Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät "päästä" kumppaniaan yksikseen ulkomaille?
Vai onko tuo vain urbaanilegenda? Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat aina matkustaa yhdessä tai kumpikaan ei halua matkustaa ollenkaan, mutta luulisi aika harvassa olevan niiden parien, joilla matkustusmieltymykset osuvat 100% yhteen.
Kommentit (855)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmatkalle menee yksin. Ei me vapaa-ajan matkoja erikseen tehdä. Mikä parisuhde se sellainen olisi?
Ei kai parisuhteessa tarvitse tehdä koko ajan kaikkea yhdessä. Kävin just kylpylälomalla yksin kaikkine hoitoineen, ja puolisoani tuo loma ei voinut vähempää kiinnostaa.
Hänelle sopi oikein hyvin, että lähden lomalle yksin. Meillä on silti tosi hyvä parisuhde vaikka ei koko ajan olla yhdessä.
Tuohan on aivan ok, jos ajattelee tuollaisista eri tavalla. Mutta esimerkiksi meillä on aivan samankaltaiset ajatukset lomista ym, ja vietämme kuukauden kesälomatkin 24/7 yhdessä. Siksi lomatkin otetaan aina samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Työmatkalle menee yksin. Ei me vapaa-ajan matkoja erikseen tehdä. Mikä parisuhde se sellainen olisi?
Hyvä, pitkä parisuhde, jossa luottamus on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmatkalle menee yksin. Ei me vapaa-ajan matkoja erikseen tehdä. Mikä parisuhde se sellainen olisi?
Miten parisuhdetta haittaa jos käy kaverin kanssa matkoilla joskus? Olettaen että on omat rahat/riittävästi rahaa (ja aikaa) myös yhteisiin matkoihin.
Miksi pitäisi käydä kaverin kanssa matkalla? En ole koskaan tällaista tarvetta kokenut.
Minusta on mukava käydä kaverin kanssa lomalla. Meillä on tosi hauskaa aina lomilla. Ei meidän puolisoita haittaa vaikka joskus yhdessä matkustetaan.
No sepä mukavaa. Mutta kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Lisäksi meillä on miehen kanssa aina todella hauskoja ja mukavia lomia ja reissuja.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu ei päästänyt miestään edes muutaman päivän työmatkalle vaan uhkaili avioerolla niin pitkään että reissua ei koskaan tehty. En tiedä mitä se mies selitti töissään että miksei lähde.
Meillä ei päästy ihan tuolle asteelle - tai no, säännöllisessä yökyläilyvaiheessa eksä manipuloi minut jättämään väliin yhden pidemmän työmatkan, joka olisi siinä vaiheessa saattanut olla urakehityksen kannalta hyvä asia - tai ainakin se, että siine joutui lähtemään sellainen tyyppi, jota matka ei ilmeisesti pahemmin napannut, oli negatiivinen asia.
Myöhemmin menetelmänä oli syyllistäminen - jos matkalta soitti kotiin, niin sai kuulla pelkkää valitusta miten minä vain matkustelen (ihan kuin olisi jotenkin hienoa käyttää viikonloput matkoihin, istua 10-12 per pv kokouksissa ja lentää aikaisin aamulla/myöhään illalla) ja hän joutuu yksin siivoamaan kotona (mukamas) - jos taas ei soittanut säännöllisesti, niin sai kuulla valitusta siitä, miten ei yhtään välitä, että toinen on huolissaan, kun ei tiedä mitä kauheaa on voinut tapahtua.
Kuusi vuotta tuota tuli jostain käsittämättömästä syystä jaksettua, mutta sitten riitti.
No, eivät ne pari yhteistä matkaakaan mitään auvoa olleet - stressi alkoi vähintään puolivuotta ennen matkaa, kun oli kuulema aivan pakko aloittaa kohteeseen tutustuminen opaskirjojen yms. avulla ja suunnittelemaan matkaohjelmaa. Perillä sitten kierrettiin kaikki paikat, jotka rouvaa kiinnosti - mutta annas olla kun itse meni jotain ehdottamaan, niin se tyrmättiin typeräksi ja lopuksi todettiin myrkyllisesti, että "ainahan sä voit mennä yksin, jos välttämättä haluat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Avaatko vähän miksi näin on?
Osaksi koska tykätään olla mahdollisimman paljon yhdessä, ja matkustella yhdessä. Risteilyt ym poissuljettuja ihan jo luottamuksenkin takiKäsittämätöntä henkistä väkivaltaa. Tekisin ihan piruttain mitä huvittaa, et voisi estää.
Lähisukulaiseni teki 90-luvulla viikottaisia risteilyjä seksimielessä, vaikka hänellä oli myös pitkäaikainen sivusuhde. Ihmettelimme kaikki, miksei puoliso pistänyt pihalle, olisin kyllä kieltämisenkin hyväksynyt, sillä pettämisreissut ja sivusuhde ovat rajua henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisen paljon niitä on.
Me puolison kanssa kyllä tykätään samoista kohteista, mutta ehkä tykätään tehdä vähän eri asioita, niinpä mä käyn välillä yksikseni, puoliso on pelkästään tyytyväinen.
Saako puolisokin käydä yksikseen, vai onko se eri asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Avaatko vähän miksi näin on?
Osaksi koska tykätään olla mahdollisimman paljon yhdessä, ja matkustella yhdessä. Risteilyt ym poissuljettuja ihan jo luottamuksenkin takia.
Eihän teillä sitten ole luottamusta.
Välillä kun näitä lukee tulee mietittyä miksi ihmiset ovat edes parisuhteissa.
Mä uskallan väittää et mun vaimo ei edes haluaisi lähteä reissuun ilman mua. Mä en haluaisi lähteä ilman häntä..
Joskus yks hänen kaveri on yrittänyt saada vaimoa lähtemään reissuun ulkomaille. Mut vaimo on kieltäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Avaatko vähän miksi näin on?
Osaksi koska tykätään olla mahdollisimman paljon yhdessä, ja matkustella yhdessä. Risteilyt ym poissuljettuja ihan jo luottamuksenkin takia.
Eihän teillä sitten ole luottamusta.
Meillä on kaikki mitä tarvitaan 😊
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun näitä lukee tulee mietittyä miksi ihmiset ovat edes parisuhteissa.
Mä uskallan väittää et mun vaimo ei edes haluaisi lähteä reissuun ilman mua. Mä en haluaisi lähteä ilman häntä..
Joskus yks hänen kaveri on yrittänyt saada vaimoa lähtemään reissuun ulkomaille. Mut vaimo on kieltäytynyt.
Sinulla on paljon opittavaa elämästä, ihmisistä ja parisuhteista. Onko vaimosi ensimmäinen ja ainoa kumppanisi? Toivon että maailmasi avartuu hyvällä tavalla vielä joskus.
Kyllä niitä on. Yks mun kaveri (yli 60) ei pääse mun kanssa esim Tallinnaan, koska kertonut nykyiselle äijälleen meidän remulomista 30 vuotta sitten etelässä. Juotiin tietysti silloin, enää ei, mutta äijällä on kai pelko, että minä harmaapää villiinnytän hänen värjätyn harmaapäänsä ja se on sitten menoa.
Harmittaa joskus. Parasta ennen -päiväys mennyt meiltä kummaltakin ja oltaisiin lähdetty kylpylään ja taidenäyttelyyn. Tai ainakin minä olisin lähtenyt.
On toinenkin kaveri, joka on kertonut äijälleen hurjia minusta nuorena. Ei tavata enää. Olen liian vaarallinen.
Kiitos vaan kavereille. Mä en ole kertonut heidän tempauksistaan kenellekään. Yhden mies yritti jallittaa mua ja kävi päälle. En suostunut enkä kertonut rouvalleen. Yhden mies tuli mun työpaikalle kun vaimonsa oli Lapissa. Kysyin syytä. No hän nyt vain poikkesi ohikulkiessaan. Jätin kertomatta senkin. Mun täytyy olla tosi seksikäs kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu ei päästänyt miestään edes muutaman päivän työmatkalle vaan uhkaili avioerolla niin pitkään että reissua ei koskaan tehty. En tiedä mitä se mies selitti töissään että miksei lähde.
Meillä ei päästy ihan tuolle asteelle - tai no, säännöllisessä yökyläilyvaiheessa eksä manipuloi minut jättämään väliin yhden pidemmän työmatkan, joka olisi siinä vaiheessa saattanut olla urakehityksen kannalta hyvä asia - tai ainakin se, että siine joutui lähtemään sellainen tyyppi, jota matka ei ilmeisesti pahemmin napannut, oli negatiivinen asia.
Myöhemmin menetelmänä oli syyllistäminen - jos matkalta soitti kotiin, niin sai kuulla pelkkää valitusta miten minä vain matkustelen (ihan kuin olisi jotenkin hienoa käyttää viikonloput matkoihin, istua 10-12 per pv kokouksissa ja lentää aikaisin aamulla/myöhään illalla) ja hän joutuu yksin siivoamaan kotona
Olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa ex-vaimon kanssa ja puistattaa ajatuskin kun luin tekstisi. Syyllistämistä ja uhriutumista. Ei koskaan enää, onneksi löysin paremman ihanan naisen.
Olen tuo edellinen 52. Aikoinaan ollessani avoliitossa lähdin parikin kertaa ulkomaanmatkalle enkä kysellyt lupia. Eihän toinen mua omista ja sen verran pitää luottaa.
Ihan varmasti 90% miehistä ei pääse kaverien kanssa Pattajalle, että on se yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisen paljon niitä on.
Me puolison kanssa kyllä tykätään samoista kohteista, mutta ehkä tykätään tehdä vähän eri asioita, niinpä mä käyn välillä yksikseni, puoliso on pelkästään tyytyväinen.
Saako puolisokin käydä yksikseen, vai onko se eri asia?
Hänellä on sit omat Lappireissut pari kertaa vuodessa, tietenkin "saa" mennä.
Siellä se on nytkin ulkomailla toista kuukautta, aika harvoin hänestä kuulen kun on introvertti. Ei auta ku luottaa. Vaikka välillä käy ikäviä what if-ajatuksia mielessä, se toki on rehellisesti myönnettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Avaatko vähän miksi näin on?
Osaksi koska tykätään olla mahdollisimman paljon yhdessä, ja matkustella yhdessä. Risteilyt ym poissuljettuja ihan jo luottamuksenkin takia.
Eihän teillä sitten ole luottamusta.
Meillä on kaikki mitä tarvitaan 😊
No ei kuulosta siltä. Ethän usko, että puolisosi oikeasti rakastaa ja kunnioittaa sinua.
Kun on pieniä hoidettavia lapsia, ei voi oikeasti vaan lähteä ja jättää toista uupumaan ja huolehtimaan kaikesta yksin. Ellei tukijoukot ole superhyviä, ja molemmilla mahdollisuus reissata.
Mutta muuten toki saa kukin matkustaa niin paljon kuin haluaa.
Viikonloppulomalla ns. saa käydä mutta kyllä mä suuttuisin jos lähtisi kaverien kanssa viikon saatikka kahdenviikon reissuille, ajan sekö rahan vuoksi.
Miehen kaverit eivät vaan millään ymmärtäneet miksi mies ei voi lähteä viikon reissulle Espanjaan vaikka tietävät että meillä on täällä kotona kolme pientä lasta ja miehellä ihan normaalit lomat vuodessa. Heidän mielestä minö olen kai hirviö akka😂
Ainahan sitä voi olla sairaana.