Miten vanhempiesi taloudellinen vakavaraisuus on vaikuttanut elämääsi?

"Ehkäpä tässä käy ilmi, miksi ap:n maailmankuva on vastenmielinen. Hän pitää perittyä ja saatua varallisuutta osoituksena geneettisestä paremmuudesta. Samaan syssyyn hän höpsii siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet. Ei ole.

Ap, suurin osa ihmisistä ei ole saanut asuntoa tai muutakaan lahjana. Yritä ymmärtää, että olet etuoikeutettu. Ne rahat itsessään on etuoikeus, jota köyhemmällä ei ole geeneistä riippumatta. Hänellä ei myöskään ole samanlaista mahdollisuutta rikastua kuin sillä, jolla on varallisuus valmiina."

En todellakaan pidä perittyä ja saatua varallisuutta osoituksena geneettisestä paremmuudesta enkä myöskään ole missään väittänyt (tai ajattele), että kaikilla olisi samat mahdollisuudet. Koko ketjun aihehan on osoitus päinvastaisesta. 

Kyllä minä tiedän olevani etuoikeutettu ja olen sen jo ainakin kerran ketjussa sanonutkin. Mutta olennaista kenties onkin se mitä luet vastenmielisenä ja liität minuun persoonana. Siitä voitaisiin keskustella, jos ottaisit kantaa itse asiaan etkä minuun henkilönä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kotini oli köyhä ja pihi. 90-luvun lama koetteli ja pitkäaikaistyöttömyys oli normi kotikaupungissani. Ja on edelleen. Siinä missä muu Suomi lähti jossain vaiheessa nousuun, kotikaupunkini sukelsi syvemmälle pohjamutiin. Asenne kotona oli kyyninen ja kriittinen, turvallisuudentunne loisti poissaoloaan ja vähiin haalittuihin roposiin takerruttiin kuin Klonkku sormukseen. Silti rahaa riitti esim kaljaan, mutta lasten vaatteisiin ja harrastuksiin ei. Minut kasvatettiin köyhyyteen ja nöyristelyyn, opin kävelemään selkä kumarassa ja katse maassa. 

Nyt olen nelikymppinen. Pari tutkintoa eri aloilta on, suurimman osan aikuisiästä olen tehnyt pienipalkkaista työtä, jota olen paniikissa haalinut. Oman alan parempipalkkaisiin töihin en ole koskaan edennyt ja nyt olen työtön. Piheyteni ansiosta olen haalinut rahaa, entinen avomieheni ja nykyinen aviomieheni (eri henkilöitä) innostavat minut myös sijoittamaan, joten salkusta löytyy osakkeita p

Upeasti kirjoitettu teksti. Jokainen näkee nuo asiat kuvina ja tunnelmina edessään. Ei sinulla satu olemaan kirjallisia haaveita? Tuollaista lapsuuskuvausta olisi hienoa lukea romaanin kansien välistä eikä sellaista ole mielestäni tehty, ei ole ainakaan silmiin ole sattunut.

Pihiydestä tulee mieleen, että sehän on priorisointia, ei vain rahan puutetta, sillä jos rahat riittävät vain toiseen asiaan, valitaan tärkeämpi. Ap 

"Minulla ei myöskään ole koskaan ollut tarvetta sanoa, että ihan itse omalla työlläni olen kaiken saanut aikaan. Vaikka olen tehnyt myös kovasti töitä, olen silti hirvittävän etuoikeutettu. Jossain sanottiin hyvin, että etuoikeudet eivät ole välttämättä saatuja etuja ja bonuksia, vaan esteiden ja hidasteiden puuttumista. Minun elämässäni on ollut hyvin vähän esteitä."

Nyt kun jälkikäteen asiaa ajattelee, on ollut selvää etua elää samassa kuplassa päättäjien ja omistavan luokan kanssa. Verkostoituminen on tapahtunut kuin itsestään. Olen saanut hyviä neuvoja ja sparraamista, päässyt työhaastatteluihin, esitellyt ideoitani ja testannut suunnitelmiani vapaamuotoisesti illallisilla/jutusteluissa asiantuntevien ystäväperheiden, naapurien, kavereiden vanhempien jne. kanssa. Vaikka urani on kovan työn tulosta, enkä ole päässyt helpolla, esteitä ja hidasteita minulla on ollut vähemmän kuin kuplani ulkopuolelta tulevalla.

"Pihiydestä tulee mieleen, että sehän on priorisointia, ei vain rahan puutetta, sillä jos rahat riittävät vain toiseen asiaan, valitaan tärkeämpi. Ap"

Miten minä olen pihiyden kokenut, on se koko persoonan läpäisevä ominaisuus. Pihi ei ole pihi vain rahoistaan, vaan myös tunteissaan, kehuissaan, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Olin ajatellut, että pystyisin auttamaan opiskelevia lapsiani sen verran, että maksaisin heidän puhelinkulut. Tänään tulin siihen tulokseen, etten pysty, vaikka on kysymys on vain kympeistä. Niistä kympeistä kertyy vuoden mittaan satasia. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi. Jos maailma menee hulluksi, minä menen mukana.

Rahasta stressaaminen tarttuu. Kukaan ei oleta, että sinun täytyy maksaa puhelinlaskut. Lapsi oppii nakkaamaan puhelimen wifiin ja juttelemaan whatsapin kautta.

"Helposti ylivelkaannutaan kun kaikki hankitaan lainalla."

Monille ei ole opetettu minkäänlaisia taloustaitoja. Osa ihmisistä on hyvin impulsiivisia ja kärsimättömiä, he eivät pysty ponnistelemaan eivätkä odottamaan vasta viiveellä toteutuvaa palkitsevuutta. ADHD-diagnoosin hakeminen ei tähän auta eikä vapauta vastuusta aikuisiällä, kuinka paljon geneettistä on taustalla, en tiedä, mutta taloustaidot tulevat vain opettelemalla. Kaikille.

"Terveisiä "Lampaalle" luen mieluusti kommenttejasi muistakin ketjuista. Sinuun verrattuna olen kyllä pelkuri."

Terveisiä myös minulta, "Lampaan" kommentit ovat hienoja. Kiitos myös AP:lle.

Nro 223: Jos olisin valinnut saman alan kuin isäni ja siskoni, mulle olisi varmasti ollut työuran kannalta hyötyä heistä. Ihan heistä itsestään sekä ihmisistä, jotka he tunsivat. Ja nyt kun tosiaan mietin, niin vanhempieni perhetutukin olivat tuon saman alan ihmisiä. Myös siskoni ystävistä 90% on saman alan ihmisiä. Mä taas olin väkkädäkkä ja valitsin ihan jotain muuta. Kyllä mäkin yo-kirjoitusten jälkeen kävin valmennuskurssit ja istuin Teknillisen korkeakoulun pääsykokeissa, mutta kiinnosti kuin kilo..sitä itteään. Katselin vaan ikkunasta alkukesän aurinmkoa ja kyttäsin kellosta, milloin voi lähteä pois.Menin pääsykokeisiin vain siksi,e ttä se nyt oli vähän niinkuin oletus, että menen. Koska isäkin oli alalla ja myös sisko, niin tietenkin myös mun piti hakeutua alalle. Tämä siis tapahtui ennenkuin lensin himasta. 

Kenelläkään perheestäni tai suvustanikaan ei ollut mitään yhteyksiä niille aloille, joille opiskelin. Tai no yksi serkuistani oli apuhoitaja kehitysvammaisten laitoksessa, mutta ei suorittavan portaan työntekijä voinut ketään suositella yhtään minnekään. Myöskään it-alalle vaihtaessani ei suvussa ollut ketään it-alalla olevaa. Ei edes niitä suorittavan portaan työntekijöitä. Verkostoituminen piti tehdä itse töissä ja työhön liittyvissä tapahtumissa. Toisaalta mulla ei ole juurikaan kunnianhimoa eli mua ei ole ikinä mikään menestyksekäs ura kiinnostanutkaan. Kaksi kertaa olen it-alalla vaihtanut työpaikkaa sen takia, että sain ylennyksen. Tykkkäsin koodaamisesta, mutta kun mut ylennettiin hommiin, jossa koodaamista ei enää ollut juuri nimeksikään, downgreidasin ja vaihdoin työpaikkaa. 

Kuulun myös ihmisiin, jotka ei tykkää puhua työasioista työajan ulkopuolella. Osittain tähän varmasti vaikutti se, että sairaanhoitajan hommissa mua sitoi vaitiolovelvollisuus eikä niistä lain mukaan olisi edes saanut puhua kenellekään. Ei edes sellaiselle, joka olisi samalla alalla. Rivisairaanhoitajana ei myöskään ollut mitään vaikutusvaltaa yhtään mihinkään eli vaikka olisi ollut millaisia hyviä ideoita työn kehittämisestä tms, niin olisi pitänyt olla vähintään ylihoitaja, että kukaan hierarkisessa siaraalamaailmassa olisi ottanut kuuleviin korviinsakaan. En ole mitenkään ponnistellut enkä paiskinut kovasti hommia saavuttaakseni sen, mitä mulla nyt on. Olen nk sunnuntailapsi (olen oikeastikin syntynyt sunnuntaina) ja olevaan aina ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Jos on tullut tilaisuus eteen, olen tarttunut tilaisuuteen, mutta en ole mitenkään etsinyt niitä tilaisuuksia. Raha-asioissa en ole kuitenkaan koskaan luottanut muihin kuin itseeni. Kun nuorena olin avoliitossa, niin vuokrasopimus oli mun nimellä ja mä maksoin vuokran. Maksoin myös sähkölaskun ja kaikki sellaiset laskut, joiden maksamatta jättäminen olisi aiheuttanut mulle ikävyyksiä. Vaurastuminen olisi varmasti ollut sekä helpompaa että nopeampaa, jos olisi ollut joku toinen maksamassa puolet. Mutta onnistui se näinkin ja osittain ainakin siksi, että mun ystäväni ja kaverini ovat aina eläneet paljon matalammalla tulotasolla kuin minä, joten ei mun ole tarvinnut mitään kalliita juttuja ikinä tehdäkään. "Kaltaisteni" ihmisten kanssa rahaa olisi kulunut paljon ihan kaikkeen tarpeettomaan ja säästöön ja sijoituksiin olisi mennyt paljon vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

"Terveisiä "Lampaalle" luen mieluusti kommenttejasi muistakin ketjuista. Sinuun verrattuna olen kyllä pelkuri."

Terveisiä myös minulta, "Lampaan" kommentit ovat hienoja. Kiitos myös AP:lle.

Kiitos molemmille <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ajatellut, että pystyisin auttamaan opiskelevia lapsiani sen verran, että maksaisin heidän puhelinkulut. Tänään tulin siihen tulokseen, etten pysty, vaikka on kysymys on vain kympeistä. Niistä kympeistä kertyy vuoden mittaan satasia. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi. Jos maailma menee hulluksi, minä menen mukana.

Rahasta stressaaminen tarttuu. Kukaan ei oleta, että sinun täytyy maksaa puhelinlaskut. Lapsi oppii nakkaamaan puhelimen wifiin ja juttelemaan whatsapin kautta.

Totta, minäkin juttelen yleensä wa:n kautta, jos puhun pitempiä puheluita ja ulkomailla. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Minulla ei myöskään ole koskaan ollut tarvetta sanoa, että ihan itse omalla työlläni olen kaiken saanut aikaan. Vaikka olen tehnyt myös kovasti töitä, olen silti hirvittävän etuoikeutettu. Jossain sanottiin hyvin, että etuoikeudet eivät ole välttämättä saatuja etuja ja bonuksia, vaan esteiden ja hidasteiden puuttumista. Minun elämässäni on ollut hyvin vähän esteitä."

Nyt kun jälkikäteen asiaa ajattelee, on ollut selvää etua elää samassa kuplassa päättäjien ja omistavan luokan kanssa. Verkostoituminen on tapahtunut kuin itsestään. Olen saanut hyviä neuvoja ja sparraamista, päässyt työhaastatteluihin, esitellyt ideoitani ja testannut suunnitelmiani vapaamuotoisesti illallisilla/jutusteluissa asiantuntevien ystäväperheiden, naapurien, kavereiden vanhempien jne. kanssa. Vaikka urani on kovan työn tulosta, enkä ole päässyt helpolla, esteitä ja hidasteita minulla on ollut vähemmän kuin kuplani ulkopuolelta tulevalla.

Minä en tuosta tunnista oikeastaan mitään paitsi sen, että fiksujen ihmisten avulla saa sparrausta omaan ajatteluun ja pysyy virkeänä. En tosin mikään uraihminen olekaan eli en ole töistäni jutellut kenenkään kanssa paitsi joskus mieheni kanssa käytännön kannalta. En ole myöskään saanut töitä tai työhaastetteluja kuplani avulla, vaan työelämässä ja opinnoissa tapahtuneen verkostoitumisen kautta. Enkä ole vanhemmiltakaan kysynyt neuvoa noissa ikinä. Päinvastoin oikeastaan eli olen halunnut pitää heidät kokonaan poissa työhön liittyvistä asioista. He kun eivät minun ammattieni asioita tunne lainkaan. Ap

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 223: Jos olisin valinnut saman alan kuin isäni ja siskoni, mulle olisi varmasti ollut työuran kannalta hyötyä heistä. Ihan heistä itsestään sekä ihmisistä, jotka he tunsivat. Ja nyt kun tosiaan mietin, niin vanhempieni perhetutukin olivat tuon saman alan ihmisiä. Myös siskoni ystävistä 90% on saman alan ihmisiä. Mä taas olin väkkädäkkä ja valitsin ihan jotain muuta. Kyllä mäkin yo-kirjoitusten jälkeen kävin valmennuskurssit ja istuin Teknillisen korkeakoulun pääsykokeissa, mutta kiinnosti kuin kilo..sitä itteään. Katselin vaan ikkunasta alkukesän aurinmkoa ja kyttäsin kellosta, milloin voi lähteä pois.Menin pääsykokeisiin vain siksi,e ttä se nyt oli vähän niinkuin oletus, että menen. Koska isäkin oli alalla ja myös sisko, niin tietenkin myös mun piti hakeutua alalle. Tämä siis tapahtui ennenkuin lensin himasta. 

Kenelläkään perheestäni tai suvustanikaan ei ollut mitään yhteyksiä niille aloille, joille opiskelin.

Kuulostaa tutulta. Paitsi että minä en koskaan mennyt niihin pääsykokeisiin, joita vanhemmat ehdottivat.

En kerro asioistani varsinkaan sukulaisille (naapureista puhumattakaan) matalalla kynnyksellä, vaan tapani olla muiden kanssa on enemmän informaatiota hiljaisesti keräävä ja jututtava. Ehkä kyse on luottamuksesta tai sitten vain itsepäisyydestä ja umpimielisyydestä, hullusta venäläisyydestä. Muistutan paljon enemmän isoäitiäni kuin äitiäni, joka muistuttaa isäänsä. Tyttäreni taas muistuttaa isoäitiään, myös ulkoisesti. Toivottavasti tyttären tuleva tytär ei muistuta minua, isoäitiään, koska silloin hänelle tulee todella villi nuoruus. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Terveisiä "Lampaalle" luen mieluusti kommenttejasi muistakin ketjuista. Sinuun verrattuna olen kyllä pelkuri."

Terveisiä myös minulta, "Lampaan" kommentit ovat hienoja. Kiitos myös AP:lle.

Kiitos osallistumisesta ja hyvistä kommenteista kaikille, ilmeisesti nyt on the end ja aplodien sekä kiitosten aika :) Onhan tämä jo muutaman päivän elänyt tämä ketju. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Helposti ylivelkaannutaan kun kaikki hankitaan lainalla."

Monille ei ole opetettu minkäänlaisia taloustaitoja. Osa ihmisistä on hyvin impulsiivisia ja kärsimättömiä, he eivät pysty ponnistelemaan eivätkä odottamaan vasta viiveellä toteutuvaa palkitsevuutta. ADHD-diagnoosin hakeminen ei tähän auta eikä vapauta vastuusta aikuisiällä, kuinka paljon geneettistä on taustalla, en tiedä, mutta taloustaidot tulevat vain opettelemalla. Kaikille.

Impulsiivisuus ja kyky lykätä mielihyvää ovat geneettisesti määräytyviä persoonallisuudenpiirteitä. Mutta se on totta, että jokainen oppii normaalin elämään vaadittavat asiat, lievästi kehitysvammaisetkin, jos saavat opetusta ja haluavat oppia. Oppiminen ei ole kiinni vain opettamisesta, vaan pitää haluta myös ottaa oppi vastaan. Ja sama pätee muuten rakkauteenkin. Eivät kaikki osaa ottaa vastaan rakkautta, vaikka sitä olisi tarjolla. Se ei kuitenkaan ole geneettisestä perimästä kiinni, vaan henkilöhistoriasta. Ap

Tekisi mieli kirjoittaa, että ei mitenkään, koska perheemme oli aina vähissä varoissa.

Mutta sitten on selvää, ettei vanhempieni vähävaraisuus saa olla mikään selitys oman elämän vaikeuksille.Nykyään tuntuu siltä, kuin olisi vanhempien velvollisuus antaa jälkikasvulle taloudellisesti turvattu alku... Ei ole! 

Ei minunkaan vanhempani saaneet kultalusikkaan persaukseensa aloitellessaan itsenäistä elämäänsä. Heidän oli tehtävä töitä, tehtävä järkeviä valintoja, jotta elämä muodostui kelvolliseksi. 

Seuraavalla sukupolvella ei ole mitään oikeutta vaatia sen kummempia lähtökohtia elämälleen.

Minun vanhempani tarjosivat aivan täydelliset lähtökohdat rakkautensa, kannustavuutensa ja mahdollisuuksien rajoissa annetun muun avun puitteissa. En ole koskaan kokenut, että heidän olis tarvinnut (tai edes kannattanut!) tehdä mitään enempää!

Vierailija kirjoitti:

"Pihiydestä tulee mieleen, että sehän on priorisointia, ei vain rahan puutetta, sillä jos rahat riittävät vain toiseen asiaan, valitaan tärkeämpi. Ap"

Miten minä olen pihiyden kokenut, on se koko persoonan läpäisevä ominaisuus. Pihi ei ole pihi vain rahoistaan, vaan myös tunteissaan, kehuissaan, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ylipäätään.

Itse olen ollut varovainen sanomaan noin siksi, että en välttämättä tiedä onko pihi vai onko oikeasti vähän rahaa. Tunnen yhden, johon tuo kyllä pätisi. Hän on jollain tapaa ahne myös, siis sellainen, että haluaa kaiken yksin itselleen. Mutta muut pihit ovat olleet enemmän säästäväisen oloisia kuitenkin kuin tuollaisia ahneen oloisia roope ankkoja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli kirjoittaa, että ei mitenkään, koska perheemme oli aina vähissä varoissa.

Mutta sitten on selvää, ettei vanhempieni vähävaraisuus saa olla mikään selitys oman elämän vaikeuksille.Nykyään tuntuu siltä, kuin olisi vanhempien velvollisuus antaa jälkikasvulle taloudellisesti turvattu alku... Ei ole! 

Ei minunkaan vanhempani saaneet kultalusikkaan persaukseensa aloitellessaan itsenäistä elämäänsä. Heidän oli tehtävä töitä, tehtävä järkeviä valintoja, jotta elämä muodostui kelvolliseksi. 

Seuraavalla sukupolvella ei ole mitään oikeutta vaatia sen kummempia lähtökohtia elämälleen.

Minun vanhempani tarjosivat aivan täydelliset lähtökohdat rakkautensa, kannustavuutensa ja mahdollisuuksien rajoissa annetun muun avun puitteissa. En ole koskaan kokenut, että heidän olis tarvinnut (tai edes kannattanut!) tehdä mitään enempää!

Hyvä kommentti ja toivottavasti aiempi kirjoittaja, joka olisi halunnut antaa lapsilleen aineellista, mutta ei voi, lukee tämän. Itse asiassa minun maailmassani vakavaraisetkin perheet usein pidättyvät elättämästä täysi-ikäistä lasta ja auttamasta liikaa, vain tarvittaessa. Sillä pärjäämisestä itse syntyy pystyvyyden tunnetta. Luulen, että tämä oli ajatuksena ja niin se sitten menikin. Se että itse rakentaa elämänsä kun on saanut siihen työkalut, synnyttää lapsessa pärjäämisen ja pystyvyyden tunteen. Ne henkiset ainekset joita kotoa on saanut, ovat loppupeleissä tärkeämmät. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pihiydestä tulee mieleen, että sehän on priorisointia, ei vain rahan puutetta, sillä jos rahat riittävät vain toiseen asiaan, valitaan tärkeämpi. Ap"

Miten minä olen pihiyden kokenut, on se koko persoonan läpäisevä ominaisuus. Pihi ei ole pihi vain rahoistaan, vaan myös tunteissaan, kehuissaan, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ylipäätään.

Itse olen ollut varovainen sanomaan noin siksi, että en välttämättä tiedä onko pihi vai onko oikeasti vähän rahaa. Tunnen yhden, johon tuo kyllä pätisi. Hän on jollain tapaa ahne myös, siis sellainen, että haluaa kaiken yksin itselleen. Mutta muut pihit ovat olleet enemmän säästäväisen oloisia kuitenkin kuin tuollaisia ahneen oloisia roope ankkoja. Ap

Pihiys ei ole sama asia kuin säästäväisyys. Pihi ihminen pihistelee asioista, joista ei tarvitsisi ja aiheuttaa mielipahaa toiminnallaan läheisiään kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli kirjoittaa, että ei mitenkään, koska perheemme oli aina vähissä varoissa.

Mutta sitten on selvää, ettei vanhempieni vähävaraisuus saa olla mikään selitys oman elämän vaikeuksille.Nykyään tuntuu siltä, kuin olisi vanhempien velvollisuus antaa jälkikasvulle taloudellisesti turvattu alku... Ei ole! 

Ei minunkaan vanhempani saaneet kultalusikkaan persaukseensa aloitellessaan itsenäistä elämäänsä. Heidän oli tehtävä töitä, tehtävä järkeviä valintoja, jotta elämä muodostui kelvolliseksi. 

Seuraavalla sukupolvella ei ole mitään oikeutta vaatia sen kummempia lähtökohtia elämälleen.

Minun vanhempani tarjosivat aivan täydelliset lähtökohdat rakkautensa, kannustavuutensa ja mahdollisuuksien rajoissa annetun muun avun puitteissa. En ole koskaan kokenut, että heidän olis tarvinnut (tai edes kannattanut!) tehdä mitään enempää!

Hyvin sanottu. Raha on vain katalyytti ja mahdollistaja. Ei raha yksin tee mitään. The best things in life are free.

Tosi noloa olla isin kanssa samassa työpaikassa. Mikä nynny.