Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ostaa kysymättä lapselle huonoja turvaistuimia, epäsopivia sänkyjä, kylmiä talvivaatteita jne?
24.10.2024 |
Yksi lapsemme isovanhemmista on ostellut heti lapsen syntymästä saakka lasta varten paljon kaikenlaista. Ja aina kysymättä etukäteen että käykö ja mikä olisi hyvä. Hän osti kirpparilta käytetyn biltema/prisma-tyyppisen turvaistuimen meille ja oli jo kiikuttamassa sitä meidän autoon kun pääsin väliin sanomaan ei. (Meillä nimittäin käytetään vain kunnollisia turvaistuimia.) On ostanut monet talvihaalarit, mutta kaikki sellaisia, että ne ei pidä yhtään vettä, niissä on vain kevyt vanu eikä ne sovellu Suomen talveen siksi ollenkaan. Oli ostanut meille myös kirpparilta pinnasängyn, jonka autossaan toi pihallemme innoissaan. Mutta meillä oli jo silloin pinnasänky, uusi ja hyvälaatuinen. Samoin yllärinä toi meille kirpparilta syöttötuolin, sellaisen puisen mitä 20 vuotta sitten näki usein ravintoloissa. No meillä tietenkin oli jo silloin itse hankittuna hyvä nykyaikainen syöttötuoli. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Kaikki aina kysymättä yhtään etukäteen. Ja tuollaisia ns. isoja hankintoja, joilla on aika paljon väliäkin millaisia ne on. Osaisiko joki selittää miksi joku isovanhempi toimii noin? Ja miksi loukkaantuu kun sanotaan kiitos ei tai kun huomaa, että meillä on jo itsellä vastaava (esim. pinnasänky) hankittuna? Miksi ei voi etukäteen kysyä ja puhua? Mikä siinä on niin vaikeaa? Kun itse en millään käsitä.
Kommentit (541)
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.
Miniät joutuvat tekemään paljon kasvatustöitä jotta puoliso huomaa miten surkeassa kpdissa on kasvanut ja pistää polvet kiinni jos puoliso meinaa sukunsa kanssa seurustella. Kyllä on pakko elää vaimon korkeammalla tasolla ja hyljätä kauas taakse lastulevy- ja tokmannilapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että miehen vanhempien ostamat tavarat eivät kelpaa, mutta vaimon vanhempien hankinnat kelpaavat, vaikka olisivat vanhoja ja käytettyjä. Miehellä ei ole yleensä mitään sanan sijaa näissä asioissa. Miksi on näin?
Minne ne jo olemassa olevat sängyt, istuimet, syöttötuolit mielestäsi sijoitetaan asunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Olisko niin että miehet menevät naimisiin äitiään muistuttavien naisten kanssa. Siihen päätelmään tulin kun luin tätä keskustelua. Tavarasta räyhäävät miniät ja anopit ovat kuin samasta puusta - hankalia itsekeskeisiä ihmisiä.
Ei vain olisiko, vaan on. Fiksun äidin poika valitsee fiksun vaimon, äkäisen, itsekään, ilkeän äidin pojan vaimo on anoppinsa kaltainen. Siihen on syynsä, poika on tottunut sellaiseen ja se on tuttu ja turvallinen. Sama asia, kuin että työttömyys ja tuilla eläminen periytyy tai teiniraskaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.
Miniät joutuvat tekemään paljon kasvatustöitä jotta puoliso huomaa miten surkeassa kpdissa on kasvanut ja pistää polvet kiinni jos puoliso meinaa sukunsa kanssa seurustella. Kyllä on pakko elää vaimon korkeammalla tasolla ja hyljätä kauas taakse lastulevy- ja tokmannilapsuus.
Ja sitten sama toistuu, tämän ilkeän itsekään miniän lapsi valitsee taas väärin, päättä ettei ole kuin inhottava mutsinsa,joka ei pitänyt iskää ja iskän sukua minään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.
Miniät joutuvat tekemään paljon kasvatustöitä jotta puoliso huomaa miten surkeassa kpdissa on kasvanut ja pistää polvet kiinni jos puoliso meinaa sukunsa kanssa seurustella. Kyllä on pakko elää vaimon korkeammalla tasolla ja hyljätä kauas taakse lastulevy- ja tokmannilapsuus.
Ja sitten sama toistuu, tämän ilkeän itsekään miniän lapsi valitsee taas väärin, päättä ettei ole kuin inhottava mutsinsa,joka ei pitänyt iskää ja iskän sukua minään.
Niin totta. Kun saa vanhaksi elää, ympäristöään seuraamalla asia selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina täältä saa lukea näitä "No osta sitten itse, omalla rahalla su"- kommentteja, mutta eiköhän AP juuri niin ole tehnytkin. Sen sijaan läheinen ostelee kalusteita kysymättä, onko niille tarvetta, ja sitten ilmeisesti loukkaantuu kun jo ostetun pinnasängyn vuoksi ei tarvitakaan toista. Varmasti tarkoitus on auttaa, mutta ei sitä nyt ihan kysymättä kannattaisi huonekaluja toisten kotiin ostella. Mitä jos nuorenpi väki toisi ostelevan läheisen kotiin vaikka biljardipöydän, kun se nyt löytyi kirpparilta ja oli niin kiva.
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.
Tuollaisten rajattomien jyräävien ihmisten lapset on usein ylikilttejä ja mielummin väistävät kuin kohtaavat konfliktia. Sitä voi pariutuessa pitää ihan hyvänä piirteenä, kunnes huomaa, että se ei ole luonteenpiirre vaan pakosta opittua. Itse olen ainakin joutunut opettamaan miestäni pitämään puolensa niin meidän välisissä erimielisyyksissä kuin muutenkin. Olisi muuten kaikessa periksi antava tossukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.
Tuollaisten rajattomien jyräävien ihmisten lapset on usein ylikilttejä ja mielummin väistävät kuin kohtaavat konfliktia. Sitä voi pariutuessa pitää ihan hyvänä piirteenä, kunnes huomaa, että se ei ole luonteenpiirre vaan pakosta opittua. Itse olen ainakin joutunut opettamaan miestäni pitämään puolensa niin meidän välisissä erimielisyyksissä kuin muutenkin. Olisi muuten kaikessa periksi antava tossukka.
Hyvän äidin itselleen on miehesi nainut. Kestää kuin mies vieläpä lujatahtoisen äiti-puolisonsa. Kannattaakin katsoa puoliso jota saa koulittua mieleisekseen , onks se sitä narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.
Jos jotain annetaan, annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.
No et ole oppinut näköjään yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että miehen vanhempien ostamat tavarat eivät kelpaa, mutta vaimon vanhempien hankinnat kelpaavat, vaikka olisivat vanhoja ja käytettyjä. Miehellä ei ole yleensä mitään sanan sijaa näissä asioissa. Miksi on näin?
Minne ne jo olemassa olevat sängyt, istuimet, syöttötuolit mielestäsi sijoitetaan asunnossa?
Kasaa vaikka pääsi päälle, ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että miehen vanhempien ostamat tavarat eivät kelpaa, mutta vaimon vanhempien hankinnat kelpaavat, vaikka olisivat vanhoja ja käytettyjä. Miehellä ei ole yleensä mitään sanan sijaa näissä asioissa. Miksi on näin?
Minne ne jo olemassa olevat sängyt, istuimet, syöttötuolit mielestäsi sijoitetaan asunnossa?
Kasaa vaikka pääsi päälle, ihan sama.
Eli et osaa vastata. Pitää olla vain kiitollinen jostain, jota ei tarvitse ja josta ei ole kysytty, jota ei ole pyydetty ja josta nyt syyllistetään. Elän elämääni, ovikello soi ja kotiini työnnetään sänky, joka minulla jo on ja loukkaannutaan, kun en halua sitä. Loukkaannutaan jopa, että minulla on jo sänky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.
Tuollaisten rajattomien jyräävien ihmisten lapset on usein ylikilttejä ja mielummin väistävät kuin kohtaavat konfliktia. Sitä voi pariutuessa pitää ihan hyvänä piirteenä, kunnes huomaa, että se ei ole luonteenpiirre vaan pakosta opittua. Itse olen ainakin joutunut opettamaan miestäni pitämään puolensa niin meidän välisissä erimielisyyksissä kuin muutenkin. Olisi muuten kaikessa periksi antava tossukka.
Hyvän äidin itselleen on miehesi nainut. Kestää kuin mies vieläpä lujatahtoisen äiti-puolisonsa. Kannattaakin katsoa puoliso jota saa koulittua mieleisekseen , onks se sitä narsismia.<
Se on sitä narsismia pahimmillaan, kun kysyy mieheltään, että onko hän nyt oikeasti tätä mieltä vai sanooko vain mielikseni. Ja muutenkin kannustaa. Mies on ihan itse sanonut, että ei olisi varmasti edes uskaltanut kokeilla monia asioita elämässään ellei oltaisi tavattu ja minä vienyt mukanani. Äitinsä kun on aina opettanut, ettei mies kuitenkaan osaa tai pysty eikä kannata edes yrittää. Kehtaan väittää, että minä en ole tämän tarinan narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä oudot vanhemmat. Meillä on molemmat aina ilmoittaneet vain, että ilmoittakaa paljonko lapsen vaunut, pyörä, vaatteet jne. maksavat, he laittavat rahan tilille. Usein jopa ennakolta keskenään isovanhemmat sopineet, että toiset ostavat pyörän pojalle, toiset tytölle. Ja kun entiset pyörät myytiin, rahat lasten sijoitustustilille korkoa kasvamaan. Hyvin toimii kun porukka on fiksua.
Olet ainakin rehellinen. Tarpeeksi isot lahjat rahana ovat hyviä. Kukaan ei tarvi kympin krääsää.
Ei tarvitsekaan. Ei ihan oikeasti tarvitse. Siksi sitä ei kannata ostaa.
Kympin krääsälahja kerran kuussa tekee vuodessa 120 euroa. Sillä saa jo laadukkaat haalarit ja kengät tai tai se on kolmasosa hyvän pyörän hinnasta. Laadukkaat vaatteet ja pyörät kestävät kauan, siirtyvät nuoremmille sisaruksille ja ne voi lopulta vielä myydä. Pitkällä tähtäimellä rahaa säästyy ja luontoa myös.
Jos rahaa on kerran vuodessa kympin krääsälahjaan synttäreille, tämä on täysin ok. Ihmisten taloudelliset tilanteet ovat erilaisia. Mutta älä kanna pitkin vuotta toisen kotiin krääsää sellaisilla summilla, joilla saisi oikeasti jotain järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko niin että miehet menevät naimisiin äitiään muistuttavien naisten kanssa. Siihen päätelmään tulin kun luin tätä keskustelua. Tavarasta räyhäävät miniät ja anopit ovat kuin samasta puusta - hankalia itsekeskeisiä ihmisiä.
Ei vain olisiko, vaan on. Fiksun äidin poika valitsee fiksun vaimon, äkäisen, itsekään, ilkeän äidin pojan vaimo on anoppinsa kaltainen. Siihen on syynsä, poika on tottunut sellaiseen ja se on tuttu ja turvallinen. Sama asia, kuin että työttömyys ja tuilla eläminen periytyy tai teiniraskaudet.
Tämän ketju miniät todistavat eittämättä asia.
Olen ollut 26 vuotta anoppi, 21 vuotta mummo (4mummo), en koskaan osta/hanki mitään lapsenlapsille, kysymättä ensin vanhemmilta. Aikuisilta lapsenlapsilta kysyn itseltään mitä toiveita heillä on.
Oma anoppini osti miehelleni 50-v lahjaksi ison, nahkaisen, VIHREÄN nojatuolin ja rahin. Olin pyörtyä. Hän ei kysynyt haluammeko ja minkä värisen, vai mitä mieheni toivoisi? En siis osta kenenkään kotiin mitään yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.
No mun mies onkin isänsä kasvattama. Anoppi keskittyi sekoilemaan pullon ja miesystävien kanssa. Nyt vanhana koittaa hyvitellä tuomalla lapsenlapsille vanhoja vaatteita ja rimpuloita hyllyköitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää kun näitä haukkumisketjuja luen, miten ne kaameat anopit ovat osanneet kasvattaa niin ihania poikia, että ovat miniöille puolisoiksi kelvanneet.
Tuollaisten rajattomien jyräävien ihmisten lapset on usein ylikilttejä ja mielummin väistävät kuin kohtaavat konfliktia. Sitä voi pariutuessa pitää ihan hyvänä piirteenä, kunnes huomaa, että se ei ole luonteenpiirre vaan pakosta opittua. Itse olen ainakin joutunut opettamaan miestäni pitämään puolensa niin meidän välisissä erimielisyyksissä kuin muutenkin. Olisi muuten kaikessa periksi antava tossukka.
Hyvän äidin itselleen on miehesi nainut. Kestää kuin mies vieläpä lujatahtoisen äiti-puolisonsa. Kannattaakin katsoa puoliso jota saa
Eikös narsismia ole pakottaa toinen mieleisekseen, valita ihmiset joiden seurassa hän saa olla, mitä ajatella, mitä tehdä. Näin olen käsittänyt heidän puheistaa. Jotka ovat päässeet eroon hallitsevasta puolisosta.
Olette varmaan nuorina löytäneet toisenne, mies suoraan äidin luota uuden hallitsijan luokse ilman itsenäistymisvaihetta?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 26 vuotta anoppi, 21 vuotta mummo (4mummo), en koskaan osta/hanki mitään lapsenlapsille, kysymättä ensin vanhemmilta. Aikuisilta lapsenlapsilta kysyn itseltään mitä toiveita heillä on.
Oma anoppini osti miehelleni 50-v lahjaksi ison, nahkaisen, VIHREÄN nojatuolin ja rahin. Olin pyörtyä. Hän ei kysynyt haluammeko ja minkä värisen, vai mitä mieheni toivoisi? En siis osta kenenkään kotiin mitään yllätyksiä.
Tämä juuri. Olen anoppi ja mummi, eikä siitä ole loppujen lopuksi niin kauan kun itse miniänä sain taiteilla noiden asioiden kanssa. Meille mm. läheteltiin valtavia paketteja joissa oli anopin konmarittamaa tavarapaljoutta. Myöhemmin kyseltiin niitä takaisin, kun olikin maritettu vähän liikaa. Onneksi säästin laatikon sisltöineen!
Ahdistavaa. Anoppi on aina kysynyt minulta (laittanut kuvan esim ennen ostoa) että halutaanko/tarvitaanko (lastentarvikkeissa ja vaatteissa). Ja avusti aikoinaan esikoisen ja keskimmäisen lapsen vaunujen rahoittamisessa mutta itse ne valitsin. Olen kiitollinen. Kuopuksen synnyttyä ostettiin vaunut ilman sponssiapua kun meillä tulotkin vähän paremmat mitä oli nuorempana.
Eli ei onneksi vauva-aikoina/lapsille ole roudannut mitään roskaa, mutta kun muutettiin omakotitaloon, niin ovat kiikuttaneet kaikenmaailman romua vähän väliä, mm.vanha ruohonleikkuri ja jostain torista ilmaiseksi löytyneet puutarhakalusteet. Ja jotain mattoja. Se oli vähän rasauttavaa kun ruohonleikkuri oltiin just ostettu ja puutarhakalusteista ei viitsinyt edes kysyä että halutaanko sellaiset.
Niinhän se on, että miehen vanhempien ostamat tavarat eivät kelpaa, mutta vaimon vanhempien hankinnat kelpaavat, vaikka olisivat vanhoja ja käytettyjä. Miehellä ei ole yleensä mitään sanan sijaa näissä asioissa. Miksi on näin?