Miksi ihmiset ajattelevat että rankka elämä olisi hyväksi?

Niin no riippuu vähän... Ammattiapua olisi tarvinneet esim. kaikki jotka joutui olemaan sodassa. Pääkoppa kaikilla vinksallaan. 

Menneestä irti päästäminen on tärkeää, vaikka ideana on keskittyä tulevaisuuden luomiseen. Mikäli pidät liikaa kiinni menneisyydestä, se vie sinulta ylimääräistä energiaa ja saattaa estää sinua saavuttamasta unelmiasi. Jos haluaa elämään jotakin uutta, sille pitää tehdä myös tilaa. Tärkeintä on tiedostaa mitkä uskomukset ovat omiasi ja miten ne palvelevat sinua.

Kärsiminen ei jalosta ihmistä paremmaksi, se on kristillistä alkuperää oleva väite jonka tarkoitus oli ja on pitää

rahvas nöyränä.

Olen ihan hämmästynyt, kun puhuminen tosiaan auttaa. Olen hieman virkeämpi. Menneisyys voi kummitella.

Vierailija kirjoitti:

Kärsiminen ei jalosta ihmistä paremmaksi, se on kristillistä alkuperää oleva väite jonka tarkoitus oli ja on pitää

rahvas nöyränä.

Niin, miksiköhän se on niin? Köyhän on ollut hyvä tyytyä kurjuuteen. Lääkkeitäkään ei ollut, ihmiset kärsivät kipua ja kolotuksia. Jotain lohtua tuo ajatus, että kärsimys tuo kirkkaan kruunun.

Liian rankat kokemukset ei ole hyväksi kellekkään. Pahimmillaan se voi johtaa psykoosiin ja sitten tulee pahoja seurauksia. Esim. monta rankkaa kokemusta peräkkäin ei ole hyväksi kellekkään. Avioero, taloushuolet voivat johtaa mielenterveysongelmiin ja siksikin olisi hyvä hakea apua ajoissa. Hakekaa apua ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka niin on. Huomaa näistä pumpulissa kasvaneista nykynuorista, että muutama vastoinkäyminen olisi ollut hyvästä. 

Mistä tiedät että joku on kasvanut pumpulissa? Tai mistä ihmeestä sitä voi tietää kuka on kokenut vastoinkäymiset ja kuka ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka niin on. Huomaa näistä pumpulissa kasvaneista nykynuorista, että muutama vastoinkäyminen olisi ollut hyvästä. 

Mistä tiedät että joku on kasvanut pumpulissa? Tai mistä ihmeestä sitä voi tietää kuka on kokenut vastoinkäymiset ja kuka ei?

Teoista ja olemuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka niin on. Huomaa näistä pumpulissa kasvaneista nykynuorista, että muutama vastoinkäyminen olisi ollut hyvästä. 

Mistä tiedät että joku on kasvanut pumpulissa? Tai mistä ihmeestä sitä voi tietää kuka on kokenut vastoinkäymiset ja kuka ei?

Kyllä sen vaan näkee.

Vierailija kirjoitti:

Kun on rankkoja kokemuksia niin huomaa, että elämä onkin aika helppoa silloin kun ei ole rankkaa. Ja osaa arvostaa tavallista mukavaa elämää, eikä tavoittele kuuta taivaalta.

Mitäs, kun on vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen rankkaa, eikä sitä hyvää ja seesteistä ole ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka niin on. Huomaa näistä pumpulissa kasvaneista nykynuorista, että muutama vastoinkäyminen olisi ollut hyvästä. 

Mistä tiedät että joku on kasvanut pumpulissa? Tai mistä ihmeestä sitä voi tietää kuka on kokenut vastoinkäymiset ja kuka ei?

Niin, eihän sitä voi ulospäin tietää mitenkään.

En ajattele, että rankka elämä on hyväksi.

Rankka elämä voi katkeroittaa, ja tehdä ihmisestä kyynisen ja vähemmän hyvän. Voimavarat vähenee.

Ei ole mitään hyvää rankassa elämässä.