Oletko koskaan ihastunut työkaveriisi?

Olen. Hän oli vapaa ja minä varattu. Meillä oli puolen vuoden kiihkeä romanssi, jonka minä päätin, koska se alkoi käydä liian vaikeaksi.

Vapaa ja varattu. Tänä kesänä viettiin viidettätoista hääpäivä. 

Kumpikin oltiin naimisissa ja nyt kuudes vuosi yhdessä. 

Olen. Varattuja. Nyt jo vuosikymmen naimisissa ja onnellisia. Se vaan kolahti niin lujaa ja vei jalat alta. 

Ihastuin kerran johtajaan. Näin häntä aina televisiossa. Kyseessä meidän silloinen presidenttimme. En edes äänestänyt häntä. Televisiossa noin hyvän näköinen

Mies oli naimissa, mutta suhde alkoi silti ja myöhemmin paljastui, että hänellä oli suhde myös kollegani kanssa. 

Olen tällä hetkellä pahasti ihastunut reilusti nuorempaan kollegaan. Itse naimisissa. Pitäisi saada jotenkin tunteet jäähtymään. On vain niin mukava tunne kun perhosia vatsassa.

No olen. Työkaveri sinkku, minä varattu, perheellinen ja mulla on puolison kans yhteinen asuntolaina.

Olen aiemminkin ihastunut työkaveriin, jolla on myös sama tilanne kuin itselläni.

Kummallekaan en ole hiiskunut asiasta enkä puolisolleni. Oletan, että myöskään ihastuminen ei ole molemminpuolista.

On tässä se hyvä puoli, että käytän näitä ihastumishetkiä hyväkseni laihduttaessani. Aina näissä tilanteissa edistyn ja tuloksia tulee. 

Kertaakaan en ole pettänyt puolisoani. Näitä ihastumisia nyt tulee välillä, mutta ajan kans ne menee myös pois kun ei vaan edistä ihastumista eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä pahasti ihastunut reilusti nuorempaan kollegaan. Itse naimisissa. Pitäisi saada jotenkin tunteet jäähtymään. On vain niin mukava tunne kun perhosia vatsassa.

Itse ihastunut vanhempaan kollegaan, joka naimisissa ja minä avoliitossa. Tiedän tunteen perhosista, en ole vielä onnistunut selvittämään miten nuo tunteet saisi laantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä pahasti ihastunut reilusti nuorempaan kollegaan. Itse naimisissa. Pitäisi saada jotenkin tunteet jäähtymään. On vain niin mukava tunne kun perhosia vatsassa.

Itse ihastunut vanhempaan kollegaan, joka naimisissa ja minä avoliitossa. Tiedän tunteen perhosista, en ole vielä onnistunut selvittämään miten nuo tunteet saisi laantumaan.

Itse olen ajatellut että päivä kerrallaan, mitä tuota miettimään. Nehän jäähtyy jos toinen näin haluaa. Toisaalta menisin varmaan sekaisin, jos tietäisin että ajattelemme tästä samalla tavalla.

Olin avioliitossani ihastunut vapaaseen työkaveriin. Ihastus vaan pitkittyi, ja koska avioliittoni oli surkea niin yksinkertaisesti kerroin ihastukselleni tunteet. Ilmoitin ero haluni exälle seuraavalla viikolla.

Päivääkään en ole katunut. Yhdessä oltu nyt vuosia. 

Olen. Kahdesti työkaveriin, ja kerran yhteen henkilöön, jota näin töidemme takia jopa päivittäin (ei samassa yrityksessä töissä, mutta samassa paikassa pari tuntia päivässä, en paljasta alaa, mutta vrt esim ensiapu ja ambulanssihenkilöstö).

Olen, minä olin varattu ja hän vapaa. Nyt ollaan kolme vuotta asuttu yhdessä ja yhä onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Kahdesti työkaveriin, ja kerran yhteen henkilöön, jota näin töidemme takia jopa päivittäin (ei samassa yrityksessä töissä, mutta samassa paikassa pari tuntia päivässä, en paljasta alaa, mutta vrt esim ensiapu ja ambulanssihenkilöstö).

Ja epäilen yhden työkaverini olevan ihastunut minuun. Tälläkin viikolla useamman kerran olen huomannut hänen katselevan minua huoneen toiselta puolelta. Siis tilanteissa, joissa tapahtuu paljon kaikkea ja olisi hänelle ehkä tähdellisempääkin seurattavaa/katsottavaa. Esim hän seisoo työposteensä vierellä ja juttelee toiselle työkaverille, mutta katsoo minua tai hän tulee hakemaan esinettä suht läheltä työpistettäni ja ohikulkiessaan mennentullen vilkaisee minuun vähän liian pitkään.

Olen. Onneksi hänkin ihastui minuun ja nyt takana on aika tasan 10 vuotta yhteiseloa.

Kaksi vuotta sitten ihastuin varattuna toiseen varattuun. En ole päässyt yli tunteista ja päädyin nyt siihen, että eroan. En koe, että saan nykyisestä suhteesta sellaisia asioita kuin tarvitsen ja ihastus on ollut oire. Ihastuksen kanssa tunteet molemminpuolisia, mutta ei hänen puolelta kuitenkaan niin vahvoja, että mitään tapahtuisi. Hän menee ensi kesänä naimisiin ja yritän parhaani mukaan päästä yli hänestä. Mielialaan tilanne vaikuttaa jatkuvasti. Yritän parhaani mukaan liikkua, olla ystävien kanssa ja pysyä kiireisenä. Valitettavasti olen sellainen ihminen, että ihastun harvoin mutta vahvasti. 

Molemmat olimme vapaita. Sittemmin naimisissa ja lapset 20-v ja 15-v. Onneksi vaihdoin työpaikkaa ihan eri alalle toisen lapsen syntymän jälkeen. Sanon tämän siksi, että vapaa-ajalla tuli puhuttua työasioita. Nyt parempi, kun illat ja viikonloput ollaan vapaalla eikä jauheta työasioita.

Olen. Molemmat olimme vapaita, nyt varattuja toisillemme.

Kahdesti.

Tapaus 1. Ihastuin naimisissa olevaan työkaveriin kovasti. Koska hän tosiaan oli naimisissa oleva perheenisä, en koskaan ilmaissut hänelle ihastustani mitenkään, ja alusta asti ymmärsin, että juttu tulee jäämään fantasioinnin tasolle. Silti oli paljon normaalia mukavampaa mennä töihin, kun tiesi että siellä näkee sen ihastuksen, saa jutella hänen kanssa jne.

Tapaus 2. Avokonttorissa viereiseen työpisteeseen tuli istumaan ulkoinen konsultti, mies joka osoittautui varsin älykkääksi ja hauskaksi tapaukseksi. Nautimme kovasti juttelusta, aloimme käydä yhdessä lounailla, jossain vaiheessa työajan ulkopuolellakin alettiin tavata. Nykyään olemme aviopari. 

(Koska olen miesvaltaisella oleva nainen, minuun on sen sijaan yksipuolisesti ihastuttu erittäin usein. Useimmiten niistä ei ole seurannut mitään ihmeempää, mutta kerran eräs tyyppi otti huonosti sen, että minä en ollut kiinnostunut hänestä seksuaalisessa tai parisuhdemielessä, ja alkoi levittää valheita minusta jne. Jouduin vaihtamaan tiimiä sen jatkuvan kiusaamisen takia)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä pahasti ihastunut reilusti nuorempaan kollegaan. Itse naimisissa. Pitäisi saada jotenkin tunteet jäähtymään. On vain niin mukava tunne kun perhosia vatsassa.

Itse ihastunut vanhempaan kollegaan, joka naimisissa ja minä avoliitossa. Tiedän tunteen perhosista, en ole vielä onnistunut selvittämään miten nuo tunteet saisi laantumaan.

Itse olen ajatellut että päivä kerrallaan, mitä tuota miettimään. Nehän jäähtyy jos toinen näin haluaa. Toisaalta menisin varmaan sekaisin, jos tietäisin että ajattelemme tästä samalla tavalla.

Joo, samoilla ajatuksilla täällä. Me ei onneksi nähdä kuin pari kertaa kuussa niin viestitse on jotenkin suurempi kynnys toisen nähdä ehkä läpi näitä tuntemuksia, kun pelkään paljastuvani ja sitten kaikki menisi ihan superkiusalliseksi. Tai sitten sekoaisin minäkin :D