Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Niin? He ovat sellaisia, joita ei kiinnosta hoitaa lapsia. Kenenkään lapsia.
No tämäpä. Kaikkia vaan ei lapset kiinnosta. Eivät jaksaneet hoitaa omiakaan lapsiaan niin ei kai se ihme ole jos ei lapsenlapsiakaan. Kurja tilanne ap:lle tietenkin ja ymmärrettäviä nuo hänen tunteet, mutta minkäs teet. Tänä päivänä tuollaiset ap:n vanhempien kaltaiset ei luultavasti tee lapsia ollenkaan kun ei ole samanlaista sosiaalista painetta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ovat itsekkäitä paskiaisia. Yllätys yllätys.
Nykynuoret ovat itsekkäitä.Elämä on helpompaa kuin ikinä aikaisemmin mutta aina löytyy kitinän aiheita.lisäksi kuvitellaan että tiedetään jotain ajasta jolloin eivät olleet syntyneetkään.
Outoa yleistystä. Itse olen 60-luvulla syntynyt, lapset tehty 90-luvun alussa. Vanhempamme eivät juuri auttaneet lastemme kanssa, koska mokempien vanhemmilla hirmuinen lauma lapsenlapsia, ja oma äiti asui kaukana. Kun miehenikään ei juuri auttanut, niin itse olin koko ajan kiinni lapsissa vuosikaudet, töissä käynnin lisäksi, ei ollut mahd edes harrastaa mitään. Enkä ole halunnut apua muilta, edes isovanhemmilta, kerjätä, itsehän ne omat lapset olen halunnut tehdä. Nykyään minulla on jo 6 lastenlasta ja autan heidän hoidossaan tosipaljon. Siis jatkuvasti. Ja omanikäiset työkaverit, joilla myös on lapsenlapsia, auttavat omiaan paljon ja mielellään. Ja ne, jotka eivät vielä ole mu.moutuneet, odottavat sitä aikaa kovasti. En tunne yhtään omanikäistäni, joka ei auttaisi/ olisi kiinnostunut lapsenlapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mun lapsi olisi tälläinen itsekäs vinkuja kuin ap ,en hoitaisi hänen kakaroita ikinä.Omia lastenlapsia olen hoitanut aina kun on ollut tarvetta ja autan edelleen lapsia kaikessa ja olen tukena.Luuletko että kaikki ovat samanlaisia kun sinun vanhemmat?
Ap kertoo tilanteestaan, mitä vinkumista teksti sisältää? Hän juuri kaipaa sitä, mitä kirjoitat tekeväsi, hoitavasi lapsenlapsiasi, mikä aiheuttaa sinussa tällaisen vastakommentin? Avaisitko vähän!
Ihan kuin ennen mummot olisivat riemusta kiljuneet, kun hoitivat lapsenlapsikatrasta, kun usein saattoi olla kymmenpäinen lapsilauma, jos useampi lapsi. Lastenhoidon lisäksi kaivosta kannettiin vesi ja likavesi ulos, tehtiin ruuat, kasvatettiin perunat, ommeltiin ja parsittiin vaatteet. Pyykit pestiin käsin. Päälle saattoi olla päivätyö.
Naisen asema oli raskas ja työntäyteinen, lastenlapsien lisäksi oli hoidettavana omat iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat.
Ja aviomies, jota piti passata ja huolehtia aviovaimon velvollisuuksista.
Ihanko oikeasti tämän päivän naiset haluatte samanlaisen elämän, kuin oli teidän mummolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ennen ollut päiväkoteja yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Luonnollista. Miksi vaikeuttaa omaa elämäänsä tarkoituksella?
Siksipä en itsekään aio vaikeuttaa elämääni tarkoituksella kun vanhemmat itse alkavat tarvitsemaan apua. Luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi 80-vee hoidatti lapsensa äidiltään. Olivat pitkiä aikoja mummolassa.
Ei hoida lapsenlapsiaan lainkaan. Tosin alkon kanssa ongelmia.
Koita nyt edes saada järkevät iät provoihisi. 80-vuotias, jolla on hoito-iässä olevia lapsenlapsia, on melko huono suoritus. Matematiikka ei tainnut olla vahvin aineesi koulussa? Ja kuka hullu antaisi lapsiaan hoitoon 80-vuotiaalle?
Minun veljeni sai vaikka lapsen 45v ja työntää uuden naisensa kanssa viikonloppuisin mummolaan lasta. Pitää tätä itsestään selvänä asiana. Ja miksi pitää saada lapsi hoitoon? Koska viikonloppuna kännäävät. Eli kyllä näitä vanhoja isovanhempia on.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset olivat "normaaleja" ja saivat mummolan hoidossa pärjätä melko vähällä hoidolla. Nyt lähes jokaisella jonkinlainen määritelmä ja adhd nyt vähintään. Mummot ja papat kun katsovat hetken näitä villipetoja joille ei saa sanoa ei etteivät koe traumaa töröhuulimamman mielestä niin ihmekös tuo jos toista kertaa eivät hoitoon halua.
No olipa taas harvinaisen typerää tekstiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Luonnollista. Miksi vaikeuttaa omaa elämäänsä tarkoituksella?
Niinpä. Lapsikaan ei mielellään mene isovanhemmilleen kun luonnollisesti ei kiinnosta enkä minä pakota.
Kaikki ovat siis tyytyväisiä. Mikä on ongelma?
Kyllä mäkin muistelen, että noin on ollut. Jos en itse ollut maalla, niin sitten kaverit olivat isovanhemmillaan pidempiä aikoja.
Mut ja broidi kärrättiin mummolaan koko kesäksi. Vanhemmat kävi meitä moikkaamassa. Olihan siellä serkutkin ja lähitienoo kakaroita täynnä, kivaa oli. Tuli isovanhemmat tutuiksi. Joululoma ja hiihtoloma oltiin isänpuolen isovanhemmilla. Isä ja äiti tuli sinne kyläilemään jouluna.
Omat lapset ei juuri isovanhempiaan tunne. On lähinnä semmoista hyvää päivää kirvesvartta fiilis, kun kohtaavat. Ei kertaakaan yökyläilyä tms. Lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja asuvat omillaan.
Mun isovanhemmat asuivat meidän kanssa lähes kymmenen vuotta, ennenkuin kuolivat. Se oli hellusten sattumusten summa, mutta en tosiaan kadu. Aivan ihanaa, että kämpässä oli eri sukupolvia.
Taannoin äitini kysyi, että voisko hän muuttaa siihen vanhempiensa paikalle. Olis kyllä outoa, että asuttais sitten kolmisteen tässä. Meillä on pitkä harkinta-aika nyt menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites olet suunnitellut oman vanhuutesi ap? Kun on itselläs lapsenlapsia? Miten ajattelit sitoutua omia lastenlapsiasi hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Luonnollista. Miksi vaikeuttaa omaa elämäänsä tarkoituksella?
Siksipä en itsekään aio vaikeuttaa elämääni tarkoituksella kun vanhemmat itse alkavat tarvitsemaan apua. Luonnollista.
Näin se menee. En ainakaan itse toivo, että lapseni joutuisivat hoitamaan minua vanhana elleivät sitä todella halua. He elävät omaa elämäänsä enkä halua pilata sitä minun hoitovastuullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä ikäpolvea, jolla on pieniä lapsenlapsia ja voi luoja, mitä rumbaa. Omat vanhempasi ovat jo eläkkeellä, mutta tuttavani ovat vielä vuosia kiinni työelämässä ja heille sysätään lapsenlapset hoitoon tämän tästä, jopa arkena työpäivänsä päälle. Itse en töiden lisäksi jaksaisi vielä huolehtia pienistä ja onneksi lastenlapsia ei ole.
Minun tuttavapiirissä on myös tuon ikäluokan ihmisiä paljon. Valtaosa on aivan innoissaan lapsenlapsistaan, ihan haluaa ne lapsenlapset kylään vaikka työpäivän päälle ja ihan täysin vapaaehtoisesti hoitavat sen minkä hoitavat. Jotkut paljon, jotkut harvemmin.
Jos ei kaksi aikuista pysty hoitamaan kahta tervettä lastaan, niin antakaa heidät pois.
Ymmärrän täysin isovanhempia. Kun luin tuon valituksen, niin en minäkään haluaisi olla tekemisissä.
Luoja, miten rasittavaa settiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi 80-vee hoidatti lapsensa äidiltään. Olivat pitkiä aikoja mummolassa.
Ei hoida lapsenlapsiaan lainkaan. Tosin alkon kanssa ongelmia.
Koita nyt edes saada järkevät iät provoihisi. 80-vuotias, jolla on hoito-iässä olevia lapsenlapsia, on melko huono suoritus. Matematiikka ei tainnut olla vahvin aineesi koulussa? Ja kuka hullu antaisi lapsiaan hoitoon 80-vuotiaalle?
Sinä ajattelet ilmeisesti automaattisesti yhtälöä äiti ja tytär ja lasket ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ennen mummot olisivat riemusta kiljuneet, kun hoitivat lapsenlapsikatrasta, kun usein saattoi olla kymmenpäinen lapsilauma, jos useampi lapsi. Lastenhoidon lisäksi kaivosta kannettiin vesi ja likavesi ulos, tehtiin ruuat, kasvatettiin perunat, ommeltiin ja parsittiin vaatteet. Pyykit pestiin käsin. Päälle saattoi olla päivätyö.
Naisen asema oli raskas ja työntäyteinen, lastenlapsien lisäksi oli hoidettavana omat iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat.
Ja aviomies, jota piti passata ja huolehtia aviovaimon velvollisuuksista.
Ihanko oikeasti tämän päivän naiset haluatte samanlaisen elämän, kuin oli teidän mummolla.
Ap kertoi oman kokemuksen ja sä heidät yleistystä ja mutua. :D
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset olivat "normaaleja" ja saivat mummolan hoidossa pärjätä melko vähällä hoidolla. Nyt lähes jokaisella jonkinlainen määritelmä ja adhd nyt vähintään. Mummot ja papat kun katsovat hetken näitä villipetoja joille ei saa sanoa ei etteivät koe traumaa töröhuulimamman mielestä niin ihmekös tuo jos toista kertaa eivät hoitoon halua.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset olivat "normaaleja" ja saivat mummolan hoidossa pärjätä melko vähällä hoidolla. Nyt lähes jokaisella jonkinlainen määritelmä ja adhd nyt vähintään. Mummot ja papat kun katsovat hetken näitä villipetoja joille ei saa sanoa ei etteivät koe traumaa töröhuulimamman mielestä niin ihmekös tuo jos toista kertaa eivät hoitoon halua.
No olipa taas harvinaisen typerää tekstiä
Tosiasia on että nykylapset ovat paljon työläämpiä kuin olivat ennenvanhaan. Isovanhemmille iso haaste. Tiedän kokemuksesta. Tosiaan on kaikenmaailman nepsyä ja ADHD ym ym..
Alue: Aihe vapaa
Ennen lapset olivat "normaaleja" ja saivat mummolan hoidossa pärjätä melko vähällä hoidolla. Nyt lähes jokaisella jonkinlainen määritelmä ja adhd nyt vähintään. Mummot ja papat kun katsovat hetken näitä villipetoja joille ei saa sanoa ei etteivät koe traumaa töröhuulimamman mielestä niin ihmekös tuo jos toista kertaa eivät hoitoon halua.