Miksi kerrot juuri syöpään sairastuneelle

Koska asiaa on vaikea käsitellä. Monen ensireaktio on kertoa omakohtaisista/läheisten kokemuksista. Tarkoitus on antaa tukea, ettet ole ainoa. Tiedän ettei se siinä tilanteessa lohduta, mutta tarkoitus on hyvä vaikka ymmärrän että sairastunut kokee sen tökerönä. 

Mun käly sanoi mulle, että kaikki hänen tuntemansa syöpäpotilaat ovat kuolleet kahden vuoden sisällä. Sairastuin 2009 ja onneksi toistaiseksi terve.🙏

Vierailija kirjoitti:

Koska asiaa on vaikea käsitellä. Monen ensireaktio on kertoa omakohtaisista/läheisten kokemuksista. Tarkoitus on antaa tukea, ettet ole ainoa. Tiedän ettei se siinä tilanteessa lohduta, mutta tarkoitus on hyvä vaikka ymmärrän että sairastunut kokee sen tökerönä. 

Lähinnä raskaana koen. Melkein kaikilta vastaus tilanteeseen joku oma kertomus tai useampi.

Kun isäni oli kuollut leukemiaan sain hiljaisia raivokohtauksia tavatessani ihmisiä jotka tunsivat jonkun jolla oli ollut syöpä ja ihmeellisesti he olivat parantuneet.

En olisi kaivannut tuollaista lohdutusta

Tämä. Nyökyttelin ja hymyilin kohteliaasti. Aivot savuten.

No se on se millä selkiyttää omat aivot minkä tahansa ison uutisen jälkeen, laittaa asiat kontekstiin. Vaihtoehtoisesti olen hiljaa vartin ja pyydän sitten kertomaan lisää...käviskö se? Ai ei, no älä sitten mainitse sairauksiasi, puhutaan säästä.

Vierailija kirjoitti:

No se on se millä selkiyttää omat aivot minkä tahansa ison uutisen jälkeen, laittaa asiat kontekstiin. Vaihtoehtoisesti olen hiljaa vartin ja pyydän sitten kertomaan lisää...käviskö se? Ai ei, no älä sitten mainitse sairauksiasi, puhutaan säästä.

Kolahti näköjään. Olisiko asian ajattelu fiksumpaa, kuin herne nenään ymmärrettyään olleensa typerä?

Useimmat ihmiset kääntävät yleensäkin puheen aina omiin kokemuksiinsa ja entuudesta tuttuihin juttuihin, sen sijaan että kuuntelisivat ja esittäisivät jatkokysymyksiä. Suurin osa on huonoja kuuntelijoita.

Myös muut sairastarinat on tulleet tutuiksi. Hohhoijaa, ai sun lonkka ja polvi on leikattu, selvä.

Nostan

Koska ihmisillä on huonot sosiaaliset taidot. Ei osata olla empaattisia, ei osata kohdata toista ihmistä. Tärkeintä on saada puhua omasta itsestään. "Mun tädillä oli kanssa syöpä!" Ok, no mä en tunne sun tätiäsi, jos tuntisin niin voisimme ehkä HÄNEN kanssa sitten jakaa kokemuksia. Meanwhile, saisinko empatiaa, kiitos?

Itse olin lapsena tuollainen möläyttelijä, joskus yläasteikäisen rupesin miettimään ihan tosissani että mitä suustani päästelen, ja opin pitämään tuollaiset impulssit ihan omana tietonani.

Mitä pitäisi sanoa?

Tuon takia monet jättävät syöpäsairaan tai lesken yksin, kun eivät vain tiedä, mitä pitäisi sanoa.

Koulussa pitäisi opettaa kuolevan kohtaamista empaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi sanoa?

Tuon takia monet jättävät syöpäsairaan tai lesken yksin, kun eivät vain tiedä, mitä pitäisi sanoa.

Koulussa pitäisi opettaa kuolevan kohtaamista empaattisesti.

Juuri syöpään sairastuneen kohtaaminen ei ole kuolevan kohtaamista.

Kun sairastuin syöpään, työtoverini tuli ilkkumaan: "Näinhän ei saisi sanoa, mutta syöpähän on itse aiheutettu sairaus." Lähes kaikki muut tulivat kertomaan läheistensä syövistä. En ole sen jälkeen sairauksistani puhunut.

Mainitsemani työkaveri sairastui pari vuotta myöhemmin syöpään. Arvatkaapa, olisiko mieli tehnyt mennä kertomaan, ettei näin saisi sanoa, mutta.... En sanonut.

Tsemppiä ap:lle!

En ole kertaakaan syöpää sairastavalle puhunut tuollaisia, sehän on todella epäkohteliasta. I

tselläni on ollut tyyppi 1 diabetes jo yli 30 vuotta ja olen todella kyllästynyt ihmisten todella outoihin ohjeisiin ja tarinoihin muista diabeetikoista ja uskokaa vaan kun kuinka paljon niitä on saanut kuulla 30 vuoden aikana. Siksi en itse tee niin.

Sen sijaan olen tarjonnut apua ja kuunnellut, oma äitini on syöpäsairas eikä tule koskaan paranemaan, tauti on tällä hetkellä remissiossa mutta tilanne voi muuttua milloin vaan, pyrin olemaa apuna ja tukena niin paljon kuin voin.