Läheiseni kuoli ns. saappaat jalassa

Mitä helvettiä! Miten voit olla katkera ihmiselle joka kuolee? Ei kai hän nyt saatana voinut estää omaa kuolemaansa vain siksi että sinä jäät kaipaamaan.

Sinä et päätä mikä on toisen ihmisen oikea tapa ja ajankohta kuolla. Oman kuolemasi voit suunnitella ja toteuttaa.

Osanottoni.

Oli mielestäni kuitenkin hyvä tapa sikäli, että olen nähnyt iäkkäiden sukulaisten elävän vuosikausia vakavan sairauden runneltavina ja omaistensa autettavina ja hoidettavina. 

Vierailija kirjoitti:

Nostan hattua kun uskalsi lähteä. 

Uskalsi lähteä?!? Ei kuolemisessa ole kysymys uskalluksesta. Mieti nyt vähän mitä kirjoitat.

Kuoli vähän liian aikaisin. Kymmenen vuotta olisi ainakin ansainnut elää mielestäni. Kuoli hyvän kuoleman. Ole iloinen siitä :)

Tässä sen näkee että vanhankin ihmisen äkkikuolema aiheuttaa järkytystä, koska ajattelemattomat sukulaiset eivät uskalla ajatella kuoleman mahdollisuutta. Onko sitten parempi kärsiä vuosikausia ja kuolla pitkän kivuliaan sairauden päätteeksi, kun kaikki ovat ehtineet varautua kuolemaan ja ehkä surra sitä ennakoivasti?

Tuo on paras tapa kuolla

Vierailija kirjoitti:

Kuoli vähän liian aikaisin. Kymmenen vuotta olisi ainakin ansainnut elää mielestäni. Kuoli hyvän kuoleman. Ole iloinen siitä :)

Ai, onko olemassa jokin sopiva ikä kuolla?

Ei saappaat jalassa saa nukkua.

Omaiselle varmasti tavallaan vaikeampi käsitellä, koska tulee niin yllättäen. Toisaalta kuollut itse ei ole joutunut asiaa käsittelemään etukäteen vaan sai elää täysillä loppuun saakka. Ehkä siitä saa lohtua? Memento mori. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan toivoo nukkuessaan kupsahtavansa. Jos vertaa vaikka siihen että kesken vessassa istumisen iskee joku rintaa puristava sydänkohtaus.

Minä en toivo lähteväni nukkuessani. Alkaa pelottamaan nukkuminen.

Kohtalaisen järjetön pelko. Eikö sitten pelota vaikka vessaan kakkoselle meneminen kun voi yhtäkkiä pinnistäessään kuolla aivovaltimon puhkeamiseen? Tai millä tahansa muulla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Omaiselle varmasti tavallaan vaikeampi käsitellä, koska tulee niin yllättäen. Toisaalta kuollut itse ei ole joutunut asiaa käsittelemään etukäteen vaan sai elää täysillä loppuun saakka. Ehkä siitä saa lohtua? Memento mori. 

Ettekö te ymmärrä ettei ole olemassa mitään lakisääteistä kuolinhetkeä? Kuolema on aina mahdollinen meille jokaiselle, ja viimeistään jokaisen 70-vuotiaan pitäisi tajuta se. Vaan ei.

Onhan tuo läheisten kannalta paljon rajumpi kokemus kuin saattohoidon kautta osastolla pitkän sairauden jälkeen.

Omista läheisistäni melkein kaikki ovat kuolleet suunnilleen noin, sairauskohtauksiin, tapaturmiin, itsemurhiin. Minua on myös joskus ihmetyttänyt kun on tultu sanomaan että tämähän oli paras tapa lähteä. Ehkä ulkopuolisen korvaan joo, mutta kun läheisenä on ollut siinä tilanteessa että toinen ei vaan herääkään, sitten odotellaan ambulanssia ja edelleen poliiseja, kaiken taustalla epätietoisuus siitä mitä on tapahtunut, niin silloin sen "tämä oli hyvä tapa lähteä" kuulostaa lähinnä naurettavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoli vähän liian aikaisin. Kymmenen vuotta olisi ainakin ansainnut elää mielestäni. Kuoli hyvän kuoleman. Ole iloinen siitä :)

Ai, onko olemassa jokin sopiva ikä kuolla?

Riippuu ihmisestä ja terveydestä, sairauksista, liikkumiskyvystä jne.. +80v  olisi mielestäni hyvä ikä kuolla ja juurikin samalla tavalla kuin ap:n aloituksessa. :)

Isäni teki vähän alle 40v itsemurhan. Kai se sitten oli saappaat jalassa kuolemista. Tosin tietojeni mukaan hänellä ei ollut kenkiä tai ainakaan saappaita.

Saappaat jalassa kuolemisella tarkoitetaan kylläkin kuolemista kesken työnteon.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee että vanhankin ihmisen äkkikuolema aiheuttaa järkytystä, koska ajattelemattomat sukulaiset eivät uskalla ajatella kuoleman mahdollisuutta. Onko sitten parempi kärsiä vuosikausia ja kuolla pitkän kivuliaan sairauden päätteeksi, kun kaikki ovat ehtineet varautua kuolemaan ja ehkä surra sitä ennakoivasti?

Mielestäni on ihan luonnollista että omaiset on järkyttyneitä äkillisestä kuolemasta. Omakin isoisäni kuoli 95-vuotiaana melko äkillisesti, hän ei ollut sairaalassa kuin päiviä, sitten kuoli.

Tuo on juuri se oikea tapa kuolla pois.

Toki yks toinen tapa on kuolla lomamatkalla, juuri kun onnellinen(ainakin siloin ).

Vierailija kirjoitti:

Tuo on juuri se oikea tapa kuolla pois.

 

Toki yks toinen tapa on kuolla lomamatkalla, juuri kun onnellinen(ainakin siloin ).

Kivat traumat omaisille.

Ois vielä ehtinyt vaikka mitä tekemään ja varmasti jäi ne sovitut työtkin nyt tekemättä. 

Totta kai se tuntuu katkeralta kun kuolema tapahtuu ilman mitään ennakkovaroitusta. Silloin ei läheisillä ole aikaa valmistautua kuolemaan millään tavalla, vaan tilanne tulee kuin ämpärillinen vettä niskaan.