Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät "päästä" kumppaniaan yksikseen ulkomaille?
Vai onko tuo vain urbaanilegenda? Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat aina matkustaa yhdessä tai kumpikaan ei halua matkustaa ollenkaan, mutta luulisi aika harvassa olevan niiden parien, joilla matkustusmieltymykset osuvat 100% yhteen.
Kommentit (855)
Miehenä tunnen sääliä ja myötähäpeää niitä miehiä kohtaan jotka eivät pääse matkustelemaan yksin koska puoliso ei päästä, ja ylipäätään sellaisia miehiä joiden pitää kysyä lupa vaimolta/tyttöystävältä kaikkeen omaan tekemiseen ja ostamiseen. Juu, mullakin oli joskus sellainen vaimo mutta se vaihtui parempaan jo aikoja sitten ja syystä.
Eikä edes kauppaan saati sukulaisiin.
Tietäisitpä vain.
Ihmiset hakevat parisuhteista erilaisia asioita. Jotkut hakevat vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Itse en kuulu siihen ryhmään. Riitaisessa kodissa lapsuuteni viettäneenä (äitini oli sairaalloisen mustasukkainen -- ja ihan aiheetta) vihaan riltelyä yli kaiken.
Nyt puheena olevassa riidan aiheessa on mielestäni kysymys itseluottamuksesta. Jotta vältettäisiin turhat riidat tästäkin aiheesta kummankin itsetunnon tulisi olla samalla tasolla.
Mistähän sellaisen olennon löytäisi? Ja sitten kun olosuhteet ja ihmiset väistämättä muuttuvat, kummankin itsetunnon pitäisi muuttua samaan suuntaan.
Mahdoton yhtälö.
Yksin on vain niin paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Avaatko vähän miksi näin on?
Osaksi koska tykätään olla mahdollisimman paljon yhdessä, ja matkustella yhdessä. Risteilyt ym poissuljettuja ihan jo luottamuksenkin takia.
Eihän teillä sitten ole luottamusta.
Meillä on kaikki mitä tarvitaan 😊
No ei kuulosta siltä. E
JOs vastaat "Risteilyt ym poissuljettuja ihan jo luottamuksenkin takia", niin kyllähän siitä kuultaa läpi että luottamusta teidän suhteessa ei ole. Mutta mikäs siinä jos ilmankin pärjää, onnee vaan.
Päästin jo nykyisen ex vaimoni. Tuli lomalta ja rakastelimme, tuli raskaaksi. Kun lapsi syntyi, meinasin lentää perseelleni, oli todella "ruskettunut", vaimokin ymmärsi että ei paljon selitykset auta. Yritti vielä että oltaisiin yhdessä, sanoin vaan, että yritä karhuta sitä elatusapua sieltä jamaikalta.
Lähti kysymättä, kävi h-orissa yms kivaa. Nyt on ex.
Vierailija kirjoitti:
Päästin jo nykyisen ex vaimoni. Tuli lomalta ja rakastelimme, tuli raskaaksi. Kun lapsi syntyi, meinasin lentää perseelleni, oli todella "ruskettunut", vaimokin ymmärsi että ei paljon selitykset auta. Yritti vielä että oltaisiin yhdessä, sanoin vaan, että yritä karhuta sitä elatusapua sieltä jamaikalta.
Kävi uimassa merivedessä ja biksut luiskahti vähän sivuun, sieltä uiskenteli mustan miehen siemenet.
En tiiä. Itelle ei tulisi pieneen mieleenkään matkustaa yksin. Kavereiden kanssa tai sitten rouva mukaan - reissut on tehty koettavisi yhdessä.
Jos haluaa matkustella yksin ympäri maailmaa ja paneskella samalla vieraita miehiä siinä sivussa, niin tuskin kannattaa olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En tiiä. Itelle ei tulisi pieneen mieleenkään matkustaa yksin. Kavereiden kanssa tai sitten rouva mukaan - reissut on tehty koettavisi yhdessä.
Tässä varmaan haetaan sitä että ei pääse nimenomaan ilman sitä puolisoa, kaverin/kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa matkustella yksin ympäri maailmaa ja paneskella samalla vieraita miehiä siinä sivussa, niin tuskin kannattaa olla parisuhteessa.
... useimmilla kai matkusteluun liittyy kaikkea muuta kuin paneskelua?
Jos ajatellaan esim mua ja mun puolisoa, mä haluan kiertää museoita ja näyttelyitä, häntä ei jaksa kiinnostaa kuin sen verran että jossain yhdessä museossa saattaa käydä - pitääkö hänen siis väkisin tehdä jotain mikä ei kiinnosta, vai pitääkö mun luopua mun kiinnostuksen kohteista koska se nyt vaan on tuomittavaa matkustaa erikseen?
Olisiko jotain omasta heikkoudesta kytevää kontrollintarvetta, mutta hirveää kyllä, jos aikuinen ihminen ei pääse parisuhteessa ollessaan mihinkään ilman miestä tai vaimoa. Eihän tuo tervettä ole. Kyse olisi siis aikuisista, joilla ei ole kotivelvoitetta (pieniä lapsia tms.).
Suomi on pullollaan miehiä, jotka eivät salli vaimon mennä edes kauppaan tai naapuriin ilman lupaa. Tätä on totuus ja koettu, mutta näistä asioista ei vain puhuta. Usein olen ihmetellyt, etten muista monen perheen vaimoa, he eivät käyneet missään, eivät edes kaupassa, mies hoiti kaikki asiat. Naiset ovat eläneet nyrkin ja hellan välissä ja nyt asia on tullut näkyväksi.
Naisille sanoisin neuvon; katsokaa kuinka poikakaverin isä kohtelee äitiä, nämä asiat periytyvät pojille. Kaikki voi olla hyvin, kun seurustellaan, mutta yhteen muuttaminen tuo esille sen totuuden, että kodinhoito on naisen vastuulla tai asumisesta tulee kaaosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa matkustella yksin ympäri maailmaa ja paneskella samalla vieraita miehiä siinä sivussa, niin tuskin kannattaa olla parisuhteessa.
... useimmilla kai matkusteluun liittyy kaikkea muuta kuin paneskelua?
Jos ajatellaan esim mua ja mun puolisoa, mä haluan kiertää museoita ja näyttelyitä, häntä ei jaksa kiinnostaa kuin sen verran että jossain yhdessä museossa saattaa käydä - pitääkö hänen siis väkisin tehdä jotain mikä ei kiinnosta, vai pitääkö mun luopua mun kiinnostuksen kohteista koska se nyt vaan on tuomittavaa matkustaa erikseen?
Meillä on selvää, että molemmat joustaa näiden mielenkiinnonkohteiden osalta. Esimerkiksi kesälomareissulla, ei mies olisi yksin mennyt luontoaiheiseen museoon, mutta tuli kanssani koska minä halusin sinne. Vastaavasti minä kiertelin hänen kanssaan vanhoja korsuja, koska hän halusi sellaisissa käydä.
Meillä tämä toteutuu monessa muussakin asiassa, tottakai välillä tehdään asioita toisen mieliksi, eikä todeta että evvk.
Minulla on ollut ihan hulvattoman hauskaa sekä kaverin että siskoni kanssa, kun olen ollut heidän kanssaan niin ulkomaanmatkoilla, keikoilla kotimaassa tai ihan vaan lenkillä lähimaastossa. Jutellaan, nauretaan vedet silmissä, vakavoidutaan ja pohditaan maailmaa, ollaan hiljaa, lauleskellaan. Pidän tätä ihan normaalina elämänä ja en ymmärrä, miten joku voi ajatella että tämä olisi pois puolisoltani, tai lapsiltani.
Oma mieheni tekee työreissuja muutaman kerran kuukaudessa. Häntä ei kiinnosta enää lähteä yksin reissuun vapaa-ajallaan, mutta matkustaa mielellään minun kanssani kahden tai koko perheen kanssa. Hän harrastaa puolestaan liikuntaa sekä yksin että porukassa, kun minä taas en ole joukkueurheilija ollenkaan. Minä puolestani laulan kuorossa (ollaan käyty myös ulkomailla, hui!) kun mies taas ei pysy edes nuotissa laulaessaan. Tämä ei ole ollut este onnelliselle, hyvinvoivalle suhteelle.
Meillä ei ole sama musiikkimaku, eikä mies aina tule keikoille mukaan enkä minä pakota eikä hän vaadi minua jäämään niiltä pois. Seuraavalle keikalle olen menossa lapseni kanssa, kuvitelkaa.
Kavereita nähdään yleensä erikseen, ja sitten on ne ystäväperheet/pariskunnat joita nähdään useimmiten porukalla. Jos joku on meillä, niin siinä samalla puolisot moikkaa ja juttelee ja se siitä.
Minusta tämä on ihan normaalia :D
Minulla ei ole mitään tarvetta sanoa miehelle, että ei saisi mennä työmatkalle, ei saa mennä saunailtaan, ei saa mennä pelaamaan/katsomaan peliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun näitä lukee tulee mietittyä miksi ihmiset ovat edes parisuhteissa.
Mä uskallan väittää et mun vaimo ei edes haluaisi lähteä reissuun ilman mua. Mä en haluaisi lähteä ilman häntä..
Joskus yks hänen kaveri on yrittänyt saada vaimoa lähtemään reissuun ulkomaille. Mut vaimo on kieltäytynyt.
Sinulla on paljon opittavaa elämästä, ihmisistä ja parisuhteista. Onko vaimosi ensimmäinen ja ainoa kumppanisi? Toivon että maailmasi avartuu hyvällä tavalla vielä joskus.
Ei ole ensimmäinen kumppanini. Mutta jo tällä hetkellä pisin suhde ja pahasti näyttää siltä että tämä on loppuelämän suhde..
Miten mun mailman pitäisi avartua? Niinkö että haluaisin mennä lomalle yksin tai jonkun kaverin kanssa? Miten meidän parisuhde paranisi?
Ihan jo vkl, ollaan välillä erossa koska mä meen vanhemmille auttelee ja vaimo ei pääse mukaan. Molemmilla hirvee ikävä ja puhelin laulaa kokoajan..
En tosiaan usko että kummallakaan tulisi hauska reissu yksin tai kaverin kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa matkustella yksin ympäri maailmaa ja paneskella samalla vieraita miehiä siinä sivussa, niin tuskin kannattaa olla parisuhteessa.
... useimmilla kai matkusteluun liittyy kaikkea muuta kuin paneskelua?
Jos ajatellaan esim mua ja mun puolisoa, mä haluan kiertää museoita ja näyttelyitä, häntä ei jaksa kiinnostaa kuin sen verran että jossain yhdessä museossa saattaa käydä - pitääkö hänen siis väkisin tehdä jotain mikä ei kiinnosta, vai pitääkö mun luopua mun kiinnostuksen kohteista koska se nyt vaan on tuomittavaa matkustaa erikseen?
Meillä on selvää, että molemmat joustaa näiden mielenkiinnonkohteiden osalta. Esimerkiksi kesälomareissulla, ei mies olisi yksin mennyt luontoaiheiseen museoon, mutta tuli kanssani koska minä halusin sinne. Vastaavasti minä kiertelin hä
OK, meille vaan on mielekkäämpää harrastaa omia juttujamme ilman että tietää jonkun asian/tekemisen olevan toiselle pakkopullaa ja kompromissia. esim. "kierretään ihan nopeesti vaan tää van Gogh- museo vaikka tää on ollut mun vuosikymmenten unelma, ettei sulle tuu tylsää kun ei nää sutimiset sua kiinnosta". Yhteisillä reissuilla sitten tehdään molemmille mieleisiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa matkustella yksin ympäri maailmaa ja paneskella samalla vieraita miehiä siinä sivussa, niin tuskin kannattaa olla parisuhteessa.
... useimmilla kai matkusteluun liittyy kaikkea muuta kuin paneskelua?
Jos ajatellaan esim mua ja mun puolisoa, mä haluan kiertää museoita ja näyttelyitä, häntä ei jaksa kiinnostaa kuin sen verran että jossain yhdessä museossa saattaa käydä - pitääkö hänen siis väkisin tehdä jotain mikä ei kiinnosta, vai pitääkö mun luopua mun kiinnostuksen kohteista koska se nyt vaan on tuomittavaa matkustaa erikseen?
Meillä on selvää, että molemmat joustaa näiden mielenkiinnonkohteiden osalta. Esimerkiksi kesälomareissulla, ei mies olisi yksin mennyt luontoaiheiseen museoon, mutta tuli kanssani koska
Ja se ei onnistu et menette sinne Pariisiin. Sun ukko menee kalastus museoon ja sä van " Black" cock museoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun näitä lukee tulee mietittyä miksi ihmiset ovat edes parisuhteissa.
Mä uskallan väittää et mun vaimo ei edes haluaisi lähteä reissuun ilman mua. Mä en haluaisi lähteä ilman häntä..
Joskus yks hänen kaveri on yrittänyt saada vaimoa lähtemään reissuun ulkomaille. Mut vaimo on kieltäytynyt.
Sinulla on paljon opittavaa elämästä, ihmisistä ja parisuhteista. Onko vaimosi ensimmäinen ja ainoa kumppanisi? Toivon että maailmasi avartuu hyvällä tavalla vielä joskus.
Ei ole ensimmäinen kumppanini. Mutta jo tällä hetkellä pisin suhde ja pahasti näyttää siltä että tämä on loppuelämän suhde..
Miten mun mailman pitäisi avartua? Niinkö että haluaisin mennä lomalle yksin tai jonkun kaverin kanssa? Miten meidän parisuhde paranisi?
Mielenkiinnosta, jos sinun kumppanisi saisi kutsun vaikka polttareihin toiseen kaupunkiin ja siellä ollaan koko viikonloppu, kiellätkö häntä menemästä?
Jos kumppanisi ystävä haluaa tarjota hänelle laivaristeilyn vaikkapa synttäreiden kunniaksi eikä sinua ole kutsuttu, kiellätkö kumppania menemästä?
Jos vastauksesi on, että "naiseni kieltäytyy tällaisesta koska ei halua olla erossa minusta", silloin ainakin minun hälytyskelloni soi ja kovaa.
En tiedä mistä näitä höpötyksiä revit, mutta et voisi olla enempää väärässä 😂 Meillä on menossa jo 4. vuosikymmen yhdessä onnellisesti, toivon että kokisit vielä joskus saman 😍