Lue keskustelun säännöt.
Näyttelijä William Shatner sanoi sen minkä tiesin itsekin: avaruus ei ole kauneutta, vaan kuolemaa
23.10.2024 |
Näyttelijä William Shatner kävi avaruudessa muutama vuosi sitten. Hän pettyi, oikeastaan järkyttyi mitä siellä koki:
"Rakastan universumin mysteeriä. Rakastan kaikkia niitä kysymyksiä, joita olemme keksineet tuhansien tutkimusvuosiemme aikana. Mutta kun katsoin avaruuteen, ei siellä ollut mitään mysteeriä, eikä minkäänlaista majesteettisuutta. Näin pelkkää kuolemaa.
Shatner matkasi avaruuteen Amazonin perustajan Jeff Bezosin Blue Origin -raketilla viime vuoden lokakuussa.
Shatner kutsui näkymää kylmäksi, mustaksi tyhjyydeksi."
Olen itse aina tiennyt tämän. Pelkäsin jo lapsena valtavaa tähtitaivasta kun katselin sitä pakkasillassa maalla. Se oli pelkkää synkkää pimeyttä jota kylmässä killuvat tähdet vain alleviivasivat.
https://www.episodi.fi/uutiset/william-shatner-viimevuotisesta-avaruusm…
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo totta on. Kun katsoo linnunrataa ja tähtitaivasta, tulee itselle surullinen olo. Avaruus on tyhjä, hiljainen, kylmä, pimeä ja jollain tapaa paha. Aina on kiva kiiruhtaa ulkoa kodin lämpöön, jossa on valoa, ääniä ja rakkaita lähimmäisiä.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka en ole ulkoavaruudessa luonnollisesti käynyt, niin kaikki siellä oleva on mielestäni ihmeellistä. Välimatkat ovat niin pitkiä, että ihminen ei niitä pysty ymmärtämään.
Itselleni pelkästään se, että kaikki tähdet ovat aurinkoja on mielen räjäyttävä ajatus.
Ja olen erehtymättömän varma että elämää siellä on muutakin kuin me säälittävät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan. Eihän merimieskään merta rakasta. Meri on 'hostile environment'. Mereen kun putoaa, tai jos jolla uppoaa alta, huonostihan siinä yleensä käy, riippuen tosin vähän mm. tuulesta, meren syvyydestä (alle vai yli 1.5 m) ja meriveden lämpötilasta yms.
Pimeä meri öisellä Atlantilla on erittäin ahdistava kokemus. Olen kokenut. Siellä syvänteissä vaanii selittämätön uhka, enkä puhu mistään olennoista, vaan pimeydestä, kylmyydestä ja meren valtavasta koosta. Se on kuolemaksi ihmiselle.
Tuon takia en pidä vedestä muuten kuin vesilasissa.
Olen aina ajatellut, että ns. Korkeampi voima, jota moni rukoilee ja johon uskoo, on olemassa, mutta se ei ole sellainen kuin meille sanotaan, vaan se on korkeampi sivilisaatio/vast, joka on jo mennyt niin pitkälle että meillä ei ole mahdollisuutta käsittää sitä. Kenties he vaikuttavat kaikkeen, kenties kuoleman jälkeen matkaamme Linnunradalla uudessa olomuodossamme. Kenties kaikki tämä on sen/heidän suunnitelmaa vain, jota emme käsitä. Ovatko he ohittaneet kuoleman?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ajatellut, että ns. Korkeampi voima, jota moni rukoilee ja johon uskoo, on olemassa, mutta se ei ole sellainen kuin meille sanotaan, vaan se on korkeampi sivilisaatio/vast, joka on jo mennyt niin pitkälle että meillä ei ole mahdollisuutta käsittää sitä. Kenties he vaikuttavat kaikkeen, kenties kuoleman jälkeen matkaamme Linnunradalla uudessa olomuodossamme. Kenties kaikki tämä on sen/heidän suunnitelmaa vain, jota emme käsitä. Ovatko he ohittaneet kuoleman?
Kenties se on Jumala, kenties se on joku muu. Mutta se on, se on varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin näin ja tämän vuoksi ihmisten ns. "avaruusmatkailu" 2020-luvulla tapahtuu muutaman sadan kilometrin korkeudessa... kukaan ei halua lähteä kokeilemaan miten säteily tai muu tappaa korkeammalla avaruudessa ja on aivan sulaa hulluutta enää kertoa satuja ja tarinoita siitä että ihminen olisi käynyt kuussa 60-luvulla... USA:n oli pakko lavastaa kuussa käynti kun olivat jääneet kaikessa jälkeen avaruuden osalta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan. Eihän merimieskään merta rakasta. Meri on 'hostile environment'. Mereen kun putoaa, tai jos jolla uppoaa alta, huonostihan siinä yleensä käy, riippuen tosin vähän mm. tuulesta, meren syvyydestä (alle vai yli 1.5 m) ja meriveden lämpötilasta yms.
Pimeä meri öisellä Atlantilla on erittäin ahdistava kokemus. Olen kokenut. Siellä syvänteissä vaanii selittämätön uhka, enkä puhu mistään olennoista, vaan pimeydestä, kylmyydestä ja meren valtavasta koosta. Se on kuolemaksi ihmiselle.
Eikä riitä että se on valtava tappava hautausmaa jonne uskaltautuu omalla riskillään. Toisinaan mokoma meri hyökkää maalle. Istuskelet kaikessa rauhassa tukevasti maan kamaralla kuten pitääkin ja yhtäkkiä hyökyaalto tulee mereltä tappamaan sinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en ole ulkoavaruudessa luonnollisesti käynyt, niin kaikki siellä oleva on mielestäni ihmeellistä. Välimatkat ovat niin pitkiä, että ihminen ei niitä pysty ymmärtämään.
Itselleni pelkästään se, että kaikki tähdet ovat aurinkoja on mielen räjäyttävä ajatus.
Ja olen erehtymättömän varma että elämää siellä on muutakin kuin me säälittävät ihmiset.
""Jokainen kehomme atomi on jäljitettävissä alkuräjähdykseen ja jättiläistähtien sisällä sijainneisiin ydinmiiluihin, jotka ovat räjähtäneet yli viisi miljardia vuotta sitten. Siinä perspektiiviä kiireiselle nykyihmiselle astrofyysikko deGrasse Tysonin muistuttamana."
Mielenkiintoinen keskustelun avaus. Olen todella kiinnostunut avaruudesta ja kunnioitan sitä. Maailmankaikkeuden käsittämättömän laajuuden takia pidän varmana, että muuallakin on elämää. Todennäköisesti universumi suorastaan vilisee elämää.
En tiedä onko se lohdullista vai pelottavaa. Ehkä enemmän pelottavaa. Synkkä metsä - teoria kertoo aiheesta lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei varmana ole näkyvillä valoa joka on lähtenyt miljoonia vuosia sitten, Satoja maksinissaan. Valon nopeus on kuitenkin 300 000 000 metriä sekunnissa, ymmärrätkö mitä toi tarkoittaisi etäisyyksinä?
2004 insinööri
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005627954.html
"Avaruudesta löytyi kaukaisin koskaan havaittu tähti - Hohtaa kuollutta valoa ajalta, jolloin Aurinkoakaan ei vielä ollut olemassa"
Mä olen kuvannu kaksoiskvasaarin QSO 0957+561 A/B, jonka valo on ollut matkalla 8,7 miljardia vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en ole ulkoavaruudessa luonnollisesti käynyt, niin kaikki siellä oleva on mielestäni ihmeellistä. Välimatkat ovat niin pitkiä, että ihminen ei niitä pysty ymmärtämään.
Itselleni pelkästään se, että kaikki tähdet ovat aurinkoja on mielen räjäyttävä ajatus.
Ja olen erehtymättömän varma että elämää siellä on muutakin kuin me säälittävät ihmiset.
Aurinkoja on vain yksi, meidän omamme, ja se on tähti muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" kauneus ei ole siellä ylhäällä. Se on täällä alhaalla meidän kanssamme."
Tämä on kyllä älyttömän kauniisti ja viisaasti sanottu.
Minusta taas älyttömän kliseisesti ja ihmiskeskeisesti sanottu.
Avaruus, tuo käymättömistä korpimaita vihoviimeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä maapallollakaan ole kauneutta kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan. Eihän merimieskään merta rakasta. Meri on 'hostile environment'. Mereen kun putoaa, tai jos jolla uppoaa alta, huonostihan siinä yleensä käy, riippuen tosin vähän mm. tuulesta, meren syvyydestä (alle vai yli 1.5 m) ja meriveden lämpötilasta yms.
Ja avaruus on mereen verrattuna potenssiin kymmeneen hostile environment. Lämpötila, hapettomuus, kosminen säteily ja päälle pienet muruset jotka voivat liikkua suhteessa sinuun 10 000 km/h ja puhkoa aluksesi. Päälle veden ja kaiken ravinnon puute jne..
Tosta olen eri mieltä. Esimerkiksi pappani oli vanhan polven merimies, henkeen ja vereen. Puhui aina kuinka rakasti merta, mutta samalla puhui sen arvaamattomuudesta ja vaarallisuudesta. Oli merimiehenä ympäri maailmaan sodan jälkeisestä ajasta 80-luvun alkuun. Avaruus on sitten ihan jotain muuta, siellä on käsittämätöntä kauneutta, mutta myös sitä julmuutta ja tyhjyyttä
Miten avaruudessa voi olla pimeää, olettaen ettei matkusteta oman aurinkokuntamme ulkopuolelle tai ellei olla jonkun planeetan takana suhteessa aurinkoon? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Miten avaruudessa voi olla pimeää, olettaen ettei matkusteta oman aurinkokuntamme ulkopuolelle tai ellei olla jonkun planeetan takana suhteessa aurinkoon? 🤔
Jos seisot katulampun alla niin onko viereinen metsä tai pelto pimeä. Valo hajaantuu avaruudessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä avaruus voi silti olla kauneutta, vaikka myös kuolemaa. En halua avaruuteen (juuri siitä syystä että se ei ole ihmisen elementti vaan kuolemaksi), mutta olisi hienoa nähdä maapallo ulkoapäin. Veikkaan, että se olisi hieno kokemus.
Jotenkin outoa, että Shatner luuli, että siellä pimeydessä olisi jotain muuta kuin pimeyttä. Mitä se olisi? Klingoneita?
Hänen sanoistaan voi ajatella, että hän toivoi kokevansa jonkinlaisen valaistumisen, jossa aivan erityisellä tavalla tajuaisi jotain kaikesta elämästä ja olemassaolosta. Kyllähän jotkut astronautit on sellaisia, lähes mystiseen hengellisyyteen meneviä, kokemuksia myös kuvanneet.
Itse mietin, että ehkä ero on siinä, kuka on omassa pienessä mikrokosmoksessaan hiljaisuuden ja "tyhjyyden" kanssa sinut, ja kuka ei. Jos sitä yrittää välttää ja paeta hääräämiseen, seuraan, puhumiseen jne, niin avaruus jos mikä on kammottava kuva siitä mitä pakenee. Jos taas on sinut omassa itsessä olevan tyhjyyden kanssa, jopa kokee että se on se kohtu josta kaikki muu nousee, voi avaruuskin olla majesteettinen ja kaunis eikä ollenkaan ahdistava (muuta kuin toki siinä konkreettisessa mielessä, että jos laitteisto. hajoaisi, ihminen olisi hetkessä kuollut siellä).
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä maapallollakaan ole kauneutta kaikille.
Tämän pallon kauneuden pilaavat (jotkut) ihmiset :(
Minulle ei tule surullinen olo, mutta jollain tavalla liikuttunut olo tulee. Avaruus on niin käsittämätön.