Millainen on perhe jossa kumpikaan vanhemmista ei tee metatöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihme metatöitä?

Hammaslääkäriaikoijen varaamista ja muistamista ja huolehtimista, että joku lapsen sinne vie.

Synttärikutsuihin vastaamista ja lahjan hankkimista ja juhlavaatteiden katsomista lapselle.

Renkaidenvaihtoajan varaamista.

Talvivaatteiden koon tarkastamista ja tarvittaessa uusien hankkimista.

Lämmitysöljyn ja polttopuiden hankkimista riittävän ajoissa ennen lämmityskautta / kuin ne loppuvat.

Kauppalistan suunnittelemista.

jne

Ihan normaaleja arjen askareita eikä mitään hevonvitun metatöitä.

Miljoonannem kerran: ei kukaan olekaan väittänyt niiden olevan epänormaaleja asioita.

Kiitos kaikille, jotka ovat kertoneet tässä keskustelussa vakavasta suunnittelun puutteesta kärsineestä lapsuudestaan. Asian tärkeys lienee konkretisoitunut jokaiselle lukijalle. Kauheaa miten nämä vanhemmat eivät ole ymmärtäneet tai välittäneet, että aiheuttavat lapsilleen jatkuvaa nälässä, paniikissa, häpeässä ja pelossa elämistä. Toivottavasti teillä on nyt ja tulevaisuudessa seesteisempää ja onnellisempaa.

Minä muistan lapsuudestani 

sen kun veroilmoiruksen täyttö oli aina hirveä riitä keskellä yötä kun sitä ei saatu ajoissa tehtyä

mitem aamulla piti lähteä kouluun kylmästä talosta pimeään

miten kotona ei ollut ruokaa kun tuli koulusta

miten aina sai jännittää selviääkö yksikseen kun aina tuesi ettei kukaan auttaisi jos jotain sattuisi

Jos meillä minä en hoitaisi metatöitä:

- Lapsilla ei olisi koskaan päiväkodin/eskarin hoitoaikoja varattuna

- Sään/kauden muuttuessa havahtuisimme yhtäkkiä jonakin aamuna että ei ole sopivia kenkiä, takkeja, housuja, haalareita, pipoja, hanskoja, ym

- Kun jokin ruoka-aine loppuisi, ei mitään ostettaisi tilalle, vaan sitten kun sitä tarvittaisiin, lähdettäisiin äkkiä kauppaan kilometrien päähän hakemaan sitä

- Ruokaa alettaisi laittaa/ylipäänsä miettiä silloin kun jo pitäisi alkaa syödä

- Lasten kaikki pieneksi jääneet vaatteet sun muut pyörisi yhä kaapeissa sopivien joukossa. Niitä ei katsottaisi läpi, myytäisi, saatika katsottaisi mitään tilalle

- Lapset lähtisi kaverisynttäreille ilman lahjaa, tai oikeastaan he eivät lähtisi ollenkaan koska miten voi muistaa minne on milloinkin kutsuttu

- Koko perheen pyörät, potkulaudat, pihalelut ym jäisi hankeen ja jäätyisi sinne alle koko talveksi, mennen pilalla. Samoin terassikukat jäätyisivät ruukkuihinsa ja jäisivät rumana kasana terassille, ruukut toki halkeaisi

Siinä nyt muutama. Puolisolla olisi tässä vähän petrattavaa. Onneksi hoitaa kuitenkin auton asiat, talon ylläpitoon liittyvät asiat ja lämmityksen, pankki- ja vakuutusasiat ym.

Osa näistä kokemuksista tässä ketjussa ei ole kylläkään pelkkää metatöiden laiminlyömistä, vaan suoranaista lasten kaltoinkohtelua. Olen pahoillani puolestanne, olette joutuneet kestämään paljon. 

Itse ajattelisin, että metatyötä vieroksuvassa perheessäkin asiat voivat sinänsä olla hyvin ja lapset rakastettuja ja pääosin huolehdittuja, mutta just tuo että asioita unohtuu ja ne mitä hoidetaan jäävät viime tippaan jolloin elämässä on koko ajan pieni stressin elementti, voi olla myös haitallista lapsen kehitykselle pidemmän päälle. Varmaan siinä myös oppii itse ottamaan vastuuta asioista varhaisessa vaiheessa jossa on toki hyvätkin puolensa, mutta lasten pitäisi kyllä saada olla lapsia eikä kantaa aikuisten vastuuta asioissa, jotka eivät vielä heidän kontolleen kuulu. 

Sossu tulee ja vie lapset. Ainakin lasuja tulee varmasti jossain vaiheessa.

Joulu yllättää nämä perheet joka vuosi. Ei ole rahaa lasten lahjoihin eikä jouluruokiin. Kaikki edellisvuotiset joulukoristeet on heitetty pois heti viime joulun jälkeen ja nyt on hallituksen vika kun ei ole kodissa joulukoristeita.

Minä en tee metatöitä, vaan arki rullaa rutiineilla vuodesta toiseen. Suunnitteluun käytetyn ajan voi käyttää toteuttamiseen, niin jää runsaasti vapaata aikaa ilman yllätyksiä. Koti järjestyksessä aina ja tavarat paikoillaan ,  laskut on suoraveloituksessa, menot kännykän kalenterissa jne. Tunnen ihmisiä jotka suunnittelevat ja tekevät to do listoja mutta asiat roikkuvat. 

Meidän perhe. Kaikki asiat ovat kunnossa sen enempiä miettimättä, ihan riittää, että tekee. Suunnittelu-, järjestely- ja organisointityötä ei käytännössä tarvita lainkaan normaalissa elämässä, jossa kaksi täyspäistä vanhempaa huolehtii perheestä. Esimerkiksi suksien viemisestä kouluun tulee wilma-viesti, joku siis jo suunnitteli asian eikä se varaston oven avaaminen ja suksien esiinotto ole kovin vaativa asia, jos ne on keväällä huoltanut ja laittanut paikalleen tai peräti hankkinut lapselle "seuraavaa kokoa". Sekään ei vaadi suunnittelua, vain järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvi yllättää joka vuosi. Vanhemmat etsivät jostain säilöstä itselleen talvivaatteet, mutta lapset lähtevät pakkasaamuna päiväkotiin ja kouluun kesäkamppeissa.

Tyttäreni ystävän vanhemmat olivat ilmeisesti niitä, jotka eivät tehneet metatöitä, ainakaan sen suhteen mitä lapsi pukee päälle, kun säät muuttuvat. Vanhemmat lähtivät molemmat töihin aikaisin aamulla (kummallakin omat autot, liukuvat työaika, eli mikään ei pakottanut siihen) ja jättivät 1 ja 2 luokkalaisen keskenään selviytymään kouluun menosta. En enää edes muista kuinka monta kertaa minä avustin noita lapsia esim. siinä, että mitä pitää ottaa mukaan kun on liikuntatunti ulkona jne. Erityisesti tyttäreni ystävä soitti meille aika usein aamulla itku kurkussa, että oli unohtanut esim. lapaset kotiin ja oli jo lähtenyt kotoa ja pelkäsi, että myöhästyy koulusta, tai että muisti vasta nyt, että on

Mulla tuli melkein kyyneleet silmiin. Tämä on sitä oikeaa hyvyyttä, mikä lopulta tätä ihmiskuntaa pyörittää. Tällaisia jonkun lyhyelle lapsuudelle korvaamattomia arkisia asioita voi tehdä ilman näkyvää jälkeä, mutta vaikutus voi olla elämänmittainen sille pienelle koululaiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en tee metatöitä, vaan arki rullaa rutiineilla vuodesta toiseen. Suunnitteluun käytetyn ajan voi käyttää toteuttamiseen, niin jää runsaasti vapaata aikaa ilman yllätyksiä. Koti järjestyksessä aina ja tavarat paikoillaan ,  laskut on suoraveloituksessa, menot kännykän kalenterissa jne. Tunnen ihmisiä jotka suunnittelevat ja tekevät to do listoja mutta asiat roikkuvat. 

Riippuu tilanteesta. Jos hoidettavia asioita on paljon (esimerkiksi iso perhe) on väistämättä suunniteltava välillä tai seuraukset eivät ole hyvät. Kaikkea ei voi myöskään aina tehdä heti vaan voi joutua odottamaan, että jonkun asian saa suoritettua. Jos ei omaa huikeaa muistia, listat ovat hyviä apuvälineitä. Yksin elävällä suunnittelua saattaa olla hyvin vähän.

Ei kaikki voi olla töissä Metalla! Me ollaan ihan tavallisissa töissä ja meillä on kaksi lasta. Ihan hyvin pärjätään, vaikka palkat on pienet.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe. Kaikki asiat ovat kunnossa sen enempiä miettimättä, ihan riittää, että tekee. Suunnittelu-, järjestely- ja organisointityötä ei käytännössä tarvita lainkaan normaalissa elämässä, jossa kaksi täyspäistä vanhempaa huolehtii perheestä. Esimerkiksi suksien viemisestä kouluun tulee wilma-viesti, joku siis jo suunnitteli asian eikä se varaston oven avaaminen ja suksien esiinotto ole kovin vaativa asia, jos ne on keväällä huoltanut ja laittanut paikalleen tai peräti hankkinut lapselle "seuraavaa kokoa". Sekään ei vaadi suunnittelua, vain järkeä.

Se, että huomaa hyvissä ajoin uusien kokojen tarpeen ja toimii sen mukaan on juuri sitä suunnittelua ja organisointia. Sen nimenomaan pitäisikin olla normaalilla järjellä toimintaa. Sen sijaan jos tämä puuttuu, se lapsi joko menee kouluun ilman suksia ellei itsekään niitä muistanut tai yksin räpeltää varastosta ne sukset ja havaitsee, että monot eivät menekään jalkaan ja sitten itkee sitä siellä varastossa yksinään, menee kouluun ja saa opettajalta nuhteet. Joku sanoikin osuvasti, että kyseessä on elämänhallinnan puute. Normaalitila tietenkin on, että elämänhallinta on kunnossa, asiat tulee huomattua, suunniteltua ja mietittyä ennalta jne. eikä niin, että lähdetään esimerkiksi rantalomalle ulkomaille, kenellekään ei ole passia ja tämä käy ilmi kentällä, kenelläkään ei ole uimapukua ja tämä käy ilmi kun ollaan menossa uimaan, raha loppuu kesken koska sen tarvetta ei miettytty yhtään etukäteen jne.

Metatyöt on ongelma vaan perheissä, joissa toinen vanhempi on kuin yksi lapsista, tai joissa yksi vanhempi on joku kontrollifriikki. Meillä mä esimerksiksi hoidan lapsen lääkärijutut ja mies hoitaa juhlajärjestelyt ja huonekalujen ostot.

Muut päivittäisemmät asiat hoidetaan yhdessä keskustellen. Jos mä vaikka huomaan, että pyykkiaine on loppumassa, sanon miehelle, että pyykkiaine on loppumassa ja pitäisi ostaa lisää. Se kuka käy ekana kaupassa ja muistaa ostaa pyykkiaineen, ostaa sen. Me käydään usein kotimatkalla kaupassa ja kysytään toiselta, mitä kaupasta mahdollisesti tarvii, niin siinä voi muistuttaa.

Eikä tarvitse uhriutua metatöistä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe. Kaikki asiat ovat kunnossa sen enempiä miettimättä, ihan riittää, että tekee. Suunnittelu-, järjestely- ja organisointityötä ei käytännössä tarvita lainkaan normaalissa elämässä, jossa kaksi täyspäistä vanhempaa huolehtii perheestä. Esimerkiksi suksien viemisestä kouluun tulee wilma-viesti, joku siis jo suunnitteli asian eikä se varaston oven avaaminen ja suksien esiinotto ole kovin vaativa asia, jos ne on keväällä huoltanut ja laittanut paikalleen tai peräti hankkinut lapselle "seuraavaa kokoa". Sekään ei vaadi suunnittelua, vain järkeä.

Metatyötä on se että nimenomaan muistaa huoltaa ne keväällä, laittaa ne varastoon ja huolehtia, että talveksi on sopiva koko. Ja että hankkii wilmaan tunnulset ja seuraa Wilmaan.

Se metatyöhän ei siitä yhtään mihinkään katoa, vaikka sitä miten mitätöi.

Mikä tarve toisilla on yrittää julistaa metatyö turhaksi vaikka täällä monta esimerkkiä sen tarpeellisuudesta 😂

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve toisilla on yrittää julistaa metatyö turhaksi vaikka täällä monta esimerkkiä sen tarpeellisuudesta 😂

Se on gaslightingia. Ei tarvitse ottaa vastuuta itse ja voi laiskotella jatkossakin, samalla kun toinen hoitaa kaiken.

Metatyötä joutuu tekemään jopa kuninkaalliset, vaikka heillä on sihteeristö ja henkilökohtaiset avustajat, pukijat ja hammastahnan harjaannlaittajat ( kuten Charlesilla kuulemma).   Aika zombi ja koomassa olija on, jos näiltä välttyy.

Meillä on vain töitä, jotka pitää hoitaa. Ja me molemmat vanhemmat yritämme hoitaa niitä parhaan kykymme mukaan, toisiamme auttaen. Auton renkaiden vaihto on yhtä tärkeä työ kuin lapsen hammaslääkäriin tai parturiin vienti, koulukuvaukseen ilmoittautuminen, pyykin pesu, ruoan laitto, tai uusien talvivaatteiden ostaminen lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin helpottavaa lukea muiden kokemuksia ja tajuta, että muillakin antimetatyö-vanhempien lapsilla oli ihan samoja kokemuksia. 

Vanhemmillani oli nepsyvaivoja liitännäisineen, ja elämä  oli paljon kuvatun kaltaista.