Lue keskustelun säännöt.
Viertolan kouluampujan arki
24.10.2024 |
Iltiksen jutussa Viertolan kouluampujan vanhemmat kertovat seuraavaa:
"Äidin mukaan lapsi vietti viimeiset vuodet omassa huoneessaan ja pelasi videopelejä."
"Samalla tavalla poika vietti mun ampumista edeltäneen illan. Isä kertoi poliisille, että kouluampumista edeltänyt ilta sujui normaaliin tapaan. Poika oli omassa huoneessaan ja kävi illan aikana myös ostamassa karkkia."
Kuulostaa minun korvaani järkyttävältä, että lapsi on "viimeiset vuodet" pelannut videopelejä omassa huoneessaan. Hän on 12v! Tämä on toki helppo tapa saada omaa aikaa, kun antaa lapsen (yleensä pojan) lukkiutua omaan huoneeseensa virtuaalimaailmaan, mutta seuraukset ovat tosi huonoja. Tämä nyt oli ääriesimerkki niistä, mutta lievemmässä muodossa sosiaaliset ja tunnetaidot jäävät heikoiksi (Discordissa sosialisointi ei korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta), vanhemmat eivät tiedä yhtään lapsen ajatuksista/tunteista ja pysty tukemaan niissä, ja erilaiset addiktiot (porno/peli/you name it) pääsevät kehittymään. Lapset ja nuoret tarvitsevat vuorovaikutusta vanhempien ja muiden ihmisten kanssa. Kielenkäyttö ja ajattelumallit verkossa ovat monelta osin tosi haitallisia ja sairaita. Täytyy sanoa, että olen tosi huolissani samoissa oloissa kasvavien lasten lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Tiedän kahden teinin äitinä tasan tarkkaan, miten raskasta kasvattaminen ja peliajan yms. rajaaminen on, mutta se on pakollista, jos haluaa lapsista kasvavan pärjääviä ja muita huomioivia.
Kommentit (336)
Ja ennen tekoa kuunteli Kaija Koota.
Kaija Koo on kiellettävä! Aiheuttaa selvästi väkivaltaisia fantasioita lapsissa ja nuorissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saadaan mitä tilataan, vitipäitä viihteen kuluttajia ja pilattu planeetta. Hallitus hoitaa asiaa nikotiinipusseilla nuorisolle ja kermavirroilla jo ennestään paksuille.
Ja mitenköhön tuota näyttöä on haettu?! Poliisi kysyy: "kiusasitteko sitä"?..Opettajat taas ei välttämättä huomaa mitään..tai vaikka olisivat huomanneet, eivät välttämättä rehellisiä.
Sairasta. Tuon ikäisen ei tarvisi päästä edes nettiin. Oli käynyt jollain sivustoilla joilla on videoita siitä kun ihmisiä kuolee. Siis miksi tuollaisia sivuja edes on pystyssä ja kuinka sairas pitää olla että katselee sellaisia videoita? Ja tämä jannu on vasta 12. Mitä tuollaisesta vielä tulee? Netti on pilannut ison osan nuorista miehistä.
Ei kuunnellut Kaija Koota ennen tekoaan. Oli aluksi valehdellut poliisille niin, mutta kävi ilmi, että se oli palturia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitenköhön tuota näyttöä on haettu?! Poliisi kysyy: "kiusasitteko sitä"?..Opettajat taas ei välttämättä huomaa mitään..tai vaikka olisivat huomanneet, eivät välttämättä rehellisiä.
Poliisit ovat kuulustelleet useita oppilaita, opettajia uudesta ja vanhasta koulusta, tarkstelleet Wilma-merkintöjä, psykologin lausuntoja ja ampujan vanhempia.
En usko, että n. 20 lasta ja useampi opettaja uudesta koulusta systemaattesisti valehtelisi asiasta. Vanhassa koulussa oli ollut kiusaamista 3-4 -luokilla, mutta ei juurikaan enää 5-6 -luokalla yksittäistä kertaa lukuunottamatta.
Uuden koulun opettaja oli yrittänyt ryhmäyttää ampujaa mukaan, mutta ampuja itse oli ollut vastahakoinen. Opettajan mukaan ampuja itse oli negatiivinen ja ajoittain ilkeä.
Tämä kaikki löytyy julkisesta esitutkintapöytäkirjasta, jonka kahlasin eilen itse läpi, sillä lapseni oli asianosaisena jutussa.
Vierailija kirjoitti:
No mutta kuka sinä olet sanomaan, että joku ei ole kuusaamista, kun et ole kohde?
Kyllä mielipiteensä saa sanoa, vaikka ei olisi kokenut kiusaamista. Ei kiusatuksi tuleminen tee kenestäkään pyhää lehmää, jonka näkemyksiä ei saa kyseenalaistaa.
Joo, mutta edelleen et sinä sitä voi päättää kuka saa kokea ja mistäkin asiasta kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yh ilman tukiverkostoja nykyään. Kotona olen kello 18 arkena ja poika on ollut kotona siinä vaiheessa jo monta tuntia. On myös 12 v. Yksinään on huoneessaan. Ei halua enää harrastaa mitään. Kun tulen kotiin teen nopeasti jotain ruokaa ja syömme ja kyselen läksyistä tms ja teen kotihommia. En haluaisi jättää aina yksin mutta en voi muuttaa työaikoja enää tule toimeen pojan kanssa osapäivätyöllä. On aika uuvuttavaa välillä pojan kanssa kun olen ollut totaaliyh jo 5 vuotta.
Ota poika mukaan ruuan tekoon. Käykää illalla vielä vaikka jossain, kävelyllä, puistossa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen ei koskaan lopu. Ei ole viimeinen tapaus jossa kiusattu alkaa räiskimään.
Poliisi ei ole tutkinnassa löytänyt mitään näyttöä kiusaamisesta. Poika taisi keksiä sen ihan omasta päästään.
Kiusaaminen on aina subjektiivinen kokemus, eikä se vaadi näyttöä! Jos on vaikkapa 5 hengen porukka joista neljä pitää Ville-Vanessasta heitettyä läppää hauskana vitsinä , mutta Ville-Vanessa itse kokee sen kiusaamisena ja nälvimisenä, niin eikö se ole silloin silti kiusaamista, jos muiden mielestä se on hauskaa ? Kyllä se on aina ilkkumista, nälvimistä, kiusaamista, jos kohde ei pidä sitä itse läppänä.
Kaikki ei ole kiusaamista, minkä joku kokee kiusaamisena. Osa ihmisistä myös kuvittelee, että muut aina kiusaavat heitä, vaikka mitään todellista kiusaamista ei tapahdu. Huomaa tälläkin palstalla, kun sanoo jotain ihan neutraalia ja hetken päästä on joku itkemässä, miten aina täällä haukutaan ja mollataan.
Tavallaan olet oikeilla jäljillä, mutta kerron miksi mielestäni silti väärässä.
Otetaan esimerkiksi esihenkilöni: hän on täysin alkoholisti ja ollut humalassa töissäkin. Hän on saanut tästä aika ajoin noottia ja myös varoituksen ja on myös ollut työkykykeskustelussa asian tiimoilta. Esihenkilöni mielestä häntä oikeasti kiusataan ja häntä kohtaan on ajojahti, koska hän ei ole tehnyt mitään väärää omasta mielestään. Meidän muiden mielestä tietenkään työnantaja ei kiusaa esihenkilöä eikä kyseessä ole ajojahti, koska esihenkilö on tosiaan ollut humalassa töissä ja melkein aina vähintään krapulassa. Mutta esihenkilömme kokee työnantajan nootit oikeasti kiusantekona ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä, joten kyllähän se on kiusaamista, jos kohde sen itse niin tosissaan kokee, vaikka ympäristö olisikin aivan toista mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä hurjaa, jos alakouluikäiset valvoo öisin laitteiden kanssa. Ei ole ihme, että kouluissa on niin levotonta. Sen ikäisen kännykän voi aivan hyvin pyytää kännyparkkiin yöksi ja tietokoneet/tabletit kiinni sovittuna aikana.
Yläkoululaisia on jo hankalampi valvoa, kun unirytmi luontaisestikin myöhästyy ja sosiaalinen elämä on osittain verkossa. Myös koulutehtävät ja koemateriaalit on netissä, eli niin läksyjä tehdessä, pelatessa kuin sosialisoidessa tarvitaan laitteita.
Silti väitän, että valvominen ja rajaaminen onnistuu, jos siihen on tahtotila. Malli toki myös tärkeää, ettei vanhemmat vietä kaikkea vapaa-aikaansa kiinni laitteissa ja henkisesti poissaollen.
Onko tietoa, minne alaikäiset rikoksentekijät tyypillisesti sijoittuvat tekonsa jälkeen? Jos nyt mietitään näinkin nuorta lasta. Pyritäänkö sijoittamaan toiselle puolelle Suomea vai lähelle? Vaihdetaanko nimi vai tupsahtaako jollekin kutosluokalle vaan omalla nimellään ja ne vanhemmat, jotka ovat googlanneet tekijän nimen, tajuavat yhteyden ja joutuvat pelkäämään oman lapsensa puolesta? Vai onko lähtökohtaisesti sairaalakoulutasoinen, jossa jatkuva valvonta ja paljon aikuisia?
Ymmärrän, ettei sosiaalipuoli voi kommentoida juuri tätä tapausta, mutta noin yleisesti kiinnostaa, miten paljon näitä pyörii tuolla tavallisilla välkillä? Tästä kun joku kirjoittaisi kirjan, olisin kiinnostunut lukemaan.
Kriminaalipsykologian puolelta tiedän, ettei tällaisten lasten tulevaisuus ole ruusuinen, mutta mitä kaikkea se sisältää (laitoksessa asumisen lisäksi) ja kuinka vaaravyöhykkeellä lähellä olevat ihmiset ovat, jos eivät tiedä kaltaisiaan sijoitetun naapurustoon/lapsen luokalle/oppilaitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa, minne alaikäiset rikoksentekijät tyypillisesti sijoittuvat tekonsa jälkeen? Jos nyt mietitään näinkin nuorta lasta. Pyritäänkö sijoittamaan toiselle puolelle Suomea vai lähelle? Vaihdetaanko nimi vai tupsahtaako jollekin kutosluokalle vaan omalla nimellään ja ne vanhemmat, jotka ovat googlanneet tekijän nimen, tajuavat yhteyden ja joutuvat pelkäämään oman lapsensa puolesta? Vai onko lähtökohtaisesti sairaalakoulutasoinen, jossa jatkuva valvonta ja paljon aikuisia?
Ymmärrän, ettei sosiaalipuoli voi kommentoida juuri tätä tapausta, mutta noin yleisesti kiinnostaa, miten paljon näitä pyörii tuolla tavallisilla välkillä? Tästä kun joku kirjoittaisi kirjan, olisin kiinnostunut lukemaan.
Kriminaalipsykologian puolelta tiedän, ettei tällaisten lasten tulevaisuus ole ruusuinen, mutta mitä kaikkea se sisältää (laitoksessa asumisen lisäksi) ja kuinka vaaravyöhykkeellä lähellä olevat ihmiset o
En osaa vastata täysin varmana, mutta eiköhän nimi vaihdeta (ellei ole jo vaihdettu) ja opiskele poikkeusjärjestelyin eli ns. kotikoulua tai sairaalakoulua. Jossain luki myös keväällä, että ampujalle tehdään laaja mielentilatutkimus, jossa selvitetään hänen koko elämänsä syntymästä ampumishetkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tuli surullinen olo kun näin, mitä lapsen nettihaut ovat olleet ennen tekoa. Surullista, että 12-vuotias lapsi etsii netistä videoita kouluampumisista ja tietoa siitä, mitä eroa on psykopaatilla ja sosiopaatilla. Miten jollekin 12-vuotiaalle tulee edes mieleen miettiä, mikä on psykopaatti ja sosiopaatti. Mietin itseäni 12-vuotiaana, ja en ollut koskaan edes kuullut tuollaisista asioista. Ehkä tuo kuvastaa tätä nykypäivää, miten synkkä lasten maailmasta on tullut. Lapsen ei tarvitse tai kuulu viettää suurinta osaa päivästään netistä. Sieltä löytyy mitä tahansa sairasta, eikä lapsi pysty käsittelemään sitä - miten pystyisi, kun tuskin siihen kykenee moni aikuisistakaan.
Mulla ei ole lapsia, mutta mitä sivullisena oon seurannut niin tuntuu, että tosi harva vanhempi enää oikeasti jaksaa keskittyä lapsen kasvattamiseen, vaan sen "kasvattamisen" hoitaa mikä tahansa älylaite. Minkä takia lapsen edes annetaan pelata/olla koneella monta
Ihan vain siitä voi tulla mieleen miettiä sosiopaatin ja psykopaatin eroa, jos epäilee näitä itsellään tai jollain läheisellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva 12-vuotias vaan on niin kypsä, että osaisi epäillä noita itsellään. Ellei sitten joku ole haukkunut häntä noilla nimillä ja keksinyt siitä. Toki Tiktok-videoissa usein on outojen tapojen kohdalla teksti, että vain psykopaatti toimisi näin. Näillä ei ole yleensä mitään tekemistä psykopaatin piirteiden kanssa, vaan sitä käytetään väärässä merkityksessä. Ei kyllä selitä, miksi googlaisi psyko- ja sosiopaatin eroja, mutta tuli mieleeni
Vierailija kirjoitti:
Ja mitenköhön tuota näyttöä on haettu?! Poliisi kysyy: "kiusasitteko sitä"?..Opettajat taas ei välttämättä huomaa mitään..tai vaikka olisivat huomanneet, eivät välttämättä rehellisiä.
Esim. Auvisen kohdalla kiusaamista oli selvitelty monet kerrat koulun ja kodin välillä ainakin ala- ja yläasteella. Asiasta oli siis näyttöä. Hänen vanhempansa kertoivat kiusaamisesta haastattelussaan, ja ala-asteen rehtori puhui asiasta dokumentissa. Myös moni oppilas kertoi tietäneensä, että Auvista kiusattiin. Yksi oppilas kertoi, että ampumisen alettua (siis tilanteen ollessa päällä) heidän luokkaansa oli paennut hysteerisiä oppilaita, jotka olivat olleet paikalla, kun ensimmäiset uhrit ammuttiin. Kun luokassa olleet saivat näiltä oppilailta tietää, mitä tapahtuu, opettaja oli heti todennut, että tähän se jatkuva kiusaaminen johtaa tms. Auvisen kiusaaminen oli ihan yleisessä tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Harva 12-vuotias vaan on niin kypsä, että osaisi epäillä noita itsellään. Ellei sitten joku ole haukkunut häntä noilla nimillä ja keksinyt siitä. Toki Tiktok-videoissa usein on outojen tapojen kohdalla teksti, että vain psykopaatti toimisi näin. Näillä ei ole yleensä mitään tekemistä psykopaatin piirteiden kanssa, vaan sitä käytetään väärässä merkityksessä. Ei kyllä selitä, miksi googlaisi psyko- ja sosiopaatin eroja, mutta tuli mieleeni
Minä ajattelin nelivuotiaana, että "jotain on pielessä" (itsessäni ja läheisissä). Kahdenteentoista ikävuoteen mennessä varmasti olisin etsinyt jo netistä tietoa, jos netti olisi ollut käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva 12-vuotias vaan on niin kypsä, että osaisi epäillä noita itsellään. Ellei sitten joku ole haukkunut häntä noilla nimillä ja keksinyt siitä. Toki Tiktok-videoissa usein on outojen tapojen kohdalla teksti, että vain psykopaatti toimisi näin. Näillä ei ole yleensä mitään tekemistä psykopaatin piirteiden kanssa, vaan sitä käytetään väärässä merkityksessä. Ei kyllä selitä, miksi googlaisi psyko- ja sosiopaatin eroja, mutta tuli mieleeni
Minä ajattelin nelivuotiaana, että "jotain on pielessä" (itsessäni ja läheisissä). Kahdenteentoista ikävuoteen mennessä varmasti olisin etsinyt jo netistä tietoa, jos netti olisi ollut käytössä.
Joo, onhan se mahdollista. Jäi kiinnostamaan, että kun kasvoit aikuiseksi, oliko jotain pielessä? Varmaan pienikin lapsi voi kokea erilaisuutta tai ulkopuolisuutta, mutta millä sanoilla sitä lähtee googlaamaan, riippuu varmaan sen hetkisestä kokemusmaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva 12-vuotias vaan on niin kypsä, että osaisi epäillä noita itsellään. Ellei sitten joku ole haukkunut häntä noilla nimillä ja keksinyt siitä. Toki Tiktok-videoissa usein on outojen tapojen kohdalla teksti, että vain psykopaatti toimisi näin. Näillä ei ole yleensä mitään tekemistä psykopaatin piirteiden kanssa, vaan sitä käytetään väärässä merkityksessä. Ei kyllä selitä, miksi googlaisi psyko- ja sosiopaatin eroja, mutta tuli mieleeni
Minä ajattelin nelivuotiaana, että "jotain on pielessä" (itsessäni ja läheisissä). Kahdenteentoista ikävuoteen mennessä varmasti olisin etsinyt jo netistä tietoa, jos netti olisi ollut käytössä.
Joo, onhan se mahdollista. Jäi kiinnostamaan, että kun kasvoit aikuiseksi, oliko jotain pielessä? Varmaan pienikin lapsi voi kokea erilaisuutta tai ulkopuolisuutta, mutta millä sanoilla sitä lähtee googlaamaan, riippuu varmaan sen hetkisestä kokemusmaailmasta.
Paljon oli pielessä. Kodin ilmapiiri oli hirveä, ja kun sieltä pääsin pois, diagnosoitiin PTSD sekä dissosiaatiohäiriö ja kävin pitkän traumaterapian. Moni ihmettelee, miten hyvin nuoret lapset päätyvät/pystyvät edes ajattelemaan vaikeita asioita. Ei terveillä lapsilla terveessä ympäristössä tietenkään ole mitään syytäkään ajatella, mutta kun on itse lapsena pahassa paikassa ja tuntee sen pahan olon nahoissaan, ei se ikää katso, että on ymmällään ja yrittää ymmärtää ja selvittää asiaa mielessään. Minulla se ensimmäinen ajatus tuli nelivuotiaana, varhaisteini-iässä luin kirjaston kirjoja, myöhäisessä teini-iässä kahlasin lisää kirjoja sekä lisäksi nettiä, ja parikymppisenä sitten tosiaan terapiaan.
En ole lukenut ketjua vielä, ehkä näitä asioita on jo käsitelty, mutta luettuani jonkin verran liitteineen yli 1000-sivuista esitutkintapöytäkirjaa, seuraavat asiat nousevat esiin.
Poika on asunut äitinsä luona pienemmällä paikkakunnalla (jonka nimi on ilmeisen vahingossa mainittu esitutkintapöytäkrijassa), josta hän on vuoden alussa siirtynyt isänsä luokse Vantaalle. Pojalla on isoveli, jonka kanssa on sukulaisen (oletettavasti äidin vanhemman) luona harjoitellut ampumista. Äidin mukaan ammunta on ollut heillä ihan normaalia toimintaa ja hänkin on lapsena ammuskellut. (Myös pojan isä on nuorempana harrastanut pienoiskiväärillä ampumista.) Sukulaisen luota hän on ottanut aseen ja ammukset mukaansa, ja isänsä luona hän jakaa (jakoi) huoneen pikkuveljensä kanssa. Isänsä mukaan on pelannut videopelejä päivittäin 3-4 tuntia sekä ollut ainakin jonkun verran kännykällä, katsonut youtube-videoita.
Hän on ollut yhdistetyllä luokalla, jolla on kaksi opettajaa, jotka molemmat ovat yrittäneet ryhmäyttää poikaa uusien luokkakavereidensa kanssa, mutta poika ei ole siihen ollut suostuvainen.
Ilmeisesti pojalla on vaikeuksia sanoittaa tunteitaan ja ajatuksiaan; näin ainakin äiti todennut. Todettakoon, että vanhemmat vaikuttavat kuulustelupöytäkirjojen nojalla ihan fiksuilta, ja ainakin isä käy säännöllisissä töissä. Ymmärrettävästi esitutkintapöytäkirjasta on sensuroitu väliin pitkästikin niitä olosuhteita, joiden vuoksi poika muutti äidiltään isänsä luokse Vantaalle. Siellä oletettavasti (sensuroitu yksityiskohdat) asuu äitipuoli sekä vähintään yksi sisarus, ja vanhempi sisarus ilmeisesti käy toisinaan myös siellä. On mahdollista sekin tulkinta, että Vantaan talossa asuu enemmänkin porukkaa, mikä viittaisi siihen, että siellä on mahdollisen äitipuolen lapset myös.
Esitutkintapöytäkirjan luettelo pojan katsomista youtube-videoista on aika ikävää nähtävää, siltä osin kuin ei ole sensuroitu, mm. "YouTube's Darkest Channels". Tarkemmat listat löytyy tosiaan pöytäkirjasta. Mutta eivät tuollaiset ole 12-vuotiaalle soveltuvaa katsottavaa.
Tulee mieleen, onko kyse uusperhekuviosta, jossa poika on jäänyt täysin vaille kumpaakaan vanhempaa ja molemmissa perheissä sitten on sisarukset erikseen. Ja pahensiko tilannetta se, että hän joutui uudessa koulussa nk. kahden opettajan väliin, eli yhtä omaa opettajaa ei oolut?
Ja sitten käytössä on kännykkä ilmeisen rajoittamattomin sisällöin, joista vanhemmat eivät tiedä yhtään mitään. Internetin syövereihin on kenen tahansa tylsistyneen aikuisenkin helppoa upota, eikä se ole paikka 12-vuotiaalle.
Näin ammattilaisen silmin katsottuna tuossa käsialasta ei ole kyse hienomotoriikan puutteesta.