Mitä mieltä olet, kuuluuko lapselle perintö tässä tilanteessa?
Lain mukaanhan oikeus tottakai on, mutta siitä ei ole nyt ole kyse. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja perusteluja ns moraalisesta oikeudesta perintöön tässä tilanteessa.
Sinkkunainen saa lapsen yhden illan suhteesta. Hän hylkää lapsen jo vauvana, vie vauvan isälleen (siis vauvan isälle) eikä koskaan enää ota lapseen yhteyttä. Hän menee naimisiin toisen miehen kanssa ja saa lapsia, eikä koskaan kerro näille että heillä on isosisko.
Kun lapsi on yli 50v, äiti kuolee. Siinä vaiheessa vasta sisaruksille selviää, että perijöitä on vielä yksi. Osa sisaruksista on sitä mieltä että tämä isosisko on todella törkeä haaskalintu jolle ei perintö kuulu, koska ei ole koskaan ottanut äitiinsä yhteyttä. Osa sisaruksista on järkyttynyt äitinsä teosta ja ovat pahoillaan isosiskon puolesta, ja sitä mieltä että ilman muuta hänelle kuuluu perintö, vaikka se ei äidittömyyttä korvaakaan. Sivuhuomautus; he myös haluavat tavata siskonsa, kun taas muut aikovat kieltäytyä tulemasta paikalle, jos tämä sisko tulee.
Mitä mieltä sinä olet ns moraalisesta oikeudesta perintöön?
Trollihuutajat olkoot hiljaa. Ei valitettavasti ole keksitty juttu.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
En usko haaskalintuun, joillakin on tapana Suomessa selvittää oikeutensa, jos saa tiedoksiannon. Lakimiehen velvollisuus on selvittää kaikki perilliset, niihin otetaan yhteys joiden tiedot saadaan selville. Mutta jälkikäteen menee tietysti hankalaksi, jos perintö on aiemmin jaettu. Ehkä lakimies osaa sanoa paremmin.
Valitettavasti ei noin mene, ja vain harvoissa tapauksissa on edes mitään lakimiestä käytetty perukirjan laadinnassa.Omat sukulaiset on menettäneet huomattavat määrät perintöään, heille laillisesti kuuluvaa, juuri koska perukirja on tehty itse, ja tahallaan jätetty aikaisemmat lapset pois osakkaista, eli heitä ei ikäänkuin ole olemassakaan. KYLLÄ! Jos et usko, lue vaikka suomi24 kokemuksia. No tämä tapahtui joskus 60-luvulla. Mutta meni läpi ihan tuomarille asti sellaisenaan. Ja tuomari hyväksynyt virheellisen perukirjan. Eli on otettu sellainen virkatodistus kirkolta missä ei aikaisemman avioliiton lapsia ole lueteltu, heidän vanhemman muuton jälkeen, koska he on jo aikuisia, ja jo pikkulapsina hylätty isän, ja uuden kumppanin perheeseen, sekä isovanhempien holhoukseen.
Sitten on tapaus suvussani jossa vainajan leski on vaan ohittanut lapsettoman vainajan perilliset tosta vaan, ja kavaltanut kaiken miehensä omaisuuden itselleen ilman testamenttia, vaikka olisi pitänyt selvittää vainajan toissijaiset perilliset, eli miehen perhe...ja läpi menee niin kuin hujahtaa vaan! Tuomari on ensin kyllä pyytänyt selvittämään nämä muut perilliset, mutta tyytynyt sitten siihen että "ei löydy" vaikka on. Nämä on selvinnyt vuosikymmenin jälkeen muulle suvulle. Toki tästäkin on vuosikymmeniä aikaa jo.
Siis ymmärrän, että sisaruksille on vaikea ottaa uusi sisarus vastaan, kun onhan se omasta äidistä vaikea uskoa jotain noin kamalaa, että hylkää lapsensa ja varastaa toisilta lapsilta sisaruksen ja totuuden itsestäänkin. Mutta ei se sen paljastuneen sisaruksen vika ole, äitinsä hylkäämän lapsen. Kyllä moraalinen tuomio on ihan jossain muualla.
Sen edesmenneen naisen olisi pitänyt luopua äidin oikeuksistaan, siis tarkoitan, että sama kuin antaa lapsi adoptioon paitsi että biologinen isä "apoptoi" oman lapsensa, eikä kukaan vieras ihminen.
Mun edesmenneelle miesserkulle oli käynyt niin, että hän oli nuorena tunnustanut lapsen, mutta sitten hylännyt tämän. Sitten kun hän kuoli, niin tietenkin tämä hylätty lapsi sai laki osuutensa perinnöstä, koska isä oli tunnustanut isyytensä
Niitä haaskalintuja saattaa olla äidin elämässä mukaankin olleissa lapsissa.
Vierailija kirjoitti:
Niitä haaskalintuja saattaa olla äidin elämässä mukaankin olleissa lapsissa.
Aloituksessa kerrotaan jo useammastakin. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä työpaikkaihastuneet eivät alkaneet suhteeseen/pariskunnaksi keskenään jos se naisystävä häipyi kun selvisi mitä mies oli tehnyt?
En tiedä muuta kuin että yhden illan jutun jälkeen tämä nainen kovasti odotti miehen jättävän heti tyttöystävänsä, mutta näin ei tapahtunut ja nainen siitä suuttui, vaihtoi työpaikkaa jne. En tiedä saiko edes tietää erosta myöhemmin. Ehkä riittäviä tunteita heillä ei vaan toisiaan kohtaan ollut, en tiedä. Tämä äiti oli myös hyvin nuori, alle 20 eikä ilmeisesti siksikään lasta halunnut. Tosin ei isäkään paljoa vanhempi ollut. Ap
Eli mies oli mätä ja lopulta molemmat naiset jättivät hänet. Edelleen mietin, että mikä sitä kolmatta naista, joka hänet huoli, vaivasi :D
No ei se nyt täysin mätä ollut, kun otti lapsen huollettavakseen
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa sanottiin, että kyseessä oli "yhden illan juttu". Ehkä, tai sitten mies käytti mahdollista auktoriasemaansa töissä väärin ja uskotteli naiselle, että jättää vaimonsa, jne... Jolloin on kyseessä voi olla manipulointi ja petos. Se, että nainen on päättänyt lapsen hylätä ja olla osallistumatta mihinkään, on aika vahva indikaattori siitä, ettei kyseessä ollut vaan pikku vahinko, vaan tapahtumasarjaan liittyi jotakin epämoraalista tai vaarallista
Ei jumalauta. Ehkä, ehkä, ehkä. Tällaisesta skenaariosta ei ole sitten minkäänlaisia viitteitä. Ne on sun päässäsi. Taidat olla sama, kun tuo raiskista jankkaaja.
Onko isän uuden perheen lapset tietoisia, että yksi lapsi ei ole täyssisarus?
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa sanottiin, että kyseessä oli "yhden illan juttu". Ehkä, tai sitten mies käytti mahdollista auktoriasemaansa töissä väärin ja uskotteli naiselle, että jättää vaimonsa, jne... Jolloin on kyseessä voi olla manipulointi ja petos. Se, että nainen on päättänyt lapsen hylätä ja olla osallistumatta mihinkään, on aika vahva indikaattori siitä, ettei kyseessä ollut vaan pikku vahinko, vaan tapahtumasarjaan liittyi jotakin epämoraalista tai vaarallista
Mistä ihmeestä sinä keksit näitä omia päätelmiäsi? Miksi lainausmerkeissä yhden illan juttu? Mistä keksit miehen auktoriteettiaseman? Mistä päättelet, että mies on uskotellut jättää vaimonsa? On sulla kyllä sellaisia sepustuksia, ettei mitään järkeä. Ainutkaan noista asioista ei ole tullut ilmi ap:n kirjoituksista.
Mun mielestä kuuluu myös moraalisesti. Eihän se lapsen vika ole jos äitinsä on hylännyt. Lain mukaan hommahan on hyvin yksinkertainen. Kuuluu. Jos on testamentti, niin lakiosan voi silti vaatia ja sen saa.
Inhoittava tilanne tälle hylätylle lapselle. Toisaalta jos pystyisi tutustumaan noihin puolisisaruksiin, jotka ovat järkyttyneitä äitinsä teosta, niin voisihan siinä kehittyä hyvät suhteet vielä. Veri on vettä sakeampaa sanotaan. Haaskalinnuksi huutelijoihin ei kannata edes yrittää tutustua.
Antais perinnön olla ja yrittäis tutustua noihin sisaruksiin, jotka eivät ole sitä mieltä, että se on haaskalintu.
Perintö on vähintä mitä tuolle ihmiselle kuuluu, järkyttävä ajatus, että oma äiti voi hylätä tuolla tavalla. Järkyttävää varmasti kaikille osapuolille oppia tuollaista omasta äidistään. Mutta äiti on velkaa lapselle ilmeisesti myös elatuksen, eli moraalisesti hänelle kuuluisi isompi osuus kuin muille.
Vierailija kirjoitti:
Antais perinnön olla ja yrittäis tutustua noihin sisaruksiin, jotka eivät ole sitä mieltä, että se on haaskalintu.
Tarkoitatko ettei hylätty lapsi saisi haluta perintöä?
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärrän, että sisaruksille on vaikea ottaa uusi sisarus vastaan, kun onhan se omasta äidistä vaikea uskoa jotain noin kamalaa, että hylkää lapsensa ja varastaa toisilta lapsilta sisaruksen ja totuuden itsestäänkin. Mutta ei se sen paljastuneen sisaruksen vika ole, äitinsä hylkäämän lapsen. Kyllä moraalinen tuomio on ihan jossain muualla.
Kunnon äidindemonisointia taas, vailla tietoa siitä mitä on edes todella tapahtunut. Äiti, tuo syntipukkien syntipukki...
Minä en pysty näkemään esim. miehen useita siitoksia "sisaruksinani". Minulle he ovat aina vaan siitoksia, eikä tämän tyyppinen mies ansaitse minun kirjoissani edes isästatusta. Äitiys, isyys, sisaruus... Kaikki nämä ovat sosiaalisia rooleja ja perustuvat kokemukseen, yhdessä elettyyn elämään, jne. Esim. adoptiolapsi kokee äidikseen sen, joka häntä hoivaa. Sillä, kenen siemenestä on syntynyt ja kenen geneettistä perimää kantaa, on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä, jos kasvuympäristö ja hoivaajat ovat olleet eri henkilöitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa sanottiin, että kyseessä oli "yhden illan juttu". Ehkä, tai sitten mies käytti mahdollista auktoriasemaansa töissä väärin ja uskotteli naiselle, että jättää vaimonsa, jne... Jolloin on kyseessä voi olla manipulointi ja petos. Se, että nainen on päättänyt lapsen hylätä ja olla osallistumatta mihinkään, on aika vahva indikaattori siitä, ettei kyseessä ollut vaan pikku vahinko, vaan tapahtumasarjaan liittyi jotakin epämoraalista tai vaarallista
Mistä ihmeestä sinä keksit näitä omia päätelmiäsi? Miksi lainausmerkeissä yhden illan juttu? Mistä keksit miehen auktoriteettiaseman? Mistä päättelet, että mies on uskotellut jättää vaimonsa? On sulla kyllä sellaisia sepustuksia, ettei mitään järkeä. Ainutkaan noista asioista ei ole tullut ilmi ap:n kirjoituksista.
Ap kirjoitti jossain kohtaa ketjua, että kyseessä olisi ollut "yhden illan juttu". Jos siis oli ap, tällä anonyymillä foorumilla kuka tahansa voi esiintyä ap:na
Tuohon maailmanaikaan nainen ei todennäköisesti ole ollut esimiesasemassa ja miespomojen ahdistelemaksi tuleminen taas on edelleen suhteellisen normaalia yritysmaailmassa. Kuten ihan joka puolella muuallakin. Yleensä se ei ole muutenkaan nainen, joka on pimppa ojossa vonkaamassa seksiä
Onko uskotellut jättää vaimonsa, en tiedä. Näitäkin tapauksia kuitenkin koko ajan tapahtuu
Mutta hyvä, että tämä äiti kuitenkin pääsi eroon moraalittomasta kuviosta ja sai kunnon perheen oikealla aviomiehellä, joka huolehti hänestä ja lapsista, jolloin hänkin huolehti kaikista neljästä oikeasta lapsestaan
Voisiko nämä Kauniit ja rohkeat - tyyppiset spekulaatiot nyt unohtaa ja keskustella aiheesta?
Ei ole olemassa mitään moraalista perintöoikeutta. Aloitus on tietämätön perintölaeista.
LouLou kirjoitti:
Sen edesmenneen naisen olisi pitänyt luopua äidin oikeuksistaan, siis tarkoitan, että sama kuin antaa lapsi adoptioon paitsi että biologinen isä "apoptoi" oman lapsensa, eikä kukaan vieras ihminen.
Mun edesmenneelle miesserkulle oli käynyt niin, että hän oli nuorena tunnustanut lapsen, mutta sitten hylännyt tämän. Sitten kun hän kuoli, niin tietenkin tämä hylätty lapsi sai laki osuutensa perinnöstä, koska isä oli tunnustanut isyytensä
Syntymävuosi vaikuttaa adoptioperimykseen.
Voisitko perusteiia väitteesi " jos lapsi on syntynyt esim. raiskauksessta, lapselle ei kuulu mitään".
Ja biologinen tosiasia on sekin että nainen on äiti, olkoonkin hyväksikäytön uhri. On lapsi syntynyt sitten ns. kännimokana tai raiskauksen seurauksena vastuu siitä ei koskaan ole sen syntyneen lapsen. Etkä voi rangaista lasta etukäteen siitä mitä hän mahdollisesti tulee joskus tulevaisuudessa tekemään.