Miksi ihmiset ajattelevat että rankka elämä olisi hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Koska liian helppo elämä on aina huono juttu. Se tuhoaa ihmisen joka tapauksessa.

Ei välttämättä mutta jos oma elämä on helppoa niin sitä kannattaa todellakin arvostaa ja samalla voi nähdä muidenkin erilaisia elämiä, oppia ymmärtämään ja sitenkin oppii paljon kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole hyväksi. Mutta minkäs teet, jos on rankkaa. 

Ehkä silloin ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja mitä ympärillä tapahtuu. Kuin jos kaikki on aina ollut hyvin ja kivaa. Monesti ihmiset ovat silloin pinnallisia.

Tavallaan olen kiitollinen kaikesta huonosta. Muuten voisin olla hyvin itsekäs. 

Minusta on kasvanut empaattinen ja älykäskin kaikkien vaikeuksien takia. Ne ovat hyviä ominaisuuksia. Ehkä osaan arvostaa paremmin kaikkea hyvää, mitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mikä ei tapa vituttaa.

Tarkoituksella. Se on hyvä asia. Onnellisuutta on se kun ei vituta joka päivä. Eteenpäin vain kunnes se kuolema koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska liian helppo elämä on aina huono juttu. Se tuhoaa ihmisen joka tapauksessa.

Ei välttämättä mutta jos oma elämä on helppoa niin sitä kannattaa todellakin arvostaa ja samalla voi nähdä muidenkin erilaisia elämiä, oppia ymmärtämään ja sitenkin oppii paljon kun haluaa.

En oikein usko, että kenenkään elämä on helppoa. Sitten on niitä, joilla on tuplasti vaikeuksia. Ja niitä, joilla on vaikeuksia liian paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole hyväksi. Mutta minkäs teet, jos on rankkaa. 

Ehkä silloin ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja mitä ympärillä tapahtuu. Kuin jos kaikki on aina ollut hyvin ja kivaa. Monesti ihmiset ovat silloin pinnallisia.

Tavallaan olen kiitollinen kaikesta huonosta. Muuten voisin olla hyvin itsekäs. 

Minulla on mielestäni ollut suht hyvä ja kiva elämä, mutta koen silti ymmärtäväni muita ihmisiä sekä erilaisia asioita ja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin opin pitämään itsestäni huolta varhain, vaikken menettänytkään kumpaakaan vanhempaa. Elämän ja kuoleman sattumanvaraisuus ja se fakta ettei koskaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu, oli myös ihan itsestäänselviä asioita minulle jo lapsena. Samoin opin luottamaan siihen, että elämä kantaa.

Ei elämä aina kanna. 

Ei kannakaan mutta toisaalta kaikki on kantamista kun ollaan elossa. Kituminen on kamalaa eikä todellakaan tunnu siltä että elämä kantaisi. Riippuu kai vähän miten asioita ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole hyväksi. Mutta minkäs teet, jos on rankkaa. 

Ehkä silloin ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja mitä ympärillä tapahtuu. Kuin jos kaikki on aina ollut hyvin ja kivaa. Monesti ihmiset ovat silloin pinnallisia.

Tavallaan olen kiitollinen kaikesta huonosta. Muuten voisin olla hyvin itsekäs. 

Minulla on mielestäni ollut suht hyvä ja kiva elämä, mutta koen silti ymmärtäväni muita ihmisiä sekä erilaisia asioita ja ihmisiä.

Niin. Minua on ohjattu ammattiini myös rankalla kädellä. Iso käsi on töykkinyt minua eteenpäin. Olisin valinnut helpommin, jos olisi ollut helpompaa. Olisin mennyt sieltä, mistä muutkin menee. Eli koko kuvio. Olisin tehnyt kaiken helpommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska liian helppo elämä on aina huono juttu. Se tuhoaa ihmisen joka tapauksessa.

Ei välttämättä mutta jos oma elämä on helppoa niin sitä kannattaa todellakin arvostaa ja samalla voi nähdä muidenkin erilaisia elämiä, oppia ymmärtämään ja sitenkin oppii paljon kun haluaa.

En oikein usko, että kenenkään elämä on helppoa. Sitten on niitä, joilla on tuplasti vaikeuksia. Ja niitä, joilla on vaikeuksia liian paljon. 

No siis sanoisin että on helppo elämä jos se oma elämä on ollut helppoa ja turvaisaa ja on osannut asennoitua sekä suhtautua elämään. Täysin realistista, ihmissuhteet eivät tietenkään ole aina helppoja mutta ei nyt kaikki jokaisesta asiasta tee elämän kokoista vaikeutta. Jos haluaa nähdä vähän vaivaa elämässä niin kyllä pystyy kehittämään itseänsä ja ymmärrystänsäkin aika paljon. Kaikki eivät ruikuta elämässä kaikkia vaikeuksia, se tekee elämänkokemuksesta helpomman tuntuista.

Vaikeudet ovat hioneet terävät särmät pois minusta. Autoin aikani muita. Mutta loppuelämän aion keskittyä ainoastaan omaan hyvinvointiini. En usko enää muiden auttamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska liian helppo elämä on aina huono juttu. Se tuhoaa ihmisen joka tapauksessa.

Ei välttämättä mutta jos oma elämä on helppoa niin sitä kannattaa todellakin arvostaa ja samalla voi nähdä muidenkin erilaisia elämiä, oppia ymmärtämään ja sitenkin oppii paljon kun haluaa.

En oikein usko, että kenenkään elämä on helppoa. Sitten on niitä, joilla on tuplasti vaikeuksia. Ja niitä, joilla on vaikeuksia liian paljon. 

No siis sanoisin että on helppo elämä jos se oma elämä on ollut helppoa ja turvaisaa ja on osannut asennoitua sekä suhtautua elämään. Täysin realistista, ihmissuhteet eivät tietenkään ole aina helppoja mutta ei nyt kaikki jokaisesta asiasta tee elämän kokoista vaikeutta. Jos haluaa nähdä vähän vaivaa e

Jokaisella ihmisellä on oma elämä ja omat kokemukset. Toinen ei voi niitä tietää. Kaikki eivät kerro. Minä olen juuri sellainen ihminen, en valita. Siksi ihmiset monesti tuntuvat ajattelevan, että asiani ovat hyvin. Oli hyvin tai huonosti, ei kuulu muille.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeudet ovat hioneet terävät särmät pois minusta. Autoin aikani muita. Mutta loppuelämän aion keskittyä ainoastaan omaan hyvinvointiini. En usko enää muiden auttamiseen. 

Sinäkin tiedät itse mikä on elämäntilanteesi. Ehkä on nyt aika itselle, koen samaa omalla kohdallani. Autan kyllä aina jotenkin jos tulee sellainen tunne mutta pyrin keskittymään itseeni. Se auttamisen halu vain on aika syvällä, sitä en unohda kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeudet ovat hioneet terävät särmät pois minusta. Autoin aikani muita. Mutta loppuelämän aion keskittyä ainoastaan omaan hyvinvointiini. En usko enää muiden auttamiseen. 

Kunnes saat omia lapsia ja autat niitä. Noita tilanteita tulee väkisin eteen, kun joudut auttamaan muita. Niitä ei edota. Niitä ei tilata. Ne annetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska liian helppo elämä on aina huono juttu. Se tuhoaa ihmisen joka tapauksessa.

Ei välttämättä mutta jos oma elämä on helppoa niin sitä kannattaa todellakin arvostaa ja samalla voi nähdä muidenkin erilaisia elämiä, oppia ymmärtämään ja sitenkin oppii paljon kun haluaa.

En oikein usko, että kenenkään elämä on helppoa. Sitten on niitä, joilla on tuplasti vaikeuksia. Ja niitä, joilla on vaikeuksia liian paljon. 

No siis sanoisin että on helppo elämä jos se oma elämä on ollut helppoa ja turvaisaa ja on osannut asennoitua sekä suhtautua elämään. Täysin realistista, ihmissuhteet eivät tietenkään ole aina helppoja mutta ei nyt kaikki jokaisesta asiasta tee elämän kok

No se on nyt sinun asiasi jos et kerro mutta samalla hyväksyt sen että voit kohdata sitä arvostelua senkin takia.

Tiettyyn rajaan saakka niin on. Huomaa näistä pumpulissa kasvaneista nykynuorista, että muutama vastoinkäyminen olisi ollut hyvästä. 

Vierailija kirjoitti:

Rankoista kokemuksista puhuvat aina tupakkaääniset kallut. Ei kukaan esim. DI-tutkinnon käynyt sano, että olipas rankkaa, vaikka se sitä varmasti oli.

Totta. Kai se on rankkaa joutua oppimaan itsestäänselviä asioita kantapään kautta. Fiksumpien ei tarvitse.

Sen sanon, että elämä on ihan hemmetin kummallista. Tuntuu, että koko elämä on yhtä kasvua ja asioiden työstämistä. Kunnes ihminen kuolee ja toivattavasti saa rauhan. 

Kaikki mitä pelkää ja välttelee eniten, sen joutuu kohtaamaan tuplana. Tänä on kieroa huumoria.

Alan kallistua jälleensyntymisen polulle. Elämä on saatu sen takia, että olemme oppimassa täällä jotain.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan kaikki riippuu kaikesta, mutta sopivassa suhteessa kolhiva elämä kasvattaa ihmistä eri tavalla kuin pumpuli. Liika on aina toki liikaa ja eri ihmisille eri määrät on liikaa.

Oliko tarpeeksi ympäripyöreää? Lisäksi eri asioiden arvoa nostaa se, että niitä ei pidä itsestäänselvyytenä.

🤜🕺

Minulla on ollut nuoreksi aikuiseksi raskas elämä. Olen joutunut kokemaan paljon menetyksiä. Olen mm. menettänyt aviopuolisoni ja terveyteni pysyvästi. En nyt avaa asioita sen tarkemmin, että en tulisi tunnistetuksi.

Tämä ajatusmalli on minulla vain omalla kohdallani, enkä koskaan menisi sanomaan kenellekään rankan elämän kokeneelle, että hänen pitäisi ajatella/kokea näin. En ole voinut joillekin raskaille asioille mitään, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Olen oppinut suhtautumaan muihin ja itseeni empaattisemmin. Koen kypsyneeni vastoinkäymisten myötä ja olen paljon kärsivällisempi. Koen olevani jollain tasolla vahvempi, vaikka samalla olen myös herkempi. En enää odota niin isoja asioita kuin ennen, olen tyytyväinen vähempään. 

En ajattele rankan elämän "jalostavan". Jos saisin valita rankan elämäni tilalle helpon elämän ilman isoja vastoinkäymisiä, niin ottaisin sellaisen hetkeäkään miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska liian helppo elämä on aina huono juttu. Se tuhoaa ihmisen joka tapauksessa.

Ei välttämättä mutta jos oma elämä on helppoa niin sitä kannattaa todellakin arvostaa ja samalla voi nähdä muidenkin erilaisia elämiä, oppia ymmärtämään ja sitenkin oppii paljon kun haluaa.

En oikein usko, että kenenkään elämä on helppoa. Sitten on niitä, joilla on tuplasti vaikeuksia. Ja niitä, joilla on vaikeuksia liian paljon. 

No siis sanoisin että on helppo elämä jos se oma elämä on ollut helppoa ja turvaisaa ja on osannut asennoitua sekä suhtautua elämään. Täysin realistista, ihmissuhteet eivät tietenkään ole aina helppoja mut

En minä mitään ongelmia salaa. Itse asiassa puhun hyvin avoimesti. Minulla ei ole asioita, joista en voi puhua. Olen täysin avoin. Mutta en koe tarvetta puhua huonoista asioista, ellei siihen ole tarvetta.

Olen onnellinen ihminen siinä mielessä, että ego on pieni ja kuori on ohut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole hyväksi. Mutta minkäs teet, jos on rankkaa. 

Ehkä silloin ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja mitä ympärillä tapahtuu. Kuin jos kaikki on aina ollut hyvin ja kivaa. Monesti ihmiset ovat silloin pinnallisia.

Tavallaan olen kiitollinen kaikesta huonosta. Muuten voisin olla hyvin itsekäs. 

Minusta on kasvanut empaattinen ja älykäskin kaikkien vaikeuksien takia. Ne ovat hyviä ominaisuuksia. Ehkä osaan arvostaa paremmin kaikkea hyvää, mitä on. 

Minä myös. Oppii iloitsemaan pienistä asioista 😌