Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ostaa kysymättä lapselle huonoja turvaistuimia, epäsopivia sänkyjä, kylmiä talvivaatteita jne?
24.10.2024 |
Yksi lapsemme isovanhemmista on ostellut heti lapsen syntymästä saakka lasta varten paljon kaikenlaista. Ja aina kysymättä etukäteen että käykö ja mikä olisi hyvä. Hän osti kirpparilta käytetyn biltema/prisma-tyyppisen turvaistuimen meille ja oli jo kiikuttamassa sitä meidän autoon kun pääsin väliin sanomaan ei. (Meillä nimittäin käytetään vain kunnollisia turvaistuimia.) On ostanut monet talvihaalarit, mutta kaikki sellaisia, että ne ei pidä yhtään vettä, niissä on vain kevyt vanu eikä ne sovellu Suomen talveen siksi ollenkaan. Oli ostanut meille myös kirpparilta pinnasängyn, jonka autossaan toi pihallemme innoissaan. Mutta meillä oli jo silloin pinnasänky, uusi ja hyvälaatuinen. Samoin yllärinä toi meille kirpparilta syöttötuolin, sellaisen puisen mitä 20 vuotta sitten näki usein ravintoloissa. No meillä tietenkin oli jo silloin itse hankittuna hyvä nykyaikainen syöttötuoli. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Kaikki aina kysymättä yhtään etukäteen. Ja tuollaisia ns. isoja hankintoja, joilla on aika paljon väliäkin millaisia ne on. Osaisiko joki selittää miksi joku isovanhempi toimii noin? Ja miksi loukkaantuu kun sanotaan kiitos ei tai kun huomaa, että meillä on jo itsellä vastaava (esim. pinnasänky) hankittuna? Miksi ei voi etukäteen kysyä ja puhua? Mikä siinä on niin vaikeaa? Kun itse en millään käsitä.
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla näyttää olevan aika tossukat miehet, alistuvat vaimonsa kuriin ja antavat tämän päättää perheen asioista. Eihän siinä mitään jos vaimo pystyy osallistumaan hankintoihinsa mutta jos ne kallein ja parhain -ostokset tehdään luottokortilla miehen, sen tossun, maksettavaksi.
Täällä on jo monta kertaa käyty läpi se, miten laadukkaan ostaminen tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi. Ja aloituksessa oli puhetta auton turvaistuimesta, johon kannattaa varmaan miehenkin mielestä satsata, sekä pinnasängystä, joka oli jo saatu muualta ilmaiseksi.
En ymmärrä miksi mieskään haluaisi turhaa krääsää, liikaa väärän kokoisia tai heti rikki meneviä vaatteita tai tarpeettomia huonekaluja, ja miten sellaisten vastaanottaminen säästää rahaa? Lämmin säilytystila ei myöskään ole ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti taas tekee niin että ostaa ja antaa lahjaksi jotain toivottua, josta ollaan tosi kiitollisia tottakai, mutta meidän "väärin tehdessä" pyytääkin lahjat dramaattisesti takaisin. Esimerkkinä viimeisin: en ehtinyt vastata äitini viestiin ns. "tarpeeksi ajoissa" (koska käyn töissä ja en kyttää whatsappia joka minuutti), niin suuttui taas niin pahasti että seuraavat pari viikkoa oli mykkäkoulua. Hetken hiljaisuuden jälkeen kohtalokkaan kuuloinen viesti kuului näin: "Hei. Tulisin hakemaan sen Villevaltterille viimeksi antamani lelun. Vien sen takaisin kauppaan tai pidän itse. Kiitos." :D:D
Herranjumala mikä tyyppi! :D
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti, taidat oikeastikin olla äitini! Tismalleen samanlaista uhrautumista ja marttyrointia:D Niin, se ei riitä että Villevaltteri kiittää lahjasta, kun se pitää tehdä JUST niinkuin äiti/mummo (ja samalla anoppi, osanotot ja pahoittelut kälyilleni) from hell tahtoo. Ei se tietenkään riitä että sanot "kiitos rakas mummo", pitäisi vähintään itkien alkaa huutokiittelemään ja heijaamaan käsiä alhaalta ylös palvomistyyliin! Hallelujah, kiitetty olkoon hän!
Tää kuulostaa niin paljon mun äidiltä! Aikuisena on ollut outoa tajuta, että normaaleille ihmisille riittää ihan kiitos kiitokseksi. Vieläkin iskee välillä paniikki jos saan vaikka kaverilta jotain, että suuttuuko toi nyt jos en osaa kiittää oikein :D
Meillä tuli viikkokausien draamoja mm. siitä, että kehtasin syöttää oman lapseni ennen kuin aloin auttaa äitiä salaatin tekemisessä. Ikää lapsella oli tuolloin huikeat 10 kuukautta. Aika pian tämän jälkeen totesin, että paremmin sujuu oma elämä ja vanhemmuus ilman tuota ihmistä, äiti eli ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti, taidat oikeastikin olla äitini! Tismalleen samanlaista uhrautumista ja marttyrointia:D Niin, se ei riitä että Villevaltteri kiittää lahjasta, kun se pitää tehdä JUST niinkuin äiti/mummo (ja samalla anoppi, osanotot ja pahoittelut kälyilleni) from hell tahtoo. Ei se tietenkään riitä että sanot "kiitos rakas mummo", pitäisi vähintään itkien alkaa huutokiittelemään ja heijaamaan käsiä alhaalta ylös palvomistyyliin! Hallelujah, kiitetty olkoon hän!
Tää kuulostaa niin paljon mun äidiltä! Aikuisena on ollut outoa tajuta, että normaaleille ihmisille riittää ihan kiitos kiitokseksi. Vieläkin iskee välillä paniikki jos saan vaikka kaverilta jotain, että suuttuuko toi nyt jos en osaa kiittää oikein :D
Meillä tuli viikkokausien draamoja mm. siitä, että kehtasin syöttää oman lapseni ennen kuin aloin auttaa äitiä salaatin tekemisessä. Ikää lapsella o
Tähän vielä jatkona, että onneksi mulle on siunaantunut oikeasti kiva ja mieleltään terve anoppi <3
Ihan kauheaa, että isovanhemmat yrittävät auttaa ja pahimmillaan ap kiukuttelee niille ja käskee palauttaa 'roinan'. Tuleeko pieneen mieleesi, että isovanhemmat ovat sitä aikakautta eläneet, jolloin turvaistuimena kävi tyyny pepun alle. Ei he tiedä nyky lainsäädännöistä tai vanhempien vaatimuksista.
Minun lapset syntyivät 90-luvun alussa. Muutaman vuoden sisään moneen tuttavaperheeseen syntyi lapsia. Jo silloin me tiedettiin, että keneltäkään tuntemattomalta ei hankita turvaistuinta. Me vuokrattiin vakuutusyhtiöltä taatusti turvalliset turvaistuimet.
Miten vanhoiksi sinä kuvittelet nykypäivän isovanhemmat? Minä olen syntynyt 60-luvun alussa eli olen kuusikymppinen. Vaikka minun lapsuudessa ei ollut edes turvavöitä, niin ei me herranen aika nyt niihin aikoihin olla jääty jumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle miehen vanhemmat oli oikeasti aika järkytys. En olisi ikinä voinut kuvitella, että tuollaiset vanhemmat ovat kasvattaneet tuon kiltin, hauskan ja huumorintajuisen miehen, jolla on järkevät arvot ja joka osaa kommunikoida avoimesti ja kivasti.
Miehen vanhemmat taas. Isä ei puhu mitään, eikä tällä ole mitään suhdetta yhtään kenenkään. Äiti taas on joka asiasta vastaan vääntävä änkyrä. Ihan kuin periaatteesta pitäisi olla kaikesta eri mieltä, kohtelee meitä kuin lapsia eikä edes yritä ymmärtää toisen näkökulmaa. En jaksa edes luetella kaikkia juttuja, joista tässä vuosien varrella on väännetty. Aina anoppi on esittänyt ymmärtäneensä, mutta silti jatkanut toimintaa oman päänsä mukaan. Monet tässä keskustelussa kerrotut kokemukset on tuttuja myös itselle.
Pari vuotta sitten menetin hermoni täysin vuosien jälkeen ja pistin kommunikoinnin minimiin. Sen sijaan, että anoppi olisi ymmärtänyt toimineensa väärin, hän olisi halunnut keskustella asiat halki. Eli esittää, että ymmärtää pointin ja jatkaa samaan malliin edelleen. En suostunut. Liian monta vuotta olin liian kiltti. Lapsikin kärsi siinä sivussa, kun anoppi kohdisti mielivaltaa häneenkin. Poden varmaan loppuelämäni jonkunlaisia tunnontuskia, kun en osannut suojella lastani täysin tuolta mielivallalta. Lapsi on teini eikä ole omasta halustaan isänsä äidin kanssa tekemisissä kuin pakolliset synttärit.
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksanut lukea 16 sivua jotain anoppien haukkumista, mutta mietin, että mikä noista kamppeista niin huonon tekee. Jos toppahaalari ei pidä vettä ja on joku ohuempi, niin eikö sitä voi käyttää sitten vaikka kun menee kylään, kauppaan tms. Tai vaikka syksyllä tai keväällä, kun tarvitaan jotain ohuempaa vaatetusta. On tosi ällöttävää katseltavaa vaikka ruokakaupassa, kun lapset ovat niissä kuralla kyllästetyissä haisevissa haalareissa, vaikka ovatkin monen sadan euron haalareita, mieluummin katselisi puhtaita vaatimattomampia vaatteita.
Turvaistuimet nyt lähtökohtaisesti varmaan eivät ole huonoja, vaikka ostaisi mistä. Eikö kaikki Suomessa myytävät ole hyvin testattuja ja turvallisia.
Ja se ravintoloiden syöttötuolimalli toimii kyllä ihan hyvin, miksi pitäisi edes olla jokin nykyaikainen versio, jos sen saa halvemmalla.
Pinnasängyn ostaminen nyt on vähän hassua, jos teillä oli jo.
Its
Kauppaan mennään usein suoraan päikystä, leikkipuistosta tms., eikä käydä kodin kautta vaihtamassa kauppahaalaria. Siksi ne haalarit likaisia ovatkin. Aika vähän on Suomen oloissa käyttöä haalarille, joka ei pidä vettä tai kylmää tai menee helposti rikki. Ylipäätään sinne kauppaan ei mennä kenenkään katseltavaksi, vaan ruokaostoksille.
Turvaistuin, pinnasänky ja syöttötuoli olivat jo hankittuina, siinähän se ongelma olikin, että anoppi toi kysymättä. Ei mitään näistä tarvita kahta. Turvaistuinta ei ylipäätään kannata ostaa käytettynä, koska istuimen ikää ei voi silloin varmasti tietää. Syöttötuoleista on nykyään fiksuja malleja, joista saa myöhemmin lastentuolin taaperolle. Meillä pärjättiin käytetyllä Ikealla, mutta ymmärrän jos joku haluaa tähän panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla näyttää olevan aika tossukat miehet, alistuvat vaimonsa kuriin ja antavat tämän päättää perheen asioista. Eihän siinä mitään jos vaimo pystyy osallistumaan hankintoihinsa mutta jos ne kallein ja parhain -ostokset tehdään luottokortilla miehen, sen tossun, maksettavaksi.
Täällä on jo monta kertaa käyty läpi se, miten laadukkaan ostaminen tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi. Ja aloituksessa oli puhetta auton turvaistuimesta, johon kannattaa varmaan miehenkin mielestä satsata, sekä pinnasängystä, joka oli jo saatu muualta ilmaiseksi.
En ymmärrä miksi mieskään haluaisi turhaa krääsää, liikaa väärän kokoisia tai heti rikki meneviä vaatteita tai tarpeettomia huonekaluja, ja miten sellaisten vastaanottaminen säästää rahaa? Lämmin säilytystila ei myöskään ole ilmaista.
Anoppi kaakattaa, että kyllä meillä tilaa riittää. No, riittää kyllä, mutta tarviiko jokainen neliö talosta täyttää tavaralla? Varsinkaan tavaralla, jolle ei ole eikä tule tarvetta? Mieheni on kyllä kanssani samaa mieltä.
Anoppi puhuu "hänen perheestään" aina kun tarkoittaa meidän perhettä. Sanon aina joka kerta kun ottaa puheeksi että tuolla laskukaavalla myös minun vanhemmat kuuluvat hänen perheeseen ja hänen anoppi ja muut elossa olevat.
Meillä oli yksi pinnasänky hankittuna. Hän hankki toiset kaksi. "Pidä yksi pinnasänky joka huoneessa ja laitat lapsen sinne niin saat kotityöt tehtyä rauhassa". Itse oli näin viettänyt aikaa oman lapsensa kanssa. Työt ensin ja lapsella ei niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin sama ongelma. Olen koittanut kauniisti tehdä selväksi, että ostetaan lapsille tiettyjä hyväksi havaittuja merkkejä, ei käytetä muuta. Miksi on niin vaikeaa kysyä, mitä TARVITTAISIIN?
Että niitä hyviä tuotteita saa kyllä mielelläänkin tuoda, ei niitä halpiskamoja. Mikä järki pitää lapsella kylmiä ja heti kastuvia hanskoja, kun hyviäkin on olemassa? Meillä on myös ympäristöön ja kulutukseen liittyvät arvot tärkeitä.
Mun lapsi oli pienempänä todella pieni ja siro. Monet vaatteet oli aivan liian leveitä hänelle. Oli vain tietyt kaupat, joista löytyi sopivalla mitoituksella vaatetta. Esim. Zara. No, tietenkin anopin piti ostaa marketeista jotain lyhyttä ja leveää vaatetta, joihin lapsi hukkui ja olivat ihan älyttömän epäkäytännölliset pienellä lapsella, jonka motoriikka vasta kehittyi. Hirveää vääntöä oli joka kerta, kun ei huolittu vaatteita, joita lapsi ei olisi voinut käyttää. Esitti muille, että meille kelpasi vain hieno ja kallis, kun ei tajunnut, että Zara on monelta osin jopa halvempi kuin markettien merkit. Ymmärtäisin, jos olisi tehnyt tuota kerran tai kaksi, mutta teki koko pikkulapsiajan.
Nyt koululaisena lapsella taas on ikäisekseen iso jalka ja kengät on joutunut ostamaan jo pari vuotta aikuisten osastolta. Anoppi tuo sitkeästi jotain 36 kokoisia sukkia jatkuvasti, kun eihän tuon ikäisellä voi olla niin iso jalka ja haetaan vaan huomiota. En tiedä mitä vallan halua tuokin on, koska kukaan ei tarvitse niin paljon sukkia kuin anoppi roudaa. Ei vaikka ne olisi oikean kokoisia. (Kenelläkään tässä perheessä ei ole 36 kokoinen jalka)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa, että isovanhemmat yrittävät auttaa ja pahimmillaan ap kiukuttelee niille ja käskee palauttaa 'roinan'. Tuleeko pieneen mieleesi, että isovanhemmat ovat sitä aikakautta eläneet, jolloin turvaistuimena kävi tyyny pepun alle. Ei he tiedä nyky lainsäädännöistä tai vanhempien vaatimuksista. He oikeasti olettavat olevansa avuksi ja varmasti tuntuu pahalta sinun reaktio, jos tuota et ole tajunnut. Mikset puhu heille asiasta suoraan ja nätisti ja pyydä vaikka jotain tiettyä hankkimaan tai muuten auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim. viemään lasta ulkoilemaan, kahvilaan tms. Kai sinäkin haluat luoda hyvät välit isovanhempien ja lapsesi välille?
No meillä isovanhemmat ovat saaneet lapsensa 90-luvulla ja yhden vielä 2004 joten eivätköhän tiedä nykylainsäädännön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukkien koot on 36 - 38 ja 39 -41. Sit joku 42-45 ja pienempi onkohan 33 - 35
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä sekin, että vaikka ostankin välillä kirpparilta vaatteita, niin en halua meidän asuntoon yhtään kirpparilta ostettua huonekalua, etenkään sänkyä luteiden takia. Ja kirpparilla myytävät vanhat turvaistuimet, kuka niistä tietää missä kolarissa ovat olleet. Siitä turvaistuimesta olin kaikkein järkyttynein. Ap
Meillä on kaksi lasta. Olen itse aina ihmetellyt mitä ihmeen avaruusteknologiaa niissä turvaistuimissa on, kun ne muka vanhana muuttuu epäturvalliseksi. Ne on yleensä muovia, styroksia ja kangasta. Jos ne eivät ole rikki ja halki ja turvavyöosat rispaantuneet pilalle, niin mikä niistä mahtaa tehdä niin vaarallisia käytettynä? Toki on syytä katsoa ain että lapsella on ikäänsä ja kokoonsa nähden sopiva turvaistuin, sellanen biltema-korokeistuinhan on vasta isommalle lapselle ja sen ainoa funktio on, että auton oma turvavyö tulee oikealle kohdalle. Mutta kai sellanenkin styroksinpala sitten on jonkun mielestä käytettynä tosi vaarallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle miehen vanhemmat oli oikeasti aika järkytys. En olisi ikinä voinut kuvitella, että tuollaiset vanhemmat ovat kasvattaneet tuon kiltin, hauskan ja huumorintajuisen miehen, jolla on järkevät arvot ja joka osaa kommunikoida avoimesti ja kivasti.
Miehen vanhemmat taas. Isä ei puhu mitään, eikä tällä ole mitään suhdetta yhtään kenenkään. Äiti taas on joka asiasta vastaan vääntävä änkyrä. Ihan kuin periaatteesta pitäisi olla kaikesta eri mieltä, kohtelee meitä kuin lapsia eikä edes yritä ymmärtää toisen näkökulmaa. En jaksa edes luetella kaikkia juttuja, joista tässä vuosien varrella on väännetty. Aina anoppi on esittänyt ymmärtäneensä, mutta silti jatkanut toimintaa oman päänsä mukaan. Monet tässä keskustelussa kerrotut kokemukset on tuttuja myös itselle.
Pari vuotta sitten menetin hermoni täysin vuosien jälkeen ja pistin kommunikoinnin minimiin. Sen sijaan, että anoppi olisi ymmärtänyt toimineensa väärin,
Kuulostaa ihan mun vanhemmilta. Otan osaa. Voisin luulla, että olet veljeni vaimo, mutta heillä ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä sekin, että vaikka ostankin välillä kirpparilta vaatteita, niin en halua meidän asuntoon yhtään kirpparilta ostettua huonekalua, etenkään sänkyä luteiden takia. Ja kirpparilla myytävät vanhat turvaistuimet, kuka niistä tietää missä kolarissa ovat olleet. Siitä turvaistuimesta olin kaikkein järkyttynein. Ap
Meillä on kaksi lasta. Olen itse aina ihmetellyt mitä ihmeen avaruusteknologiaa niissä turvaistuimissa on, kun ne muka vanhana muuttuu epäturvalliseksi. Ne on yleensä muovia, styroksia ja kangasta. Jos ne eivät ole rikki ja halki ja turvavyöosat rispaantuneet pilalle, niin mikä niistä mahtaa tehdä niin vaarallisia käytettynä? Toki on syytä katsoa ain että lapsella on ikäänsä ja kokoonsa nähden sopiva turvaistuin, sellanen biltema-korokeistuinhan on vasta isommalle lapselle ja sen ainoa funktio on, että auton oma turvavyö tulee oikeal
Kun siitä ei välttämättä näe, onko turvaistuin ollut kolarissa. Myös muovi haurastuu vuosien myötä varsinkin, jos istuinta on säilytetty kylmässä ulkovarastossa.
Kommunikaatiokatkos... Puhukaa keskenänne, hyvät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä sekin, että vaikka ostankin välillä kirpparilta vaatteita, niin en halua meidän asuntoon yhtään kirpparilta ostettua huonekalua, etenkään sänkyä luteiden takia. Ja kirpparilla myytävät vanhat turvaistuimet, kuka niistä tietää missä kolarissa ovat olleet. Siitä turvaistuimesta olin kaikkein järkyttynein. Ap
Meillä on kaksi lasta. Olen itse aina ihmetellyt mitä ihmeen avaruusteknologiaa niissä turvaistuimissa on, kun ne muka vanhana muuttuu epäturvalliseksi. Ne on yleensä muovia, styroksia ja kangasta. Jos ne eivät ole rikki ja halki ja turvavyöosat rispaantuneet pilalle, niin mikä niistä mahtaa tehdä niin vaarallisia käytettynä? Toki on syytä katsoa ain että lapsella on ikäänsä ja kokoonsa nähden sopiva turvaistuin, sellanen biltema-korokeistuinhan on vasta isommalle lapselle ja sen ainoa funktio on, että auton oma turvavyö tulee oikeal
Ne haurastuu ajan myötä eivätkä ole enää niin turvallisia.
Miehen vanhemmat kuljettaa miehen veljen pientä lasta aika paljon. Voin myöntää, että järkytyin, kun tajusin, että heillä on autossaan meidän lapsen vanha turvaistuin, jota tiedän heidän säilyttäneen pihavarastossa. Meidän lapsi on 12-vuotias. En tiedä tietääkö miehen veli vaimoineen millasessa turvattomuusistuimessa lastansa kuljetetaan mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ostappa kuule lapselles vaikka kullattu turvaistuin jos haluat. Ihan ite omalla rahalla ja olet sitten tyytyväinen eikö?
No eikös ap aloituksen perusteella näin ole tehnytkin. Se isovanhempi vaan ei ole siihen tyytyväinen, miksi?
Me ostettiin itse omilla rahoillamme lapsen turvaistuin omaan autoon. Ei kelvannut anopille! Oli kuulemma ruma kangas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He luulevat olevansa hyödyksi.
Parasta on, että ei anna lahjoja, rahaa tai aikaansa. Isovanhempana kannattaa keskittyä elämään täysillä omaa elämäänsä, ei lastensa perheiden elämää. Jos väsyttää, niin nukkuu eikä mieti, että lapsensa eivät voi lastenlasten takia nukkua aina halutessaan.
Millä tavalla ihminen, joka ostaa pinnasängyn yllätyksenä yhtään etukäteen kysymättä että onko teillä kenties jo ostettuna pinnasänky, niin voi luulla olevansa hyödyksi?
Ihan samalla tavalla kuin se syömään kutsuttu miniä tuo aina tullessaan salaatin. Osoittaakseen, että muut eivät vain osaa!
Minä vein anopille useasti kotona leivottua pullaa. Anoppini oli aina ilahtunut tuomisista, osasipa jopa kiittää. Kaikki anopit ei osaa!
Mun mielestä on erikoinen ja kyyninen ajatus, että myös läheiset ihmissuhteet ja sukupolvien väliset perhesuhteet perustuvat tällaiselle kustannus-hyöty-arvioinnille. Jos suhteissa on molemminpuolista rakkautta ja välittämistä, niin autetaan puolin ja toisin hintaa laskematta.
Jos kuitenkin itse haluaa organisoida läheisetkin ihmissuhteensa taloustieteen oppien mukaan, kannattaa kertoa asia suoraan "kaupankäynnin" yhteydessä. Esimerkiksi näin: "Voin tulla hoitamaan lapsia huomenna, mutta korvaukseksi haluan tuoda teille kaksi itse valitsemaani huonekalua, joita ette saa hävittää." Tällöin toisella osapuolella on mahdollisuus hyväksyä tarjous tai hylätä se.
Sen lisäksi kannattaa miettiä jo hyvissä ajoin, miten aikoo korvata aikuisilta lapsiltaan saamansa avun siinä vaiheessa kun on itse vanha, eikä kuvitella, että pääsee tässä vaiheessa noukkimaan rusinat pullasta, jos kerran ajattelee että kaikki on vastikkeellista.
Erinomaisia havaintoja siellä! 💪🏻 Nimenomaan kannattaa keskittyä niihin läheisiin, lämpimiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Ja näiden kylmien ja manipuloivien ihmisten kohdalla kannattaa nimenomaan miettiä, kuinka paljon elämänenergiaa heihin kannattaa tuhlata. Maksettu lastenhoitaja voi olla paljon parempi vaihtoehto kuin henkisesti sairaiden isovanhempien kanssa asioiden vatkaaminen.
Kymppi siitä että kauppa toimittaa tilatut ruuat sisälle asti on usein halvempi kuin sukulaisilta saatu apu. Ikkunanpesijä on myös yleensä halvempi kuin lastensa siihen pyytäminen. Toki siinäkin on kyse ihan oman matematiikasta, haluaako suojella omia ruuhkavuosiaan eläviä lapsiaan liialta rasituksesta vai haluaako vain itse säästää rahaa. You do the math.