Lue keskustelun säännöt.
Miksi te nuoret luulette että me 50-60-vuotiaat on noin vain kävelty työpaikkoihin?
27.10.2024 |
Oletteko kuulleet 90-luvun lamasta? Kyllä niihin paikkoihin oli satoja hakijoita silloinkin. En edes 80-luvulla ollut ensimmäisiin kesätyöpaikkoihin ainoa hakija. Yhteen tsupparin paikkaan oli ryhmähaastattelu niin että lehdessä ilmoitettin että pitää tulla aikaan X ja sitten jonotettiin. Hakijoita oli jotain 50 jonossa ja otettiin neljän hengen ryhmissä. Keätöitä sai kyllä helpommin, mutta ei kouluihin ja työpaikkoihin enää vain menty. Se oli ehkä 70-lukua ja sitä ennen, eikä aina silloinkaan. Yliopistoon jäin parhaillaan 7. varajasijalle. Pääsin samalle alalle sitten opistoon. Hakjoita oli noin 300/30 aloituspaikkaa ja opistoihinkin suosituimpiin ei kaikki halukkaat päässeet.
Yhteenkään työpaikkaan en vuosien varrella ole ollut ainoa hakija. Yhteen mitä kaverini haki oli 301 ja jo etukäteen oli tieto, että luultavasti valitaan se, joka sitä hommaa hoiti niinkuin tehtiin. Kaverini oli samassa firmassa eri osastolla mutta piti hakea kun oli työllistämistuella.
Kommentit (257)
Varmasti on vaihdellut paikkakunnittain ja myös aloittain. Mä pääsin ylioppilaaksi 1980 ja marssin vaan Meilahteen HYKS:in työhönottoon. Siellä työntekijä kysyi, milloin voin aloittaa eli voinko aloittaa heti seuraavana aamuna. Mulle sopi, joten niin menin Lastenklinikalle sairaala-apulaiseksi. Sijaisuus oli kuukauden ja ennenkuin se ehti loppua, työhönotosta soitettiin ja tarjottiin muutamaa muuta sijaisuutta ja sain itse valita, minkä niistä otan. Muutenkaan ei tarvinnut itse töitä enää hakea vaan työhönotto soitti aina hieman ennenkuin edellinen työsuhde loppui. Tuon sairaala-apulaisen homman lisäksi olin HYKS:issä mm potilasmaksutoimistossa, konekirjoittajana, röntgenkuvien kehittäjänä, potilasemäntänä, aulavahtimestarina, yhdessä toimistossa tekemässä reikäkortteja, välinehuoltajana, toimistotyöntekijänä sairaskertomusarkistossa sekä lähettinä. Oleellista näissä hommissa oli se, että niihin ei tarvinnut mitään koulutusta ja ne olivat sijaisuuksia. Jotkut vain muutaman päivän sijaisuuksia ja jotkut taas pidempiä eli äitiyslomasijaisuuksia. Kun sitten opiskelin sairaanhoitajaksi, keikkahommia sai jo opiskelujen loppuvaiheessa ja valmistumisen jälkeenkin löytyi heti sijaisuuksia. 10 vuotta meni näin eikä tarvinnut olla päivääkään ilman töitä. Sitten tulikin ysärin lama ja kaikki muuttui. Sijaisia ei enää palkattu, monet avustavat toiminnot lopetettiin kokonaan ja teknologiakin kehittyi niin, ettei enää tarvittu ihmistä tekemään niitä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Verohallinto jakaa potkuja ja palkkaa väkeä yhtä aikaa."
Toi on hyvä, että tehdään määräaikaisia työsopimuksia jatkossa niin työttömät saa hetkeksi töitä.
Voin 64-vuotiaana todeta, että väite pitää paikkansa, joskus ennen on töihin päässyt ns. sisään kävelemällä...
mutta ne työt olivat enimmäkseen duunarihommia ja tämä tapahtui enimmäkseen ennen meikäläisen ikäpolvea. Puhutaan suurista ikäluokista.
Vanhempieni aikana myös yliopistoon pääsi sisään kävelemällä ja kirjoittautumalla opiskelijaksi! (Toki siihen aikaan ei ollut vielä opintotukea, joten vanhemmilta piti saada rahallista tukea asumiseen ja ruokaan.)
Kun itse kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1979, niin oli jo pääsykokeet ja moni opiskelukaveri valmistautui realistisesti siihen, että voi mennä 3-4 vuottakin päästä sisään haluamaansa oppilaitokseen jos ollenkaan. Oli myös paljon korkeakoulututkintoja, joilla ei ollut kovin suurta mahdollisuutta työllistyä kunnolla. Ihan eri tilanne siis verrattuna vanhempieni aikaan, jolloin pelkkänä ylioppilaana pääsi ns. hyviin töihin helpommin.
Toisaalta monet eivät muista sitäkään, että 60-70-luvulla oli niin paljon työttömyyttä, että suomalaisia muutti pilvin pimein töihin ulkomaille, etenkin Ruotsiin, mutta myös Australiaan, Kanadaan, ynnä muualle. Tunnen itse useita Ruotsiin muuttaneita, asuvat edelleen siellä, lisäksi tiedä useamman Australiaan muuttaneen perheen, nämä ovat palannet takaisin Suomeen. 60-70-luvun taitteen muuttoaalto oli niin valtava, että Suomen väkiluku pieneni. Ehkäpä sitten olikin helppo saada töitä vielä tuolloin, koska työvoimaa oli niin vähän, että kaikki kelpasivat... Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Se on hyvä, että takaisinottovelvoite poistuu alle 50 hengen työpaikoilla niin pääsee nuoret töihin tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 50 v ja opiskellessaan ekana kesänä lähetin n. 70 kesätyöhakemusta. (Noihin aikoihin piti lähettää paperilla, joten oli melkoinen kasa kirjeitä.) Eikä tuolloinkaan ihan copy-pastena voinut laittaa vaan piti ainakin jonkin verran räätälöidä. (Toki noin isossa määrässä tulee jo paljon samanlaisuutta väkisinkin, joten alusta asti jokaista kirjettä ei tarvinnut kirjoittaa.) Ja jokaiseen soitin perään.
Kaksi paikkaa tärppäsi, molemmat toiselta puolelta Suomea, vaikka asuin isossa kaupungissa, joten piti lähteä muualle töihin kesäksi.
Ne ajat kun on päässyt töihin kävelemällä tehtaan portille kysymään oli joskus 70-luvulla ja sitä ennen eli mun vanhempieni aikaan. Se helposti töihin päässyt ikäluokka on jo eläkkeellä tai haudassa.
Isäni on haudassa ja äitini eläkkeellä. Mää olen työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ei halua nähdä vaivaa uran eteen ja haluaisi suoraan kävellä sinne hyväpalkkaisen asemaan. Ne ei oikein tajua sitä että se työnhaku täytyy alottaa sillä että kyselee hanttihommia josta edestään uralla siihen hyvä palkkaiseen asemaan varsikin kun ei ole työkokemusta. Niistä hanttihommista se alku työkokemus hommataan.
En itsekään nyt kuitenkaan niin vanha vielä ole kun synnyin -80 luvun puolessa välissä
Kun ei ole niitä hanttihommiakaan saada tuosta vain. Apupoikia rakennuksille ei enää ole. Tai mistä minä tiedän. Ulkomaalaisethan siellä töissä on. Ei juurikaan suomekieltä kuule. Käy kysymyssä hanttihommia. Keneltä? Rekrytointifirmalta joka ei edes tiedä mitään yrityksestä muuta kuin, että sinne tarvitaan joku hyvä tyyppi management osastolle senior manager vice president assistantiksi. Mitä se tekee. no, en mä tiedä mut jotain
Unohdat nyt heti alkuun nuo rekryfirmat en itsekään niiden kautta ole saanut yhtään työpaikkaa. Puhelin käteen ja soittelemaan kaikkiin mahdollisiin yrityksiin mitä ikinä keksit. Netistä löytää kyllä HR henkilöiden puhelinnumeroita
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt -64 ja aika helpolla aina on löytynyt työpaikka - mutta hyvin usein tutunkauppana. Ekat kesätyöt äidin kaverina sairaalassa, sitten kyläkaupassa ja myöhemmin vakiduuni löytynyt kaverin äidin, poikaystävän ja entisen duunikaverin kautta. Toimistotöitä. Tosiaan silloin ysärin laman aikaan oli hankalampaa, joutui oikein hakemuksia rustaamaan ja yleensä löytyi vain jotain sijaisuuksia.
Minä olen saman ikäisen kuin sinä, mutta ihan joka työpaikka on pitänyt etsiä itse. Paitsi yksi, sen sain äidin avustuksella. Kyseessä oli osa-aikainen, kolme viikon mittainen kesälomatuuraus.
Minulle on tuttuja määräaikaiset, osa-aikaiset, osa-aikaiset määräaikaiset, tarvittaessa töihin kutsuttavat ja onneksi muutamat kokoaikaiset työsuhteet. Varsinkin tarvittaessa töihin kutsuttavana on ollut sellainenkin vaihe, että minulla ei ollut puhelinta, mutta silti onnistuin tekemään muutaman työvuoron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan siitä samasta syystä kuin kuvittelevat olevansa ensimmäinen sukupolvi jolta on vaadittu samaan aikaan parikymmenen vuoden työkokemusta ja alle 30 vuoden ikää.
Nämä nykynuoret tuntuu olevan ihan pihalla kaikesta, eivät ymmärrä edes lähimenneisyyttä historiasta puhumattakaan ja luulevat keksivänsä jatkuvasti jotain uutta ja uraa uurtavaa sekä olevansa aiempia sukupolvia tiedostavampia.
Todellisuudessa ihan jokainen pyörä on keksitty jo aikaa sitten ja se kehityksen ja hyvinvoinnin kukoistuskausi oli ja meni. Nykyään mennään iloisesti luisussa kohti yhteiskunnan tuhoa.
Varmasti on vaihdellut paikkakunnittain ja myös aloittain. Mä pääsin ylioppilaaksi 1980 ja marssin vaan Meilahteen HYKS:in työhönottoon. Siellä työntekijä kysyi, milloin voin aloittaa eli voinko aloittaa heti seuraavana aamuna. Mulle sopi, joten niin menin Lastenklinikalle sairaala-apulaiseksi.
Jos olit muualta Suomesta, niin et päässyt edes työhaastatteluun, kun ensimmäinen kysymys oli "onko sinulla asunto tiedossa". Jos ei ollut, puhelu päättyi siihen. Silloin pääkaupunkiseudulla oli asuntopula ja vuokra-asunnon saaminen oli vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Verohallinto jakaa potkuja ja palkkaa väkeä yhtä aikaa."
Toi on hyvä, että tehdään määräaikaisia työsopimuksia jatkossa niin työttömät saa hetkeksi töitä.
Jep. Kun kerran kaikille ei riitä töitä niin on oikeudenmukaista että ne jakautuu nykyistä tasaisemmin. Saa sitten ne työttömiä kadehtivat töissä olijatkin päästä peruspäivärahalle "naatiskelemaan".
Ja ainahan sitä voi mennä vaikka kauppaan hyllyttäjäksi tai vaikka siivoamaan, jos työttömyys ei näille uusille työttömille maistu. Sinne kun näiden mukaan voi vaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt -64 ja aika helpolla aina on löytynyt työpaikka - mutta hyvin usein tutunkauppana. Ekat kesätyöt äidin kaverina sairaalassa, sitten kyläkaupassa ja myöhemmin vakiduuni löytynyt kaverin äidin, poikaystävän ja entisen duunikaverin kautta. Toimistotöitä. Tosiaan silloin ysärin laman aikaan oli hankalampaa, joutui oikein hakemuksia rustaamaan ja yleensä löytyi vain jotain sijaisuuksia.
Minä olen saman ikäisen kuin sinä, mutta ihan joka työpaikka on pitänyt etsiä itse. Paitsi yksi, sen sain äidin avustuksella. Kyseessä oli osa-aikainen, kolme viikon mittainen kesälomatuuraus.
Minulle on tuttuja määräaikaiset, osa-aikaiset, osa-aikaiset määräaikaiset, tarvittaessa töihin kutsuttavat ja onneksi muutamat kokoaikaiset työsuhteet. Varsinkin tarvittaessa töihin kutsuttavana on ollut sellainenkin vaihe, että minulla ei ollut puhelinta, mutta sil
Ehkä asuinpaikkakin vaikuttaa. Mulla Kirkkonummi-Helsinki-Vantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ei halua nähdä vaivaa uran eteen ja haluaisi suoraan kävellä sinne hyväpalkkaisen asemaan. Ne ei oikein tajua sitä että se työnhaku täytyy alottaa sillä että kyselee hanttihommia josta edestään uralla siihen hyvä palkkaiseen asemaan varsikin kun ei ole työkokemusta. Niistä hanttihommista se alku työkokemus hommataan.
En itsekään nyt kuitenkaan niin vanha vielä ole kun synnyin -80 luvun puolessa välissä
Kun ei ole niitä hanttihommiakaan saada tuosta vain. Apupoikia rakennuksille ei enää ole. Tai mistä minä tiedän. Ulkomaalaisethan siellä töissä on. Ei juurikaan suomekieltä kuule. Käy kysymyssä hanttihommia. Keneltä? Rekrytointifirmalta joka ei edes tiedä mitään yrityksestä muuta kuin, että sinne tarvitaan joku hyvä tyyppi management osastolle senior manager vice president assista
Voi kulta pieni, tuo soittelu HR:ään on toiminut vain joskus vuosikymmeniä sitten. Hilaapa peruksesi sieltä meneestä tähän päivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun vanhempani kävelivät suoraan työpaikkaan ja olivat siellä sairaseläkkeelle/eläkkelle asti. Olenkin monesti toivonut että olisin saanut kokea vanhat hyvät ajat, töitä sai ja eläkekin oli kunnollinen. N57
Ne olivat aikoja, jolloin työvoimaa tarvittiin. Ja paljon. Tehtiin lähes kaikki fyysisenä työnä, eikä ollut sellaisia apuvälineitä työntekoon, kuin nyt.Ei ollut myöskään tietokoneita, ei edes sähkökirjoituskoneita. Toimistotyöntekijöitä tarvittiin paljon.
Ja se miksi nyt nämä eläkeläiset ovat niin raihnaisia, hoitoa ja lääkkeitä tarvitsevia, johtuu juuri siitä, että suurin osa heistä on tehnyt raskasta fyysistä työtä koko työelömänsä ajan.
Eikä sen ajan palkoillakaan tavallinen työmies voinut rehvastella. Lisäksi perheet olivat suur
Nyt puhut kyllä nykyeläkeläisten vanhemmista. Ei näitä kuvaamiasi ole enää kuin joitain tuhansia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siitä samasta syystä kuin kuvittelevat olevansa ensimmäinen sukupolvi jolta on vaadittu samaan aikaan parikymmenen vuoden työkokemusta ja alle 30 vuoden ikää.
Nämä nykynuoret tuntuu olevan ihan pihalla kaikesta, eivät ymmärrä edes lähimenneisyyttä historiasta puhumattakaan ja luulevat keksivänsä jatkuvasti jotain uutta ja uraa uurtavaa sekä olevansa aiempia sukupolvia tiedostavampia.
Todellisuudessa ihan jokainen pyörä on keksitty jo aikaa sitten ja se kehityksen ja hyvinvoinnin kukoistuskausi oli ja meni. Nykyään mennään iloisesti luisussa kohti yhteiskunnan tuhoa.
Ehkä niin, mutta eipä se nuorten sukupolvien vika ole minkäläiseksi maailman edelliset sukupolvet ovat tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska niin te itse olette kertoneet.
Näin juuri. Lama-aika oli eri asia mutta 80 luvulla töihin vain käveltiin. Parhaimmissa jutuissa työnantajaa vaihdettiin kesken päivän kun ei työ miellyttänyt.
80-luku oli tuossa suhteessa oikeasti hyvää aikaa. Ei ollut yhtään työtöntä lähipiirissäni. Olin toki itse vielä liian nuori työelämään tuolloin. M50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska niin te itse olette kertoneet.
Nämä ovat olleet nykyisiä seitsenkymppisiä, siis oikeita boomereita, senkin Pölhö-Kustaa.
kummasti näitä kertovat myös kuusikymppiset...
Kyllä nykyiset kuusikymppiset ovat jääneet pahasti suurten ikäkuokkien pimentoon.
80-luvun lopussa pystyi kävelemään sisään Herttoniemen Bernerin tehtaan varastolle ja ilmoittaa että tulen tänne töihin. Työ alkoi heti. Laivasiivous oli myös silloin aika sama.
Tänään laivasiivouksen hoitaa maahanmuttahat ja Bernerin varastolle on viisi osainen rekryprosessi jota hoitaa konsultit.
Itse olen nyt 50v mutta aloitin työt vasta 2001. Ei silloin enää kävelty töihin enää mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ei halua nähdä vaivaa uran eteen ja haluaisi suoraan kävellä sinne hyväpalkkaisen asemaan. Ne ei oikein tajua sitä että se työnhaku täytyy alottaa sillä että kyselee hanttihommia josta edestään uralla siihen hyvä palkkaiseen asemaan varsikin kun ei ole työkokemusta. Niistä hanttihommista se alku työkokemus hommataan.
En itsekään nyt kuitenkaan niin vanha vielä ole kun synnyin -80 luvun puolessa välissä
Kun ei ole niitä hanttihommiakaan saada tuosta vain. Apupoikia rakennuksille ei enää ole. Tai mistä minä tiedän. Ulkomaalaisethan siellä töissä on. Ei juurikaan suomekieltä kuule. Käy kysymyssä hanttihommia. Keneltä? Rekrytointifirmalta joka ei edes tiedä mitään yrityksestä muuta kuin, että sinne tarvitaan joku hyvä tyyppi manage
Voi kulta pieni vuodesta 2022 ei ole niin pitkä aika että asiat olisi muuttuneet kun itse vaihdoin työpaikkaa juuri tuolla soittelulla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet, ettei asiat saa olla yhtään paremmin kuin ennen?
Miksi muiden asiat ei saisi olla paremmin kuin sinulla on ollut?
Oletko katkera? Mitä se hyödyttää? Pelkkää negaa?
Pitäisikö kasvaa yli?
Negatiivisia ja katkeria ovat ne jotka valittavat kuinka ennen pääsi helpolla ja heilla on niiiiiin vaikeaa nyt.vaikka heillä ei ole mitään kokemusta näistä entisistä ajoista.Mutta kun joku sukulainen kertoi tai isä ja äiti sai talot ja omaisuudet kun oli niin helppoa elämä.Paitsi että ei ollut.
Maanmittauslaitoksella saa tehdä 2 päivää etänä ja sitten palvella asiakkaita aspassa 3 päivää, kun on kesätöissä.