Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet
26.10.2024 |
Pitkässä suhteessa tottui tasaiseen arkeen. Tai no, viimeiset vuodet olivat tasaista alamäkeä loppusyöksyllä, kunnes päädyttiin eroamaan.
Ajattelin, että poikamiehenä on taas kiva olla sitten nuoruusvuosien, mutta laitoin kuitenkin profiilin tinderiin. Kesä oli jännää aikaa kun tykkäiltiin, viestiteltiin ja käytiin välillä treffeilläkin ilman sen kummempaa menestystä tai ihastumista.
Sitten löytyi täysosuma, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki tuntui osuvan ja toimivan hyvin yhteen. Etenimme verkkaisesti ja kesti useamman kuukauden, ennen kuin päätimme että olemme pari. Olin jo siinä pisteessä ja uskossa, että voisin elää loppuelämäni tämän ihmisen kanssa. Mutta sitten alkoi vuoristorata.
Jostain, minulle osin täysin käsittämättömistä syistä nainen vetää laidasta toiseen. Eli kun yhtenä päivänä mietin kihlasormusten ostoa, niin seuraavana päivänä tuntuu, että tää oli nyt vissiin tässä. Tiedustellessani mikä on hätänä, niin syyt vaihtelevat. Pelottaa rakastua tai antautua rakkauden pauloihin. Pelottaa, että tulee satutetuksi. Pelottaa, että satuttaa. Haluaa rakkautta, mutta ei olekaan valmis siihen, koska oman kuplan feng shui häiriintyy. Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Itse en koe, että minulla olisi isoja traumoja tai sellaisia menneisyyden luurankoja kaapissani, jotka vaikuttaisivat tähän nykyiseen suhteeseen mitenkään negatiivisesti. Virheitä olen elämässäni tehnyt kuten kaikki muutkin, mutta myös oppinut että mitä ei kannata tehdä uudelleen. Minä olen sinut entisen elämäni, itseni ja tilanteeni kanssa, naisella ne ongelmat tuntuvat olevan. Tai siis tulevan esiin jaksottain. Ja silti hän vaatii minua hoitamaan omat asiani kuntoon. Keskusteluahan tämä vaatii ja aikaa. Kuitenkin kun olemme yhdessä, niin aika kuluu kaikkeen muuhun ja rakkautta on hyvin paljon ilmassa. Sitten kun olemme kumpikin tahoillamme niin usein alkaa laskusuhdanne.
Sekava sepustus, pahoitteluni siitä. Mutta jos olette käyneet läpi vastaavia tilanteita, niin kertokaa vähän kokemuksia ja siitä, mikä teidän tapauksessanne auttoi. Vai päätyikö homma umpisolmuun ja eroon?
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen juuri tuollainen vaikeilija ja siksi kaikki suhteeni ovat päättyneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan, joko minun tai miehen aloitteesta. En haluaisi syyttää miehiä mutta usein käytökseni on johtunut siitä, että miehen käytös on joiltakin osin vaikuttanut epämääräiseltä ja se on saanut minut epävarmaksi kaikesta. Uskon että jos löydän joskus miehen jonka sanat ja teot ovat hyvin linjassa, ei tätä ongelmaa ole.
Se, että tunnistaa omat ongelmansa on jo puoli voittoa. Persoonallisuuttaan ei voi muuttaa, mutta kun hyväksyy tosiasiat ja oppii toimimaan niiden kanssa, on jo puoli voittoa. Parisuhteen toinen osapuolikin pystyy yleensä ne hyväksymään ja niiden kanssa elämään, kunhan tietää ja oppii ne. Ja se opettelu käy nopeammin keskustelemalla asioista kuin kantapään kautta opettelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja sun täytyy hakata päätäsi seinään tämän yhden kanssa, miksi?
Voihan sen näinkin ajatella. Mutta minä en ainakaan ole mikään luovuttajatyyppi ja haluaisin antaa meidän jutulle mahdollisuuden kun niin monelta osin sovimme hyvin yhteen. Pitäisi nyt ainakin ensimmäinen puoliaika pelata loppuun. Se on niin helppo aina ehdottaa ratkaisuksi eroamista jos jollakulla on ongelmia parisuhteessa. Ja toiset sitten sitä eroamista ja uuden etsimistä harrastavat koko elämänsä. Tai ainakin siihen saakka kun katkeroituvat ja päättävät elää sinkkuna loppuelämänsä.
Eli nainen antaa sinulle ja hyödyt, sinä et naiselle ja hän haluaa siksi lopettaa. Aika perus. Miehellehän kelpaa oikeastaan millainen nainen vaan, joka antaa s eksiä - naiselle tällainen suhde on pelkkää tappiota. Mi
Hanki apua päänsisäisiin ongelmiisi ja traumoihisi.
Minkä ikäinen tuo nainen on? Onko hänellä takana pitkää suhdetta? Kuulostaa että hän ei osaa käsitellä tunteitaan kovin hyvin, mutta se nyt ei välttämättä ole mikään kuolinisku suhteelle vaan sitä voi oppia ja siinä voi toinen olla halutessaan tukena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain yksi kysymys: miksi ryhtyä parisuhteeseen, kun jo alkuvaihe on noin vaikeaa?
Se on sitten sinun asiasi miettiä, onko tämä nainen sen kaiken riskin arvoinen, joka pitempiaikaisessa parisuhteessa olisi.
Mies ryhtyy pimpan vuoksi. Ei ole itsenäistynyt, koska puhuu edelleen eksästään, ja tällä uudella on kuitenkin se pimppa
Nainen on ilmeisen kiltti, kun ei täräytä täyslaidallista ap:lle ja ap päätyy runoilemaan tällaisia soopakertomuksia. Sanoo nätisti "selvitä ongelmasi" eli käytännössä "olet kusipää mulkku joka yrittää käyttää minua terapeuttina ja eksävihansa välineenä sekä osana haaremiaan samaan aikaan, kun käytät minua seksuaalisesti hyväksesesi"
Naiset eivät tajua, että miehet eivät tajua "hienovaraisia vihjeitä". Heille pitää sanoa suoraan: OLET OKSETTAVA HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ NAISTENVIHAAJA niin alkaa mennä perille. Ja siltik
Petralla taitaa taas olla aamulääkkeet ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen tuo nainen on? Onko hänellä takana pitkää suhdetta? Kuulostaa että hän ei osaa käsitellä tunteitaan kovin hyvin, mutta se nyt ei välttämättä ole mikään kuolinisku suhteelle vaan sitä voi oppia ja siinä voi toinen olla halutessaan tukena.
Keski-ikäisiä tässä ollaan. Kummallakin takana yli 20v parisuhde ja suurin osa lapsistakin jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen juuri tuollainen vaikeilija ja siksi kaikki suhteeni ovat päättyneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan, joko minun tai miehen aloitteesta. En haluaisi syyttää miehiä mutta usein käytökseni on johtunut siitä, että miehen käytös on joiltakin osin vaikuttanut epämääräiseltä ja se on saanut minut epävarmaksi kaikesta. Uskon että jos löydän joskus miehen jonka sanat ja teot ovat hyvin linjassa, ei tätä ongelmaa ole.
Se, että tunnistaa omat ongelmansa on jo puoli voittoa. Persoonallisuuttaan ei voi muuttaa, mutta kun hyväksyy tosiasiat ja oppii toimimaan niiden kanssa, on jo puoli voittoa. Parisuhteen toinen osapuolikin pystyy yleensä ne hyväksymään ja niiden kanssa elämään, kunhan tietää ja oppii ne. Ja se opettelu käy nopeammin keskustelemalla asioista kuin kantapään kautta opettelemalla.
Olen kyllä ottanut aina ongelmakohdat esille, mutta usein ne on sivuutettu. Eräs mies esimerkiksi sanoi, että nyt kun ollaan kahdestaan, ei haluaisi käyttää aikaa tällaisiin asioihin vaan keskittyä ennemmin positiiviseen yhdessäoloon. Tai sitten on selitelty jotakin ympäripyöreää ja vaihdettu aihetta nopeasti. Yritä siinä sitten olla positiivisella fiiliksellä kun takaraivossa on edelleen ne asiat jotka haluaisi puhua kunnolla selväksi. Jostain syystä olen aina päätynyt tapailemaan miehiä, jotka ovat erittäin taitavia puhumaan ja saavat minut helposti hiljennettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen juuri tuollainen vaikeilija ja siksi kaikki suhteeni ovat päättyneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan, joko minun tai miehen aloitteesta. En haluaisi syyttää miehiä mutta usein käytökseni on johtunut siitä, että miehen käytös on joiltakin osin vaikuttanut epämääräiseltä ja se on saanut minut epävarmaksi kaikesta. Uskon että jos löydän joskus miehen jonka sanat ja teot ovat hyvin linjassa, ei tätä ongelmaa ole.
Se, että tunnistaa omat ongelmansa on jo puoli voittoa. Persoonallisuuttaan ei voi muuttaa, mutta kun hyväksyy tosiasiat ja oppii toimimaan niiden kanssa, on jo puoli voittoa. Parisuhteen toinen osapuolikin pystyy yleensä ne hyväksymään ja niiden kanssa elämään, kunhan tietää ja oppii ne. Ja se opettelu käy nopeammin keskustelemalla asioista kuin kantapään kautta opettelemalla.
Myönnän, että itsekin haluaisin keskittyä johonkin muuhun, jos ei olla vaikka viikkoon tavattu. Tai ainakin, ettei heti hypätä vaikeisiin juttuihin kun toinen on päässyt kynnyksen yli eteiseen. Mutta käsiteltävä ja keskusteltava ne on joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin voinut itse kirjoittaa viestin 16. Erossaollessa tulee epävarma olo, yhteys rakoilee. Tämä varmastikin liittyy naisen omaan taustaan eniten. Ja vastuu käytöksestä on toki hänellä, mutta jos haluat yrittää niin PUHU. Kerro miltä susta tuntuu, ja tarjoa aitoa mahdollisuutta naiselle kertoa peloista yms. Kerro että kuuntelet etkä tuomitse etkä tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä, ja että tykkäät hänestä ja hänestä on tulossa tärkeä sulle.
Meillä räiskyi aina, kun oltiin omissa kodeissa, etäsuhteessa siis ollaan. Sitten rauhottui parin vuoden jälkeen, ja edelleen ollaan etäsuhteessa (4 vuotta yhdessäoloa) Keskustelua, keskustelua ja vielä kerran keskustelua. Monta asiaa käytiin läpi molempien käytöksestä/ sanomisista/syistä/seurauksista. Itsellä vaisto vain sanoi, että tämä on saatava toimimaan. Olin sitä aiemmin aina luovuttanut nopeasti, ja sanonut, että suhteen pitää olla helppoa. Omalla kohdalla ei sitten mennyt niin. Mutta nämä on yksilöllisiä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että olette tunteneet vasta muutamia kuukausia ja olet vakavasti harkinnut kihloihin menemistä? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain yksi kysymys: miksi ryhtyä parisuhteeseen, kun jo alkuvaihe on noin vaikeaa?
Se on sitten sinun asiasi miettiä, onko tämä nainen sen kaiken riskin arvoinen, joka pitempiaikaisessa parisuhteessa olisi.
Mies ryhtyy pimpan vuoksi. Ei ole itsenäistynyt, koska puhuu edelleen eksästään, ja tällä uudella on kuitenkin se pimppa
Nainen on ilmeisen kiltti, kun ei täräytä täyslaidallista ap:lle ja ap päätyy runoilemaan tällaisia soopakertomuksia. Sanoo nätisti "selvitä ongelmasi" eli käytännössä "olet kusipää mulkku joka yrittää käyttää minua terapeuttina ja eksävihansa välineenä sekä osana haaremiaan samaan aikaan, kun käytät minua seksuaalisesti hyväksesesi"
Naiset eivät tajua, että miehet eivät tajua "hienovaraisia vihjeitä". Heille pitää sanoa suoraan: OLET OKSETTAVA HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ NAISTENVIHAAJA niin alkaa mennä perille. Ja siltik
Jos palstainkkelit ovatkin sairaita, niin eivät nämä joka puolella hyväksikäyttäviä naistenvihaajamiehiä näkevätkään terveitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli raahasit exän uuteen suhteeseen etkä kunnioita naisen feng shuita. Next
Tätä en ymmärrä lainkaan. En raahannut exää mukaan suhteeseen. En kuitenkaan yritä peitellä sitä tosiasiaa, että minulla on ex jonka kanssa meillä on yhteiset lapset ja takana yli 20v kestänyt avioliitto. Jos ex vaivaa nykyistä jollain tavalla, niin asia täytyy käsitellä ja keskustella läpi.
En muutenkaan ymmärrä koko asiaa, miksi jostain exästä pitäisi tehdä isoa numeroa. Onhan minulla ex-työpaikkojakin, jotka ovat mennyttä elämää, jota kuitenkaan ei saa elämättömäksi.
AP
Kannattaa googlettaa lapsuuden erilaiset kiintymyssuhteet.
Ehkä selviää jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos alku on noin vaikeaa ja takkuista, niin ei se siitä muuksi muutu. Ei jatkoon. Etsi joku, jolla oli on pää kunnossa. Turhaan tuhlaat elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että olette tunteneet vasta muutamia kuukausia ja olet vakavasti harkinnut kihloihin menemistä? Miksi?
En tietenkään ole vakavasti harkinnut. Tarkoitin vaan, että usein on niin hyvä olo kun ollaan yhdessä, että voisin luvata mitä vaan jos nyt kysyisit. Kuten erään laulun sanoissa sanotaan.
Mutta meissä miehissäkin on herkkyyttä ja tunteita. Ja se 0-100-0 on aika raastavaa silloin, kun ei ole tehnyt tai ainakaan ymmärrä tehneensä mitään väärää.
Ja existä vielä: Naisellakin on ex, mutta minulle se on aivan yhdentekevä asia. Hänen lastensa isä, ei sen kummempaa. En ole koskaan tavannut, mutta ihan hyvin voisin mennä vaikka tuopilliselle jos tämä ex haluaisi vaikka haastatella minua syystä että olen väistämättä tekemisissä hänen lastensa kanssa. Minulla ei ole ongelmia tavata uusia ihmisiä ja tähän mennessä olen pystynyt tulemaan kaikkien ka ssa toimeen, vaikken kaikista yhtään pitäisikään.
AP
Nyt tuntuu palstailijoilta unohtuvan rakkaushormonit! Kun ihminen rakastuu, alkavat oksitosiinit ja dopamiinit sekoittamaan päätä. Se on ihan luonnollista. Hormonit saavat aikaan sen, että haluaisi olla koko ajan toisen luona. Kun joutuu lähtemään toisaalle, tulee paha olo ja olon pitkittyessä alkaa epäilemään suhdetta. Ei se merkitse mitään epävakaata luonnetta vaan rakastunutta ihmistä! Ihmettelen enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne mitään ikävää tai kaipuuta. Eli kaikki kuuluu rakastumisen alkuvaiheeseen. Sääli niitä, jotka tulkitsevat toisen olevan mt-ongelmainen...
Elämä vaan joskus tekee varovaiseksi. Itselläni takana ero 20 v liitosta, muutaman vuoden takaa. En etsinyt mitään uutta, mutta sellainen sitten puolittain tuli, huomaamatta tein sen virheen että päästin hänet lähelle ja rakastuin, ikävästihän siinä lopulta kävi.
Joten tämän jälkeen on todella vaikea lähteä yrittämään mitään. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa olisi ja minkälaista myllerrystä se aiheuttaisi itselleni jos ihastuisin vielä johonkin. Nyt tuntuu etten enää uskalla antaa mahdollisuutta kenellekään sattumisen pelossa.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja sun täytyy hakata päätäsi seinään tämän yhden kanssa, miksi?
Voihan sen näinkin ajatella. Mutta minä en ainakaan ole mikään luovuttajatyyppi ja haluaisin antaa meidän jutulle mahdollisuuden kun niin monelta osin sovimme hyvin yhteen. Pitäisi nyt ainakin ensimmäinen puoliaika pelata loppuun. Se on niin helppo aina ehdottaa ratkaisuksi eroamista jos jollakulla on ongelmia parisuhteessa. Ja toiset sitten sitä eroamista ja uuden etsimistä harrastavat koko elämänsä. Tai ainakin siihen saakka kun katkeroituvat ja päättävät elää sinkkuna loppuelämänsä.
Eli nainen antaa sinulle ja hyödyt, sinä et naiselle ja hän haluaa siksi lopettaa. Aika perus. Miehellehän kelpaa oikeastaan millainen nainen vaan, joka antaa s eksiä -
Kyllä tässä apauksessa se on mies jonka pitää hankkia apua. Nainen antoi pakit ja täysin ymmärrettävistä syistä, täällä tämä sankari sepittää ja jankuttaa kuinka "ei ole luovuttaja". Vainoaja ja creeppari, ei usko ei:tä. Ja ihmiset lankeavat hänen manipulaatioonsa, haukkumaan naista. Säälittävää ja surullista
Vierailija kirjoitti:
Jos alku on noin vaikeaa ja takkuista, niin ei se siitä muuksi muutu. Ei jatkoon. Etsi joku, jolla oli on pää kunnossa. Turhaan tuhlaat elämääsi.
Usein alku juuri on sitä takkuisinta ja vaikeinta. Silloin ei vielä tunneta, ei osata tulkita toista oikein, on epävarmuutta ja kaikenlaista heiluntaa. Näin ainakin minulla on ollut. Ja asiat ovat muuttuneet, kun on puhuttu ja opittu tuntemaan. Joskus pitää tehdä se työ, ja itse olen iloinen että nykyisen kanssa on päätetty tehdä eikä luovuttaa etsiäkseen helpointa vaihtoehtoa.
Jokainen totta kai tekee valintansa itse, mutta lähinnä kommentoin tuohon ettei vaikeudet voisi muka muuksi muuttua. Kyllä ne voi.
Alue: Aihe vapaa
Suosittele hänelle dialektista käyttäytymisterapiaa, hän ei osaa säädellä tunteitaan.
Kun hän oppii sen harjoittelemalla, hän voi ollakin hyvä puoliso. Mutta älkää jääkö suhteisiin jos toinen ei tosissaan ota vastuuta omien tunteittensa säätelystä.