Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet
26.10.2024 |
Pitkässä suhteessa tottui tasaiseen arkeen. Tai no, viimeiset vuodet olivat tasaista alamäkeä loppusyöksyllä, kunnes päädyttiin eroamaan.
Ajattelin, että poikamiehenä on taas kiva olla sitten nuoruusvuosien, mutta laitoin kuitenkin profiilin tinderiin. Kesä oli jännää aikaa kun tykkäiltiin, viestiteltiin ja käytiin välillä treffeilläkin ilman sen kummempaa menestystä tai ihastumista.
Sitten löytyi täysosuma, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki tuntui osuvan ja toimivan hyvin yhteen. Etenimme verkkaisesti ja kesti useamman kuukauden, ennen kuin päätimme että olemme pari. Olin jo siinä pisteessä ja uskossa, että voisin elää loppuelämäni tämän ihmisen kanssa. Mutta sitten alkoi vuoristorata.
Jostain, minulle osin täysin käsittämättömistä syistä nainen vetää laidasta toiseen. Eli kun yhtenä päivänä mietin kihlasormusten ostoa, niin seuraavana päivänä tuntuu, että tää oli nyt vissiin tässä. Tiedustellessani mikä on hätänä, niin syyt vaihtelevat. Pelottaa rakastua tai antautua rakkauden pauloihin. Pelottaa, että tulee satutetuksi. Pelottaa, että satuttaa. Haluaa rakkautta, mutta ei olekaan valmis siihen, koska oman kuplan feng shui häiriintyy. Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Itse en koe, että minulla olisi isoja traumoja tai sellaisia menneisyyden luurankoja kaapissani, jotka vaikuttaisivat tähän nykyiseen suhteeseen mitenkään negatiivisesti. Virheitä olen elämässäni tehnyt kuten kaikki muutkin, mutta myös oppinut että mitä ei kannata tehdä uudelleen. Minä olen sinut entisen elämäni, itseni ja tilanteeni kanssa, naisella ne ongelmat tuntuvat olevan. Tai siis tulevan esiin jaksottain. Ja silti hän vaatii minua hoitamaan omat asiani kuntoon. Keskusteluahan tämä vaatii ja aikaa. Kuitenkin kun olemme yhdessä, niin aika kuluu kaikkeen muuhun ja rakkautta on hyvin paljon ilmassa. Sitten kun olemme kumpikin tahoillamme niin usein alkaa laskusuhdanne.
Sekava sepustus, pahoitteluni siitä. Mutta jos olette käyneet läpi vastaavia tilanteita, niin kertokaa vähän kokemuksia ja siitä, mikä teidän tapauksessanne auttoi. Vai päätyikö homma umpisolmuun ja eroon?
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuntuu palstailijoilta unohtuvan rakkaushormonit! Kun ihminen rakastuu, alkavat oksitosiinit ja dopamiinit sekoittamaan päätä. Se on ihan luonnollista. Hormonit saavat aikaan sen, että haluaisi olla koko ajan toisen luona. Kun joutuu lähtemään toisaalle, tulee paha olo ja olon pitkittyessä alkaa epäilemään suhdetta. Ei se merkitse mitään epävakaata luonnetta vaan rakastunutta ihmistä! Ihmettelen enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne mitään ikävää tai kaipuuta. Eli kaikki kuuluu rakastumisen alkuvaiheeseen. Sääli niitä, jotka tulkitsevat toisen olevan mt-ongelmainen...
Kyllä me olemme hormoneista puhuneet ja ne ovat välillä jopa yhteinen vitsailun aihe. Myös si7tä ollaan puhuttu, miten osa naisista kokee voimakasta alakuloa tms. seksin jälkeen kun taas mies kääntää kylkeä ja nukahtaa hymy huulillaan.
Joo, Googlella löytyy vaikka kuinka paljon juttua aiheesta.
https://www.terve.fi/artikkelit/83092-moni-nainen-potee-seksin-jalkeist…
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuntuu palstailijoilta unohtuvan rakkaushormonit! Kun ihminen rakastuu, alkavat oksitosiinit ja dopamiinit sekoittamaan päätä. Se on ihan luonnollista. Hormonit saavat aikaan sen, että haluaisi olla koko ajan toisen luona. Kun joutuu lähtemään toisaalle, tulee paha olo ja olon pitkittyessä alkaa epäilemään suhdetta. Ei se merkitse mitään epävakaata luonnetta vaan rakastunutta ihmistä! Ihmettelen enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne mitään ikävää tai kaipuuta. Eli kaikki kuuluu rakastumisen alkuvaiheeseen. Sääli niitä, jotka tulkitsevat toisen olevan mt-ongelmainen...
Kyllä me olemme hormoneista puhuneet ja ne ovat välillä jopa yhteinen vitsailun aihe. Myös si7tä ollaan puhuttu, miten osa naisista kokee voimakasta alakuloa tms. seksin jälkeen kun taas mies
On siitä olemassa ihan tutkimuksiakin.
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009534083.html
ööö, no tuon jutun mukaan 41 % miehistä ja 46% naisista on kokenut seksin jälkeen selittämätöntä alakuloa joskus. Eli ei ole itse asiassa mikään naisten juttu, ei ole suurta eroa prosenteissa. (Miesten otanta tutkimuksessa oli myös suurempi kuin naisten jostain syystä.)
"Aihetta on Böhling-Salosen mukaan tutkittu vain vähän. Australialaistutkimuksessa 46 prosenttia tutkimukseen osallistuneista 230 naisesta oli kokenut seksin jälkeen selittämätöntä alakuloa yhden tai useamman kerran. 1208 miehestä puolestaan 41 prosenttia oli joskus kokenut vastaavaa."
Mielestäni on myös aika eri asia, että joskus on kokenut tuollaista, kuin että olisi tavallisesti ja pääsääntöisesti noin.
Vierailija kirjoitti:
@190 Lähdin, koska lapset olivat tulossa isältään äidin luokse.
AP
Minkä ikäisiä nuo aikuiset lapset siis ovat? Kulkevatko vielä säännönmukaisesti kahden kodin väliä?
Olen se, joka aiemmin kirjoitti kommentin yhteydenpidosta ja omista negatiivisista kokemuksista sen suhteen, kun se ei erossa ollessa toiminut. Se ei teillä siis sakkaa.
Minä ajattelisin, että keskustelu on tietysti tärkeää tuossa teidän tilanteessanne. Nainen vaikuttaa vähän turvattomalta. Luin itse todella hyvän teoksen kiintymyssuhteiden vaikutuksesta aikuisiän parisuhteisiin. Tajusin olleeni parisuhteessa vahvasti välttelevästi kiintyneen miehen kanssa. Kirjan Attached on kirjoittanut Amir Levine,suosittelen. Tuollaisessa suhteessa oli hyvin vaikeaa edetä ja aina kun yritin ottaa askeleen lähemmäs, hän perääntyi saman verran.
Vähemmän yllättäen femariemakot saa tästäkin väännettyä miehen syyn. Sitten ovat sitä mieltä, että kun tämä palsta on nykyään täynnä pelkkiä trollialoituksia. Kyllähän sairas pää näkee kaiken trollina.
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän yllättäen femariemakot saa tästäkin väännettyä miehen syyn. Sitten ovat sitä mieltä, että kun tämä palsta on nykyään täynnä pelkkiä trollialoituksia. Kyllähän sairas pää näkee kaiken trollina.
Nettivinkattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@190 Lähdin, koska lapset olivat tulossa isältään äidin luokse.
AP
Minkä ikäisiä nuo aikuiset lapset siis ovat? Kulkevatko vielä säännönmukaisesti kahden kodin väliä?
Olen se, joka aiemmin kirjoitti kommentin yhteydenpidosta ja omista negatiivisista kokemuksista sen suhteen, kun se ei erossa ollessa toiminut. Se ei teillä siis sakkaa.
Minä ajattelisin, että keskustelu on tietysti tärkeää tuossa teidän tilanteessanne. Nainen vaikuttaa vähän turvattomalta. Luin itse todella hyvän teoksen kiintymyssuhteiden vaikutuksesta aikuisiän parisuhteisiin. Tajusin olleeni parisuhteessa vahvasti välttelevästi kiintyneen miehen kanssa. Kirjan Attached on kirjoittanut Amir Levine,suosittelen. Tuollaisessa suhteessa oli hyvin vaikeaa edetä ja aina kun yritin ottaa askeleen lähemmäs, hän perääntyi saman verran.
Vanhin on 25 ja ollut jo pitkään omillaan. Mutta 14v ja 16v ovat äidillä vuoroviikoin. Hän haluaa pitää meidän suhteen vielä piilossa lapsilta.
Tänään taas onneksi nähtiin, käytiin pitkällä kävelyllä, puhuttiin ja pussattiin. Ja oli oikein ihanaa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan elämänkokemuksellani hyvin tuon naistyypin. On henkilö, joka haluaa ohjailla suhdetta ja muokata sen mieleisekseen, ja olla domina. Sinun pitää koko ajan varoa tekemisiäsi ja pyrkiä mahdollisimman paljon myötäilemään naisen haluja, tai hän kyseenalaistaa rakkautesi häneen. Vaikka tekisit tai sinussa olisi kymmenen hyvää asiaa, mutta vastaavasti joku yksi juttu hiertäisi naista, niin hän takertuu loppujaan vain siihen yhteen asiakohtaan ja kyseenalaistaa sinut sitä kautta kokonaan. Yleensä kyseessä on joku varsin muodollinen juttu, joka ei edes kuulu loppujaan elämän isoihin kysymyksiin, mutta nainen tekee siitä päässään ison ja kyseenalaistaa sitä kautta koko suhteen.
Mikäköhän naistyyppi tämä oikein on. Minusta kuulostaa ihan normaalilta että jokainen haluaa mieleisensä suhteen. Onko se sitten dominointia että haluaa ohjata suhdetta mieleiseensä suuntaan jos vaihtoehtona on kärsiä suhteessa tai erota?
Suhteessahan ei ole pakko olla. Tunnistan itseni tuostakin, että jos yksi juttu hiertää paljon eikä sitä saada selväksi niin kymmenen hyvää asiaa ei lopulta peittoa sitä dealbreakeria. Sehän on toki jokaisen itse päätettävissä mitkä on itselle ne elämän isot kysymykset, ja myönnän mielihyvin eronneeni miehestä yhden asian takia, jossa arvoja ja näkemyksiä ei vain pystynyt sovittamaan yhteen.
Edustan varmaan sitten kuvaamaasi naistyyppiä, kuten moni muukin tuntemani nainen joka ei halua suhdetta vain suhteen vuoksi vaan suhteen joka on molemmille aidosti hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että olette tunteneet vasta muutamia kuukausia ja olet vakavasti harkinnut kihloihin menemistä? Miksi?
En tietenkään ole vakavasti harkinnut. Tarkoitin vaan, että usein on niin hyvä olo kun ollaan yhdessä, että voisin luvata mitä vaan jos nyt kysyisit. Kuten erään laulun sanoissa sanotaan.
Mutta meissä miehissäkin on herkkyyttä ja tunteita. Ja se 0-100-0 on aika raastavaa silloin, kun ei ole tehnyt tai ainakaan ymmärrä tehneensä mitään väärää.
Ja existä vielä: Naisellakin on ex, mutta minulle se on aivan yhdentekevä asia. Hänen lastensa isä, ei sen kummempaa. En ole koskaan tavannut, mutta ihan hyvin voisin mennä vaikka tuopilliselle jos tämä ex haluaisi vaikka haastatella minua syystä että olen väistämättä tekemisissä hänen lastensa kanssa. Minulla ei ole ongelmia tavata uusia ihmisiä ja tähän mennessä olen pystynyt tulemaan kaikkien ka ssa toimeen, vaikken kaikista yhtään pitäisikään.
Tuo on huolestuttavaa, että suhteessa on noin vahvasti tuollasta kylmää / kuumaa naisen puolelta. Kannattaa olla nyt varovainen, ettet vain olisi tekemisissä jonkun henkisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa. Niiden kanssa tulee tuota kylmää / kuumaa käsittelyä, ja siihen jää tietyllä tavalla moni jopa koukkuun, kun se aiheuttaa sellaista tunnemyrskyä ja tunteiden vuoristorataa; kylmyyden ja torjunnan ja ikävyyden jalkeen saa toiselta taas sen helpotuksen tunteen ja rakkauden. Terveellistähän se ei ole, etkä tule saamaan sellaisesta suhteesta vain sitä ns. "hyvää puolta" , vaan nuo todella ikävätkin puolet ovat osa toisen persoonallisuutta, eivätkä useinkaan ole vain jotain ratkastavissa olevia ongelmia, miten moni kumppani aluksi pitkäänkin ajattelee.
Tuollainen vuoroin rakastaa ja välittää, vuoroin torjuu, hylkää ja on kylmä tai ikävä muuten, on pitkän päälle hyvin kuluttavaa henkisesti suhteen toiselle osapuolelle, eli sinulle. Se uuvuttaa joskus ihan loppuun. Varsinkin kun kerroit, että olet sellainen, joka ei hevillä halua luovuttaa. Haluat ratkaista, nähdä vaivaa ja selvittää ongelmia. Nuo ovat hyviä piiteitä ihmisessä, mutta tuossa on vaaran paikka silloin, jos toisella on syvällä persoonan tasolla itsellään isoja ongemia, esim. jos toinen on henkisesti väkivaltainen, on esim. voimakkaita narsistisia piirteitä. Sellaisen ihmisen kanssa kun ongelmia ei voikaan normaalisti ratkaista, sillä ongelmien ratkaisu vaatisi sen toisenkin kykeneväisyyden siihen, jota tuollaisilla ihmisillä vaan kertakaikkiaan ei ole.
En väitä, että teillä olisi kyse välttämättä tuollaisesta, mutta tämä vaihtehto tuli kuitenkin kohtuu vahvastikin mieleen, kannattaa ehkä vähän perehtyä aiheeseen ja olla silmät auki tunnistamaan asia, jos siitä on kyse. Kylmää kuumaa on joka tapauksessa iso red flag.
Toisen syyllistämien silloin, kun itse käyttäytyy ikävästi omista lähtökohdistaan, kuulostaa manipuloinnilta, ja sekin siis on henkistä väkivaltaa toistuessaan usein. Oletko varma, että nainen todella ottaa vastuun omasta käytöksestään vai vierittääkö perusteetta sun piikkin asioita? Kääntää huomion omasta toiminnastaan sun keksittyihin puutteisiin? Peilaa mahdollisesti jopa omat puutteensa ja ongemansa sinuun?
Muista pitää omat rajasi ja puolesi, mikä on tasapuolista ja reilua ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
@190 Lähdin, koska lapset olivat tulossa isältään äidin luokse.
AP
Ai ootko sä nyt äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä.
Jo pelkästään lasten vuoksi ex kulkee aina mun elämässä. Muuten ei olla väleissä. Olisi outoa jättää puhe tai lause kesken vain siksi että ex liityyy siihen jota puhetta aloittaessa ei muistanut.
Uuden parisuhteen alussa on todella todella tärkeää saada se kumppani tuntemaan itsensä tärkeimmäksi.
Jos lähes joka ikinen kerta kun ollaan yhdessä ja otat exän mukaan niin miten ajattelit suhteen etenevän?
"No nyt se laittoi viestiä lapsista", "kyllä taas ottaa päähän kun exä sitä ja tätä", "Tästä tulee mieleen kun viimeksi puhuin exän kanssa lapsista niin...", "Pitääkin muistaa sanoa exälle seuraavan kerran että..."
Mistä ihmeestä kumpuaa käsitys, että lähes joka ikinen kerta? Enemmän nainen on exästään puhunut minulle kuin minä hänelle.
AP
Mainitset aloituksessa "Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani."
Entinen seurustelukumppanini olisi voinut kuvailla samalla tavalla. Otin usein puheeksi, että onkohan edellisestä suhteesta nyt aidosti päästy yli, jonka tämä alkoi lopulta kokea loukkaavana. Kun mitään syytä hänen mielestään tällaiseen epäilykseen ei ollut.
Tosiasiassa exä oli puheissa ihan koko ajan. En tiedä, että eikä itse vain huomannut asiaa, vai mikä toi niin ison ristiriidan siinä, miten asia koettiin. Lähes asiasta kuin asiasta saatiin puheeksi exä, miten ex oli asian tehnyt, mitä ex oli asiasta mieltä jne. Lopulta tuntui, että tiesin kiusallisen paljon asioita ihmisestä, jota en ollut koskaan edes tavannut.
Pahinta on kuitenkin exän jatkuva haukkuminen. Jos exästä kertoo vaikka hyvää, millainen vanhempi esim. on tms., on se minusta vain positiivista. Totta kai siinä exässä on negatiivisiakin puolia ja eron syyt on hyvä käsitellä uudessa suhteessa. Kuitenkin jos viat ovat yksinomaan exässä, eikä omaa osuutta osata tarkastella lainkaan, on se huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan elämänkokemuksellani hyvin tuon naistyypin. On henkilö, joka haluaa ohjailla suhdetta ja muokata sen mieleisekseen, ja olla domina. Sinun pitää koko ajan varoa tekemisiäsi ja pyrkiä mahdollisimman paljon myötäilemään naisen haluja, tai hän kyseenalaistaa rakkautesi häneen. Vaikka tekisit tai sinussa olisi kymmenen hyvää asiaa, mutta vastaavasti joku yksi juttu hiertäisi naista, niin hän takertuu loppujaan vain siihen yhteen asiakohtaan ja kyseenalaistaa sinut sitä kautta kokonaan. Yleensä kyseessä on joku varsin muodollinen juttu, joka ei edes kuulu loppujaan elämän isoihin kysymyksiin, mutta nainen tekee siitä päässään ison ja kyseenalaistaa sitä kautta koko suhteen.
Mikäköhän naistyyppi tämä oikein on. Minusta kuulostaa ihan normaalilta että jokainen haluaa mieleisensä suhteen. Onko se sitten dominointia että haluaa ohjata suhdetta mieleiseensä suuntaan jos vaihtoehtona on kärsiä suhteessa tai erota?
Suhteessahan ei ole pakko olla. Tunnistan itseni tuostakin, että jos yksi juttu hiertää paljon eikä sitä saada selväksi niin kymmenen hyvää asiaa ei lopulta peittoa sitä dealbreakeria. Sehän on toki jokaisen itse päätettävissä mitkä on itselle ne elämän isot kysymykset, ja myönnän mielihyvin eronneeni miehestä yhden asian takia, jossa arvoja ja näkemyksiä ei vain pystynyt sovittamaan yhteen.
Edustan varmaan sitten kuvaamaasi naistyyppiä, kuten moni muukin tuntemani nainen joka ei halua suhdetta vain suhteen vuoksi vaan suhteen joka on molemmille aidosti hyvä.
Voe tsiisus. Niin, nainen ajattelee, että kun hän ohjaa suhdetta haluamaansa suuntaan, niin siitä tulee molemmille hyvä. Sitten ihmetellään kun ala-asteen luokassa puolella oppilaista on biologiset vanhemmat eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuntuu palstailijoilta unohtuvan rakkaushormonit! Kun ihminen rakastuu, alkavat oksitosiinit ja dopamiinit sekoittamaan päätä. Se on ihan luonnollista. Hormonit saavat aikaan sen, että haluaisi olla koko ajan toisen luona. Kun joutuu lähtemään toisaalle, tulee paha olo ja olon pitkittyessä alkaa epäilemään suhdetta. Ei se merkitse mitään epävakaata luonnetta vaan rakastunutta ihmistä! Ihmettelen enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne mitään ikävää tai kaipuuta. Eli kaikki kuuluu rakastumisen alkuvaiheeseen. Sääli niitä, jotka tulkitsevat toisen olevan mt-ongelmainen...
Kyllä me olemme hormoneista puhuneet ja ne ovat välillä jopa yhteinen vitsailun aihe. Myös si7tä ollaan puhuttu, miten osa naisista kokee voimakasta alakuloa tms. seksin jälkeen kun taas mies kääntää kylkeä ja nukahtaa hymy huulillaan.
Voimakasta alakuloa seksin jälkeen? En ole kuullutkaan, onko tuo oikeasti joku juttu joillekin, ei kuulosta ollenkaan tutulle. En usko, että on kovin yleistä kuitenkaan tai ainakaan mikään "naisten juttu" ?? Jos siis puhutaan ihan vastavuoroisesta kivasta onnistuneesta seksistä.
Tämä! En todellakaan ole minäkään kuullut, alakulosta seksin jälkeen. Todella omituiselta ja epäterveeltä kuulostaa.
Itkenyt kyllä olen voimakkaan orgasmin jälkeen, muttei se ole oikeaa itkua, kyyneleet vain valuvat. Ja sekin on mielestäni todella noloa,vaikkei toiselle varmasti jää nautintoni epäselväksi. Onneksi niin ei usein tapahdu -kyyneliä siis. Onnesta itkemistä se enemmänkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ongelma, luullut voivansa jatkaa uuden ihmisen kanssa siitä mihin exän kanssa jäi, mutta ilman niitä ilmenneitä ongelmia. Nyx sitten saanut tarpeekseen siitä exästä puhumisesta, kuten monet naiset saavat ja häipyvät kuviosta, jolloin mies ihmettelee mitä tapahtui ja, että hän ei tehnyt mitään, oli vain avoin ja rehellinen. Kaikesta ei kannata olla loputtoman avoin, edes rehellisyyden nimissä. Minulle on selvitetty exien vaginat, geishakuulat, seksiasennot yms lapsuuden traumat. Miksi ihmeessä, tuntemattomasta ihmisestä kertoa näinkin henkilökohtaisia asioita? Olen varma, että kyseiset exät eivät taatusti ajattelisi näistä ex-miehistään mitään hyvää näiden rehellisten kertomusten myötä, minulla ei ole mitään salattavaa - perusteluista huolimatta.
Itsellä ainakin muutama lupaava tapailu päättynyt siihen, että mies alkanut alun jälkeen kertomaan exästään lähes joka asian yhteydessä. Miten ex asiat oli hoitanut ja kuinka läheisiä olivat ja ymmärsivät toisiaan ja edelleen voivat puhua ihan kaikesta keskenään (miksi ihmeessä puhuisivat?), eivätkä koskaan tapelleet. Siinä vaiheessa osaan nostaa kytkintä, ei tarvitse selitellä noin loukkaavaa käytöstä kenellekään, ymmärrän trianguloinnin erittäin hyvin.
AP sössi ihmissuhteensa ja nyt näyttää harmittavan. Onnea uuden etsintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain yksi kysymys: miksi ryhtyä parisuhteeseen, kun jo alkuvaihe on noin vaikeaa?
Se on sitten sinun asiasi miettiä, onko tämä nainen sen kaiken riskin arvoinen, joka pitempiaikaisessa parisuhteessa olisi.
Mies ryhtyy pimpan vuoksi. Ei ole itsenäistynyt, koska puhuu edelleen eksästään, ja tällä uudella on kuitenkin se pimppa
Nainen on ilmeisen kiltti, kun ei täräytä täyslaidallista ap:lle ja ap päätyy runoilemaan tällaisia soopakertomuksia. Sanoo nätisti "selvitä ongelmasi" eli käytännössä "olet kusipää mulkku joka yrittää käyttää minua terapeuttina ja eksävihansa välineenä sekä osana haaremiaan samaan aikaan, kun käytät minua seksuaalisesti hyväksesesi"
Naiset eivät tajua, että miehet eivät tajua "hienovaraisia vihjeitä". Heille pitää sanoa suoraan: OLET OKSETTAVA HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ NAISTENVIHAAJA niin alkaa mennä perille. Ja siltik
Huhhuh, hae nyt hel vetti jo hoitoa.
Parisuhteessa alku on usein hankalin vaihe, kuten täällä joku on jo ehtinyt todetakin. Usein tilannetta helpottaa, kun avoimesti yhdessä pohditaan kummankin osapuolen toiveita ja odotuksia ja sitä, miten ne voisivat suhteessa toteutua.
Parisuhteita on kovin monenlaisia ja ap:n tarinasta tulee lähinnä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan elämänkokemuksellani hyvin tuon naistyypin. On henkilö, joka haluaa ohjailla suhdetta ja muokata sen mieleisekseen, ja olla domina. Sinun pitää koko ajan varoa tekemisiäsi ja pyrkiä mahdollisimman paljon myötäilemään naisen haluja, tai hän kyseenalaistaa rakkautesi häneen. Vaikka tekisit tai sinussa olisi kymmenen hyvää asiaa, mutta vastaavasti joku yksi juttu hiertäisi naista, niin hän takertuu loppujaan vain siihen yhteen asiakohtaan ja kyseenalaistaa sinut sitä kautta kokonaan. Yleensä kyseessä on joku varsin muodollinen juttu, joka ei edes kuulu loppujaan elämän isoihin kysymyksiin, mutta nainen tekee siitä päässään ison ja kyseenalaistaa sitä kautta koko suhteen.
Mikäköhän naistyyppi tämä oikein on. Minusta kuulostaa ihan normaalilta että jokainen haluaa mieleisensä suhteen. Onko se sitten dominointia että
Voe tsiisus. Niin, nainen ajattelee, että kun hän ohjaa suhdetta haluamaansa suuntaan, niin siitä tulee molemmille hyvä. Sitten ihmetellään kun ala-asteen luokassa puolella oppilaista on biologiset vanhemmat eronneet.
Miten mielestäsi sitten luodaan hyvä suhde jos ei ohjaamalla sitä haluamaansa suuntaan? Totta kai molempien on tehtävä niin. Suhde ei voi toimia jos jompi kumpi ei kerro mitä haluaa.
Seurusteluaika on sitä että tutustutaan, kerrotaan mitä halutaan eli ohjataan suhdetta haluamaansa suuntaan, koitetaan sovittaa nuo halut yhteen ja jos joku kohta ei natsaa niin mietitään voiko sen kanssa elää ja hyväksyä vai erotaanko.
Ja tätähän pitää tietenkin tehdä jossain määrin koko suhteen ajan. Minusta ennemmin tuntuu että erot johtuu siitä että tällainen suhteen ohjaaminen haluamaansa suuntaan jää jommalta kummalta tekemättä eikä ole muistanut tai osannut kertoa mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa alku on usein hankalin vaihe, kuten täällä joku on jo ehtinyt todetakin. Usein tilannetta helpottaa, kun avoimesti yhdessä pohditaan kummankin osapuolen toiveita ja odotuksia ja sitä, miten ne voisivat suhteessa toteutua.
Parisuhteita on kovin monenlaisia ja ap:n tarinasta tulee lähinnä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, e
Kyllä mummo tietää. Usko ap vain mummoa, niin hyvä tulee.
Kunnon kissanlihakeitto on pelastanut monta parisuhdetta.
Alue: Aihe vapaa
No osasyy varmaan ainakin. Itsekin puhunut vaihdevuosioireistaan.
AP