Lue keskustelun säännöt.
Miksi te nuoret luulette että me 50-60-vuotiaat on noin vain kävelty työpaikkoihin?
27.10.2024 |
Oletteko kuulleet 90-luvun lamasta? Kyllä niihin paikkoihin oli satoja hakijoita silloinkin. En edes 80-luvulla ollut ensimmäisiin kesätyöpaikkoihin ainoa hakija. Yhteen tsupparin paikkaan oli ryhmähaastattelu niin että lehdessä ilmoitettin että pitää tulla aikaan X ja sitten jonotettiin. Hakijoita oli jotain 50 jonossa ja otettiin neljän hengen ryhmissä. Keätöitä sai kyllä helpommin, mutta ei kouluihin ja työpaikkoihin enää vain menty. Se oli ehkä 70-lukua ja sitä ennen, eikä aina silloinkaan. Yliopistoon jäin parhaillaan 7. varajasijalle. Pääsin samalle alalle sitten opistoon. Hakjoita oli noin 300/30 aloituspaikkaa ja opistoihinkin suosituimpiin ei kaikki halukkaat päässeet.
Yhteenkään työpaikkaan en vuosien varrella ole ollut ainoa hakija. Yhteen mitä kaverini haki oli 301 ja jo etukäteen oli tieto, että luultavasti valitaan se, joka sitä hommaa hoiti niinkuin tehtiin. Kaverini oli samassa firmassa eri osastolla mutta piti hakea kun oli työllistämistuella.
Kommentit (257)
Ei kaikki nykyäänkään vaadi videohakemuksia. Mutta voi olla monivaiheinen rekryprosessi yksinkertaisiinkin hommiin.
Se on faktaa, että nykyään vaaditaan joku amk-tutkinto hommiin, jotka osaa/oppii kuka tahansa normaalälyinen peruskoulun suorittanut jos osaa vain käyttäytyä ja hoitaa hommansa. Jotenkin todellisuuden taju mennyt. Ennen nykyistä paikkaa olin määräaikaisessa, johon vaadittiin alani tutkinto. Ei olisi tarvittu mitään tutkintoa. Riitti kun osasi käyttää ohjelmaa X ja se olin opetellut 3 op kurssilla, kaikki muu oli simppeliä toimistohommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini ollessa nuori oli liikkeiden ikkunoissa lappuja jos hakivat työntekijää. Ensimmäisen työpaikan sai viimeisenä koulupäivänään kun meni jonoon, hakivat asiatyttöä kauppaan
Nykyään hyllytetään tuotteita kaupassa työmarkkinatuella 595 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa/työpäivä nimellä työkokeilu.
Siivoojat bussi- ja juna-asemilla näyttäisi järjestään olevan ulkomaailaisia. Eivätkö suomalaiset hae näitä hommia, vai eikö oteta?
Minulle ainakin nuorena työn saaminen oli naurettavan helppoa. Hakemus sisään ja jo haastattelun lopuksi kysyttiin voitko aloittaa maanantaina. Olen nyt 53 v.
Ei kaikki luule niin. 75-vuotiaat joilla oli vakityöpaikka, ovat jo eläkkeellä. Ja osa oli koko ajan koulussa ja töissä, joka voi olla raskasta. Te olette nuorempaa sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse nuori! T: 50 v kääpä läskeineen
Vierailija kirjoitti:
Siivoojat bussi- ja juna-asemilla näyttäisi järjestään olevan ulkomaailaisia. Eivätkö suomalaiset hae näitä hommia, vai eikö oteta?
No, ei saa täysiä työtunteja. Ja osassa vaaditaan oman auton käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteet, suhteet, suhteet...Ne ovat aina olleet loppupeleissä ratkaisevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorienkin osalla se vaihtelee. Jotkut pääsee helposti ja jotkut eivät, kuten ennenkin. Suhteilla tai vanhempien nimellä pääsi parhaiten ennen, kuten myös nyt. Sitten on pieni osa, jolla kävi ennen tuuri ja jolla nykyään käy tuuri.
En ole kieltänyt missään vaiheessa, että eikö työnhaku olisi nykyään vaikeaa. Vaan ihmettelen tuota luuloa, että meidän ikäisistä kukaan ei ole joutunut etsimään tai hakemaan töitä. Lisäksi oltiin ehkä vähän vähemmän kranttuja. Itse olin neljä ensimmäistä kesää poimimassa mansikoita. Nykyään ei nuoria tosin taideta enää ottaa, mutta halukkaitakaan ei ole enää samassa määrin.
Tää on muuten totta, ennen oli ihan normaalia mennä mansikoita poimimaan tai siivoamaan. Nykyäänhän nämä hommat eivät kantasuomalaisille kelpaa.
Kas kun pitäisi maksaa oikeaa palkkaa ja noudattaa työlakeja. Parempi ottaa ulkomailta ns.yksityisyrittäjiä joille ei tarvitse maksaa eläkemaksujakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorienkin osalla se vaihtelee. Jotkut pääsee helposti ja jotkut eivät, kuten ennenkin. Suhteilla tai vanhempien nimellä pääsi parhaiten ennen, kuten myös nyt. Sitten on pieni osa, jolla kävi ennen tuuri ja jolla nykyään käy tuuri.
En ole kieltänyt missään vaiheessa, että eikö työnhaku olisi nykyään vaikeaa. Vaan ihmettelen tuota luuloa, että meidän ikäisistä kukaan ei ole joutunut etsimään tai hakemaan töitä. Lisäksi oltiin ehkä vähän vähemmän kranttuja. Itse olin neljä ensimmäistä kesää poimimassa mansikoita. Nykyään ei nuoria tosin taideta enää ottaa, mutta halukkaitakaan ei ole enää samassa määrin.
Tää on muuten totta, ennen oli ihan normaalia mennä mansikoita poimimaan tai siivoamaan. Nykyäänhän nämä hommat eivät kantasuomalaisille kelpaa.
Luulet vaan, moni on ulkoistanut siivoushommat, ja halpamaista tulee mansikanpoimijat, palkkakustannus ratkaisee.
Palstalla pyörii yli nelikymppisiä pullukoita, jotka kuvittevat olevansa nuoria maaseutuihroineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ehkä te ja teidän iläluokkanne, vaan nämä kalevit ja irmelit, suuret ikäluokat.
He saivat kaiken valmiiksi pedattuna ja töihin pääsi kun käveli paikanpäälle ja katsoi pomoa rohkeasti silmiin. Näin olen heiltä kuullut, esimerkiksi isältäni.
Hallitus poisti 300 suojaosan eli enää ei saa tehdä työttömyyskorvauksen lisäksi töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret ei halua nähdä vaivaa uran eteen ja haluaisi suoraan kävellä sinne hyväpalkkaisen asemaan. Ne ei oikein tajua sitä että se työnhaku täytyy alottaa sillä että kyselee hanttihommia josta edestään uralla siihen hyvä palkkaiseen asemaan varsikin kun ei ole työkokemusta. Niistä hanttihommista se alku työkokemus hommataan.
En itsekään nyt kuitenkaan niin vanha vielä ole kun synnyin -80 luvun puolessa välissä
Et taida itsekään uskoa tuohon. Nykyisin nuoret eivät pääse edes hanttihommiin, jossa laittaa se jalka oven väliin. Oliko kesätöihin Finnkinoon joku 500 hakijaa, siis surkealla palkalla kesän siivoat ja palvelet kassalla teinejä.
Oletko kysellyt mihinkään muualle kuin tuommoisiin siisteihin sisä hommiin vai olisitko valmis raskaaseen ja sotkuiseen teollisuus työhön vain sen takia että saisit jotain työkokemusta? Näin silloin 2000 luvun alussa toimittiin että sai edes jotain työkokemusta mitä pystyi käyttämään hyväkseen seuraavissa työnhaussa ensimmäisen vakityöpaikan sain vasta 32 vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska niin te itse olette kertoneet.
Ei olla, suuret ikäluokat kertovat ei me.
Kyllä näitä kertomuksia ovat kertoneet 80 luvun nuoret. Töitä löytyi jokaiselle. Suhteilla päästiin ja jos ei suhteita ollut, niin silti onnistui. Joutui vain tekemään vähän enemmän hanttihommia. Työpaikkaa vaihdettiin lähes joka kuukausi. Riitti kun käveli työpaikalle ja kysyi milloin aloitan. Näin ainakin suorittavan työn osalta.
Missä ne 80-luvun nuoret oli asuneet tuolloin? Ei ollut joka puolella Suomea noin hyvä tilanne.
Kohdallani nyt yli 80 vuotiaat ovat joskus kertoneet, että paikanpäälle mentiin ja kysyttiin työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kohdallani nyt yli 80 vuotiaat ovat joskus kertoneet, että paikanpäälle mentiin ja kysyttiin työpaikkaa.
Nykyään ovet on lukossa monessa paikassa ja on lätkä, missä on siru millä oven saa auki.
Minä, nyt 60-vuotias pitkäaikaistyötön, kävelin työpaikkoihin viisikymppiseksi asti. Useammin minua kyllä pyydettiin, ja kun olin saanut muutaman työvuoden näyttöä, minulla oli työn tarjoajia riesaksi asti. Olen nimittäin aika huono sanomaan "ei" ja ahdistuin aina, kun oli pakko. Ajat ovat muuttuneet niin, että enää ei tarvitse pelätä sitä, että joutuisi kieltäytymään. Anomallakaan ei pääse edes haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kuvittelekaan. Mutta nykyiset 85 viiva 65 vuotiaat sitävastoin ovat.
Ok no mä olen vasta 64v mutta olen kyllä joutunut hakemaan töitä 19v lähtien, käymään läpi lukuisia palikkatestejä jo 90-luvulla ja taistelemaan satojen hakijoiden kanssa.
2000-luvulla pätevyyteni oli jo sitä luokkaa että pyydettiin töihin. Viimeisen kerran vaihdoin parempaan työhön 58v:nä.
Sama kokemus on 22-43v lapsillani ja heidän puolisoillaan. Kun on tarpeeksi hyvä työtä tarjotaan hakematta
Kyllä näitä kertomuksia ovat kertoneet 80 luvun nuoret. Töitä löytyi jokaiselle. Suhteilla päästiin ja jos ei suhteita ollut, niin silti onnistui. Joutui vain tekemään vähän enemmän hanttihommia. Työpaikkaa vaihdettiin lähes joka kuukausi. Riitti kun käveli työpaikalle ja kysyi milloin aloitan. Näin ainakin suorittavan työn osalta.