Mikä elokuva on jättänyt jälkensä sinuun?

Joskus 1960-70-luvulla näin elokuvan, jossa ei ollut yhtään naisnäyttelijää. Valitettavasti ole unohtanut sen nimen.

Nopeat ja kuolleet.

Pusher 1,2 ja 3 harmittaa kun on jo nähnyt eikä voi katsoa ekaa kertaa.

 Kurosawa: 7 samuraita - siinä on kaikki,

Tourneur: Kissaihmiset - loistava kauhuleffa, ilman suolenpätkiä ja irvinaamoja,

Ben Hur,

Spartacus,

Quo Vadis - Deborah Kerr ja Peter Ustinov; täydellistä työtä

Kubrick - Kunnian polut - Stanley hallitsee kaikki genret,

Piukat paikat - maailman paras komedia,

Laulavat sadepisarat - maailman paras musikaali, 

Renoir - Suuri Illuusio,

Visconti - Rocco ja hänen veljensä,

Fellini - Cabirian yöt,

Huston - Maltan haukka,

olisihan näitä vielä vaikka kuinka.

hyvät leffat tekee aina vaikutuksen

The Human Centipede 3 (Final Sequence) 

Oli todella paska elokuva.

Ystävättäret vuodelta 1979.

Eka Alien vs Predator.

Kompastuin levyyn (oli kotelossaan) ja melkein mursin ranteeni kun otin seinästä tukea, etten kaadu.

Lilja 4-ever

Tulikärpästen hauta

Antichrist

Moebius

Melkein kaikki Stanley Kubrikin elokuvat

Elefanttimies

Platoon nuoret sotilaat

Mel Gibsonin "The Passion of the Christ", joka kertoo Jeesuksen viimeisestä 12 tunnista varsin realistisesti sen ajan rangaistuksia kuvaten. Myös Jeesus kuvataan elokuvassa hyvin Raamatullisesti; lempeänä ja syyttömänä, joka vapaaehtoisesti suostui ristinkuolemaan. Elokuvassa jopa puhutaan sen ajan kieliä, arameaa ja latinaa. Teki vaikutuksen. Ostin elokuvan myös itselleni.

Myös James Cameronin Titanic on vaikuttava. Kaunis rakkaustarina ja myös aitojen ihmisten nimiä ja tarinoita on otettu elokuvaan mukaan.

Rambo: First blood part II

American graffiti 

Irreversible. Niin monella tavalla ja tasolla niin järjettömän hyvä elokuva, etten ole sellaista kokemusta koskaan elokuvaa katsoessa elänyt läpi. Viha, suru, ällötys, sääli, myötätunto, turhauma.. ja lisäksi sen karun faktan tajuaminen, että ihan kaikessa on lopulta kyse ajoituksesta, joko oikeasta tai väärästä.

Onkin ehdottomasti top3 elokuviani. Ekalla kerralla en kyennyt katsomaan metrotunnelikohtausta kokonaan, mutta katsoin elokuvan heti perään uudestaan (koska takaperoisen esitysjärjestyksen vuoksi se oikeastaan vaatiikin kaksi kierrosta), ja sillä toisella kertaa pakotin itseni katsomaan sen ihan kokonaisuudessaan. Kolmatta kertaa en aio sitä koskaan enää katsoakaan. 

Toinen vaikutuksen tehnyt on Dogville. Harvoin olen kokenut niin suurta voitonriemua kuin lopun lastenampumiskohtausta katsoessani, niin sairaalta kuin kuulostaakin. 

Ponderosa. Ex-muija katseli sen kännissä, koska niin paskaa ei pysty selvinpäin katselemaan. No ei pystynyt kännissäkään, koska muija sekosi kohtauksesta, jossa se yks leffan mimmi löi puukon pöytään ja huusi "v..tu joo!" Exä siitä otti leipäveitsen käteen ja iski sillä mua selkään huutaen v..tu joota monta kertaa. Ihan hullu muija. Nyt on melkein 20 vuotta ollut arpi yläselässä muistuttamassa Ponderosasta. Piti olla hyvä, mukava ja onnistunut juhannus, mutta ei siitä sellaista ihan saatu.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään, elän arkitodellisuudessa, ei nämä elokuvien satutarinat hetkauta yhtään.

Mahtaa elämäsi olla tylsää jököttämistä.

Huumorileffa miehestä joka kuoli. Se oli noiduttu haitilla. Aina ku se kuuli reggae Karibian musiikkia niin kuollut lähti käveleen ja kun musiikki loppui se pysähtyi. Oli VHF video vuokraamosta . Hauskaa oli. Sitten ohu ja pahu leffasta yx kohta kun ne ajaa autolla ja nauraa vaan kokoajan. Se onkin ainoa kohtaus mikä nauratti oikeasti. Carmen leffan / oopperan se sairas nainen ja ukko tappaa sen ; muka intohimoa. Himo on syntiä. 

Heräämisiä (1990)

Full metal jacket. "Voi jospa oisin saanut olla muukana".

Se "get some" kohta naurattaa vieläkin.

Match Point, Rikoksen ja Rangaistuksen nykyversio. Siis mun mielestä.