Miten suhtaudut jos tsunamissa läheisensä menettänyt sanoo sinulle että sinulla on ollut helppo elämä?

Tosi aikuista näillä "MULLA ON OLLU VAIKEEMPAA KUN SULLA!!!!" ulinoilla kilpailu... Että en tiedä mitä sanoisin, naurahtaisin ja lähtisin mätkimään.

Laulaisin hänelle iloisen joululaulun.

Että hänellä on ollut helpompaa

Katsoisin vähän väsyneesti häntä ja toteasin "jep näin o!".

Mä en ole uusille tuttavuuksille kertonut taustoistani. Päihdeperhe, väkivaltaa ja kuolemaa. Syystä, etten jaksa sitä sääliä ja kauhistelua uudestaan käydä läpi jokaisen kanssa. 

Minun kohdallani olisi oikeassa. Olen kiitollinen.

Ajattelisin, että miten kukaan voi sanoa noin. Tsunamin kohdallahan sitä tukea suunnaattiin ihan eri tavalla kuin muissa tapauksissa, annettiin kriisitukea, järjestettiin vertaistukea, kustannettiin terapiaa, annettiin oikeusapua, huolehdittiin kuolleiden tunnistamisesta ja takaisin saamisesta kotimaahan, järjestettiin taloudellista tukea, huolehdittiin vanhempansa menettäneiden lasten sijoittamisesta sosiaaliviranomaisten kautta sekä järjestettiin työryhmiä selvittämään tsunamin kokeneiden ja siinä läheisiään menettäneiden olosuhteita ja asioita. Apua ja tukea oli kyllä, sitä on ihan turhaa yrittää kieltää. Maailmassa tapahtuu suoraan sanoen traagisempiakin asioita kuin läheisten menettäminen tsunamissa.

Aika herkkää jos luulee olevansa rankempia kokenut. No, ehkä arat ja herkät ihmiset ajattelevat niin.

Kysyisin, että miksi hänellä on naama niin nurin. Tsunamissa läheisiään menettäneet kuitenkinsaivat apua. Meidänkin luokalla oli yksi joka päätyi tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa.

On syytä mennä terapiaan, jos tsunamiasiat edelleen aiheuttavat päänvaivaa.

Sitten minusta hänen elämänsä on ollut helppo.

"Ajattelisin, että miten kukaan voi sanoa noin. Tsunamin kohdallahan sitä tukea suunnaattiin ihan eri tavalla kuin muissa tapauksissa, annettiin kriisitukea, järjestettiin vertaistukea, kustannettiin terapiaa, annettiin oikeusapua, huolehdittiin kuolleiden tunnistamisesta ja takaisin saamisesta kotimaahan, järjestettiin taloudellista tukea, huolehdittiin vanhempansa menettäneiden lasten sijoittamisesta sosiaaliviranomaisten kautta sekä järjestettiin työryhmiä selvittämään tsunamin kokeneiden ja siinä läheisiään menettäneiden olosuhteita ja asioita. Apua ja tukea oli kyllä, sitä on ihan turhaa yrittää kieltää. Maailmassa tapahtuu suoraan sanoen traagisempiakin asioita kuin läheisten menettäminen tsunamissa."
Niinpä. Kunpa jokainen läheisensä menettänyt saisi samaa tukea kuin tsunamin kohdalla.

En usko että kukaan joka ei oikeasti menettänyt Thaimaan tsunamissa rakkaitaan voisi ymmärtää miltä se tuntuu. Helppoa on väittää muuta vaikka totuus on että me tsunamissa rakkaitamme menettäneet olemme kohdanneet elämän epäreiluutta mitä ihmiset eivät yleisesti ole kokeneet. Tsunamin traumaattisuus vaikuttaa meidän elämäämme loppuelämän vaikka muut olisivatkin jatkaneet elämäänsä normaalisti.

Ystävän perhe menehtyi tsunamissa. Se on asia mitä ani harva on joutunut kokemaan enkä usko että kukaan voi täysin ymmärtää miltä perheen pois meno tuntuu.

Kysyisin että mitä minun eletty elämä kuuluu sinun menetyksiisi. Mitenkä kukaan voi tietää toisten elämästä ellei olla samaa perhettä. Ehkä joku kuvittelee tietävänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävän perhe menehtyi tsunamissa. Se on asia mitä ani harva on joutunut kokemaan enkä usko että kukaan voi täysin ymmärtää miltä perheen pois meno tuntuu.

Miksi sitä tarvii edes ymmärtää. Sanoisin suoraan että vaikeaa on ymmärtää sellaista mitä ei ole itse kokenut. 

Mikä poismeno? Miksei vaan voi sanoa kuolema.

Ehkä nauraisin, se olisi niin nolo väite. Ei ole meidän kenenkään syytä että tsunami tapahtui.

Sanoisin että näin on, vtutaako?

Mitenkä se sitten on rankkaa? Jokaisella on mahdollisuus elää miten itse parhaaksi kokee, on mahdollisuus hakea apua ja tsunamitapauksessahan sitä apua annettiin.

Sanoisin, että niin on, sillä se on totuus.