Mies haluaa päästä "eteenpäin", minä en enää halua ostaa asuntoa enkä lähteä vuokralle, pidän nykyisestä tilanteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeen mies haluaa kokeilla voisiko edetä uralla, päätyä parempaan asemaan, olla johtaja. Ap taas ei halua mitään uutta, kunhan odottelee kuolemaa.

Tosiasia on, että ne joilla on jotain tavoiteltavaa, ovat usein onnellisempia kuin ne, jotka eivät enää mitään keksi. Mikä sinua pelottaa?

Mies on jo johtaja. Haluaa eri tehtäviin tai ylemmäs. Minulla on unelmia ja tavoitteita, mutta ne eivät liity työhön vaan ihan muihin asioihin. 

Ollaan muutettu aikuisiällämme 8 kertaa paikkakuntaa lasten ollessa pieniä, heidän kouluaikansa oltiin paikoillaan, mutta nyt viimeisen 5 vuoden aikana ollaan asuttu jo taas kolmella paikkakunnalla. Nyt näin yli viisikymppisenä haluan jo asettua. Pelkoa se ei ole, vaan päinvastoin. Ap

Taitaa olla armeijan miehiä?

Ei ole, mutta aiempina vuosina sai vain määräaikaisuuksia. Nyt 20 vuotta ollut vakituisissa työpaikoissa, vaihtanut parempiin/haastavampiin. Ap

Mies muuttakoot, jos kerta sitä haluaa. Sinun ei ole pakko.

Tuosta lainan saamisesta, ehdot on tiukentuneet rajusti viime vuosina. Ja olette yli 50-vuotiaita? 

"Kyllä ne on olleet yhteisiä unelmia ja reissuja joita nytkin on rahoillani toteutettu. Ja miehen rahat on autossa ja moottoripyörässä. 

Mies on opiskellut uuden ammatin, unelma-ammattinsa, kun lapset on olleet pieniä, minä hoidin lapset. Hän jatkoi opintoja kun lapset oli teini-ikäisiä, hän asui usean vuoden ajan viikot toisella paikkakunnalla, minä hoidin lapset ja talon ja kävin töissä. Lasten muutettua kotoa muutimme miehen työn perässä toiselle paikkakunnalle, ja siitä parin vuoden päästä taas hänen työnsä takia uudelle paikkakunnalle eli missä nyt asuttu pari vuotta. Puhumattakaan siitä että lasten ollessa pieniä, muutettiin 6 kertaa paikkakuntaa miehen työn vuoksi.

Riittääkö, vai vieläkö tukehdutan ja olen joustamaton, kun en enää halua muuttaa? 😂 Ap"

Etpä aloituksessa puhunut tuollaisesta mitään. Tukehtuisin tarinoitsijan kanssakin.

Oletan, että myös miehesi on viisikymppinen. Muutama sananen siitä ilman mitään pelotteluaikeita

Ikävuodet 50-60, vielä selvemmin 55-65, ovat ihmiselle monesti todella julmia. Ensinnäkin mahdollisuus virheiden tekemiseen ja epäonnistumisista toipumiseen pienenee, etenkin työelämässä, koska ikäsyrjintä on valitettavasti tosiasia. Lainaa ei saa enää niin helposti, koska pankit tiedostavat riskit, ja uuden ison asuntolainan kanssa koeaika on oikeasti riski. Toiseksi monen terveys tekee tuossa iässä tepposet yllättäen ja nopeasti. Esimerkiksi käy omat vanhempani, jotka olivat molemmat 50-55 vuotiaina täysin terveitä ja lääkkeettömiä, isäni oli rautaisessa fyysisessä kunnossa ja äitini uransa huipulla. 60 v syntymäpäiviin mennessä molemmilla oli lääkitykset kolesteroliin, verenpaineeseen jne. Isälläni diagnosoitiin sydänsairaus, äitini tila heikkeni 57-60 v välillä sairaseläkkeeseen. En halua pelotella, eikä kaikille näin käy, mutta varautua kannattaa.

Omalle miehelleni olen sanonut, että nyt nelivitosena tehdään ne viimeiset isot elämänmuutokset, esim. uran vaihdos tai suuri asuntolaina. Sen jälkeenkin viisikymppisenä voi tehdä muutoksia, mutta niissä on pakko huomioida riskit ja niistä selviäminen eri tavalla.

Riskimielessä sanoisin, että mies muuttaa ja hankkii pienen vuokra-asunnon työpaikkakunnalta. Sinä jäät omistusasuntoon, joka turvaa tilanteenne, jos terveys heikkenee tai työuralla tulee ryppyjä. Tapaatte viikonloppuisin ja satunnaisesti arkisin, nautitte uudesta deittailuelämästä avioliitossani. Uutta lainaa en enää ottaisi. Jos miehesi ei suostu muuttamaan ilman sinua, hänen kannattaisi kysyä itseltään, miksi omat unelmat vaativat aina puolisolta suurta joustoa mutta ei koskaan toisin päin.

"Jos mies haluaa edetä urallaan, niin hän voi vaikka sen sijaan remointoida taloa"

No tämä mies halusi myös muuttaa, tai ostaa kenties uuden asunnon. Ja sille nykyisen asuinpaikan uudistaminen voi olla yksi vaihtoehto.

"Daa, onhan se viihdettä, kun ajattelee, miten kaavamaisesti naiset parisutheista ja miehistä ajattelee."

No on sekin viihdettä miten melkein jokainen mies ajattelee kaavamaisesti että heidän kanssaan eri mieltä olevan on pakko olla nainen. Minä olen siis mies.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että myös miehesi on viisikymppinen. Muutama sananen siitä ilman mitään pelotteluaikeita

Ikävuodet 50-60, vielä selvemmin 55-65, ovat ihmiselle monesti todella julmia. Ensinnäkin mahdollisuus virheiden tekemiseen ja epäonnistumisista toipumiseen pienenee, etenkin työelämässä, koska ikäsyrjintä on valitettavasti tosiasia. Lainaa ei saa enää niin helposti, koska pankit tiedostavat riskit, ja uuden ison asuntolainan kanssa koeaika on oikeasti riski. Toiseksi monen terveys tekee tuossa iässä tepposet yllättäen ja nopeasti. Esimerkiksi käy omat vanhempani, jotka olivat molemmat 50-55 vuotiaina täysin terveitä ja lääkkeettömiä, isäni oli rautaisessa fyysisessä kunnossa ja äitini uransa huipulla. 60 v syntymäpäiviin mennessä molemmilla oli lääkitykset kolesteroliin, verenpaineeseen jne. Isälläni diagnosoitiin sydänsairaus, äitini tila heikkeni 57-60 v välillä sairaseläkkeeseen. En halua pelotella, eikä kaikille näin käy, mutta

Tuskin heillä olisi ongelmia lainansaannin kanssa. Ap:lla on iso summa säästössä ja mies on johtaja. Ja johtajilla on aina iso palkka, hyvät edut ja irtisanomista suojaamassa kultainen kädenpuristus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että myös miehesi on viisikymppinen. Muutama sananen siitä ilman mitään pelotteluaikeita

Ikävuodet 50-60, vielä selvemmin 55-65, ovat ihmiselle monesti todella julmia. Ensinnäkin mahdollisuus virheiden tekemiseen ja epäonnistumisista toipumiseen pienenee, etenkin työelämässä, koska ikäsyrjintä on valitettavasti tosiasia. Lainaa ei saa enää niin helposti, koska pankit tiedostavat riskit, ja uuden ison asuntolainan kanssa koeaika on oikeasti riski. Toiseksi monen terveys tekee tuossa iässä tepposet yllättäen ja nopeasti. Esimerkiksi käy omat vanhempani, jotka olivat molemmat 50-55 vuotiaina täysin terveitä ja lääkkeettömiä, isäni oli rautaisessa fyysisessä kunnossa ja äitini uransa huipulla. 60 v syntymäpäiviin mennessä molemmilla oli lääkitykset kolesteroliin, verenpaineeseen jne. Isälläni diagnosoitiin sydänsairaus, äitini tila heikkeni 57-60 v välillä sairaseläkkeeseen.

 

Riippuu vähän siitä, millainen johtaja on, missä ja millä sopimuksella. Itsellänikin on johtajasopimus, ja sitä tarkemmin avaamatta voin kertoa että ainakaan omalla sopparillani loppuelämän taloudellinen turvallisuus ei todellakaan ole taattu. Keskisuuret yritykset ovat täynnä director-tittelisiä joko johtajasopimuksella tai ilman, joista suuren osan elämä ei eroa taloudellisessa mielessä mitenkään muusta keskiluokasta.

Apn säästöistä ja sijoituksista emme taas tiedä kokoluokkaa. Sellaiset säästöt, jotka mahdollistavat satunnaisen matkustelun ja moottoripyörän, eivät välttämättä mahdollista kivaa omakotitaloa pk-seudun arvoalueella. 

Pankkien lainananto on aina tapauskohtaista, ja lähtökohtaisesti en ikinä edes nuoria kannusta ottamaan sitä maksimisummaa, jota pankki tarjoaa. Kun itse olen viimeeksi lainaa tarvinnut, otettiin pitkin hampain puolet siitä, mitä oltaisiin voitu saada, ja sekin tuntui kyllä suurelta.

- lainaamasi

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että myös miehesi on viisikymppinen. Muutama sananen siitä ilman mitään pelotteluaikeita

Ikävuodet 50-60, vielä selvemmin 55-65, ovat ihmiselle monesti todella julmia. Ensinnäkin mahdollisuus virheiden tekemiseen ja epäonnistumisista toipumiseen pienenee, etenkin työelämässä, koska ikäsyrjintä on valitettavasti tosiasia. Lainaa ei saa enää niin helposti, koska pankit tiedostavat riskit, ja uuden ison asuntolainan kanssa koeaika on oikeasti riski. Toiseksi monen terveys tekee tuossa iässä tepposet yllättäen ja nopeasti. Esimerkiksi käy omat vanhempani, jotka olivat molemmat 50-55 vuotiaina täysin terveitä ja lääkkeettömiä, isäni oli rautaisessa fyysisessä kunnossa ja äitini uransa huipulla. 60 v syntymäpäiviin mennessä molemmilla oli lääkitykset kolesteroliin, verenpaineeseen jne. Isälläni diagnosoitiin sydänsairaus, äitini tila heikkeni 57-60 v välillä sairaseläkkeeseen. En halua pelotella, eikä kaikille näin käy, mutta

Hyvä kirjoitus. Noin ylipäätään velka vielä 55-vuotiaana on aika kriittistä. Sen lisäksi - joskin ymmärrän tämän vaikeuden - on aika ihan todella ymmärtää elämän ja iän tuomat rajoitteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että myös miehesi on viisikymppinen. Muutama sananen siitä ilman mitään pelotteluaikeita

Ikävuodet 50-60, vielä selvemmin 55-65, ovat ihmiselle monesti todella julmia. Ensinnäkin mahdollisuus virheiden tekemiseen ja epäonnistumisista toipumiseen pienenee, etenkin työelämässä, koska ikäsyrjintä on valitettavasti tosiasia. Lainaa ei saa enää niin helposti, koska pankit tiedostavat riskit, ja uuden ison asuntolainan kanssa koeaika on oikeasti riski. Toiseksi monen terveys tekee tuossa iässä tepposet yllättäen ja nopeasti. Esimerkiksi käy omat vanhempani, jotka olivat molemmat 50-55 vuotiaina täysin terveitä ja lääkkeettömiä, isäni oli rautaisessa fyysisessä kunnossa ja äitini uransa huipulla. 60 v syntymäpäiviin mennessä molemmilla oli lääkitykset kolesteroliin, verenpaineeseen jne. Isälläni diagnosoitiin sydänsairaus, äitini

 

Tämä. Joskin oletan, että kun yli viisikymppinen puhuu huomattavista säästöistä, ne todella ovat 500 000 +, mieluiten yli miljoonan.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä ne on olleet yhteisiä unelmia ja reissuja joita nytkin on rahoillani toteutettu. Ja miehen rahat on autossa ja moottoripyörässä. 

Mies on opiskellut uuden ammatin, unelma-ammattinsa, kun lapset on olleet pieniä, minä hoidin lapset. Hän jatkoi opintoja kun lapset oli teini-ikäisiä, hän asui usean vuoden ajan viikot toisella paikkakunnalla, minä hoidin lapset ja talon ja kävin töissä. Lasten muutettua kotoa muutimme miehen työn perässä toiselle paikkakunnalle, ja siitä parin vuoden päästä taas hänen työnsä takia uudelle paikkakunnalle eli missä nyt asuttu pari vuotta. Puhumattakaan siitä että lasten ollessa pieniä, muutettiin 6 kertaa paikkakuntaa miehen työn vuoksi.

Riittääkö, vai vieläkö tukehdutan ja olen joustamaton, kun en enää halua muuttaa? 😂 Ap"

Etpä aloituksessa puhunut tuollaisesta mitään. Tukehtuisin tarinoitsijan kanssakin.

Ja jos olisin kertonut aloituksessa kaiken tämän, olisit valittanut ylipitkästä aloituksesta jota et jaksanut ja viitsinyt lukea. Sama lopputulos 😂 Ap

En ole kertonut säästäneeni huomattavaa summaa, vaan suuren summan joka on tarkoitus käyttää esim. matkusteluun ja muihin unelmien toteuttamiseen. Ei se summa mihinkään asunnon ostamiseen riittäisi varmaan edes käsirahaksi, enkä edes selvitä koska en aio enää asuntoa ostaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä, että minkä takia juuri työhaasteiden tulisi olla uusia ja erilaisia. Eikö mies voisi aloittaa vaikkapa uutta, perehtymistä vaativaa harrastusta mikäli haasteita kaipaa ja teillä on muuten kaikki hyvin? Toivottavasti olet tuonut hänelle esiin nämä täällä pohdiskelemasi taloudelliset seikat, koska kasvavien menojen kompensointi vaatisi jo suurehkoa palkankorotusta (josta luonnollisesti progressiivinen verotus vie osansa).

Työ on aina ollut hälle Se Juttu. Nykyään ei sentään enää tee koko aikaa ylitöitä kuten joskus, mutta kaipaa uusia haasteita ja nimenomaan töissä. Ja ollaan tottakai rahasta puhuttu paljonkin, silloinkin kun tähän muutettiin niin se oli hän kun hehkutti pieniä asumismenoja. Nyt on vaan menettänyt hänellä merkitystä. Ja olisihan meillä rahaa siihen muunlaiseen asumiseenkin, ei siihen palkankorotusta tarvita. Nyt siis rahaa menee hänellä

Minä taas nimenomaan haluan vuokralle. Olemme myymässä liian isoksi jäänyttä asuntoa olen ehdottanut vaimolle, että muuttaisimme vuokralle, jos löydämme Helsingin keskustasta kivan ja hyväkuntoisen noin 150m2 vuokra-asunnon meille kahdelle. 

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että myös miehesi on viisikymppinen. Muutama sananen siitä ilman mitään pelotteluaikeita

Ikävuodet 50-60, vielä selvemmin 55-65, ovat ihmiselle monesti todella julmia. Ensinnäkin mahdollisuus virheiden tekemiseen ja epäonnistumisista toipumiseen pienenee, etenkin työelämässä, koska ikäsyrjintä on valitettavasti tosiasia. Lainaa ei saa enää niin helposti, koska pankit tiedostavat riskit, ja uuden ison asuntolainan kanssa koeaika on oikeasti riski. Toiseksi monen terveys tekee tuossa iässä tepposet yllättäen ja nopeasti. Esimerkiksi käy omat vanhempani, jotka olivat molemmat 50-55 vuotiaina täysin terveitä ja lääkkeettömiä, isäni oli rautaisessa fyysisessä kunnossa ja äitini uransa huipulla. 60 v syntymäpäiviin mennessä molemmilla oli lääkitykset kolesteroliin, verenpaineeseen jne. Isälläni diagnosoitiin sydänsairaus, äitini tila heikkeni 57-60 v välillä sairaseläkkeeseen. En halua pelotella, eikä kaikille näin käy, mutta

Juuri näin. Minä en enää ole valmis lainaa ottamaan, kun nyt kaikista lainoista on päästy eroon. Toisekseen, olen terveyteni jo menettänyt ja se osaltaan vaikuttaa siihen, etten enää halua "mennä ja viuhtoa". Minun on sairauksistani huolimatta hyvä olla tässä, ja siksi haluan olla tässä.

Olen moneen kertaan miehelle sanonut että hän voi työn perässä muuttaa ja jatketaan etäsuhteena. Mutta sanoo, ettei enää halua erillään asua. Hän on aina jonkun aikaa puhumatta muutosta, ja sitten alkaa taas puhua. Että kuinka minäkin voisin saada vaikka kuinka hyvän opiskelu- tai työpaikan muualta! Vaan kun en halua. Minulla on hyvä näin. Ap

Ehkä mies vain puhuu? Hankkikoon ensin sen uuden työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä, että minkä takia juuri työhaasteiden tulisi olla uusia ja erilaisia. Eikö mies voisi aloittaa vaikkapa uutta, perehtymistä vaativaa harrastusta mikäli haasteita kaipaa ja teillä on muuten kaikki hyvin? Toivottavasti olet tuonut hänelle esiin nämä täällä pohdiskelemasi taloudelliset seikat, koska kasvavien menojen kompensointi vaatisi jo suurehkoa palkankorotusta (josta luonnollisesti progressiivinen verotus vie osansa).

Työ on aina ollut hälle Se Juttu. Nykyään ei sentään enää tee koko aikaa ylitöitä kuten joskus, mutta kaipaa uusia haasteita ja nimenomaan töissä. Ja ollaan tottakai rahasta puhuttu paljonkin, silloinkin kun tähän muutettiin niin se oli hän kun hehkutti pieniä asumismenoja. Nyt on vaan menettänyt hänellä merkitystä. Ja olisihan meillä rahaa siihen muunlaiseen asumiseenkin, ei siihen pal

Minä taas nimenomaan haluan vuokralle. Olemme myymässä liian isoksi jäänyttä asuntoa olen ehdottanut vaimolle, että muuttaisimme vuokralle, jos löydämme Helsingin keskustasta kivan ja hyväkuntoisen noin 150m2 vuokra-asunnon meille kahdelle. 

Eihän siinä mitään, jos sitä haluaa. Toivottavasti löydätte sopivan! Minä haluan ympärilleni omat seinät joita maalata tai remontoida oman halun mukaan, oman rauhan ja pihan. Siksi en vuokralle enää halua. Toisekseen, tätä taloa ei myytäisi eli ne uudet asumiskulut tulisi tähän päälle. Ap

Mies voi hankkia uuden työpaikan ja aluksi kokeilla asua viikot vuokralla työpaikkakunnalla. Minusta ihan ymmärrettävää jos haluaa mielenkiintoisemman työn mutta ei hän voi tietenkään sinua pakottaa muuttamaan.

Ikävä sanoa tämä, mutta tunnistan ihmisen tai siis ihmistyypin. Ole onnellinen kaikista näistä vuosista mitä miehesi antoi sinulle ja perheelleen todelliselta vaimoltaan ja maailmaltaan eli työltä. Tämä on nähty monet kerrat entisissä työkavereissa ja sukulaisissakin. Tekevät töitä niin pitkään kunnes 69 vuotiaana pakotetaan eläkkeelle ja sitten kuolevat joko syöpään tai alkoholisoitumisen komplikaatioihin. Koskaan et tule reissaamaan / harrastamaan tai viettämään seesteistä aikaa tämän miehen kanssa. Työ on tärkein, on aina ollut tulee aina olemaan. Tarkkaile käytöstä ja mieti asiaa. Rakenna oma mieleinen elämäsi ja anna hänen mennä, olette molemmat onnellisempia. M56 edesmennen työnarkomaanin velipuoli, kaikki hänellä oli lopussa enää pullo.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies vain puhuu? Hankkikoon ensin sen uuden työpaikan.

Ei hän vaan puhu. Kyllä hän ihan oikeasti lähtisi edistämään asioita heti, jos näyttäisin vihreää valoa yhdessä muuttamiselle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa tämä, mutta tunnistan ihmisen tai siis ihmistyypin. Ole onnellinen kaikista näistä vuosista mitä miehesi antoi sinulle ja perheelleen todelliselta vaimoltaan ja maailmaltaan eli työltä. Tämä on nähty monet kerrat entisissä työkavereissa ja sukulaisissakin. Tekevät töitä niin pitkään kunnes 69 vuotiaana pakotetaan eläkkeelle ja sitten kuolevat joko syöpään tai alkoholisoitumisen komplikaatioihin. Koskaan et tule reissaamaan / harrastamaan tai viettämään seesteistä aikaa tämän miehen kanssa. Työ on tärkein, on aina ollut tulee aina olemaan. Tarkkaile käytöstä ja mieti asiaa. Rakenna oma mieleinen elämäsi ja anna hänen mennä, olette molemmat onnellisempia. M56 edesmennen työnarkomaanin velipuoli, kaikki hänellä oli lopussa enää pullo.

No joo. Mieheni on ollut aiemmin työnarkomaani. Teki parhaimmillaan kahta työtä, otti kaikki mahdolliset ylityöt omassaan ja teki lisätyötä vapaapäivät. Oli palamassa loppuun ja älähdin, etten sellaista enää katsele. Että hoidan mieluummin lapset ja kodin yksin, kuin työnarkomaanin "kanssa", joka ei koskaan ole kotona ja jos on, on väsynyt ja ärtyisä. 

Tuolloin lähti opiskelemaan ja sai sillä kierteen poikki. Sen jälkeen on riittänyt yksi työ, sillä yleneminen, eikä ole juuri ollut ylitöissäkään. Lomaa pitää mielellään, reissataan siellä täällä, kotona vapaalla on läsnä jne. Mutta jos on yhden esimiespaikan saanut, alkaa haluta toista, tai jotain muuta haastetta.

Niin kauan kun pysyy ns normaalissa työrytmissä, ehkä satunnaisin ylitöin, ei mua haittaa. Mutta en halua sen enempää vaikuttavan minun valintoihini. Ap