Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuinen haluaa uudessa suhteessa nähdä koko ajan?
24.10.2024 |
Hämmentävää. Seurailen tuoreita pareja ympärillä ja itseäni. Moni näkee uudessa suhteessa koko ajan, samoin uusi mieheni olisi innokas.
Minä en ole halukas siihen. Haluan yhä harrastaa, viettää aikaa yksin ja ystävien kanssa sekä kotona omien lasten kanssa keskenåän. On kivaa aina kun nähdään, mutta tuntuisi hullulta näin aikuisena unohtaa kaikki muu. Silti moni tuntuu tekevän niin, omat lapsetkin unohtuu.
Miten te muut?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni kanssa tapasimme, kun olin 36. Ensitreffit kesti kolme päivää, sitten piti käydä töissä, mutta nähtiinhän me heti illalla taas ja vietettiin yöt yhdessä. Tekstiviestit lauloivat työpäivien ajan. Jos kaveri olisi sanonut, että katsotaan nyt miten ensi viikon kalenteriin mahtuu tapaaminen, niin se suhdehan olisi ollut sitten siinä. Olisin todennut, että ihastusta ei ole ole, joten parempi lopettaa koko homma. Nyt yhteistä elämää takana 15 vuotta ja hyvin on mennyt.
Kyllä, hyvin voi mennä. Mutta itse en halua tälläistä. En myöskään halua miestä jolla ei ole harrastuksia, ystäviä tai muuta elämää. Vaikuttaa siltä että muutaman vuoden päästä vieressä on yksinäinen sohvaperuna
Mikset halua viettää aikaa ja harrastaa puolisosi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ylipäätänsä Suomessa on vallalla parisuhdekultti, jossa viranomaiset yrittää painostaa vauvojen vanhempia laittamaan oman parisuhteen etusijalle ja lapsen toissijaiseksi. Etenkin sossut ovat sitä mieltä että lapsi on vanhempien ja heidän parisuhteensa jatke. Oksettavaa. Onneksi ei itse tarvitse enää ikinä seurustella, kun lapset tehty.
M40
Omat kokemukset viranomaisista ovat täysin päinvastaisia! Olivat onnellisia vanhempien erosta ja uskoivat lapsen valehtelun täysin.
Se on sitä INTOHIMOA. Aiviosta loppuu toiminta kun veri valahtaa sukuelimiin. Toimit oikein, jatka samalla linjalla. Ja jos mies on tällainen intohimokas siittäjätyyppi, jolla on hirveä kiire ja nälkä, niin mieti kannattaako tuollaisen kanssa edes olla
Vierailija kirjoitti:
No ylipäätänsä Suomessa on vallalla parisuhdekultti, jossa viranomaiset yrittää painostaa vauvojen vanhempia laittamaan oman parisuhteen etusijalle ja lapsen toissijaiseksi. Etenkin sossut ovat sitä mieltä että lapsi on vanhempien ja heidän parisuhteensa jatke. Oksettavaa. Onneksi ei itse tarvitse enää ikinä seurustella, kun lapset tehty.
M40
Tästä on aivan mielettömästi tutkimusdataa, miten lapset joutuvat väkivallan kohteiksi ja hylätyiksi eroperheissä. Siittäjäapinoitahan tämä ei tietenkään haittaa, mutta sivistyneempiä ja tavoitteensa hieman korkeammalle tasolla asettavia tietysti häiritsee, kun tietää millaisia ongelmatapauksia pahoinpidellyistä, hylätyistä, riitaisessa ja epävakaassa ympäristössä kasvaneet lapset ovat. Ja esim. vuoroviikkovanhemmuus on epävakaa ympäristö lapselle, tämä joutuu elämänä kaksoiselämää. Tai oikeastaan kolmois, koskak oulussa on vielä ihan eri säännöt kuin kotona äidni ja toisessa kodissa siittäjän haaremipornoluolassa
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella on paletissa niin paljon muutakin elämää, ettei itselle tulis mieleenkään sysätä kaikkea sivuun ja olla koko ajan uuden miehen kanssa. Tässä iässä niin nauttii kun on kaikkia omia juttuja. Mutta ehkä olenkin sinkku lopun elämää. Miehet tuntuu olevan yli-innokkaita.
Jos mä eroaisin niin olisin myös varmasti sinkku lopun elämääni, jos kaikilla on niin kiire toteuttaa vaan sitä omaa elämää, johon kumppani ei kuulu. En näe silloin järkeä koko suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni kanssa tapasimme, kun olin 36. Ensitreffit kesti kolme päivää, sitten piti käydä töissä, mutta nähtiinhän me heti illalla taas ja vietettiin yöt yhdessä. Tekstiviestit lauloivat työpäivien ajan. Jos kaveri olisi sanonut, että katsotaan nyt miten ensi viikon kalenteriin mahtuu tapaaminen, niin se suhdehan olisi ollut sitten siinä. Olisin todennut, että ihastusta ei ole ole, joten parempi lopettaa koko homma. Nyt yhteistä elämää takana 15 vuotta ja hyvin on mennyt.
Kyllä, hyvin voi mennä. Mutta itse en halua tälläistä. En myöskään halua miestä jolla ei ole harrastuksia, ystäviä tai muuta elämää. Vaikuttaa siltä että muutaman vuoden päästä vieressä on yksinäinen sohvaperuna
No älä ota sellaista, mikä ei sinulle sovi?
Näinhän se menee. Ja monelle miehelle se lapsi saattaa olla jopa fasaadi kiillottaa omaa kilpeä, jotta näyttäisi haluttavamammalta isukilta uuden siitettävän silmissä
Raamatussa neuvotaan, ettei kannata ottaa eronnutta, ja olen 100% samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella on paletissa niin paljon muutakin elämää, ettei itselle tulis mieleenkään sysätä kaikkea sivuun ja olla koko ajan uuden miehen kanssa. Tässä iässä niin nauttii kun on kaikkia omia juttuja. Mutta ehkä olenkin sinkku lopun elämää. Miehet tuntuu olevan yli-innokkaita.
Jos mä eroaisin niin olisin myös varmasti sinkku lopun elämääni, jos kaikilla on niin kiire toteuttaa vaan sitä omaa elämää, johon kumppani ei kuulu. En näe silloin järkeä koko suhteessa.
Suhde voi olla vaikka kerran kuukaudessa dinneri, jos se tekee kaikki osapuolet tyytyväiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni kanssa tapasimme, kun olin 36. Ensitreffit kesti kolme päivää, sitten piti käydä töissä, mutta nähtiinhän me heti illalla taas ja vietettiin yöt yhdessä. Tekstiviestit lauloivat työpäivien ajan. Jos kaveri olisi sanonut, että katsotaan nyt miten ensi viikon kalenteriin mahtuu tapaaminen, niin se suhdehan olisi ollut sitten siinä. Olisin todennut, että ihastusta ei ole ole, joten parempi lopettaa koko homma. Nyt yhteistä elämää takana 15 vuotta ja hyvin on mennyt.
Kyllä, hyvin voi mennä. Mutta itse en halua tälläistä. En myöskään halua miestä jolla ei ole harrastuksia, ystäviä tai muuta elämää. Vaikuttaa siltä että muutaman vuoden päästä vieressä on yksinäinen sohvaperuna
Mikset halua viettää aikaa ja harrastaa puolisosi kanssa?
Tottakai haluan mutta en 24/7. Haluan viettää aikaa myös lasteni ja ystävieni kanssa ja omissa harrastuksissa. Tekee toisesta ihmisestä viehättävämmän kun on sitä muutakin elämää eikä ripustaudu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella on paletissa niin paljon muutakin elämää, ettei itselle tulis mieleenkään sysätä kaikkea sivuun ja olla koko ajan uuden miehen kanssa. Tässä iässä niin nauttii kun on kaikkia omia juttuja. Mutta ehkä olenkin sinkku lopun elämää. Miehet tuntuu olevan yli-innokkaita.
Jos mä eroaisin niin olisin myös varmasti sinkku lopun elämääni, jos kaikilla on niin kiire toteuttaa vaan sitä omaa elämää, johon kumppani ei kuulu. En näe silloin järkeä koko suhteessa.
Mä taas olen mieluummin sinkku kuin ihmisen kanssa, joka vaatii suhteelta jatkuvaa yhdessäoloa ja kaikkien muiden ihmissuhteiden laiminlyöntiä. Niin erilaisia me ollaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen yli-innokas kun ihastun, on vaan niin ihanaa olla toisen seurassa. Mutta huomaan kyllä jos toinen ei ole yhtä innostunut minusta ja yleensä lopetan tällaiset jutut nopeasti.
Lapsia minulla ei onneksi ole rajoittamassa ajanviettoani.
Sun kaltaiset itsekkäät ihmiset aiheuttavat niin paljon kärsimystä toiselle. Toinen saattaa kuvitella et kaikki on hyvin sit tulee yhtäkkiä jätetyksi.
Etkö tajua et toisella on työ, harrastukset, lapsia? Meetkö sen työpaikalle hengailee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen ihmetellyt samaa. Kyllä itsekin haluan nähdä "mahdollisimman usein", mutta kun tälleen 40+ ikäisenä ihmisillä on työt, harrastukset, joillain lapsiakin, niin se "mahdollisimman usein" ei ainakaan omalla kohdallani voisi tarkoittaa mitään 24/7 suhdetta. Toinen voi silti olla ajatuksissa, vaikka ei ihan koko ajan voisikaan olla yhdessä. Ja kyllä itse ymmärrän senkin, että joskus on paikallaan olla ihan vain itsekseen. Lopulta uudelle suhteelle on mielestäni pikemminkin hyväksi, että on omaakin elämää - ei ole ihan tervettä luopua kaikesta muusta ja alkaa olla jossain napanuorasuhteessa. Joten jos suhde on tärkeä ja haluaa sen jatkuvan, kannattaa pitää muustakin elämästä kiinni.
Itse koen samoin. Toisille se sopii, mutta itse en halua uhrata kaikkea vaan miehelle, vaan pitää huolta siitä että muutakin elämää riittää.
ap
Se ei tunnu uhraukselta silloin, kun on ihastunut. Silloin se on ilo.
Minusta suhde, jossa kumpikin elää omaa elämäänsä ja vain silloin tällöin tapailee, on kaverisuhde. Ei mitään vahvaa tunnetta. Mutta kai kaverisuhdekin voi olla ihan kiva juttu vanhemmalla iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen ihmetellyt samaa. Kyllä itsekin haluan nähdä "mahdollisimman usein", mutta kun tälleen 40+ ikäisenä ihmisillä on työt, harrastukset, joillain lapsiakin, niin se "mahdollisimman usein" ei ainakaan omalla kohdallani voisi tarkoittaa mitään 24/7 suhdetta. Toinen voi silti olla ajatuksissa, vaikka ei ihan koko ajan voisikaan olla yhdessä. Ja kyllä itse ymmärrän senkin, että joskus on paikallaan olla ihan vain itsekseen. Lopulta uudelle suhteelle on mielestäni pikemminkin hyväksi, että on omaakin elämää - ei ole ihan tervettä luopua kaikesta muusta ja alkaa olla jossain napanuorasuhteessa. Joten jos suhde on tärkeä ja haluaa sen jatkuvan, kannattaa pitää muustakin elämästä kiinni.
Itse koen samoin. Toisille se sopii, mutta itse en halua uhrata kaikkea vaan miehelle, vaan pitää huolta siitä että muutakin elämää riittää.
Se että kumpikin elää omaa elämää ja viettää kivoja hetkiä yhdessä, on toiselle ihan riittävä suhde. Ei sitä 50v halua välttämättä enää niin tiivistä seurustelua kuin nuorena tai perhettä perustaessa. Ei se tee suhteesta kaverisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella on paletissa niin paljon muutakin elämää, ettei itselle tulis mieleenkään sysätä kaikkea sivuun ja olla koko ajan uuden miehen kanssa. Tässä iässä niin nauttii kun on kaikkia omia juttuja. Mutta ehkä olenkin sinkku lopun elämää. Miehet tuntuu olevan yli-innokkaita.
Jos mä eroaisin niin olisin myös varmasti sinkku lopun elämääni, jos kaikilla on niin kiire toteuttaa vaan sitä omaa elämää, johon kumppani ei kuulu. En näe silloin järkeä koko suhteessa.
Suhde voi olla vaikka kerran kuukaudessa dinneri, jos se tekee kaikki osapuolet tyytyväiseksi.
Sulla tottakai voi. Mä puhuin tuossa itsestäni, omiin toiveisiini pohjaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ylipäätänsä Suomessa on vallalla parisuhdekultti, jossa viranomaiset yrittää painostaa vauvojen vanhempia laittamaan oman parisuhteen etusijalle ja lapsen toissijaiseksi. Etenkin sossut ovat sitä mieltä että lapsi on vanhempien ja heidän parisuhteensa jatke. Oksettavaa. Onneksi ei itse tarvitse enää ikinä seurustella, kun lapset tehty.
M40
Kun parisuhde on terve ja voi hyvin, myös ne lapset voivat hyvin. Heidän on turvallista kasvaa toisiaan rakastavien, toistensa hyvinvoinnista välittävien vanhempien luomassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni kanssa tapasimme, kun olin 36. Ensitreffit kesti kolme päivää, sitten piti käydä töissä, mutta nähtiinhän me heti illalla taas ja vietettiin yöt yhdessä. Tekstiviestit lauloivat työpäivien ajan. Jos kaveri olisi sanonut, että katsotaan nyt miten ensi viikon kalenteriin mahtuu tapaaminen, niin se suhdehan olisi ollut sitten siinä. Olisin todennut, että ihastusta ei ole ole, joten parempi lopettaa koko homma. Nyt yhteistä elämää takana 15 vuotta ja hyvin on mennyt.
Kyllä, hyvin voi mennä. Mutta itse en halua tälläistä. En myöskään halua miestä jolla ei ole harrastuksia, ystäviä tai muuta elämää. Vaikuttaa siltä että muutaman vuoden päästä vieressä on yksinäinen sohvaperuna
Mikset halua viettää aikaa ja harrastaa puolisosi kanssa?
Tottakai haluan mutta en 24/7. Haluan viettää aikaa myös lasteni ja ystävieni kanssa ja omissa harrastuksissa. Tekee toisesta ihmisestä viehättävämmän kun on sitä muutakin elämää eikä ripustaudu
No eihän silloin puoliso ole yksinäinen ja ilman harrastuksia, jos tekin yhdessä harrastatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen ihmetellyt samaa. Kyllä itsekin haluan nähdä "mahdollisimman usein", mutta kun tälleen 40+ ikäisenä ihmisillä on työt, harrastukset, joillain lapsiakin, niin se "mahdollisimman usein" ei ainakaan omalla kohdallani voisi tarkoittaa mitään 24/7 suhdetta. Toinen voi silti olla ajatuksissa, vaikka ei ihan koko ajan voisikaan olla yhdessä. Ja kyllä itse ymmärrän senkin, että joskus on paikallaan olla ihan vain itsekseen. Lopulta uudelle suhteelle on mielestäni pikemminkin hyväksi, että on omaakin elämää - ei ole ihan tervettä luopua kaikesta muusta ja alkaa olla jossain napanuorasuhteessa. Joten jos suhde on tärkeä ja haluaa sen jatkuvan, kannattaa pitää muustakin elämästä kiinni.
Itse koen samoin. Toisille se sopii, mutta itse en halua uhrata kaikkea vaan miehelle, vaan pitä
"Se että kumpikin elää omaa elämää ja viettää kivoja hetkiä yhdessä, on toiselle ihan riittävä suhde. Ei sitä 50v halua välttämättä enää niin tiivistä seurustelua kuin nuorena tai perhettä perustaessa. Ei se tee suhteesta kaverisuhdetta."
Joillakin ikäihmisillä voi olla niinkin, että on samaan aikaan useita seurustelukavereita, joiden kanssa viettää yhdessä kivaa aikaa. Esim. jonkun kanssa käy teatterissa ja toisen kanssa matkailee, kolmannen kanssa käy tansseissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella on paletissa niin paljon muutakin elämää, ettei itselle tulis mieleenkään sysätä kaikkea sivuun ja olla koko ajan uuden miehen kanssa. Tässä iässä niin nauttii kun on kaikkia omia juttuja. Mutta ehkä olenkin sinkku lopun elämää. Miehet tuntuu olevan yli-innokkaita.
Jos mä eroaisin niin olisin myös varmasti sinkku lopun elämääni, jos kaikilla on niin kiire toteuttaa vaan sitä omaa elämää, johon kumppani ei kuulu. En näe silloin järkeä koko suhteessa.
Mä taas olen mieluummin sinkku kuin ihmisen kanssa, joka vaatii suhteelta jatkuvaa yhdessäoloa ja kaikkien muiden ihmissuhteiden laiminlyöntiä. Niin erilaisia me ollaan!
Jännä tämä jatkuva provosoimisen tarve sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan normi kehityskaari, soittelut ja näkemiset, sitten alkaa se erityiminen joiden välivaihen jälkeen. Joillakin se tarkottaa eroa. Helppo arvioida kavereiden parisuhteista. Saa seurustella rauhassa ettei ukko koko ajan laita viestiä tai yritä soittaa. Se on ystävyyenkin kannalta seesteisintä aikaa, kaverit ei metsästä ukkoa eikä ukko ole koko ajan taustalla hälisemässä.
Miksi pitäisi olla tiiviin näkemisen vaihe? Kaverit ei metsästä ukkoa?? Sun??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan normi kehityskaari, soittelut ja näkemiset, sitten alkaa se erityiminen joiden välivaihen jälkeen. Joillakin se tarkottaa eroa. Helppo arvioida kavereiden parisuhteista. Saa seurustella rauhassa ettei ukko koko ajan laita viestiä tai yritä soittaa. Se on ystävyyenkin kannalta seesteisintä aikaa, kaverit ei metsästä ukkoa eikä ukko ole koko ajan taustalla hälisemässä.
Kaverit ei metsästä ukkoa?? Sun??
Tämähän onkin hyvä syy miksei kavereita tavata yhdessä 🤣 Enpä ole ennen kuullutkaan tällaisesta pelosta.
Juu kovin moni onkin niin kiireinen juuri sen rahan takia