Voiko ihminen suorittaa elämänsä romahtamatta tai uupumatta koskaan?

Riippuu luonteesta. Toiset pystyvät tuohon, toiset eivät. Nuorempana tuo sujuu paremmin, vanhemmiten alkaa olla hieman armollisempi itselleen.

Jotkut voivat.

Ihmisten resilienssi on monimutkainen ja monitahoinen asia ja eri asioiden kuormitukset vaihtelevat suuresti. Jotkut jopa saavat energiaa jatkuvasta aktiivisuudesta ja liikkeellä olosta, kun taas joiltain se vain kuluttaa energiaa. 

Kaikkein hirveintä paskaa on, kun joku huutelee sivusta miten "asenteesta se on vaan kiinni" jos sattuu itse olemaan keskimääräistä jaksavampaa sorttia.

Sitä voi uupua ja romahtaa vaikka olisi perheetön työtön.

Mitkä tekijät johtavat siihen, että jotkut pystyvät tekemään uupumatta kaikkea mahdollista aamusta iltaan?

Jotkuthan nauttii tuosta ja tylsistyy jos ei ole tekemistä. Toki suurin osa on eri mieltä. 

Pitää priorisoida. Neuvotella. Ei ota kaikkea tai liikaa. On rajattu määrä tunteja vuorokaudessa. Pitää ajatella myös ennen kuin alkaa tekemään lapsia, ettei liikaa. Ja on myös perheen ulkopuolella ihmisiä hädässä joka hetki. Ellei ole raha tai ystävä jollakin. Kaikilla ei ole perhettä.

Kun on 8 miljardia ihmistä, niin vastaus jokaiseen ihmistä koskevaan kysymykseen on aina "kyllä". Sitten kokonaan toinen kysymys on, onko tuo ihmisen elämää tuollainen. Ketä varten suorittaa hampaat irvessä, vaikka pystyisikin siihen? Minkä mitalin ihminen kuvittelee saavansa?

Suvussamme ei esiinny mielenvikaisuutta joten kyllä voi. 

Tunnekylmät narsistit, psykopaatit sosiopaatit ym ei masennu. Saattavat pitkästyä jos eivät pääse vahingoittamaan muita, mutta löytävät pian uutta kiusattavaa, löytävät koska se on niiden turhien elämien tärkein päämäärä. Osaavat toki vääntää naamansa koirailmeeseen jos joku empaatikko sattuisi kiinnittämään huomiota.

Jos näät sun elämisen jonkiköisenä suorituksena, niin se jo kertoo ongelmasta. Ihmiset, jotka ovat kokoajan menossa palaamatta eivät näe sitä jonkinlaisena suorituksena, joka on pakko tehdä. 

Tuo ei mielestäni kuulosta pahalta, kurssithan voi jättää pois jos uupuu, toki uupuva ei luultavasti tajua sitä ajoissa. Vaikeampaa on silloin jos tilanteeseen löytyy taloudellista huolta ja sairauksia itsellä tai perheenjäsenellä. Stressiä ei silloin pysty oikein mitenkään ulkoistamaan tai poistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä tekijät johtavat siihen, että jotkut pystyvät tekemään uupumatta kaikkea mahdollista aamusta iltaan?

Luin joskus kauan sitten johonkin yliopistokurssiin (psykologia) liittyvän tutkimusartikkelin tästä (vai olikohan se kokonainen kirjan luku...). En kuollaksenikaan muista mikä tai kuinka vanha tutkimus se oli, mutta siinä jaoteltiin suorituskykyyn liittyviä psyykkis-fyysisiä tekijöitä. Ainakin mainittuna oli:

- Vankka perusturvallisuus: tunne lapsesta saakka siitä, että kaikki hoituu eikä mikään epäonnistuminen pilaa mitään. Tämä juontaa juurensa ihan vauva-aikaan saakka, jolloin ihmisellä muodostuu selkäytimeen turvallisuuden ja luottamuksen tunne sekä itseensä että tukiverkkoihinsa. Tällaisella ihmisellä on sinnikäs uskomus siihen, että elämä kantaa aina. Joskus lapsuuden turvallisuudentunnetta paikkaa vahva uskonnollinen vakaumus jossa luotetaan johonkin korkeampaan voimaan ja tarkoitukseen. 

- Fyysinen terveys: Henkilön biologinen rytmi on vakiintunut eikä hänellä ole elämää rajoittavia perussairauksia (jopa allergiat oli mainittu). Hän kokee olevansa hallinnassa omasta fyysisestä olostaan. Aktiiviset, tavoitteellisesti urheilevat korostuivat, koska heillä biorytmi ja kropan huoltaminen sekä kuuntelu oli osa päivittäistä arkea. 

- Kognitiivinen suorituskyky, jossa henkilö pystyi hallitsemaan omaa keskittymistään, suunnittelemaan etukäteen esimerkiksi että nyt keskittyy tunnin ajan tähän ja sen jälkeen tunnin ajan tuohon toiseen ilman että ajatukset harhailivat päätetyn keskittymisaiheen ulkopuolelle. Tällöin ihminen esimerkiksi kykeni päättämään lukevansa tenttiin tunnin ja sitten siivoavansa puoli tuntia ilman että opiskelun aikana mietti siivoamista tai siivoamisen aikana opiskelua.  

Psykopaatti voi.

Miettikääs sitä. Unelma ihminen ja työntekijä on psykopaatti, jota ei mikään hetkauta.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatti voi.

Miettikääs sitä. Unelma ihminen ja työntekijä on psykopaatti, jota ei mikään hetkauta.

Ja sitten toiset ihailee noita psykopaaatteja, lisääntyy niiden kanssa ja haluaa tulla samanlaiseksi. Ei ihme että maailma menee miten menee...

Tuohan on tavallaan itsensä poissulkeva ajatus. Jos ei romahda koskaan, ei ole suorittanut tarpeeksi kovaa.

upupup

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä tekijät johtavat siihen, että jotkut pystyvät tekemään uupumatta kaikkea mahdollista aamusta iltaan?

 

Luin joskus kauan sitten johonkin yliopistokurssiin (psykologia) liittyvän tutkimusartikkelin tästä (vai olikohan se kokonainen kirjan luku...). En kuollaksenikaan muista mikä tai kuinka vanha tutkimus se oli, mutta siinä jaoteltiin suorituskykyyn liittyviä psyykkis-fyysisiä tekijöitä. Ainakin mainittuna oli:

- Vankka perusturvallisuus: tunne lapsesta saakka siitä, että kaikki hoituu eikä mikään epäonnistuminen pilaa mitään. Tämä juontaa juurensa ihan vauva-aikaan saakka, jolloin ihmisellä muodostuu selkäytimeen turvallisuuden ja luottamuksen tunne sekä itseensä että tukiverkkoihinsa. Tällaisella ihmisellä on sinnikäs uskomus siihen, että elämä kantaa aina. 

Mielestäni päinvastoin. Ne, jotka ovat kokeneet turvattomuutta varhaislapsuudessa, paikkaavat sitä tunnetta aikuisena ylisuorittamalla ja pitämällä kontrolli itsellään, kaikki langat käsissään. Sillä suorittamisella kokevat hallitsevansa tilanteet ja tunteet.

Voi, mikäli fysiikka kestää. Me ollaan erilaisia, toisten pää ei kestä ilman suorittamista. Koko sana suorittaminen on huono, on ihmisiä joille tekeminen ja asioitten pitäminen just eikä melkeen, on perusta omalle mielenrauhalle.

Helpostikin. Kaikki riippuu siittä miten kohtaat ongelmat. Jos alat heti uhriutumaan ja valittamaan niin ihan varmasti ahdistaa ja uuvuttaa mutta jos kohtaat ongelmat haasteena jotka selätetään nopeasti ja siirrytään eteenpäin niin se ei aiheuta ahdistusta, korkeintaan hetkellistä tilapäistä uupumista.

Kyse on asenteesta, resilienssistä ja priorisoinnista. Kun nämä on kohdallaan, ihminen selviää melkein mistä vaan.