Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa päästä "eteenpäin", minä en enää halua ostaa asuntoa enkä lähteä vuokralle, pidän nykyisestä tilanteesta
21.10.2024 |
Asutaan nyt pienessä, vaatimattomassa mutta velattomassa talossa, joka on remontoitu täysin. Lämpö siis pysyy sisällä jne, eli tässä on hyvin halpaa asua. Viihdyn tässä ja voisin viihtyä loppuikäni.
Mies taas kaipaa uusia työhaasteita, ehdottelee että muutettaisiin sinne tai tänne, tai jos minä löytäisin jonkun mielenkiintoisen työn, niin voitaisiin senkin perässä muuttaa. Ajattelee että otettaisiin lainaa ja ostettaisiin asunto, tosin ajattelee että lainan saaminen on yhtä helppoa kuin 20 vuotta sitten... Tai että mentäisiin vuokralle.
Vuokraan menisi muutamassa kuukaudessa se, mitä nyt asumiskulut on vuodessa. En todellakaan ole kiinnostunut! Paljon mieluummin asuisin tässä, säästän ja toteutan yhteisiä unelmia tai matkustellaan ja pyydetään aikuiset lapset mukaan. Parissa vuodessa olen saanut suuren summan säästöön ja haluan asioiden pysyvänkin niin.
Miten löytää yhteinen ajatus tällaisessa tilanteessa, vai voiko löytääkään? Eroko tässä tulee?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuollaisen pikkujutun takia tarvitse erota.
Ei ole pikkujuttu, jos mies ei mukisematta mukaudu naisen tahtoon.
Minä en saanut aloituksesta käsitystä, että ap kieltäisi miestä muuttamasta työn perässä muualle. Kopsaisitko sinä tänne sen kohdan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuollaisen pikkujutun takia tarvitse erota.
Ei ole pikkujuttu, jos mies ei mukisematta mukaudu naisen tahtoon.
Minä en saanut aloituksesta käsitystä, että ap kieltäisi miestä muuttamasta työn perässä muualle. Kopsaisitko sinä tänne sen kohdan?
Minusta ap on joustanut urahullun miehensä vuoksi koko elämän aivan tolkuttomasti. Tuossa tilanteessa istuisin perseelläni kuin tatti säästöineni, ja vanha (!!!) mies voisi kaikessa rauhassa lentää vaikka kuuhun.
Vierailija kirjoitti:
"Paljon mieluummin asuisin tässä, säästän ja toteutan yhteisiä unelmia tai matkustellaan ja pyydetään aikuiset lapset mukaan. Parissa vuodessa olen saanut suuren summan säästöön ja haluan asioiden pysyvänkin niin."
Ovatkohan ne "yhteisiä" unelmia. Tuommoinen jämähtäminen ja turvallisuushakuisiin, että aikuiset lapsetkin mukaan, on minusta outoa. Itse toki olen kehittänyt itseäni koko elämäni ajan ja mennyt kohti haasteita. Olisin tukehtunut tuommoisen kumppanin kanssa. Todennäköisesti mies ymmärtää, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuus työurallaan ja koska lapsetkin jo omillaan, niin siitä on helppo lähteä kohti uusia haasteita. Saattaa sitten tavata samanhenkisen uuden naisystävänkin, sellaisen virkeän ja hauskan ja itsenäisemmän. Joka ei takerru menneeseen.
Tää on oikeastaan hauska komentti. Ap "takertuu menneeseen", kun haluaa joskus reissuille mukaan aikuiset lapset. Sinä taidat olla niitä vanhempia, jotka lasten päästyä täysi-ikäisiksi vilkutat heille hyvästiksi ja kerrot, että oli hauska tavata, mutta nyt ei enää pidetä yhteyttä?
Ja tulihan lopuksi se klassinen uhkaus "virkeä, hauska ja itsenäinen uusi naisystävä, joka ei takerru menneeseen". Tarkoittanet alle kolmekymppistä, lapsetonta naista?
Prkleen mies kun kehtaa olla eteenpäinpyrkivä.
Toisessa ketjussa taas kaikkien mielestä pitää miehen olla juuri sellainen.
Aina naisen mielen oikkujen mukaan.
Silti, jos käytän miehestä nimitystä naisen elämän mahdollistaja, ropisee alapeukkua.
Vierailija kirjoitti:
Prkleen mies kun kehtaa olla eteenpäinpyrkivä.
Toisessa ketjussa taas kaikkien mielestä pitää miehen olla juuri sellainen.
Aina naisen mielen oikkujen mukaan.
Silti, jos käytän miehestä nimitystä naisen elämän mahdollistaja, ropisee alapeukkua.
Eihän tässä ole kukaan ollut sitä mieltä, että ap:n miehen pitää jäädä tuohon taloon ja niihin hommiin, mitä nyt tekee. Moni on sanonut, että mies voi etsiä työn ja hommata työpaikkakunnalta itselleen asunnon. Etäsuhde on tuossa ihan käypä ratkaisu. Mikä tuossa on sinusta naisen oikkujen mukaan tehtävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prkleen mies kun kehtaa olla eteenpäinpyrkivä.
Toisessa ketjussa taas kaikkien mielestä pitää miehen olla juuri sellainen.
Aina naisen mielen oikkujen mukaan.
Silti, jos käytän miehestä nimitystä naisen elämän mahdollistaja, ropisee alapeukkua.
Eihän tässä ole kukaan ollut sitä mieltä, että ap:n miehen pitää jäädä tuohon taloon ja niihin hommiin, mitä nyt tekee. Moni on sanonut, että mies voi etsiä työn ja hommata työpaikkakunnalta itselleen asunnon. Etäsuhde on tuossa ihan käypä ratkaisu. Mikä tuossa on sinusta naisen oikkujen mukaan tehtävää?
Ketju, ei aloitus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voisi muuttaa työn perässä ja tapaisitte viikonloppuisin. Ei sen takia erota tarvitse. Itse tunnen kaksi reissutyöperhettä ja hyvin toimii heillä.
No näin olen hänelle sanonut, mutta ei halua etäsuhdetta 😄 Ap
No kaikkea ei vaan voi saada. Miehen vaihtoehdot ovat etäsuhde tai jääminen nykyiseen sinun kanssasi. Tai ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.n kommentti "mieheni on ollut aiemmin työnarkomaan" Tarkkana nyt...täysin sama asia kun poltti aiemmin, on ollut alkoholisti, pettänyt aikaisemmin. On käyttänyt huumeita. Aivan varmasti toipuneita maailmasta löytyy, mutta takaisin retkahtaneita paljon enemmän. En toivo Sinulle/teille huonoa tai erillistä tulevaisuutta tietenkään, mutta pidä huoli että et itse masennu/pala loppuun tämän asian kanssa. Tuo aikaisempi M56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, että minkä takia juuri työhaasteiden tulisi olla uusia ja erilaisia. Eikö mies voisi aloittaa vaikkapa uutta, perehtymistä vaativaa harrastusta mikäli haasteita kaipaa ja teillä on muuten kaikki hyvin? Toivottavasti olet tuonut hänelle esiin nämä täällä pohdiskelemasi taloudelliset seikat, koska kasvavien menojen kompensointi vaatisi jo suurehkoa palkankorotusta (josta luonnollisesti progressiivinen verotus vie osansa).
Näinhän se menee. Anonyymit mammat päättävät, mitä mies saa haluta.
Parisuhteessa haasteita aiheuttaa, jos toiveet elämän ja tulevaisuuden suhteen poikkeavat liikaa. Kovin rakentava ratkaisumalli ei kuitenkaan ole se, että päättää toisen puolesta, että tämän toiveet nyt vain ovat vääriä.
Kyse on eräänlaisesta parisuhdeperspektiivistä, eli siitä, halutaanko pysyä yhdessä tuli mitä tuli. Kun erilaisia toiveita ja pyrkimyksiä mietitään tätä taustaa vasten, voidaan isoissakin asioissa mennä pelkästään toisen tahdon mukaan, jos kyse on jostakin sellaisesta, mikä on sille toiselle v ä l t t ä m ä t ö n t ä. Ja koska kyseessä on yhteinen halu pysyä yhdessä, osat väistämättä vaihtuvat jossakin vaiheessa. Näin meillä: Ensi elettiin useita vuosikymmeniä miehen työn ehdoilla. Sitten hän suostui luopumaan rakkaasta perintötilastaan minun vuokseni ja muuttamaan pienehköön kerrostaloon kaupunkiin. Kaikki muutokset ovat tosin vaatineet kovat väännöt (lue: ajoittain railakkaatkin riidat), mutta ne kestettiin, koska aina ollaan tiedetty, että yhdessä pysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paljon mieluummin asuisin tässä, säästän ja toteutan yhteisiä unelmia tai matkustellaan ja pyydetään aikuiset lapset mukaan. Parissa vuodessa olen saanut suuren summan säästöön ja haluan asioiden pysyvänkin niin."
Ovatkohan ne "yhteisiä" unelmia. Tuommoinen jämähtäminen ja turvallisuushakuisiin, että aikuiset lapsetkin mukaan, on minusta outoa. Itse toki olen kehittänyt itseäni koko elämäni ajan ja mennyt kohti haasteita. Olisin tukehtunut tuommoisen kumppanin kanssa. Todennäköisesti mies ymmärtää, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuus työurallaan ja koska lapsetkin jo omillaan, niin siitä on helppo lähteä kohti uusia haasteita. Saattaa sitten tavata samanhenkisen uuden naisystävänkin, sellaisen virkeän ja hauskan ja itsenäisemmän. Joka ei takerru menneeseen.
Tää on oikeastaan hauska komentti. Ap "takertuu menneeseen", kun haluaa joskus reissuille mukaan aikuiset lapset. ....
Tälle hymähdin itsekin. Että outoa matkustaa joskus omien aikuisten lasten kanssa? Ehkä se joillekin sitten on outoa, harmi kyllä. Mä juttelin joskus lapsille haaveilevani Islannin reissusta. Lapset innostuivat kohteesta, että hieno ja erilainen paikka, ja siinä sitten päätettiin että låhdetään yhdessä koko perhe + heidän kumppaninsa. Minusta pelkästään ihana juttu! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paljon mieluummin asuisin tässä, säästän ja toteutan yhteisiä unelmia tai matkustellaan ja pyydetään aikuiset lapset mukaan. Parissa vuodessa olen saanut suuren summan säästöön ja haluan asioiden pysyvänkin niin."
Ovatkohan ne "yhteisiä" unelmia. Tuommoinen jämähtäminen ja turvallisuushakuisiin, että aikuiset lapsetkin mukaan, on minusta outoa. Itse toki olen kehittänyt itseäni koko elämäni ajan ja mennyt kohti haasteita. Olisin tukehtunut tuommoisen kumppanin kanssa. Todennäköisesti mies ymmärtää, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuus työurallaan ja koska lapsetkin jo omillaan, niin siitä on helppo lähteä kohti uusia haasteita. Saattaa sitten tavata samanhenkisen uuden naisystävänkin, sellaisen virkeän ja hauskan ja itsenäisemmän. Joka ei takerru menneeseen.
Tää on oikeastaan hauska komentti. Ap "takertuu menneeseen", kun haluaa joskus reiss
Niin, eikö tuossa mies takerru menneeseen, jos ei osaa suhtautua uuteen elämänvaiheeseen, jossa taloudellinen pakko ei toimi kuskina, vaan elämässä on muitakin vaihtoehtoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Tämä. Luulisi että elämässä on muutakin tärkeää kuin raha.
Vierailija kirjoitti:
^ Tämä. Luulisi että elämässä on muutakin tärkeää kuin raha.
Tuon ikäluokan miehillä harvoin on. Ja usealle työ pakkomielle/sairaus. Ihmisarvo määritellään menestyksen/rahan/statuksen perusteella. Ap:n miehellä näyttää myös olevan jonkinlaista problematiikkaa ymmärtää, että oma aika meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies on jo sitä ikäluokkaa että tässä taloussuhdanteessa saattaa urakehitys jäädä pelkäksi unelmaksi. On tärkeää kuitenkin että hän saa tavoitella unelmiaan. Sitä en kyllä ymmärrä miksi terve (?) keski-iän ylittänyt mies ei kestäisi etäsuhdetta? Lieneekö syynä tarve kodinhoitajalle?
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies on jo sitä ikäluokkaa että tässä taloussuhdanteessa saattaa urakehitys jäädä pelkäksi unelmaksi. On tärkeää kuitenkin että hän saa tavoitella unelmiaan. Sitä en kyllä ymmärrä miksi terve (?) keski-iän ylittänyt mies ei kestäisi etäsuhdetta? Lieneekö syynä tarve kodinhoitajalle?
En nyt haluaisi olla ikävä, mutta äijällä on ollut 50 vuotta aikaa *tavoitella unelmiaan*. Noin pääsääntöisesti se on nuorten juttu. Kyllähän joku kalskahtaa korvaan, kun ikämies ei koskaan, ikinä tavoita niitä unelmiaan, vaan sama pelleily jatkuu maailman tappiin.
"Tää on oikeastaan hauska komentti. Ap "takertuu menneeseen", kun haluaa joskus reissuille mukaan aikuiset lapset. Sinä taidat olla niitä vanhempia, jotka lasten päästyä täysi-ikäisiksi vilkutat heille hyvästiksi ja kerrot, että oli hauska tavata, mutta nyt ei enää pidetä yhteyttä?
Ja tulihan lopuksi se klassinen uhkaus "virkeä, hauska ja itsenäinen uusi naisystävä, joka ei takerru menneeseen". Tarkoittanet alle kolmekymppistä, lapsetonta naista?"
Meillä anoppi on otettu mukaan matkoille sen jälkeen, kun jäi leskeksi. Itse en lasteni kanssa ole matkustellut ja tuskin meillä olisi edes yhteisiä matkakohteita. En todellakaan ole vilkutellut lapsille vaan jopa saattohoitanut rakkaan lapsen hautaan. Voisit vähän miettiä, mitä päästelet näppäimiltäsi.
"Tälle hymähdin itsekin. Että outoa matkustaa joskus omien aikuisten lasten kanssa? Ehkä se joillekin sitten on outoa, harmi kyllä. Mä juttelin joskus lapsille haaveilevani Islannin reissusta. Lapset innostuivat kohteesta, että hieno ja erilainen paikka, ja siinä sitten päätettiin että låhdetään yhdessä koko perhe + heidän kumppaninsa. Minusta pelkästään ihana juttu! Ap"
Mun tuttavapiiriin ei kuulu ketään, jotka matkustelisi aikuisten lasten kanssa paitsi jonain merkkipäivänä. Meilläkin nuoret parit matkustelee keskenään. Tuskin innostuisivat anoppien ja äitien mukaan ottamisesta. Tietysti ap maksaa kaiken, niin mikäs siinä; hauskaa matkaa vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Tämä. Luulisi että elämässä on muutakin tärkeää kuin raha.
Tuon ikäluokan miehillä harvoin on. Ja usealle työ pakkomielle/sairaus. Ihmisarvo määritellään menestyksen/rahan/statuksen perusteella. Ap:n miehellä näyttää myös olevan jonkinlaista problematiikkaa ymmärtää, että oma aika meni jo.
Ei hänen "oma aikansa" mihinkään ole mennyt. Elää sitä parhaillaan ja on arvostettu ja pidetty esimies. Olen yrittänyt herätellä huomaamaan sen ja nauttimaan hetkestä. Yleneminenkin on edelleen mahdollista, ei ole mitään seiniä vastassa. Mutta minä en halua enää muuttaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aika outoa on, että mammat katsovat voivansa tuosta vain päättää, mitä heille tuntematon mies haluaa. "
Päättää? Tässä nyt vain heiteltiin ilmaan ehdotuksia siitä mikä voisi jotenkin täyttää molempien tarpeet. Ei siinä edes väitetä että tiedetään mikä on kellekin mieluista ja hyvää vaan annataan uusia näkökulmia asiaan.
Ja jokainen, joka on tällaisia ketjuja seurannut, tietää että ei näissä koskaan löydy mitään ratkaisua joka kelpaisi. Aloittaja ampuu alas aina jokaisen ehdotuksen ja jokaiseen asiaan on aina joku syy miksi ei toimi.
Pelkkää viihdettähän nämä ovat.
Kyllä, viihdearvo tulee juuri siitä, miten kaavamaisuudesta ja stereotyyppisestä suhtautumisesta. Jos mies haluaa edetä urallaan, niin hän voi vaikka sen sijaan remointoida taloa. Daa, onhan se viihdettä, kun ajattelee, miten kaavamaisesti naiset parisuthei
No tämän palstan yksi ongelma on se, että tänne kirjoittaa hyvin erilaisia ihmisiä hyvin erilaisilla taustoilla. Voisin kuvitella, että esimerkiksi naapurissani asuva pariskunta - ihan hyvin toimeentulevia duunareita, joille tuntuu ihan jatkuva (jo yli 10 vuotta jatkunut) remontointi ja talon ja pihapiirin parantelu olevan elämän tarkoitus - ei voisi mitenkään ymmärtää, etteikö miehelle muka riittäisi talon laajentaminen projektiksi. Ja samalla monta konkurssia tehnyt yrittäjätuttavani ei voisi mitenkään ymmärtää, että joku tyytyy johonkin tylsään omakotitalon ikuisuusremonttiin eikä halua koko ajan uusia mahdollisuuksia, lisää ja enemmän JOTAIN, ihan sama mitä.
Tämä. Työ ja tuo tietty levoton pakko edetä ja löytää uutta ja mielenkiintoisempaa on joillekin kuin addiktio. Tunnen tapauksia, jossa painetaan ns yrittäjäluonteisesti duunia ihan ihme viritelmissä (startup-yritykset, uusiutuvan energian varjolla maahan rantautuneissa epämääräisissä kokeiluissa), ja sen _lisäksi_ puuhastellaan omassa pikkuyrityksessä - koska sisäinen palo (addiktio/sairaus). Ja verenpainelääkitys sekä muut elintasosairauksien riskitekijät huusivat punaisella jo 45-vuotiaana. Kuolema odottaa sillä sekunnilla kun työ loppuu, mutta sillä ei ole merkitystä, koska oikeastihan se - vaikka sitten vain kuviteltu - ura, status ja illusorinen elämän makuisuus on näille jumala. Sinä et ole koskaan ollut, eikä sinusta ja teidän yhteisestä elämästä tule tällaiselle henkilölle prioriteettia.