Lue keskustelun säännöt.
Naisten vidopeliviha on aivan naurettavaa
25.10.2024 |
keneltä se on pois jos mies vapaa-ajallaan huvittelee harmittomasti?
Kommentit (236)
Ei ole aikuisen miehen hommaa pelata videopelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin on juuri hyvä olla. En minä naista tarvitse elämääni koska viihdyn sinkkuna hyvin ja oma käsi sekä poke riittää korvaamaan naiset. Lapsia en tule ikinä tälläiseen yhteiskuntaan tekemään. Minä tulin töistä noin tunti sitten, kohta käynnistän ps5 konsolin kun olen saannut syötyä. Pelaan codia ja se on hyvä peli.
M32
Mulla on CoD MW2 remasterin storymode kesken
N38
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aikuisen miehen hommaa pelata videopelejä.
Kukas niitä lukuisia k18 pelejä sitten pelaa? Se ei ole lasten hommaa.
"No ei se kyllä noin mene. Mun mies, joka on pelaaja, ennen mun tapaamista yritti löytää seuraa deittipalstojen kautta. Moni oli sanonut että "muuten vaikutat kivalta mutten tykkää siitä että olet pelaaja". Niiden häviö, mun voitto. Pelaamisen lisäksi tää mies nimittäin kokkaa, siivoaa ja panee niin että sänky paukkuu. "
Niin ei se että minä olen suosittu naisten keskuudessa meinannu että olisin sitä kaikille naisille tai että en ois ikinä saanut pakkeja tai aiheetonta kritiikkiä, ei se tarkoita mitään, se on universaali kokemus.
Jokainen asia mitä ihminen valitsee olla sulkee ison osa muista ihmisistä pois potentiaalisista kumppaneista.
Minun anekdootti aiheesta on että jos se on dealbreaker naiselle niin se ei ole ollut nainen joka olis muutenkaan sopinut minulle, ei se ole henkilökohtaista tai sukupuolettunutta.
Se että minä käyn paljon salilla on myös osalle naisia dealbreaker, tai se että tykkään kissoista.
Vierailija kirjoitti:
Millä vuosikymmenellä oikein elät? Oman sukupolveni naiset ovat myös pelailleet, ota huomioon että olimme nuoria kun kunnon ps-pelien boomi alkoi.
Pelannut pc-ja konsolipelejä 80-luvulta lähtien.
N44
Alapeukuttajalle ongelma että (aikuiset) naisetkin pelaavat?
Unohdin lisätä aikaisempaan että eiköhän niille naisille ole ongelma se jos mies on ongelmapelaaja. Kukaan ei nillitä perus pelaamisesta mutta jos koko elämä ja vapaa-aika kuluu siihen pelaamiseen niin sitä ei moni jaksaisi katsoa. Itsellä oli aikoinaan tällainen poikaystävä ja eihän siitä mitään tullut. Mies ei enää nukkunutkaan kunnolla kun jo mietti seuraavaa pelisessiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos harrastuksesta tulee addiktio, se on monelle dealbreaker parisuhdeasioissa, oli se harrastus mikä tahansa. En halua miestä joka on koukussa pelaamiseen, alkoholiin, urheiluun tai vaikka elokuvien katseluun. Kaikki nuo on silti pieninä annoksina oikein hyvää ajankäyttöä.
Ja toki toisinpäin myös. Jos olen itse koukussa mihin tahansa harrastukseen joka vie kaiken aikani, en ihmettele jos se on dealbreaker miehelle. Siinä tapauksessa en varmaan edes etsisi miestä koska olisi väärin odottaa toisen elävän addiktin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä vuosikymmenellä oikein elät? Oman sukupolveni naiset ovat myös pelailleet, ota huomioon että olimme nuoria kun kunnon ps-pelien boomi alkoi.
Pelannut pc-ja konsolipelejä 80-luvulta lähtien.
N44
Alapeukuttajalle ongelma että (aikuiset) naisetkin pelaavat?
Unohdin lisätä aikaisempaan että eiköhän niille naisille ole ongelma se jos mies on ongelmapelaaja. Kukaan ei nillitä perus pelaamisesta mutta jos koko elämä ja vapaa-aika kuluu siihen pelaamiseen niin sitä ei moni jaksaisi katsoa. Itsellä oli aikoinaan tällainen poikaystävä ja eihän siitä mitään tullut. Mies ei enää nukkunutkaan kunnolla kun jo mietti seuraavaa pelisessiota.
Valitettavasti on myös niitä ihmisiä jotka haluavat kontrolloida toisen vapaa-aikaa, vaikkei edes puhuttaisi mistään addiktiosta tai arkea hallitsevasta määrästä. Näillä ihmisillä on usein kyllä ihan muitakin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuppaa olemaan mustasukkaisia sille, että vietät aikaa jonkun pelin äärellä etkä hänen. Ja kokeileppa GTA:ta, missä on hyvännäköisiä isotissisiä misuja niin kiukku laitetta kohtaan on 100% varmaa.
Tälle naurahdin ääneen. Sen lisäksi, että koko väite on yksinkertaisesti typerä, niin Rockstarin peleissä jos missä on naisia, jotka eivät ole niitä saman muotin hahmoja, vaan videopelistandardeilla jopa karujakin muijia ulkonäöllisesti.
Jos joku sun ex (epäilen kyllä suuresti, että sellaista ihmettä kuin tyttöystävä olet kokenut) on vaikuttanut mustikselta sun pelihahmoja kohtaan tuntemasta innokkuudesta, niin voi hyvinkin olla, että kyseessä on huvitus siitä, että olet niin innokas pikselitissejä kohtaan. Aikamoinen turn-off nimittäin.
No niinhän nämä reppanat aikoinaan runksuttelivat Laran piikki-pikseli-tötteröille :D Hyviä pelejä ne originellit mutta se miespuolisten kuolaaminen kulmikkaalle pelihahmomöykylle oli jotain hyvin--eh, erikoista.
Tämä on varmaan viides ketju johon olen kirjoittanut saman asian. On hieman eri juttu pelaako 70 tuntia viikossa vai 7 tuntia.
Sellaiset ihmiset joiden nämä harrastusmäärät (eli addiktiot) lasketaan kymmenissä tunneissa voivat mennä itseensä ja pysyä sinkkuna, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan viides ketju johon olen kirjoittanut saman asian. On hieman eri juttu pelaako 70 tuntia viikossa vai 7 tuntia.
Sellaiset ihmiset joiden nämä harrastusmäärät (eli addiktiot) lasketaan kymmenissä tunneissa voivat mennä itseensä ja pysyä sinkkuna, kiitos.
Up yours. Sen pelaamisen kautta kun pystyy samaan aikaan olemaan myös sosiaalinen. Addiktio on siinä kohtaa jos ei pysty lopettamaan.
Mitä mieltä olette naiset jos mies on dungeon masterina 10 tuntia viikossa yhteisessä kodissa? Sillä tavalla että vieraita tulee joka päivä käymään pelaamaan ja peli kestää parhaimmillaan vuosikymmeniä? Pystytkö nainen hyppäämään mukaan tuohon immersioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan viides ketju johon olen kirjoittanut saman asian. On hieman eri juttu pelaako 70 tuntia viikossa vai 7 tuntia.
Sellaiset ihmiset joiden nämä harrastusmäärät (eli addiktiot) lasketaan kymmenissä tunneissa voivat mennä itseensä ja pysyä sinkkuna, kiitos.
Up yours. Sen pelaamisen kautta kun pystyy samaan aikaan olemaan myös sosiaalinen. Addiktio on siinä kohtaa jos ei pysty lopettamaan.
No ei paljon sosiaalisuutta heru (eikä muutakaan) sellaiselta kumppanilta joka huutaa *ittusaataanaa luureihin 10h päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan viides ketju johon olen kirjoittanut saman asian. On hieman eri juttu pelaako 70 tuntia viikossa vai 7 tuntia.
Sellaiset ihmiset joiden nämä harrastusmäärät (eli addiktiot) lasketaan kymmenissä tunneissa voivat mennä itseensä ja pysyä sinkkuna, kiitos.
Up yours. Sen pelaamisen kautta kun pystyy samaan aikaan olemaan myös sosiaalinen. Addiktio on siinä kohtaa jos ei pysty lopettamaan.
No ei paljon sosiaalisuutta heru (eikä muutakaan) sellaiselta kumppanilta joka huutaa *ittusaataanaa luureihin 10h päivässä.
Siinä kohtaa on kumppanilla paha skill issue jos pelaaminen on jatkuvaa kiroilua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset jos mies on dungeon masterina 10 tuntia viikossa yhteisessä kodissa? Sillä tavalla että vieraita tulee joka päivä käymään pelaamaan ja peli kestää parhaimmillaan vuosikymmeniä? Pystytkö nainen hyppäämään mukaan tuohon immersioon?
Etenkin jos olisi itselle mieluinen kamppis niin tottakai. Jos ei ole, niin oletettavasti asunnossa on useampi kuin yksi huone jossa pystyisi tekemään omia juttuja session aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan viides ketju johon olen kirjoittanut saman asian. On hieman eri juttu pelaako 70 tuntia viikossa vai 7 tuntia.
Sellaiset ihmiset joiden nämä harrastusmäärät (eli addiktiot) lasketaan kymmenissä tunneissa voivat mennä itseensä ja pysyä sinkkuna, kiitos.
Up yours. Sen pelaamisen kautta kun pystyy samaan aikaan olemaan myös sosiaalinen. Addiktio on siinä kohtaa jos ei pysty lopettamaan.
Mulle on ihan sama, määritteleekö toinen pelaamisensa addiktioksi vai ei. Jos siihen menee kaikki aika niin että jään yksin suhteessa niin sitten olen mieluummin aidosti sinkku jotta voin etsiä miestä jolla on mulle aikaa. Ja siis pelaan itsekin, mutta en koskaan laita pelaamista kumppanini edelle.
"Mitä mieltä olette naiset jos mies on dungeon masterina 10 tuntia viikossa yhteisessä kodissa? Sillä tavalla että vieraita tulee joka päivä käymään pelaamaan ja peli kestää parhaimmillaan vuosikymmeniä? Pystytkö nainen hyppäämään mukaan tuohon immersioon?"
Jokapäiväiset vieraat ei kävisi mulle, sen verran erakkoa on luonteessa. Jos nuo kymmenen tuntia rajautuisi vaikka kahteen päivään, niin vois onnistua. Immersioon en pystyisi hyppäämään siltikään, D&D ei vaan ole mun mieleen. Sinällään tykkään kyllä tuollaisesta linkittämäsi videon aika hullustakin sitoutumisesta :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset jos mies on dungeon masterina 10 tuntia viikossa yhteisessä kodissa? Sillä tavalla että vieraita tulee joka päivä käymään pelaamaan ja peli kestää parhaimmillaan vuosikymmeniä? Pystytkö nainen hyppäämään mukaan tuohon immersioon?
Jos ei olis lapsia, niin mikä nottei! Aikanaan pelattiin hyvinkin tollaisia tuntimääriä, ja moni vanha perheetön kaveri pelaa yhä. Ite keskityn nykyään larppaamiseen, kun ruuhkavuosien takia on pakko priorisoida. Toki Astra Terraa voisi isommalle lapselle jo pikkuhiljaa esitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan viides ketju johon olen kirjoittanut saman asian. On hieman eri juttu pelaako 70 tuntia viikossa vai 7 tuntia.
Sellaiset ihmiset joiden nämä harrastusmäärät (eli addiktiot) lasketaan kymmenissä tunneissa voivat mennä itseensä ja pysyä sinkkuna, kiitos.
Up yours. Sen pelaamisen kautta kun pystyy samaan aikaan olemaan myös sosiaalinen. Addiktio on siinä kohtaa jos ei pysty lopettamaan.
Mulle on ihan sama, määritteleekö toinen pelaamisensa addiktioksi vai ei. Jos siihen menee kaikki aika niin että jään yksin suhteessa niin sitten olen mieluummin aidosti sinkku jotta voin etsiä miestä jolla on mulle aikaa. Ja siis pelaan itsekin, mutta en koskaan laita pelaamista kumppanini edelle.
Nimenomaan näin. Itsekin naisena ajattelen että kumppani (ja lapset tietysti jos niitä on) menee aina pelaamisen edelle ja olen läsnä vaikka pelaankin. Ihan sama joudunko vaikka keskeyttämään matsin ja menetän pisteitä, jos toisella on jotain asiaa. Miehillä vaan tuntuu usein olevan sama asenne kuin ketjun aloittajalla siitä että naiset ovat este heidän rakkaimmalle ajanviettotavalleen. Silloin kannattaa pysyä sinkkuna.
Uusi aloitus vanhalta kunnon tietokone/videopelivihahullulta??
No mitäs sanot naisesta jolla menee kaikki aika vaikkapa siihen hiihtoon? Heti töistä päästyä hiihtämään ja hiihtelee iltaan asti. Sitten hän syö ja menee nukkumaan. Ei vietä aikaa miehensä kanssa eikä siinä nyt kerkiä niitä kotitöitäkään tekemään kun pitää hiihtää. Ymmärsitkö nyt?