Sinä, jolta on kuollut lähiomainen. Mikä ahdisti asiassa eniten ja missä sait huonointa palvelua kuolemaan liittyen?
Kommentit (78)
Danske bank. Kaikki on niin helvetin vaikeeta ja hidasta.
Ei mikään ahdistanut enkä saanut missään huono palvelua.
Toivottavasti saan vain hyvää palvelua, äitini menehtyi eilen.
Sain hoidettua kaikki asiat apua kysymällä. Oikeusaputoimistossa ja hautaustoimistossa autettiin.
10v lapsi 80-luvun lopulla. Ahdisti mennä katsomaan kuollutta, en olisi halunnut sitä. En tiennyt että isä oli kuollut edes. Lisäksi nyt äiti lykkäsi ne valokuvat minulle takavuosilta.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saan vain hyvää palvelua, äitini menehtyi eilen.
Osanottoni.
Isäni kuoli, kun olin 28-vuotias. Olisin halunnut nähdä ruumiin, mutta hautaustoimistosta sanottiin, että isäsi ei enää näytä isältäsi ja se voi järkyttää sinua, älä mene katsomaan ruumista isäni kuoli sydänkohtaukseen, ei olisi pitänyt vaikuttaa ulkonäköön, mutta olin niin surullinen, etten väittänyt vastaan. Minun oli vaikeampi käsitellä isäni kuolemaa ja näin hänet kävelemässä joka paikassa tai ajamassa autolla vastaan ja vielä muutaman vuoden kuluttua tuosta itselleni tuli hetkiä, jolloin mietin mitäköhän isä puuhailee, pitäisikö soittaa. Siitä lähtien olen sanonut jokaiselle lähiomaisen menettäneelle mene vaikka koskemaan sitä kättä, jos eivät anna kasvoja katsella. Olisin oikeasti tarvinnut sitä. Aivoni olisivat käsittäneet nopeammin, että hän on poissa.
Pankkien ja muiden virastojen kanssa toimiminen oli hidasta ja puuduttavaa, kun hoidin hänet hautaan yksin. Hautaamisen kulut yllättivät.
Hautaustoimistossa tuli yllättäen huonointa palvelua. Hysteerinen nainen kyseli maski kasvoillaan, että eihän kuollut koronaan, eihän kuollut koronaa, eihän vaan kuollut koronaan??????
Olis siis sitä aikaa, kun oli pahin koronapaniikki ja mm uusimaa kiinni. No, meitä oli 7 henkeä vainajan lähiomaisia. Hautaustoimiston nainen meinasi ottaa vastaan vain vainajan äidin, siis liikkeeseen sisään.
Suostui lopulta siihen, että yksi meistä sisaruksista pääsi sisään. Me muut odotimme ulkona. Jälkikäteen tajuttiin, että olisi pitänyt haistattaa pitkät hautaustoimiston naiselle.
Noin 45 km päässä olisi ollut toisen paikkakunnan Hautaustoimisto. Olisi niin pitänyt mennä sinne. Ja vainaja ei muuten kuollut koronaan, se oli ihan sairaalassa testattu ja hautaustoimiston hullulle naiselle moneen kertaan asia sanottiin.....
En sanoisi että ahdisti, mutta isän hautajaisissa hämmensi se, että kirkko oli täynnä minulle suht tuntemattomia ihmisiä. Olin 7-vuotias, ja kaikki se hautajaishomma oli hämmentävää, valokuvaaja joka oli kuvaamassa hautajaisia, tuntemattomat ihmiset esittämässä osanottoja.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että ahdisti, mutta isän hautajaisissa hämmensi se, että kirkko oli täynnä minulle suht tuntemattomia ihmisiä. Olin 7-vuotias, ja kaikki se hautajaishomma oli hämmentävää, valokuvaaja joka oli kuvaamassa hautajaisia, tuntemattomat ihmiset esittämässä osanottoja.
Miksi sinun olisi pitänyt tuntea isäsi ystäviä? Olin yli 30-vuotias, mutta en tuntenut useita hautajaisvieraita, kun he olivat isäni harrastuskavereita. Ihan outoja ihmisiä. Osasin tätä odottaa, ja sen takia laitoin lehteen ilmoituksen hautajaisista.
Lapseni kuoltua pakolliset kuviot hoituivat mutkattomasti. Löysin hautaustoimiston, jossa toimintatapa oli hyvin yksilöllistä, sensitiivistä ja omiin arvoihini sopivaa. Ahdistavaa ei ollut mikään, vaikkakin pohjattoman surullista. Enää ei satu samalla tavalla, mutta vihloo kuitenkin.
Kun minun äiti kuoli niin sain tietää siitä vasta 17 päivän päästä. Äitini asui vanhusten talossa joten sillä oli hoitajia siellä ja tiesivät minutkin ja niillä oli minuun numero. Eivät vaan viitsineet minulle ilmoittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että ahdisti, mutta isän hautajaisissa hämmensi se, että kirkko oli täynnä minulle suht tuntemattomia ihmisiä. Olin 7-vuotias, ja kaikki se hautajaishomma oli hämmentävää, valokuvaaja joka oli kuvaamassa hautajaisia, tuntemattomat ihmiset esittämässä osanottoja.
Miksi sinun olisi pitänyt tuntea isäsi ystäviä? Olin yli 30-vuotias, mutta en tuntenut useita hautajaisvieraita, kun he olivat isäni harrastuskavereita. Ihan outoja ihmisiä. Osasin tätä odottaa, ja sen takia laitoin lehteen ilmoituksen hautajaisista.
En kai sanonut että olisi pitänyt tuntea? Kunhan kerroin miten hämmentävää se oli lapsen näkökulmasta. Ehkä lapsen kannalta olisi ollut mielekkäämpää pitää pienemmät hautajaiset, mutta käsittääkseni isän vanhemmat järjesti hautajaiset ja kutsui vaikka ketä.
Hesarin kuolinilmoituksen hinta järkytti. Kaikki muu oli ihan piece of cake.
🇺🇦🇮🇱
Sukulaiset auttoivat järjestelyissä. Aina joku sanoi mitä nyt pitää tehdä. Itse olin jossain sumussa vaan. Kaikkea sitä pitikin miettiä, kuten millaiset vaatteet vainajalle laitetaan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kun minun äiti kuoli niin sain tietää siitä vasta 17 päivän päästä. Äitini asui vanhusten talossa joten sillä oli hoitajia siellä ja tiesivät minutkin ja niillä oli minuun numero. Eivät vaan viitsineet minulle ilmoittaa
Ei sieltä soiteta kuin yhdelle lähimmälle omaiselle/asioidenhoitajalle vaikka numerot olisi parille kymmenelle.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli, kun olin 28-vuotias. Olisin halunnut nähdä ruumiin, mutta hautaustoimistosta sanottiin, että isäsi ei enää näytä isältäsi ja se voi järkyttää sinua, älä mene katsomaan ruumista isäni kuoli sydänkohtaukseen, ei olisi pitänyt vaikuttaa ulkonäköön, mutta olin niin surullinen, etten väittänyt vastaan. Minun oli vaikeampi käsitellä isäni kuolemaa ja näin hänet kävelemässä joka paikassa tai ajamassa autolla vastaan ja vielä muutaman vuoden kuluttua tuosta itselleni tuli hetkiä, jolloin mietin mitäköhän isä puuhailee, pitäisikö soittaa. Siitä lähtien olen sanonut jokaiselle lähiomaisen menettäneelle mene vaikka koskemaan sitä kättä, jos eivät anna kasvoja katsella. Olisin oikeasti tarvinnut sitä. Aivoni olisivat käsittäneet nopeammin, että hän on poissa.
Pankkien ja muiden virastojen kanssa toimiminen oli hidasta ja puuduttavaa, kun hoidin hänet hautaan yksin. Hautaamisen kulut yllättivät.&nb
Sinulla on todella rasittava kirjoitustyyli. 🙄 opettele kirjoittamaan sujuvasti.
lähinnä se miten vaikea oli suunnitella muistotilaisuutta tai sopia mitään pitopalvelun kanssa, kun osa vieraista on tyyliä jahkailija eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata siihen milloin heille sopisi (ovat kuitenkin sanoneet, että haluavat tulla). Tai jos jollain on erikoisruokavalioita, niin tuntuu olevan yllättvään vaikea sanoa siitäkään, vaikka erikseen kysytään.
Ei oo kuule ketään lähiomaista vielä kuollut. Aika jännä. Olen itse jo päälle 50v.