Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ostaa kysymättä lapselle huonoja turvaistuimia, epäsopivia sänkyjä, kylmiä talvivaatteita jne?
24.10.2024 |
Yksi lapsemme isovanhemmista on ostellut heti lapsen syntymästä saakka lasta varten paljon kaikenlaista. Ja aina kysymättä etukäteen että käykö ja mikä olisi hyvä. Hän osti kirpparilta käytetyn biltema/prisma-tyyppisen turvaistuimen meille ja oli jo kiikuttamassa sitä meidän autoon kun pääsin väliin sanomaan ei. (Meillä nimittäin käytetään vain kunnollisia turvaistuimia.) On ostanut monet talvihaalarit, mutta kaikki sellaisia, että ne ei pidä yhtään vettä, niissä on vain kevyt vanu eikä ne sovellu Suomen talveen siksi ollenkaan. Oli ostanut meille myös kirpparilta pinnasängyn, jonka autossaan toi pihallemme innoissaan. Mutta meillä oli jo silloin pinnasänky, uusi ja hyvälaatuinen. Samoin yllärinä toi meille kirpparilta syöttötuolin, sellaisen puisen mitä 20 vuotta sitten näki usein ravintoloissa. No meillä tietenkin oli jo silloin itse hankittuna hyvä nykyaikainen syöttötuoli. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Kaikki aina kysymättä yhtään etukäteen. Ja tuollaisia ns. isoja hankintoja, joilla on aika paljon väliäkin millaisia ne on. Osaisiko joki selittää miksi joku isovanhempi toimii noin? Ja miksi loukkaantuu kun sanotaan kiitos ei tai kun huomaa, että meillä on jo itsellä vastaava (esim. pinnasänky) hankittuna? Miksi ei voi etukäteen kysyä ja puhua? Mikä siinä on niin vaikeaa? Kun itse en millään käsitä.
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa, että isovanhemmat yrittävät auttaa ja pahimmillaan ap kiukuttelee niille ja käskee palauttaa 'roinan'. Tuleeko pieneen mieleesi, että isovanhemmat ovat sitä aikakautta eläneet, jolloin turvaistuimena kävi tyyny pepun alle. Ei he tiedä nyky lainsäädännöistä tai vanhempien vaatimuksista.
Minun lapset syntyivät 90-luvun alussa. Muutaman vuoden sisään moneen tuttavaperheeseen syntyi lapsia. Jo silloin me tiedettiin, että keneltäkään tuntemattomalta ei hankita turvaistuinta. Me vuokrattiin vakuutusyhtiöltä taatusti turvalliset turvaistuimet.
Miten vanhoiksi sinä kuvittelet nykypäivän isovanhemmat? Minä olen syntynyt 60-luvun alussa eli olen kuusikymppinen. Vaikka minun lapsuudessa ei ollut edes turvavöitä, niin ei me herranen aika nyt niihin aikoihin olla jääty jumiin.
Mun tuntemat pienten lasten isovanhemmat ovat kaikki 40- ja 50-luvuilla
No hyvin harvan pikkulapsen isovanhemmat on syntyneet 40-luvulla. Meillä isoisovanhemmat on syntyneet 50-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen nousukas ymmärrä että ihmiset tekee jotain vain hyvästä sydämestään. Aloittaja ei näemmä osaa arvostaa muita ihmisiä millään tavalla, tuskin lapsiaan ja puolisoaankaan, ja opettaa samaa kylmäkiskoista ja itsekästä käytöstä omille lapsilleenkin. Se raha minkä isovanhempi käytti ihan ystävällisyyttään roinaan, saattoi ollakin aika iso raha budjetissa. Ei monellakaan eläkeläisellä ole rahaa laitella hienoihin merkkituotteisiin. Sen ymmärtää vasta sitten jos joutuu itse työttömäksi tai sairastuu. Aloittajan käytös on aivan käsittämättömän itsekästä toisia ihmisiä kohtaan.
Käsittämättömän itsekästä on nimenomaan viedä toisen kotiin jotain ihme roinaa, mitä kukaan ei ole pyytänyt tai halunnut.
Minulla on menossa tekstiilikeräykseen pari rikkinäistä puseroa ja muutama kulahtanut pyyhe. Haluatko ne?
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti taas tekee niin että ostaa ja antaa lahjaksi jotain toivottua, josta ollaan tosi kiitollisia tottakai, mutta meidän "väärin tehdessä" pyytääkin lahjat dramaattisesti takaisin. Esimerkkinä viimeisin: en ehtinyt vastata äitini viestiin ns. "tarpeeksi ajoissa" (koska käyn töissä ja en kyttää whatsappia joka minuutti), niin suuttui taas niin pahasti että seuraavat pari viikkoa oli mykkäkoulua. Hetken hiljaisuuden jälkeen kohtalokkaan kuuloinen viesti kuului näin: "Hei. Tulisin hakemaan sen Villevaltterille viimeksi antamani lelun. Vien sen takaisin kauppaan tai pidän itse. Kiitos." :D:D
Uskomattoman lapsellisten käytöstä mummilta!
Ihan oikeasti veisi lapselle ostetun lelun takaisin kauppaan? Älkää enää ottako vastaan mitään lahjoja mokomalta draamakuningattarelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin sama ongelma. Olen koittanut kauniisti tehdä selväksi, että ostetaan lapsille tiettyjä hyväksi havaittuja merkkejä, ei käytetä muuta. Miksi on niin vaikeaa kysyä, mitä TARVITTAISIIN?
Että niitä hyviä tuotteita saa kyllä mielelläänkin tuoda, ei niitä halpiskamoja. Mikä järki pitää lapsella kylmiä ja heti kastuvia hanskoja, kun hyviäkin on olemassa? Meillä on myös ympäristöön ja kulutukseen liittyvät arvot tärkeitä.
Mun lapsi oli pienempänä todella pieni ja siro. Monet vaatteet oli aivan liian leveitä hänelle. Oli vain tietyt kaupat, joista löytyi sopivalla mitoituksella vaatetta. Esim. Zara. No, tietenkin anopin piti ostaa marketeista jotain lyhyttä ja leveää vaatetta, joihin lapsi hukkui ja olivat ihan älyttömän epäkäytännölliset pienellä lapsella, jonka motoriikka vasta kehittyi. Hirveää vääntöä oli joka kerta, kun ei huol
Mun lapset saivat ihan vauvoina anopilta tosi isoja vaatteita. Vastasyntyneelle vähintään kokoa 86. Kyllä ne käy pistää lapselle, kun vähän käärii "hioja", sanoi anoppi. Kun lapset kasvoi, alkoi tulla kovin pientä vaatetta. Sille miltei metriselle lapselle tuotiin vaatetta koko 62. Kun se pieni on niin söpö! Sitten vielä suututtiin päälle, kun kyselin kuittia, että voisko käydä vaihtamassa paidan sellaiseen, joka edes mahtuu lapsen päälle. Täysin käsittämätöntä toimintaa.
Täällä siis kirjoittelee noin kaksvitoset anoppien vihaajat. Ikä tuo ymmärrystä ja kun se taapero on 40 voitte olla kuin äitinne tai anoppinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti taas tekee niin että ostaa ja antaa lahjaksi jotain toivottua, josta ollaan tosi kiitollisia tottakai, mutta meidän "väärin tehdessä" pyytääkin lahjat dramaattisesti takaisin. Esimerkkinä viimeisin: en ehtinyt vastata äitini viestiin ns. "tarpeeksi ajoissa" (koska käyn töissä ja en kyttää whatsappia joka minuutti), niin suuttui taas niin pahasti että seuraavat pari viikkoa oli mykkäkoulua. Hetken hiljaisuuden jälkeen kohtalokkaan kuuloinen viesti kuului näin: "Hei. Tulisin hakemaan sen Villevaltterille viimeksi antamani lelun. Vien sen takaisin kauppaan tai pidän itse. Kiitos." :D:D
Oma äitini alkaa vain pommittamaan lisää viestejä, jos en työpäivän aikana heti vastaa. Ja pommittaa kunnes vastaan. Ihan hemmetin rasittavaa, mutta välillä mykistän whatsapin hänen viestien osalta ja vastaan vasta joskus pitkän ajan päästä, kun ärsyttää tuollanen sekoilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa, että isovanhemmat yrittävät auttaa ja pahimmillaan ap kiukuttelee niille ja käskee palauttaa 'roinan'. Tuleeko pieneen mieleesi, että isovanhemmat ovat sitä aikakautta eläneet, jolloin turvaistuimena kävi tyyny pepun alle. Ei he tiedä nyky lainsäädännöistä tai vanhempien vaatimuksista.
Minun lapset syntyivät 90-luvun alussa. Muutaman vuoden sisään moneen tuttavaperheeseen syntyi lapsia. Jo silloin me tiedettiin, että keneltäkään tuntemattomalta ei hankita turvaistuinta. Me vuokrattiin vakuutusyhtiöltä taatusti turvalliset turvaistuimet.
Miten vanhoiksi sinä kuvittelet nykypäivän isovanhemmat? Minä olen syntynyt 60-luvun alussa eli olen kuusikymppinen. Vaikka minun lapsuudessa ei ollut edes turvavöitä, niin ei me herranen aika nyt niihin aikoihin olla jääty jumiin.
Mun tuntemat piente
No hyvin harvan pikkulapsen isovanhemmat on syntyneet 40-luvulla. Meillä isoisovanhemmat on syntyneet 50-luvulla.
Riippuu varmaan piireistä. Meillä on yksi isovanhemmista 40-luvun lopussa syntynyt. Nuorin lapsenlapsensa on 2-vuotias. Saman isovanhemman omat vanhemmat olivat 1910-luvun lopussa syntyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa, että isovanhemmat yrittävät auttaa ja pahimmillaan ap kiukuttelee niille ja käskee palauttaa 'roinan'. Tuleeko pieneen mieleesi, että isovanhemmat ovat sitä aikakautta eläneet, jolloin turvaistuimena kävi tyyny pepun alle. Ei he tiedä nyky lainsäädännöistä tai vanhempien vaatimuksista.
Minun lapset syntyivät 90-luvun alussa. Muutaman vuoden sisään moneen tuttavaperheeseen syntyi lapsia. Jo silloin me tiedettiin, että keneltäkään tuntemattomalta ei hankita turvaistuinta. Me vuokrattiin vakuutusyhtiöltä taatusti turvalliset turvaistuimet.
Miten vanhoiksi sinä kuvittelet nykypäivän isovanhemmat? Minä olen syntynyt 60-luvun alussa eli olen kuusikymppinen. Vaikka minun lapsuudessa ei ollut edes turvavöitä, niin ei me herranen aika nyt niihin aikoihin olla jääty jumiin.
Mun tuntemat piente
No hyvin harvan pikkulapsen isovanhemmat on syntyneet 40-luvulla. Meillä isoisovanhemmat on syntyneet 50-luvulla.
Jaa, meidän lähipiirissä ei ole teinivanhempia. Tein itse lapseni ns. nuorena, mutta silti hän ei ole koskaan tavannut 1920- ja 1930-luvuilla syntyneitä isoisovanhempiaan. 10-vuotiaan lapsen isovanhemmat ovat syntyneet 1949-1954. Ja hänen nuorimmat serkkunsa ovat 2-3-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin sama ongelma. Olen koittanut kauniisti tehdä selväksi, että ostetaan lapsille tiettyjä hyväksi havaittuja merkkejä, ei käytetä muuta. Miksi on niin vaikeaa kysyä, mitä TARVITTAISIIN?
Että niitä hyviä tuotteita saa kyllä mielelläänkin tuoda, ei niitä halpiskamoja. Mikä järki pitää lapsella kylmiä ja heti kastuvia hanskoja, kun hyviäkin on olemassa? Meillä on myös ympäristöön ja kulutukseen liittyvät arvot tärkeitä.
Mun lapsi oli pienempänä todella pieni ja siro. Monet vaatteet oli aivan liian leveitä hänelle. Oli vain tietyt kaupat, joista löytyi sopivalla mitoituksella vaatetta. Esim. Zara. No, tietenkin anopin piti ostaa marketeista jotain lyhyttä ja leveää vaatetta, joihin lapsi hukkui ja olivat ihan älyttömän epäkäytännölliset pienellä lapsella, jonka motoriikka vasta kehitty
Meille tuotiin eskarilaiselle vauvan sukat. Anopilla oli hirveä raivo päällä, että miten pojalla voi olla niin isot jalat. En oikeasti tiedä, oliko se jotain piruilua, vai mistä oikein oli kysymys. Syyllinen oli kuitenkin minun isäni, jolta nämä jättikaviot olivat periytyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päässyt helpolla. Ei ollut anoppia eikä äitiä kun lapsiperheen elämää elin. Vanhin lapsistani hämärästi muistaa heidät.
Eipä ole tarvinnut kiukutella kun eivät katsoneet lapsiani ja toisaalta kuolivat saappaat jalasa, eivät tarvinneet apujakaan.
Varallisuuteni ei salli lahjoa lasteni perheitä, helpolla pääsevät hekin. Näemme pari kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa, että isovanhemmat yrittävät auttaa ja pahimmillaan ap kiukuttelee niille ja käskee palauttaa 'roinan'. Tuleeko pieneen mieleesi, että isovanhemmat ovat sitä aikakautta eläneet, jolloin turvaistuimena kävi tyyny pepun alle. Ei he tiedä nyky lainsäädännöistä tai vanhempien vaatimuksista.
Minun lapset syntyivät 90-luvun alussa. Muutaman vuoden sisään moneen tuttavaperheeseen syntyi lapsia. Jo silloin me tiedettiin, että keneltäkään tuntemattomalta ei hankita turvaistuinta. Me vuokrattiin vakuutusyhtiöltä taatusti turvalliset turvaistuimet.
Miten vanhoiksi sinä kuvittelet nykypäivän isovanhemmat? Minä olen syntynyt 60-luvun alussa eli olen kuusikymppinen. Vaikka minun lapsuudessa ei ollut edes turvavöitä, niin ei me herranen aika nyt niihin aikoihin olla jääty
En Tiennytkään että 30v on teinivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin tässä itekseni ääneen. Parikymppinen kaiken tietävä äiti tappelee viiskymppisen äitinsä kanssa muutaman euron sukkaparin koosta joka ehkä vahingossa sattunut käteen oikean koon sijaan. Maailman tärkeimpiä riidan aiheita.
Sukat ja pikkarit on usein tosi sekavasti hyllytetty,,saati tarjouskorissa. Kokonumerot hankalasti lapuissa. Etsii oikeaa kokoa ja käteen ja kotiin kulkeutuu silti väärä koko.
Sisarusparveni serkut pitivät serkkukokouksen. Vanhin 67, nuorin 39. Heidän lapsensa, siis pikkuserkkuja keskenään, ikäskaala 1 - 44 .
Suvut on erilaisia. Jossain tehdään esikoinen nelikymppisenä, jossain muussa suvussa on jo 36-vuotiaat isoäitejä. Ainakin parissa tuntemassani perheessä tuollainen perinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletteko sinä ja puolisosi keskustelleet vakavasti isovanhempien kanssa ja perustelleet, miksi haluatte itse valita tavarat. Jos ette ole, niin hopi-hopi, nyt kiireesti keskustelemaan. Älkää syyllistäkö, vaan keskustelkaa asiallisesti ja perustelkaa ymmärrettävällä tavalla, miksi ette halua käytettyä tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletteko sinä ja puolisosi keskustelleet vakavasti isovanhempien kanssa ja perustelleet, miksi haluatte itse valita tavarat. Jos ette ole, niin hopi-hopi, nyt kiireesti keskustelemaan. Älkää syyllistäkö, vaan keskustelkaa asiallisesti ja perustelkaa ymmärrettävällä tavalla, miksi ette halua käytettyä tavaraa.
Kaunis ajatus, että tuollainen toimisi. Meillä anoppi esitti, että ymmärtää, pysyi lestissään pari viikkoa ja sitten sama hulluus jatkui.
Vierailija kirjoitti:
Nauroin tässä itekseni ääneen. Parikymppinen kaiken tietävä äiti tappelee viiskymppisen äitinsä kanssa muutaman euron sukkaparin koosta joka ehkä vahingossa sattunut käteen oikean koon sijaan. Maailman tärkeimpiä riidan aiheita.
Sukat ja pikkarit on usein tosi sekavasti hyllytetty,,saati tarjouskorissa. Kokonumerot hankalasti lapuissa. Etsii oikeaa kokoa ja käteen ja kotiin kulkeutuu silti väärä koko.
Mitenhän nämä sinun naurun aiheet liittyy ketjun aiheeseen? Vastasitko vahingossa väärään ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis kirjoittelee noin kaksvitoset anoppien vihaajat. Ikä tuo ymmärrystä ja kun se taapero on 40 voitte olla kuin äitinne tai anoppinne.
Taatusti ovatkin päätellen siitä, miten hirveää älämölöä täällä pidetään. Oman sädekehän loisteessa hehkutaan, mutta samalla suolletaan kauheaa myrkkyä läheisistä. No, saavatpahan sitten omilta lapsiltaan ja lastensa puolisoilta sylintäydeltä sitä samaa, mitä nyt jakavat omille äideilleen ja anopeilleen.
Minä sain lapseni nelikymppisenä ja ongelmaostaja oli minun äitini.
Aina etukäteen sopimatta, aina vääränkokoista, aina huonolaatuista ja ihan koko ajan jotain krääsää.
Ja mistään ei saanut kuittia niin että olisi voinut palauttaa.
Ja jatkuvasti vielä kaiveltuin kaappeja että missä ko ostokset on.
Ei järjen häivää.
Kuulostaa siltä että eniten ap:ta häiritsee se että tuotteet kirppareilta olevia käytettyjä
Mun tuntemat pienten lasten isovanhemmat ovat kaikki 40- ja 50-luvuilla syntyneitä. Ikä ei tosin vaikuta asenteisiin vaan luonne.