Miten suhtaudut jos tsunamissa läheisensä menettänyt sanoo sinulle että sinulla on ollut helppo elämä?

Ihmettelisin että mikä tarve aikuisella on sanoa sellaista.

Tulee mieleen masistelevan ihmisen mieli mikä suurentaa omaa masennustaan omalla suurennuslasillaan ja sitten se mieli vertailee sitä muihin mahdollisiin mieliin. Mielet ovat mieliä ja muuttavat suuntaa kuin tuulet. Mieli ei ole koskaan kiveä.

Sanoisin notta elämä on.

Vino hymy.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen masistelevan ihmisen mieli mikä suurentaa omaa masennustaan omalla suurennuslasillaan ja sitten se mieli vertailee sitä muihin mahdollisiin mieliin. Mielet ovat mieliä ja muuttavat suuntaa kuin tuulet. Mieli ei ole koskaan kiveä.

Mitä sä oot tänään vetänyt?

Riippuu millaisessa mielentilassa hän olisi. Jos hän itkisi ja vaikuttaisi olevan katkeruuden tms. vallassa sillä hetkellä niin varmaan vaan sanoisin hiljaa että "niin" ja olisin myötätuntoinen.

Jos kyseessä olisi tavallinen tilanne ja keskustelu, niin sanoisin sen tosiasian, että elämäni ei ole ollut helppo.

Jos olisin sellainen ihminen, jonka elämä on oikeasti mennyt ilman merkittäviä vastoinkäymisiä niin sanoisin että verraten helppo elämä on ollut kyllä. Tosin pitäisin hänen kommenttiaan outona. 

Sanoisin "Halusitko oikeasti sanoa tuon ääneen, vai oliko se lipsahdus?"

En varmaan sanoisi mitään. Mulla on omat raskaat taakkani, mutta en ala jonkun tuntemattoman kanssa käydä mitään kurjuuskisaa.

Ehkä kysyisin että mitä sitten, ei kai se mikään meriitti ole.

Tsunami ja tsunami, ei kukaan tsunamissa läheisiään menettänyt voi vertailla omia kokemuksiaan toisten kokemuksiin, koska kokemukset on aina subjektiivisia ja riippuvaisia olosuhteista. Tiedän että joillekin tätä voi olla vaikeaa hyväksyä mutta niin se vaan on.