Taidan olla todella kamala ihminen kun minulla ei ole ollut koskaan naispuoleisia kavereita (Olen nainen)

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan naisten keskustelut, ne ihan vieraiden kanssa aloitetut jutustelutkin, sisältävät enemmän tai vähemmän suoria viittauksia naisen sosiaaliseen verkostoon. Eli jatkuvasti vähän kuin sivulauseessa viitataan muihin ihmissuhteisiin, "mun mies sanoi", "yhdelle kaverille kävi näin", "työkaveri kertoi", "sisko kävi eilen" jne. Oletan, että tässä yritetään mainostaa omaa sosiaalista asemaa, että on merkityksellinen monelle ihmiselle. Vastapuoli voi sitten arvioida, kuinka haluttavaa kyseisen ihmisen seura on. Yksinäinen ihminen häviää tällaisessa keskustelussa, koska ei ole suhteita, joita tuoda esille. Ja sinällään hyvin menneet keskustelut eivät sitten johdaakaan syvempään tutustumiseen.

Itse pyrin eroon juuri muihin viittaamisen ja yleensä muista puhumisen. En pidä naisten (vaikka ei pitäisi yleistää) tyylistä puhua muista. Minullekin kerrattain erän naispuoleinen ihminen teki listaa ystävistään. Minä ihmettelin et miksi minulle luettelee ystäviään ja minun nimeä ei listaan kuulunut joten tiesin paikkani. Olen hyväksynyt että minulla ei ole naisia ystävänä. Elämä on ihan mukavaa ilmankin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan oikein ole, kun en osaa naisten väliseen ystävyyteen liittyviä sääntöjä. Tai nykyään jo tiedän mitä ne ovat, mutta kun en ole oikeasti kiinnostunut kenenkään huolista tai ihmissuhdeasioista niin en jaksa niitä kuunnellakaan, tai muutenkaan olla yhteydessä ilman mitään "oikeaa asiaa". Monet naiset ainakin mun kokemuksen mukaan tykkäävät puhua juurikin noista tunneasioista.

T. Autisti

Kylläpä on stereotyyppiset oletukset. Ja siis haluat iitse puhua vain sinua kiinnostavista peleistä. Ok, mutta älä olta muita naisia yhtä yksioikoisiksi.

Huomaan, että en tule useinkaan toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on ajatukset että "naiset sitä ja naiset aina tätä ja naiset ei koskaan". Tulen paikalle, olen joskus hyvinkin klassisen huolitellusti pukeutunut. Hymyilen, olen kohtelias, nauran paljon. Tämä riittää joillekin. Parasta on jos hiukseni on nätisti letillä ja minulla on päällä mekko. 

Sitten jos vietetään aikaa enemmän samassa paikassa ja he huomaavat, että kuuntelenkin enimmäkseen metallia, ajan moottoripyörää, rakastan elokuvia ja historiaa ja matkustan myös yksin, alkaa haastaminen. Minua vaaditaan kertomaan teknisiä yksityiskohtia moottoripyörästäni ja nimeämään joidenkin bändien varhaista tuotantoa tai ylipäätään kerrotaan että se ja se ei ole oikeaa metallia. Tulee kommenttia matkustamisesta ja monesti ihmiset haluavat tietää mitä minun mieheni ja lapseni ajattelevat kun olen tällainen. 

En sinällään koskaan vältä kenenkään seuraa, ja osaan tulla toimeen ihan oikeasti kaikkien kanssa (vaikka se on uuvuttavaa ja palautuminen kestää joskus pitkään), mutta en minä ehdoin tahdoin ala kaveriksi ihmisen kanssa joka on tuonut ennakkoluulonsa tavalla tai toisella esille kun olemme kohdanneet ensimmäisiä kertoja. Jos sitten myöhemmin huomaatkin, että olen ihan ok tyyppi ja yhtä tavallinen kuin kaikki muutkin, niin turha on suuttua jos en kuitenkaan lämpene. En ole täällä rikkomassa rajoja, olemassa mikään pioneeri sen suhteen että kuka vain nainen voi olla mitä vain. 

Ehkä siinä vastaus joillekin, miksi "kukaan nainen/mies ei halua olla teidän kaveri".