Mä vihaan mun exää. Se on maailman itsekkäin ja ilkein!
Ja kirjotan tän tänne. Etten anna sille idiootille sitä nautintoa, että näkee miten paljon se mua pystyy satuttamaan ja muhun vaikuttamaan. En todellakaan.
Mutta kaikki mitä se tekee, ja miten se edelleen kääntää sen kaiken minun syykseni. Miten se tekee hallaa mun ja lasten ja lasten keskinäisille väleille olemalla äärimmäisen itsekäs kusipää.
Se saa mut vaan vihaamaan itseään enemmän. Kunhan vaan ei saa jotain lopullista tuhoa aikaa lasten elämässä.
Sitten lasten takia sen kanssa on pakko olla tekemisissä.
Kehtaa vielä laittaa, että toivon ettet riitele. Ja lässyttää miten hän on koittanut hoitaa kaiken sovussa. Se on vaan niin sairas!!! Oikeesti sairas.
Varmaan minäkin oon, koska olin sen kanssa niin kauan ja perustin perheenkin.
Kiitos, että sain avautua tänne. Nyt en alennu laittamaan hänelle yhtään ainukaista viestiä siitä miten paska hän on tai siitä miten paskasti, taas tekee mulle. Ihan omaan arkkuunsa se nauloja hakkaa. Ja sen se saa tehdä aivan rauhassa!!
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mikä pakottaa oleen tekemisissä. En ole puhunut tai viestitellyt lasteni isälle vuosiin.
Taidat olla lasteni vakavasti häiriintynyt äiti? Karma tulee vielä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mikä pakottaa oleen tekemisissä. En ole puhunut tai viestitellyt lasteni isälle vuosiin.
Taidat olla lasteni vakavasti häiriintynyt äiti? Karma tulee vielä!
En ole häiriintynyt. Yhteydenpito, informointi ja sovitut asiat pitäneet ollenkaan, joten lopetin yhteydenpidon täysin. Ainoastaan lasten asioista oli yhteys, mutta siihenkään ei ollut mitään syytä enää, kun ei niillä viesteillä ollut mitään merkitystä exälle.
Onko pakko? Haluaako lapset nähdä isäänsä? Entä isä heitä?
Etäännytä. Muuta kauas äijästä jottei vaivaudu pyytämään lapsia luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko? Haluaako lapset nähdä isäänsä? Entä isä heitä?
Etäännytä. Muuta kauas äijästä jottei vaivaudu pyytämään lapsia luokseen.
Ei mitään etäännyttämistä, mutta asiat voi ja pitää sopia tarkasti paperille eli tapaamiset, lomat ym ja niitä noudatetaan ja yhteyttä ei tarvi pitää, jos on hankala suhde.
Kaikki haukkumis, syyllistämis, lässynlää viestit pitää lopettaa ja ihan kaikki yhteydenpito myös jos ei suju. Tapaamisvaihdot neutraalisti ilman sanoja sovitusti.
Onneksi pääsit pakoon. Nyt on uusi hyvä elämä ja mahdollisuuksia.
En missään nimessä ala harrastamaan mitään etäännyttämisiä. Kyllä tuo sen tekee ihan itse omalla käytöksellään.
Meillä jo onneksi isommat lapset, jotka ymmärtää ja tajuaa.
Tuntuu tosi pahalle tsempata lasta lähtemään isälle. Kun lapsi ei haluaisi mennä. Mutta isä vaatii. Ja tokihan minä tiedän minkälaista paskaa siellä isällä elo pahimmillaan on. Mun tekis mieli vaan sanoa sille lapselle ettei sen ole pakko mennä.
Meillä ei vielä ole niitä tarkkoja sopimuksia, paperilla. Ex vetkuilee siinäkin asiassa. Ja toisaalta myös minä. Odotan, että aikaa kuluu ja lapset näkee/kokee totuuden. Esittävät toiveensa sitten sen mukaan. Niin ei tarvitse olla sopimuksia sitten heti uusimassa.
Ja sanon tähän vielä, että toivoisin todella lasteni puolesta, että heillä olisi hyvä, toimiva isäsuhde. En ikinä ikinä halua mennä siihen väliin. Mutta, en myöskään halua, että lapseni joutuvat elämään sitä kamalaa elämää isän kanssa mitä se pahimmillaan voi olla, yhtään enempää kun haluavat.
Mutta, mitä mä voin tehdä, jos lapsi ei halua mennä isälle? Toistuvasti ei halua, tai haluaa sieltä aiemmin pois?
Jos sanon ettei tarvitse siitä nousee kamala sota. Ex varmasti kääntää asian minun syyksi.
Itse en lähtisi pakottamaan. Lyhykäisyydessään meillä oli tilanne, jossa hiukan alle 12-vuotiaat kieltäytyivät menemästä isälleen (pitkä episodi). Isä haki täytäntöönpanoa, jonka KÄO hylkäsi. Lapsia kuultiin ja heidän mielipiteelle annettiin painoa. Tämän jälkeen isä katkaisi välit kokonaan lapsiinsa.
Eromme tapahtui kun lapset aloittivat koulutietään ja joka kerta jouduin laittamaan heidät isälleen kannustuksen, painostuksen ja lahjomisenkin muodossa. Pidemmät loma-ajat oli lapsille suoraan sanottuna painajaista. Ajattelin vuosikaudet että minun tulee vain noudattaa tuomioistuimessa vahvistettua tapaamissopimusta ja pelkäsin isän reaktioita aivan liikaa. Nyt tunnen tietenkin syyllisyyttå siitä, etten viheltänyt peliä poikki paljon aiemmin. Meillä tuli sos.työntekijät siinä vaiheessa mukaan kun isä soitteli heille kun lapset kieltäytivät noudattamasta sopimusta. Heidän viesinsä oli koko ajan- kuuntele lapsia, pakottaa ei tule.
Ap. Miksi uhraat energiaasi vihaan. Anna anteeksi äläkä ole missään tekemisissä.
Jaa, mikä pakottaa oleen tekemisissä. En ole puhunut tai viestitellyt lasteni isälle vuosiin.