Näyttelijä William Shatner sanoi sen minkä tiesin itsekin: avaruus ei ole kauneutta, vaan kuolemaa
Näyttelijä William Shatner kävi avaruudessa muutama vuosi sitten. Hän pettyi, oikeastaan järkyttyi mitä siellä koki:
"Rakastan universumin mysteeriä. Rakastan kaikkia niitä kysymyksiä, joita olemme keksineet tuhansien tutkimusvuosiemme aikana. Mutta kun katsoin avaruuteen, ei siellä ollut mitään mysteeriä, eikä minkäänlaista majesteettisuutta. Näin pelkkää kuolemaa.
Shatner matkasi avaruuteen Amazonin perustajan Jeff Bezosin Blue Origin -raketilla viime vuoden lokakuussa.
Shatner kutsui näkymää kylmäksi, mustaksi tyhjyydeksi."
Olen itse aina tiennyt tämän. Pelkäsin jo lapsena valtavaa tähtitaivasta kun katselin sitä pakkasillassa maalla. Se oli pelkkää synkkää pimeyttä jota kylmässä killuvat tähdet vain alleviivasivat.
https://www.episodi.fi/uutiset/william-shatner-viimevuotisesta-avaruusm…
Kommentit (81)
Voin kuvitella tuollaisen avaruuslennon. Avaruus on pimeä, kylmä paikka. Kuolemaa, sitä se on.
Shatner oli oikeassa. Itse en tuollaiselle lennolle uskaltaisi. Ahdistuisin Shatnerin tyyliin.
Nykyisellä teknologialla avaruus onkin enemmän uhka kuin mahdollisuus. Mutta ehkä vielä joskus se on jotain muutakin.
Muistan kun Shatner hehkutti reissua etukäteen. Hän halusi saada sieltä jonkinlaisen viimeisen täyttymyksen. Mutta kokemus oli päinvastainen ja hän halusi maanpinnalle heti kun tajusi mitä avaruus oikeasti on.
Joku päivä tuolta taivaalta tulee meidänkin loppumme. Sekin on selvä. Dinosaurukset sen kokivat, niin kokee ihminenkin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisellä teknologialla avaruus onkin enemmän uhka kuin mahdollisuus. Mutta ehkä vielä joskus se on jotain muutakin.
Saa nähdä. Avaruus on ihan käsittämätön haaste. Valonnopeus pitäisi saavuttaa lennoilla. Riskit on valtavat. Mutta ehkä joskus. Itse en sitä tule näkemään.
Kai se voi olla kumpaakin. Kaunis, mutta tappava myös.
Minusta pimeä tähtitaivas on kaunis, ihailin sitä jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisellä teknologialla avaruus onkin enemmän uhka kuin mahdollisuus. Mutta ehkä vielä joskus se on jotain muutakin.
Saa nähdä. Avaruus on ihan käsittämätön haaste. Valonnopeus pitäisi saavuttaa lennoilla. Riskit on valtavat. Mutta ehkä joskus. Itse en sitä tule näkemään.
Jep, itse meinasin että lähinnä jos kaikenlainen reissaaminen omassa aurinkokunnassa tai sitten jokin tieteellinen mullistava löytö, joka laittaisi luonnonlakeja ja avaruusmatkailun parametrejä uusiksi tjs.
Mitään taivasta ei ole pilvien takaa, on vain synkkä avaruus.
Tähtien valo voi olla lähtöisin jo kuolleesta taivaankappaleesta.
Kylmää.
Tässä huomaa herkän ja taiteellisen näyttelijän ja astronautin eron. Taitelija kiinnittää huomiota tuollaisiin asioihin, ihan ymmärrettävästi ja kokee tunteet voimakkaasti. Astronautit ovat ammattilaisia, jotka laskevat, toimivat eivätkä mieti tuollaisia. He ajattelevat vain että nyt tämä, kohta tuo jne. Heille tehdään psykologiset testit. Psyykeen pitää olla rautainen, lisäksi älykkyyden. Ja tämä ei ole haukku Shatneria kohtaan, mutta romantikot voivat saada aikamoisen pettymyksen tuolla ylhäällä, kuten hänelle kävi. Astronautit tietää avaruuden perimmäisen luonteen, mutta se on vain haaste.
Kyllä avaruus voi silti olla kauneutta, vaikka myös kuolemaa. En halua avaruuteen (juuri siitä syystä että se ei ole ihmisen elementti vaan kuolemaksi), mutta olisi hienoa nähdä maapallo ulkoapäin. Veikkaan, että se olisi hieno kokemus.
Jotenkin outoa, että Shatner luuli, että siellä pimeydessä olisi jotain muuta kuin pimeyttä. Mitä se olisi? Klingoneita?
Vierailija kirjoitti:
Mitään taivasta ei ole pilvien takaa, on vain synkkä avaruus.
Miten edes tietäisit, millainen taivaan kuuluisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Minusta pimeä tähtitaivas on kaunis, ihailin sitä jo lapsena.
Kaunis, mutta siihen sisältyi jotakin selittämätöntä uhkaa ja pelkoa, jota en osannut sanoiksi pukea.
Seuraavaksi lukuun Harry Martinsonin Aniara.
Miksi ei voisi olla molempia?
Siis että tappava JA kaunis?
Ei tarvinnut kuin katsoa Gravity, niin alkoi pelätä avaruudessa olemista. Sehän on kuin suunniteltu ihmisen tappa mi seen.
Karhukaiset sen kun mennä kemmertää siinä missä ihminen kuolee. Ne taitaa olla alieneja.
Vierailija kirjoitti:
Tähtien valo voi olla lähtöisin jo kuolleesta taivaankappaleesta.
Kylmää.
Tämän muistan itsekin koulusta. Opettaja käski katsomaan taivaalle ja sanoi että joidenkin tähtien valo on lähtenyt liikkeelle jos 50 vuotta sitten. Itseasiassa emme voi tietää onko se tähti sammunut.
Aivan. Eihän merimieskään merta rakasta. Meri on 'hostile environment'. Mereen kun putoaa, tai jos jolla uppoaa alta, huonostihan siinä yleensä käy, riippuen tosin vähän mm. tuulesta, meren syvyydestä (alle vai yli 1.5 m) ja meriveden lämpötilasta yms.
Lisätään vielä tämä haastattelusta:
"Olin ajatellut kaiken aivan väärin. Luulin kokevani kaiken täyttävän katarsiksen, joka yhdistäisi kaikki elävät olennot toisiinsa. Luulin, että ottaisin kauniin askeleen kohti universumin harmoniaa, mutta kauneus ei ole siellä ylhäällä. Se on täällä alhaalle meidän kanssamme."