Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät "päästä" kumppaniaan yksikseen ulkomaille?

Itse käyn yksin, ei sen puoleen oo miestäkään, niillä joilla on parisuhde niin ei voi lähteä, osalla ei oo rahaa, 

Viimeksi kun olin ulkomaanmatkalla ilman miestäni, lensin toiselle puolelle maapalloa tapaamaan ystävääni. Vietimme aikaa paitsi hänen kotonaan, niin myös hänen ystäviensä kanssa. Ystäväni oli ensimmäiset päivät töissä, joten olin sen ajan yksin tutustumassa hänen kotikaupunkinsa nähtävyyksiin. Sitten kun tuli viikonloppu, lähdimme yhdessä patikoimaan kansallispuistoon. Lopun ajan vietimme rannalla löhöillen ja vuosien kuulumisia vaihtaen ja seuraavaa reissua suunnitellen. 

Tämän ajan mieheni oli täällä kotona lasten kanssa ja pyöritti arkea. 

Onko tällainen todella teidän joidenkin mielestä outoa ja väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun olin ulkomaanmatkalla ilman miestäni, lensin toiselle puolelle maapalloa tapaamaan ystävääni. Vietimme aikaa paitsi hänen kotonaan, niin myös hänen ystäviensä kanssa. Ystäväni oli ensimmäiset päivät töissä, joten olin sen ajan yksin tutustumassa hänen kotikaupunkinsa nähtävyyksiin. Sitten kun tuli viikonloppu, lähdimme yhdessä patikoimaan kansallispuistoon. Lopun ajan vietimme rannalla löhöillen ja vuosien kuulumisia vaihtaen ja seuraavaa reissua suunnitellen. 

Tämän ajan mieheni oli täällä kotona lasten kanssa ja pyöritti arkea. 

Onko tällainen todella teidän joidenkin mielestä outoa ja väärin? 

Ei tietenkään ole mielestäni väärin. Mutta minä en tuollaiselle reissulle lähtisi, tai lähtisimme yhdessä koko perhe tai miehen kanssa kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on edes mahdollista käytännössä estää puolison reissaaminen? 

Pöllimällä tämän tililtä rahat ja piilottamalla passi?

Naurettavaa, aikuiset ihmiset. Ja sairasta. 

Voihan sitä valita. Jos haluaa lomailla ilman puolisoa, voi samalla alkaa muutenkin elää ilman puolisoa.

Eihän kaikkia lomia välttämättä edes saa samaan aikaan? 

Jos me emme saa lomaa samaan aikaan, emme pidä lomaa silloin. Siirrämme loman sellaiseen ajankohtaan, että saamme sen samaan aikaan. Ja lähdetään kaksin reissuun, mökille tms, ollaan ihan koko loma yhdessä. Ihan parasta!

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta ketjua, joissa ihmiset on olleet ahdistuneita suhteessa siihen jatkuvaan läheisyyteen. Ilmeisesti samat henkilöt ei oo tässä ketjussa. 

Onhan niitä ketju täynnä, huutamassa kuinka heidän tapansa tehdä melkein kaikki asiat itsenäisesti, on ainoa oikea 😂

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun olin ulkomaanmatkalla ilman miestäni, lensin toiselle puolelle maapalloa tapaamaan ystävääni. Vietimme aikaa paitsi hänen kotonaan, niin myös hänen ystäviensä kanssa. Ystäväni oli ensimmäiset päivät töissä, joten olin sen ajan yksin tutustumassa hänen kotikaupunkinsa nähtävyyksiin. Sitten kun tuli viikonloppu, lähdimme yhdessä patikoimaan kansallispuistoon. Lopun ajan vietimme rannalla löhöillen ja vuosien kuulumisia vaihtaen ja seuraavaa reissua suunnitellen. 

Tämän ajan mieheni oli täällä kotona lasten kanssa ja pyöritti arkea. 

Onko tällainen todella teidän joidenkin mielestä outoa ja väärin? 

Ei tietenkään.  Väärin se olisi,  jos mies olisi tehnyt noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta ketjua, joissa ihmiset on olleet ahdistuneita suhteessa siihen jatkuvaan läheisyyteen. Ilmeisesti samat henkilöt ei oo tässä ketjussa. 

Onhan niitä ketju täynnä, huutamassa kuinka heidän tapansa tehdä melkein kaikki asiat itsenäisesti, on ainoa oikea 😂

Mun mielestä ihmiset täällä vain kertoo miten itse ajattelee, eikä se ole sama asia kuin että kertoo miten asiat on. Se on vain eriävä mielipide. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.

Kuulostaa siamilaisilta kaksosilta.

Mutta oikeastaan tuttavapiirissä on yksi tuon tyylinen pariskunta, ja olen kauan ihmetellyt, eikö heitä ahdista kulkea joka paikassa yhdessä. Varmaan vielä joskus kysyn siltä vaimolta, eikö olisi ihanan vapauttavaa mennä joskus jonnekin ihan yksin.

Ei meitä ahdista, emmehän me muuten olisi yhdessä? 😅 Päinvastoin. Miehen kanssa saa olla aivan oma itsensä, meillä on älyttömän hauskaa, ja kaiken lisäksi ihan samanlaiset ajatukset reissaamisesta, lomailusta, jne. Ihan parasta seuraa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun olin ulkomaanmatkalla ilman miestäni, lensin toiselle puolelle maapalloa tapaamaan ystävääni. Vietimme aikaa paitsi hänen kotonaan, niin myös hänen ystäviensä kanssa. Ystäväni oli ensimmäiset päivät töissä, joten olin sen ajan yksin tutustumassa hänen kotikaupunkinsa nähtävyyksiin. Sitten kun tuli viikonloppu, lähdimme yhdessä patikoimaan kansallispuistoon. Lopun ajan vietimme rannalla löhöillen ja vuosien kuulumisia vaihtaen ja seuraavaa reissua suunnitellen. 

Tämän ajan mieheni oli täällä kotona lasten kanssa ja pyöritti arkea. 

Onko tällainen todella teidän joidenkin mielestä outoa ja väärin? 

Ei tietenkään ole mielestäni väärin. Mutta minä en tuollaiselle reissulle lähtisi, tai lähtisimme yhdessä koko perhe tai miehen kanssa kaksin.

Mitä jos se ystävä siellä maapallon toisella puolella ei halua tavata eikä majoittaa eikä kestittää koko sun perhettä, eikä edes sun miestä, vaan haluaa nimenomaan nähdä sinut ja olla sun kanssa kahdestaan (ja tutustuttaa uusiin ihmisiin, jotka hänelle tärkeitä)? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.

Kuulostaa siamilaisilta kaksosilta.

Mutta oikeastaan tuttavapiirissä on yksi tuon tyylinen pariskunta, ja olen kauan ihmetellyt, eikö heitä ahdista kulkea joka paikassa yhdessä. Varmaan vielä joskus kysyn siltä vaimolta, eikö olisi ihanan vapauttavaa mennä joskus jonnekin ihan yksin.

Ei meitä ahdista, emmehän me muuten olisi yhdessä? 😅 Päinvastoin. Miehen kanssa saa olla aivan oma itsensä, meillä on älyttömän hauskaa, ja kaiken lisäksi ihan samanlaiset ajatukset reissaamisesta, lomailusta, jne. Ihan parasta seuraa!

Minulla on samanlainen olo sekä omasta puolisosta, että muutamasta ystävästä ja omasta siskostani. Haluan viettää kaikkien heidän kanssa aikaa, mieheni kanssa toki eniten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut aiemmin luottamusongelmaa. Siitä johtuen ollaan sovittu ettei tehdä asioita, jotka toisesta tuntuu millään lailla pahalta. Ei tarvitse edes pelätä toisen pettävän, vaan että joku toisen meno tai tekeminen ei vaan toisesta tunnu hyvältä. Se riittää.

Meillä tällaisia ovat esimerkiksi baari-illat, risteilyt tai muut reissut kavereiden kanssa, työpaikan yön yli tyhy-illat sekasaunoineen, tai vaikka soittelu vastakkaista sukupuolta olevan entisen työkaverin kanssa.

Ja kun tuo on yhdessä sovittu ja ihan sydämestään ei toiselle halua millään lailla hetkenkään pahaa mieltä, niin se ei tunnu mitenkään rajoittavalta. Kummastakaan. Ihan omasta halustahan tässä ollaan ja se puoliso on kuitenkin se tärkein ihminen maan päällä.

Eli jos entinen työkaveri laittaa viestiä tai soittaa, niin lyötte luurin korvaan vai miten toimitte? Kyllä tuollainen t

Jos se on sellainen jonka kanssa mies ei toivo mun puhuvan niin en vastaa. Ei se niin tärkeää ole, harvoinpa tällaista tapahtuu. Eikä mun kaverit ole minnekään kadonneet, päinvastoin lisää on tullut vuosien varrella. Miehenkin kavereista 😊

Teatterissa käyn miehen kanssa. Ei täällä lähellä teattereita ole, eikä kavereiden kanssa sellaisissa muutenkaan käydä. Nyt työpaikalta järjestävät teatteri-illan, mutta en osallistu koska on vapaa-ajalla. Ja mulla on vapaa-ajalle parempaa käyttöä - ja seuraa 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta ketjua, joissa ihmiset on olleet ahdistuneita suhteessa siihen jatkuvaan läheisyyteen. Ilmeisesti samat henkilöt ei oo tässä ketjussa. 

Onhan niitä ketju täynnä, huutamassa kuinka heidän tapansa tehdä melkein kaikki asiat itsenäisesti, on ainoa oikea 😂

 

Mun mielestä ihmiset täällä vain kertoo miten itse ajattelee, eikä se ole sama asia kuin että kertoo miten asiat on. Se on vain eriävä mielipide. 

Lue tarkemmin, kyllä täällä tuomitaan läheisriippuvaisiksi ym, jos joku muka viihtyy puolisonsa kanssa parhaiten 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta ketjua, joissa ihmiset on olleet ahdistuneita suhteessa siihen jatkuvaan läheisyyteen. Ilmeisesti samat henkilöt ei oo tässä ketjussa. 

Onhan niitä ketju täynnä, huutamassa kuinka heidän tapansa tehdä melkein kaikki asiat itsenäisesti, on ainoa oikea 😂

 

Mun mielestä ihmiset täällä vain kertoo miten itse ajattelee, eikä se ole sama asia kuin että kertoo miten asiat on. Se on vain eriävä mielipide. 

Lue tarkemmin, kyllä täällä tuomitaan läheisriippuvaisiksi ym, jos joku muka viihtyy puolisonsa kanssa parhaiten 😂

Ei täällä kaikki vastaajat tuomitse. Osa kyselee lisää, koska yrittää ymmärtää toista. Ei siksi, että olisi tuomitsemassa heti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun olin ulkomaanmatkalla ilman miestäni, lensin toiselle puolelle maapalloa tapaamaan ystävääni. Vietimme aikaa paitsi hänen kotonaan, niin myös hänen ystäviensä kanssa. Ystäväni oli ensimmäiset päivät töissä, joten olin sen ajan yksin tutustumassa hänen kotikaupunkinsa nähtävyyksiin. Sitten kun tuli viikonloppu, lähdimme yhdessä patikoimaan kansallispuistoon. Lopun ajan vietimme rannalla löhöillen ja vuosien kuulumisia vaihtaen ja seuraavaa reissua suunnitellen. 

Tämän ajan mieheni oli täällä kotona lasten kanssa ja pyöritti arkea. 

Onko tällainen todella teidän joidenkin mielestä outoa ja väärin? 

Ei tietenkään ole mielestäni väärin. Mutta minä en tuollaiselle reissulle lähtisi, tai lähtisimme yhdessä koko perhe tai miehen kanssa kaksin.

Mitä jos se ystävä siellä maapallon toisella puolella ei halua tavata eikä majoittaa eikä kestittää koko sun perhettä, eikä edes sun miestä, vaan haluaa nimenomaan nähdä sinut ja olla sun kanssa kahdestaan (ja tutustuttaa uusiin ihmisiin, jotka hänelle tärkeitä)? 

Oho. No mulla ei ole noin epäsosiaalisia kavereita. Eikä mieheni ole niin kamala, etteivät ystäväni haluaisi häntä tavata ja olla tekemisissä.

Mutta ei tokikaan tarvitse majoittaa eikä kestitä, onhan siellä varmasti hotelleja ja ravintoloitakin? Jos ei, niin mennään sitten muiden ystävien luokse/kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.

Kuulostaa siamilaisilta kaksosilta.

Mutta oikeastaan tuttavapiirissä on yksi tuon tyylinen pariskunta, ja olen kauan ihmetellyt, eikö heitä ahdista kulkea joka paikassa yhdessä. Varmaan vielä joskus kysyn siltä vaimolta, eikö olisi ihanan vapauttavaa mennä joskus jonnekin ihan yksin.

Ei meitä ahdista, emmehän me muuten olisi yhdessä? 😅 Päinvastoin. Miehen kanssa saa olla aivan oma itsensä, meillä on älyttömän hauskaa, ja kaiken lisäksi ihan samanlaiset ajatukset reissaamisesta, lom

Minulla on samanlainen olo sekä omasta puolisosta, että muutamasta ystävästä ja omasta siskostani. Haluan viettää kaikkien heidän kanssa aikaa, mieheni kanssa toki eniten. 

Hienoa, vietä ihmeessä! Mekin vietämme paljon aikaa myös ystäviemme ja heidän puolisoidensa kanssa.

Minulla osa ystävistä on ajalta ennen miestä. Ja siskonkin kanssa olemme olleet läheisiä ja tehneet kaikkea yhdessä kauan ennen kuin tavattiin puolisot. Meillä kävi tuuri, että meidän puolisot pitävät sekä meistä että toisistaan ja voimme tehdä paljon myös yhdessä. 

Mutta minä ainakin haluan nähdä siskoa ja ystäviä myös ilman miestäni. Haluan jutella ihan kahdestaan. 

Ja sitten on ne muutama kaverin puoliso, jota joko itse en jaksaisi katsella/kuunnella tai sitten joka ei pidä minusta. Miten te tiiviisti yhdessä olevat parit toimisitte tällaisessa tilanteessa? Silti väkisin kolmistaan, vaikka oma mies ei tykkäisi teidän ystävästä? Tai ystävä toivoo, että teidän miehenne ei tulisi paikalle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta ketjua, joissa ihmiset on olleet ahdistuneita suhteessa siihen jatkuvaan läheisyyteen. Ilmeisesti samat henkilöt ei oo tässä ketjussa. 

Onhan niitä ketju täynnä, huutamassa kuinka heidän tapansa tehdä melkein kaikki asiat itsenäisesti, on ainoa oikea 😂

 

Mun mielestä ihmiset täällä vain kertoo miten itse ajattelee, eikä se ole sama asia kuin että kertoo miten asiat on. Se on vain eriävä mielipide. 

Lue tarkemmin, kyllä täällä tuomitaan läheisriippuvaisiksi ym, jos joku muka viihtyy puolisonsa kanssa parhaiten 😂

Ei kai se mikään ongelma ole, jos kumpikin haluaa reissata vain yhdessä. Alkuperäinen kysymys kuitenkin oli se, että toinen haluaisi lähteä ilman puolisoa, mutta puoliso ei päästä. Ja kyllä joku oli sitä mieltä, että risteilylle ei voi luottamussyistä mennä. Eli usko toisen uskollisuuteen on nolla. Sellaista liittoa en arvosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta ketjua, joissa ihmiset on olleet ahdistuneita suhteessa siihen jatkuvaan läheisyyteen. Ilmeisesti samat henkilöt ei oo tässä ketjussa. 

Onhan niitä ketju täynnä, huutamassa kuinka heidän tapansa tehdä melkein kaikki asiat itsenäisesti, on ainoa oikea 😂

 

Mun mielestä ihmiset täällä vain kertoo miten itse ajattelee, eikä se ole sama asia kuin että kertoo miten asiat on. Se on vain eriävä mielipide. 

Lue tarkemmin, kyllä täällä tuomitaan läheisriippuvaisiksi ym, jos joku muka viihtyy puolisonsa kanssa parhaiten 😂

Tottakai puolison kanssa viihdytään parhaiten, mutta jos kymmeniä vuosia ollaan yhdessä, niin hetkittäin voi tehdä jotain kivaa jonkun muunkin kanssa. Ei se ole puolisolta pois. Ja esim meillä kun on koiria, se on helpoin tapa matkustaa. Lisäksi meillä on täysi luotto, pettäminen ei käy edes mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun olin ulkomaanmatkalla ilman miestäni, lensin toiselle puolelle maapalloa tapaamaan ystävääni. Vietimme aikaa paitsi hänen kotonaan, niin myös hänen ystäviensä kanssa. Ystäväni oli ensimmäiset päivät töissä, joten olin sen ajan yksin tutustumassa hänen kotikaupunkinsa nähtävyyksiin. Sitten kun tuli viikonloppu, lähdimme yhdessä patikoimaan kansallispuistoon. Lopun ajan vietimme rannalla löhöillen ja vuosien kuulumisia vaihtaen ja seuraavaa reissua suunnitellen. 

Tämän ajan mieheni oli täällä kotona lasten kanssa ja pyöritti arkea. 

Onko tällainen todella teidän joidenkin mielestä outoa ja väärin? 

Ei tietenkään ole mielestäni väärin. Mutta minä en tuollaiselle reissulle lähtisi, tai lähtisimme yhdessä koko perhe tai

Mun mielestä se ei ole epäsosiaalista, että haluaa nähdä ystävää kahdestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut monta ketjua, joissa ihmiset on olleet ahdistuneita suhteessa siihen jatkuvaan läheisyyteen. Ilmeisesti samat henkilöt ei oo tässä ketjussa. 

Onhan niitä ketju täynnä, huutamassa kuinka heidän tapansa tehdä melkein kaikki asiat itsenäisesti, on ainoa oikea 😂

 

Mun mielestä ihmiset täällä vain kertoo miten itse ajattelee, eikä se ole sama asia kuin että kertoo miten asiat on. Se on vain eriävä mielipide. 

Lue tarkemmin, kyllä täällä tuomitaan läheisriippuvaisiksi ym, jos joku muka viihtyy puolisonsa kanssa parhaiten 😂

Ei kai se mikään ongelma ole, jos kumpikin haluaa reissata vain yhdessä. Alkuperäinen kysymys kuitenkin oli se, että toinen haluaisi lähteä ilman puolisoa, mutta puoliso ei päästä. Ja kyllä joku oli sitä mieltä, että risteilylle ei voi luottamussyistä mennä. Eli usko toisen uskollisuuteen on nolla. Sellaista liittoa en arvosta. 

Arvaas mitä. Todella moni ihminen joka on meihin tutustunut tai tuntee meidät jo pitkän ajan takaa, on kehunut miten ihana pari olemme ja miten ihana suhde meillä on, ja toivoneet että hekin saisivat samanlaisen suhteen. Tai että heillä olisi oman puolison kanssa niin hauskaa, ja samanlaiset ajatukset, kuin meillä. Ei ole kauaa kun työkaverini sanoi että hän arvostaa tosi korkealle meidän suhdetta ja on ihan kateellinen 😄 Eihän sitä tiedä vaikka sinäkin olisit meidän suhdetta kehunut irl.

Mutta emme risteile erillämme. Ihan itsestäänselvyys molemmille. Mutta ne on pikkujuttuja, joita ei ulkopuoliset edes tiedä. Kas kun tekee asiat niin kun hyvältä tuntuu ja keskustelee avoimesti, ja se toinen ja se oma suhde on kaikista tärkein juttu, niin siitä se hyvä suhdekin muodostuu 😊 

Ja sun arvostuksesi noin muuten on aiiivan samantekevää. Pääasia on että ihmisillä on hyvä olla omissa suhteissaan, eikö?