Miksi isovanhemmat ostaa kysymättä lapselle huonoja turvaistuimia, epäsopivia sänkyjä, kylmiä talvivaatteita jne?

Kamalaa olisi köyhä anoppi jolla ei olisi rahaa kunnon lahjoihin lastenlapsilleen. Kerran vuoteen toisi halpahallin nilkkasukat ja nekin väärää kokoa .

Huhhuh alle vuorokaudessa 15 sivua ja melkein puolet siitä ilmeisesti AP:n anopin loukkaantunutta spämmiä :D Vauva palstaa parhaimmillaan

Vierailija kirjoitti:

D :D :D "Maksetaan ottamalla vastaan tavaraa" :D :D Nyt on keskustelupalstan kruunaamaton  helmi juuri löytynyt. 

 

Oliko se niin hassu ja uusi juttu? Et ole koskaan kuullut sanontoja there is no such thing as a free lunch tai että kaikesta maksetaan eikä ollenkaan aina rahalla. 

Hyvin usein on myös edullisempaa maksaa asioista suoraan rahalla kuin vaikkapa kiitollisuudenvelalla tai elämänenergiallaan. 

Ei ne appivanhemmat useinkaan auta ihan vaan hyvää hyvyyttään vaan he haluavat saada siitä itsekin jotain: kokea olevansa tarpeellisia, saada statusta ystäväpiirissään, kokea että muut ovat kiitollisuudenvelassa jne. 

Itse sitten joutuu käymään läpi sen taloustieteen, että haluaako noissa interaktioissa olla mukana. Kun selkeästi ei voi vain noukkia rusinoita pullasta ja ottaa vaikka vain sen lastenhoitoavun vaan ei muita osioita. 

 

Aiheeseen kannattaa kyllä

Mun mielestä on erikoinen ja kyyninen ajatus, että myös läheiset ihmissuhteet ja sukupolvien väliset perhesuhteet perustuvat tällaiselle kustannus-hyöty-arvioinnille. Jos suhteissa on molemminpuolista rakkautta ja välittämistä, niin autetaan puolin ja toisin hintaa laskematta.

Jos kuitenkin itse haluaa organisoida läheisetkin ihmissuhteensa taloustieteen oppien mukaan, kannattaa kertoa asia suoraan "kaupankäynnin" yhteydessä. Esimerkiksi näin: "Voin tulla hoitamaan lapsia huomenna, mutta korvaukseksi haluan tuoda teille kaksi itse valitsemaani huonekalua, joita ette saa hävittää." Tällöin toisella osapuolella on mahdollisuus hyväksyä tarjous tai hylätä se.

Sen lisäksi kannattaa miettiä jo hyvissä ajoin, miten aikoo korvata aikuisilta lapsiltaan saamansa avun siinä vaiheessa kun on itse vanha, eikä kuvitella, että pääsee tässä vaiheessa noukkimaan rusinat pullasta, jos kerran ajattelee että kaikki on vastikkeellista.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olisi köyhä anoppi jolla ei olisi rahaa kunnon lahjoihin lastenlapsilleen. Kerran vuoteen toisi halpahallin nilkkasukat ja nekin väärää kokoa .

Näissä kun harvemmin on kyse köyhästä anopista tai äidistä. Meillä ostaa esim kassillisen jostain outletistä. Liian pientä, sellaista millä ei ole mitään käyttötarkoitusta usein....Rahaa on voinut mennä yli 100e ja sillä olisi saanut muutaman kunnolliusen vastaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.

Tuollaisten rajattomien jyräävien ihmisten lapset on usein ylikilttejä ja mielummin väistävät kuin kohtaavat konfliktia. Sitä voi pariutuessa pitää ihan hyvänä piirteenä, kunnes huomaa, että se ei ole luonteenpiirre vaan pakosta opittua. Itse olen ainakin joutunut opettamaan miestäni pitämään puolensa niin meidän välisissä erimielisyyksissä kuin muutenkin. Olisi muuten kaikessa periksi antava tossukka. 

 

 

 

Hyvän äidin itselleen on miehesi nainut. Kestää kuin mies vieläpä lujatahtoisen ä

 

Eikös narsismia ole pakottaa toinen mieleisekseen, valita ihmiset joiden seurassa hän saa olla, mitä ajatella, mitä tehdä.  Näin olen käsittänyt heidän puheistaa. Jotka ovat päässeet eroon hallitsevasta puolisosta.

Olette varmaan nuorina löytäneet toisenne, mies suoraan äidin luota uuden hallitsijan luokse ilman itsenäistymisvaihetta?

Onhan se. En vaan tiedä missä vaiheessa minä olisin sellaista tehnyt ja miten sellaisen kuvan sait viestistäni. Aika mielikuvituksellisia päätelmiä teet muutenkin aika lyhyistä viesteistä koskien kirjoittajan elämää noin laajemmin. 

Onpas ap:n isovanhemmalla iso auto, kun pinnasänkykin on mahtunut autoon noin vain.

Ja  aina ap oli jo hankkinut kaiken vähän parrmpaa laatua, kun isovanhempi :D 

Eniten tuossa aloituksessa ihmetyttää tuo, että isovanhempi ilmeiseti asuu aika lähellä, eikä siltikään tiedä, että esim pinnasänky on jo hommattu. Ja vaikka asuisi kauempanakin niin luulisi, että olisi puheissa jo aikaisemmin selvinnyt, että sänky on jo hommattu. Vai onko kyseessä miehen äiti, jonka kanssa ei juurikaan jutella? Nuo autossa käytetävät turvakaukalot ym hankitaan yleensä jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. 

Ite en osta lapsenlapselle mitään. Jos menisin vanhemiltaan kyselemään, että mitä voisin ostaa, niin tietävät, että heillä on paremmin varaa ostaa lapselleen vain parasta ja kalleinta, niin eivät edes haluaisi ostattaa sitä minulla, koska tietävät, että tulotasoni on huomattavasti heitä pienempi. 

Näin ei tule turhia ostoksia, eikä vanhempien tarvitse valittaa, että saavat huonoa ja kehnoa tavaraa. Kaikki ovat tyytyväisiä. 

Suosittelen tätä kaikille isovanhemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olisi köyhä anoppi jolla ei olisi rahaa kunnon lahjoihin lastenlapsilleen. Kerran vuoteen toisi halpahallin nilkkasukat ja nekin väärää kokoa .

Köyhä ihminen ei kanna jatkuvasti toisen kotiin turhaa tavaraa. Ja jos rahaa on yksiin sukkiin vuodessa ja haluaa ne ostaa, niin mikä estää kysymästä oikeaa kokoa?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa sellaiselta ihmiseltä, joka voi luulla ostavansa osan teidän itsemääräämisoikeudesta.

Eli ollaan mukamas paljonkin hyödyksi, jotta tulevaisuudessa voi muistuttaa olleensa avuksi ja sen livulla vaikuttaa teidän päätöksiin.

Ihan perus henkistä väkivaltaa.

Tämähän se. Meilläkin sama homma oli taannoin anopin kanssa. Yritti kaikkea pikku hommaa nimittää itselleen ja tarpeetonta tilpehööriä rahdata kämppään. Sitten tunki nokkansa jokaiseen yksityisasiaan kun kuitenkin "niin paljon olen auttanut".

Pitää valita mies hyvin. Meidän anoppi oli juuri varannut meille jouluksi mökin ylläkseltä , pääsemme koko perhe joulun viettoon sinne ulkoilun merkeissä. Ennestään tiedän että joulun alla vielä antaa runsaar rahalahjat meille kaikille neljälle ja ruokarahat viikoksi.  

Anoppi menee itse  sisaremme luo Sveitsiin jouluksi. 

Pitäkää kirppariromunne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.

Tuollaisten rajattomien jyräävien ihmisten lapset on usein ylikilttejä ja mielummin väistävät kuin kohtaavat konfliktia. Sitä voi pariutuessa pitää ihan hyvänä piirteenä, kunnes huomaa, että se ei ole luonteenpiirre vaan pakosta opittua. Itse olen ainakin joutunut opettamaan miestäni pitämään puolensa niin meidän välisissä erimielisyyksissä kuin muutenkin. Olisi muuten kaikessa periksi antava tossukka. 

Siskoni miehen isä on tällainen jyräävä persoona, jonka pillin mukaan lähes koko perhe on hyppinyt vuosikymmenet. Yritti jopa vaikuttaa siskoni lapsilukuun. Sisko ei halunnut enempää kuin yhden lapsen. Miehensä oli jo taipumassa isänsä tahtoon ja yritti suostutella siskoani tekemään toisen lapsen. Ihan älytöntä, että aikuiselta lähes nelikymppiseltä mieheltä pitää kysyä, että haluatko sinä oikeasti toisen lapsen vai tehtäisiinkö se vaan sen takia, että isäsi mielestä yhden lapsen perhe ei ole perhe.

Moni muukin ketjussa mainittu asia pätee tähän siskon appeen. Uskon, että monen on vaikea uskoa tai ymmärtää millaista tällaisen ihmisen lähellä on elää, jos ei ole omaa kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita mies hyvin. Meidän anoppi oli juuri varannut meille jouluksi mökin ylläkseltä , pääsemme koko perhe joulun viettoon sinne ulkoilun merkeissä. Ennestään tiedän että joulun alla vielä antaa runsaar rahalahjat meille kaikille neljälle ja ruokarahat viikoksi.  

Anoppi menee itse  sisaremme luo Sveitsiin jouluksi. 

Pitäkää kirppariromunne!

Miksi se anoppi sinun sisaren luokse menee? Muuten ihan hyvä tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita mies hyvin. Meidän anoppi oli juuri varannut meille jouluksi mökin ylläkseltä , pääsemme koko perhe joulun viettoon sinne ulkoilun merkeissä. Ennestään tiedän että joulun alla vielä antaa runsaar rahalahjat meille kaikille neljälle ja ruokarahat viikoksi.  

Anoppi menee itse  sisaremme luo Sveitsiin jouluksi. 

Pitäkää kirppariromunne!

Miksi se anoppi sinun sisaren luokse menee? Muuten ihan hyvä tarina.

Miehen sisaren. Lapset rymisteli just kavereineen koulusta, yritin äkkiä laittaa jo läppärin kiinni.

Minusta tuntuu ettei ole kuin kahta mallia isovanhempaa: niitä, jotka ostaa oman mielen mukaan ja yrittää elää itse uudelleen vauva-aikaa tai sitten ne ketkä ei osta mitään ikinä kaikki hoitaa omansa asenteella olevia. Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on myös outoa, että äitejä syytetään tuhlaavaisiksi, jos mummon aarteet eivät kelpaa. Mummohan siinä tuhlaa, jos ostaa jatkuvasti tarpeetonta.

Äitini aina kauhisteli lapseni ollessa pieni, että tällä on ihan liikaa vaatteita. Itse ostin järkeviä tarpeeseen, äitini toi joka vierailulla heräteostoksiaan. Sitten muutimme ja äitini oli auttamassa. Viikattiin vaatteita pinoihin ja äitini itse jotenkin tajusi, että valtaosa vaatteista oli hänen itsensä ostamia ja monia oli ehditty käyttää vaan pari kertaa ennen kuin jäivät pieneksi. Siihen loppui äitini ylenmääräinen vaateshoppailu ja minun syyllistäminen siitä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu ettei ole kuin kahta mallia isovanhempaa: niitä, jotka ostaa oman mielen mukaan ja yrittää elää itse uudelleen vauva-aikaa tai sitten ne ketkä ei osta mitään ikinä kaikki hoitaa omansa asenteella olevia. Huokaus.

Meillä on myös välimallin isovanhemmat minun puolelta. Haluavat osallistua lapsen elämään, mutta eivät kontrolloineet. Ovat tarjoutuneet ostamaan tavaraa, mutta me olemme saaneet valita ne. Ovat myös maksaneet meille lomia, kun meillä oli vielä opiskelut kesken ja lapsi oli pieni, mutta ollaan suunniteltu ja menty yhdessä. Minä olen läheinen vanhempieni kanssa ja meillä on hyvät välit.

Miehen vanhemmat taas ovat miehellekin etäiset, mutta yrittävät paikata itse tekemiään mokia lapsenlapsen kanssa. Mutta lankeavat samoihin juttuihin kuin aikanaan omien lasten kanssa. Eivät kuuntele mitä lapsi haluaa tai mistä tämä pitää. Eikä sillä ole heille edes väliä. Kunhan saavat olla isovanhempia sillä tavalla kuin itse haluavat. He ostavat lahjoja vähän sinne päin ja laittavat sitten lapsen mielipahan minun huonon kasvatuksen piikkiin. Siis esim. lapsi toivoo peliä x ja nämä lupaavat sen ostaa. Sitten paketista paljastuu peli y, koska se oli halvempi tai isovanhempien mielestä kivempi. Lapsi kiittää, mutta on silmin nähden pettynyt, niin se on minun vika. 

Olen tuon kokenut, mutta en ihan noin laajassa mitassa. Sanoin anopille, että hankimme itse mitä tarvitaan, kiitos ajatuksesta. Suuttui ja mustaksi muuttui, ei leppynyt ikinä. Avioero sitten armahti minut.

Oma Äitini ei ollut yhtään erilainen, mutta ei suuttunut. Hän alkoi ommella lapselle vaatteita/asuja. Hän oli tosi hyvä ompelemaan ja lapsella olikin sitten kivoja, vähän erilaisia vaatteita kuin muilla. Joskus meni vähän överiksi kun pieniä vaatteitahan syntyy nopeasti. 



Hyväähän he tarkoittavat, rakastavat isovanhemmat. Pitäisi vaan löytää sopiva tapa osoittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin pojastakaan tuntuu sen paremmalta, että sinä haukut hänen äitiään koko ajan siitä, että hän yrittää hyvästä sydämestään auttaa. Se on yhtä lailla loukkaus myös sinun puolisosi kohtaan, ja johtaa siihen että itse lyöt kuilua itsesi ja puolisosi väliin. Voihan olla että puolisonkin silmät avautuu jonain päivänä kun haukut hänen äitiään omille lapsillesi ja vähintään lasten kuullen, ehkä valitsee sitten oman perheensä sinun sijaan.

Kauheasti tällaisia äitejä, jotka luulee olevansa pojalleen se kaikkein tärkein. Vaimo on näille aina uhka ja ikuisesti ulkopuolinen toinen nainen. Sairasta. Mites tässä muuten näin käy, että kommenttien perusteella roskantuojat on miehen vanhempia? Hmm. Haisee kontrollilta.

Koska haluavat lapsen parasta, mutta eivät halua auttaa rahallisesti, koska eivät luota siihen, että sinä käyttäisit rahat lapseen etkä itseesi.

Koska ovat vanhoja, eivätkä ole perillä uusimmasta tiedosta koskien turvaistuimia, ulkoiluvaatteita jne.

Ihmettelen minkä ikäisiä tänne kirjoittelevat anopit ovat. Ihan sairaita kirjoituksia. Olen itse äiti, anoppi ja valitettavasti myös edelleen miniä. Miniä, jonka kotiin kaadettiin laadutonta huonekalua, astiaa ja vaatetta vuosikymmeniä kielloista huolimatta.

Minun mielestäni se roskan kantaminen toisen kotiin on pelkkää hallintaa ja piruilua. Anoppi merkkaa reviiriään kuin toisten kintuille koipeaan nostava koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin pojastakaan tuntuu sen paremmalta, että sinä haukut hänen äitiään koko ajan siitä, että hän yrittää hyvästä sydämestään auttaa. Se on yhtä lailla loukkaus myös sinun puolisosi kohtaan, ja johtaa siihen että itse lyöt kuilua itsesi ja puolisosi väliin. Voihan olla että puolisonkin silmät avautuu jonain päivänä kun haukut hänen äitiään omille lapsillesi ja vähintään lasten kuullen, ehkä valitsee sitten oman perheensä sinun sijaan.

 

Kauheasti tällaisia äitejä, jotka luulee olevansa pojalleen se kaikkein tärkein. Vaimo on näille aina uhka ja ikuisesti ulkopuolinen toinen nainen. Sairasta. Mites tässä muuten näin käy, että kommenttien perusteella roskantuojat on miehen vanhempia? Hmm. Haisee kontrollilta.

Jep. Meillä anoppi puhuu pojistaan kuin olisivat vielä lapsia. Äitini kiinnitti tähän huomiota ennen kuin itse edes huomasin. Kaikki poikansa ovat neljänkympin korvilla. Yksi jopa melkein viisikymmentä.

Näiden anoppien soisi tajuavan, että suurin uhka heidän ja poikiensa suhteelle ovat he itse. Hirveän moni aikuinen mies ei arvosta sitä, että heitä kohdellaan kuin lasta. Mies on isä, tekee vaativaa työtä, pyörittää osansa perhearjesta, harrastaa ja tekee luottamustoimia. Ja äitinsä silmissä ja kohtelussa on edelleen 8v. Jännästi mies arvostaa enemmän vaimoaan ja niitä muita, jotka kohtelevat häntä kuin tasavertaista aikuista. Mieheni on vielä perheen nuorin, niin anoppi ei ole jotenkin koskaan päässyt yli siitä, että tämäkin kasvoi aikuiseksi.