Jos sinulla ei ole lastenlapsia ja jotkut samanikäiset tuttavat utelevat asiasta, niin miten vastaat?
Esim. minulla on 2 sisarusta. Meillä kolmella kenelläkään ei ole lapsia. Veljeni on psyykkisesti hyvin sairas eikä ole puhunt vieraille ihmisille sanaakaan 20 vuoteen. Häneltä lienee turha lapsia odotella.
Siskokin on kohta 35-vuotias eikä lapsia. Muutamalle lapselle on äitipuoli.
Minulle koko naissukupuoli on jäänyt vieraaksi asiaksi elämäni aikana. Ne kerrat, kun olen ollut työajan ulkopuolella tekemissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, lasketaan yhden käden sormilla. En tiedä mitä jutella, sanoa tai puhua. Työelämässä pärjään kyllä. Mahdollisesti olen itsekin kirjolla, mutta ei se diagnoosi muuta mitään.
Joten meiltä sisaruksilta omien, yli 70-vuotiaiden vanhempien on turha odotella lastenlapsia.
Meillä on kyllä sukulaisia, joille lastenlapset ovat itsestäänselvyys. En tiedä ovatko miten törppöjä ja utelevatko asioista meidän vanhemmilta suoraan vai osaavatko olla hienotunteisia.
M40
Kommentit (23)
Jos sisko on vasta 35 ja suhteessa niin hyvin ehtii yhden pyöräyttää.
Minulla on jo lapsenlapsia ja en koskaan kysy keneltäkään ellen tiedå, että niitä on. Ja monilla on - kyllä nuoret tekevät lapsia. Noin puolet ystävistä on isoäitejå vaikka ollaan 58-61.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jo lapsenlapsia ja en koskaan kysy keneltäkään ellen tiedå, että niitä on. Ja monilla on - kyllä nuoret tekevät lapsia. Noin puolet ystävistä on isoäitejå vaikka ollaan 58-61.
Onko ikä vienyt mummulta lukutaidon vai miten tämä liittyi aiheeseen?
Olen 45v ja toivon mukaan ei tuollaiset utelut alkaa koskaan. Olisin halunnut lisää lapsia ja sattuu aivan helvetisti, että lisää lapsia ei tullut. Ainoa lapsi (tytär) on 21v ja sanoo, että ei halua lapsia. Eli en saa edes lapsenlapsia. Toki lapsen oma valinta enkä ole hänelle siitä vihainen, mutta yksin suren ja itken asiaa.
Lisäksi tuollaiset utelut on ylipäätään inhottavia koska ihmisillä voi olla tahatonta lapsettomuutta ja sen lisäksi ei kuulu muille toisten valinnat.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45v ja toivon mukaan ei tuollaiset utelut alkaa koskaan. Olisin halunnut lisää lapsia ja sattuu aivan helvetisti, että lisää lapsia ei tullut. Ainoa lapsi (tytär) on 21v ja sanoo, että ei halua lapsia. Eli en saa edes lapsenlapsia. Toki lapsen oma valinta enkä ole hänelle siitä vihainen, mutta yksin suren ja itken asiaa.
Lisäksi tuollaiset utelut on ylipäätään inhottavia koska ihmisillä voi olla tahatonta lapsettomuutta ja sen lisäksi ei kuulu muille toisten valinnat.
Joissakin piireissä tykätään leijua erilaisilla asioilla. Joku kerskailee sillä, että herää eläkkeellä joka aamu viideltä. Joku kerskailee sillä, että on 10 lastenlasta.
Ei ole lapsia niin ei lapsenlapsiakaan ja harvoin minulta sellaisia udellaan mutta jos joku kysyy kerron totuuden ettei ole lapsia. Ei utelut sen enempää vastausta tarvitse.
N48
Vierailija kirjoitti:
Olen 45v ja toivon mukaan ei tuollaiset utelut alkaa koskaan. Olisin halunnut lisää lapsia ja sattuu aivan helvetisti, että lisää lapsia ei tullut. Ainoa lapsi (tytär) on 21v ja sanoo, että ei halua lapsia. Eli en saa edes lapsenlapsia. Toki lapsen oma valinta enkä ole hänelle siitä vihainen, mutta yksin suren ja itken asiaa.
Lisäksi tuollaiset utelut on ylipäätään inhottavia koska ihmisillä voi olla tahatonta lapsettomuutta ja sen lisäksi ei kuulu muille toisten valinnat.
Sun tytöllä on melkein 20 vuotta aikaa muuttaa mielensä, ei kannata vielä itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jo lapsenlapsia ja en koskaan kysy keneltäkään ellen tiedå, että niitä on. Ja monilla on - kyllä nuoret tekevät lapsia. Noin puolet ystävistä on isoäitejå vaikka ollaan 58-61.
Kysyin chatgpt:ltä: mikä on ollut isovanhemmaksi tulon keski-ikä Suomessa eri vuosikymmeninä?
Vastaus:
"19601980-luvuilla: Suomalaisten keskimääräinen ensimmäisten lastenlasten syntymäikä oli melko alhainen. Ihmiset tulivat usein isovanhemmiksi 4050 vuoden iässä, sillä lapsia saatiin yleensä nuoremmalla iällä ja syntyvyys oli korkeampaa kuin myöhempinä vuosikymmeninä.
19902000-luvuilla: Keski-ikä isovanhemmaksi tullessa alkoi nousta, ja monilla ensimmäinen lapsenlapsi syntyi vasta 50 ikävuoden jälkeen. Tämä johtui osittain siitä, että lasten hankintaa alettiin siirtää myöhemmäksi, mikä siirsi myös sukupolvien välistä vaihtumista myöhemmäksi.
2010-luvulta eteenpäin: Keskimääräinen isovanhemmaksi tulon ikä on noussut entisestään, ja tänä päivänä Suomessa tullaan yleensä isovanhemmiksi noin 5560 vuoden iässä. Tämä johtuu erityisesti siitä, että ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut, ja sukupolvien välinen ero on pidentynyt."
Eli ei ole nykylapsilla enää välttämättä isovanhempia, jotka ovat virkeitä mummoja ja pappoja. Toki osalla ikäihmisistä kunto on oleellisesti parempi kuin aiempina vuosikymmeninä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45v ja toivon mukaan ei tuollaiset utelut alkaa koskaan. Olisin halunnut lisää lapsia ja sattuu aivan helvetisti, että lisää lapsia ei tullut. Ainoa lapsi (tytär) on 21v ja sanoo, että ei halua lapsia. Eli en saa edes lapsenlapsia. Toki lapsen oma valinta enkä ole hänelle siitä vihainen, mutta yksin suren ja itken asiaa.
Lisäksi tuollaiset utelut on ylipäätään inhottavia koska ihmisillä voi olla tahatonta lapsettomuutta ja sen lisäksi ei kuulu muille toisten valinnat.
Sun tytöllä on melkein 20 vuotta aikaa muuttaa mielensä, ei kannata vielä itkeä.
Ja sanon tämän siis itsekin 21-vuotiaana lapsettomuutta vannoneena. Nyt 28 ja erittäin toivottu pulla uunissa.
No kun ei ole lapsiakaan niin ei voi olla lapsenlapsia. Vastaan siis: ei ole. Yleensä asia tulee selväksi heti. Viimeksi 84v mummoni kysyi eikä jankannut asiasta sen enempää vastauksen saatuaan. Ikää on ja vaihtikset aluillaan, joten eiköhän sukulaiset ole jo ymmärtäneet ettei lapsia ole aikomustakaan tehdä/saada.
Vastaan, että en voi saada lapsenlapsia, koska minulla ei ole lapsiakaan. Simple.
Vastaan vaan, että minulla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia. Jos utelevat syytä, vastaan etten pidä lapsista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45v ja toivon mukaan ei tuollaiset utelut alkaa koskaan. Olisin halunnut lisää lapsia ja sattuu aivan helvetisti, että lisää lapsia ei tullut. Ainoa lapsi (tytär) on 21v ja sanoo, että ei halua lapsia. Eli en saa edes lapsenlapsia. Toki lapsen oma valinta enkä ole hänelle siitä vihainen, mutta yksin suren ja itken asiaa.
Lisäksi tuollaiset utelut on ylipäätään inhottavia koska ihmisillä voi olla tahatonta lapsettomuutta ja sen lisäksi ei kuulu muille toisten valinnat.
Joissakin piireissä tykätään leijua erilaisilla asioilla. Joku kerskailee sillä, että herää eläkkeellä joka aamu viideltä. Joku kerskailee sillä, että on 10 lastenlasta.
Hmm hukkaan menisi kerskailut jos joku mulle tulisi kertomaan että hänellä on 10 lastenlasta. Kun en tajuaisi kadehtia, eikä se tieto muutenkaan herättäisi mitään tunteita. Varmaan vaan sanoisin että ai jaa, ja mielessäni miettisin että miksiköhän se tuon halusi kertoa.
Vastaan, ettei ole ja toivottavasti ei tulekaan.
Suku ollut lapsetonta, olen jo viidettä polvea jolla ei ole lapsia.
En nyt ymmärtänyt, että kuka kysyy ja keneltä. Siis joku tuttava kyselee 40-vuotiaalta ap:lta onko hänellä lapsenlapsia? Mahtaa olla kulahtanut ulkonäkö siinä tapauksessa.
minulta kyselyt loppuivat kun kysyin mites ne vahinko kyrvän kuulat jaksavat. menivät sanattomiksi eikä kukaan tule kyselemään selittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45v ja toivon mukaan ei tuollaiset utelut alkaa koskaan. Olisin halunnut lisää lapsia ja sattuu aivan helvetisti, että lisää lapsia ei tullut. Ainoa lapsi (tytär) on 21v ja sanoo, että ei halua lapsia. Eli en saa edes lapsenlapsia. Toki lapsen oma valinta enkä ole hänelle siitä vihainen, mutta yksin suren ja itken asiaa.
Lisäksi tuollaiset utelut on ylipäätään inhottavia koska ihmisillä voi olla tahatonta lapsettomuutta ja sen lisäksi ei kuulu muille toisten valinnat.
Sun tytöllä on melkein 20 vuotta aikaa muuttaa mielensä, ei kannata vielä itkeä.
Mun tytär ei pidä lapsista. En usko, että muuttaa mieltään.
Sanon että tyttäret ei lapsia halua ja poika on adoptiojonossa. Yleensä pysyy sen jälkeen turvat kiinni.
Kieltäydyn keskustelemasta asiasta, eli en vastaa mitään