan ihan normaalia että kissat tappelevat keskenään. Hih, sellaisia ne nyt vaan ovat.
Kissaparat.