Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen kun kaikki ihailee puolisoani
21.10.2024 |
Mieheni menestyy ja saa siitä kiitosta ja kunniaa muiltakin. Olen tullut kateelliseksi ja katkeraksi tästä. Nytkin hän sai uuden tosi hyvän työpaikan ja kohta valmistuu jatko-opinnoista. Meillä on kaksi pientä lasta ja hoidan heidät lähes täysin yksin. Mulla on aika pienipalkkainen työ missä en viihdy ja työpäivän jälkeen haen lapset ja hoidan koko illan heitä ja kotitöitä. Mies lepää työpäivän jälkeen ja suunnittelee jo seuraavia haasteita mitä lähtisi tavoittelemaan tai mitä ostaisi itselleen hyvällä palkalla. Viikonloput harrastaa tai opiskelee eikä yhtään tykkää jos häiritään ja ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä. Kyllä se oliskin helppoa keskittyä vaan itseensä :( kaikki tuttavat puhuu miten mieheni sitten onnistuu kaikessa mitä yrittää, aina on mielenkiintoista työtä jne. No joo o, ei vaan omaa perhettään jaksa hoitaa millään tavalla.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on jotenkin kieroutunut tuo perheen malli.
Oletko sinä palvelija? Fani?
Mies vastuuton? Idoli?
Jalkautukaa perheeksi. Teillä on vanhemmuus.
Sinun pitäisi olla onnesta soikea ja ylpeä miehestäsi. Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa. Aika noloa olla kateellinen omalle puolisolleeen siitä että tämä on pidetty ja menestyy. Vaihda miestä ja ota se pieksevä jännis, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miehesi onnistuminen otetaan sun selkänahasta, joten ei yhtään ihmetytä, että nyppii. Oletko puhunut miehesi kanssa, että lapset ovat yhteisiä ja että hänen kuuluu tehdä myös osuutensa?
Jos ei miehellä yhtään raksuta, väännä hänelle mitä viikko-viikko-systeemi tarkoittaa. Johan loppuu omat menot joka toisella viikolla.
Saan aina saman vastauksen kun puhun miehelle lasten hoidosta. No kun ei sulle kelpaa mikään, en kuitenkaan osaa tehdä oikein niin kun sä haluat. Ja ollaan umpikujassa, ei suostu puhumaan mistään muusta kuin että minä olen esteenä sille ettei voi olla lasten kanssa. Minä voin käsi sydämellä vannoa ettei se ole totta. Lapset on 2- ja 4-vuotiaita, mies ei ole esimerkiksi kertaakaan vienyt heitä yksin ulkoilemaan. Ei yhtä ainoaa kertaa. Mutta kun sellaista pyytäisin, ei voi l
Surullista.
Todella surullista.
Meilläkin oli lapsuuskodissa aina äidin vika. Sitä isäni usein toisti.
Tuo on lapsille ikävä henkinen ilmapiiri kasvaa.
Onko tuollainen miehenmalli lapsuudenperheestä?
Nyt vaan luomaan uutta omaa mallia.
joo, kyllä sen on muututtava. Sinä katkeroidut tuossa. Olet perheen ainoa aikuinen.
Mies on ihan tossukka ja kiertää vastuunsa syyttämällä sinua.
Monelke miehelle käy noin. Heittäytyvät. Nainen on josssin vaiheessa ollut vaativa tai muuta, niin sen jälkeen heittäytyy ulos kaikesta vastuusta tuolla lailla vedoten. Ei itse ota vastuuta vaan leikkii uhria.
Se on peliä. Katso sen läpi ja kerro, mitä näet. Kerro miehellesi, että tämä peli ei enää toimi näillä säännöillä. Uudet säännöt!
Tai näetkö sinä?
Perhe on yhteispeliä.
Katkera vai kateellinen? Kannattaa sitä miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi olla onnesta soikea ja ylpeä miehestäsi. Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa. Aika noloa olla kateellinen omalle puolisolleeen siitä että tämä on pidetty ja menestyy. Vaihda miestä ja ota se pieksevä jännis, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Tämä! Ap, Viekö miehesi sua syömään tai ostaa hienoja koruja sulle tai muuta sellasta? Jos ei niin sit vähän yksitoikkoinen suhde, valitettavasti
Kyllä se miehen hyväpalkkainen työ näkyy väkisinkin perheen elintasossa.
Vai elättääkö ap muka yksin nelihenkisen perheen; asuntoinern, autouneen, ruokineen, vakuutuksineen, lapsineen kaikkineen?
Sekin siis on perseestä, että on raitis töitä paiskiva aviomies, joka vielä opiskelee työn ohessa.
Aloitus on puhdasverinen trolli. Ja epäonnistunut sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateus pilaa elämäsi. Sanonpahan vaan.
Ei kun miehen itsekkyys.
Kyllä se yrittäjäåerheissäkin huusholli ja lapset jäävät vaimon kontolle. Sillä mies on aina töissä.
Eikä ne vaimot valita. Oman työn ohessa, hoitavat kodin. Eiivätkä lapset ole ikuisesti pieniä.
Ihmiset tottuvat aina elämään, jota elävät: kolmivuorotyöhön, pitkiin työmatkoihin joko omalla autolla tai julkisilla ja sen aiheuttamiin pitkiin työpäiviin. Elämän ruuhkavuosiin, jotka eivät ole ikuisia. Vastoinkäymisiin, sairastumisiin. Kaikkeen mahdolliseen tottuu, jopa köyhyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se miehen hyväpalkkainen työ näkyy väkisinkin perheen elintasossa.
Vai elättääkö ap muka yksin nelihenkisen perheen; asuntoinern, autouneen, ruokineen, vakuutuksineen, lapsineen kaikkineen?
Sekin siis on perseestä, että on raitis töitä paiskiva aviomies, joka vielä opiskelee työn ohessa.
Aloitus on puhdasverinen trolli. Ja epäonnistunut sellainen.
No trolli tai ei, mutta täällä ilmoittautuu toinen, jonka perhe-elämä oli samanlaista.
Ei kaikissa perheissä elämä mene ja suju niin, että molemmat puolisot ovat duunissa 7 tai 8 - 16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä, miten järjestät ITSE oman elämäsi. Kun ero lopulta tulee, on paljon hankalampi siinä tilanteessa lähteä parantelemaan omia asemiaan työelämässä. Ne kotityöt ja lastenhoidotkaan ei kuitenkaan lopu, jos vaikka saisikin niistä viikon tai viikonlopun tauon aina, kun lapset ovat isällään. Tai jos mies sattuu olemaan niitä, jotka ei erotilanteessakaan ota mitään vastuuta, niin sitten sinulla on lapset, pienipalkkainen työ ja koti hoidettavana ilman sitä vähäistäkään apua miehen suunnalta. Ero ei välttämättä ole mitenkään suuri nykytilanteeseen, mutta siitä on ainakin vaikeampi myös pyrkiä pois, kun on täysin yksin vastuussa kaikesta. Eli mitäpä ajattelit tehdä asialle nyt?
Ja millaisessa kodissa saat hoitaa lapsia ja tehdä työtäsi? Maksetaanko puitteet sinun vai miehesi rahoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miehesi onnistuminen otetaan sun selkänahasta, joten ei yhtään ihmetytä, että nyppii. Oletko puhunut miehesi kanssa, että lapset ovat yhteisiä ja että hänen kuuluu tehdä myös osuutensa?
Jos ei miehellä yhtään raksuta, väännä hänelle mitä viikko-viikko-systeemi tarkoittaa. Johan loppuu omat menot joka toisella viikolla.
Ei ne kaikki muuta toimintatapojaan pelkän uhkailun perusteella. Mun ex piti mua niin itsestäänselvyytenä, ettei varmasti uskonut hetkeäkään, että oikeasti eroaisin. Meillä oli samankaltainen tilanne, että mies eteni työurallaan, harrasti paljon jne., eikä suostunut edes pitämään kaikkia isyysvapaitaan. Minä olin sitten perhevapaat, kunnes n. 1v laitettiin hoitoon, ja sen jälkeenkin minun piti aina hakea lapsi hoidosta ja olla illat lapsen kanssa (kun mies harrasti). Kulut maksettiin puoliksi ja tulot oli kutakuinkin samat.
Kun erosin, mies vinkui vielä jonkin aikaa takaisin. En ottanut. Nykyään tienaan häntä enemmän ja lapsetkin pian sen ikäisiä, että kohta pääsen minäkin harrastamaan.
Olin siis kuin yksinhuoltaja parisuhteessa, joten arjessani ei muuttunut mikään, kun laitoin miehen pihalle. Nyt on ihana miesystävä, jolla myös omia lapsia, joiden lähihuoltaja mies on - häntä voin arvostaa, kun uransa lisäksi hän pystyy huolehtimaan myös lapsistaan (silti tienaa enemmän kuin exäni, aivan kuten minäkin nykyään tienaan enemmän kuin exäni, jonka työ ja harrastukset oli perhettä tärkeämmät).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yrittäjäåerheissäkin huusholli ja lapset jäävät vaimon kontolle. Sillä mies on aina töissä.
Eikä ne vaimot valita. Oman työn ohessa, hoitavat kodin. Eiivätkä lapset ole ikuisesti pieniä.
Ihmiset tottuvat aina elämään, jota elävät: kolmivuorotyöhön, pitkiin työmatkoihin joko omalla autolla tai julkisilla ja sen aiheuttamiin pitkiin työpäiviin. Elämän ruuhkavuosiin, jotka eivät ole ikuisia. Vastoinkäymisiin, sairastumisiin. Kaikkeen mahdolliseen tottuu, jopa köyhyyteen.
Tuollainen yrittäjäperhemeininki, jossa toinen hoitaa työt ja toinen kodin, lienee kuitenkin yhteinen sopimus, ja siinä varmasti se yrittäjä myös rahoittaa koko perheen elämän (mahdollisesti kotona oleva on jopa yrityksen omistaja myös). Tuolloin kotonaoleva on tietoisesti valinnut tuon mallin toimia. Ap:n tilanteessa on varmasti ollut oletus, että molemmat osallistuvat lastenhoitoon ja molemmilla on näin ollen mahdollisuus luoda uraa ja menestyä. Se, että toinen yksipuolisesti päättää, millä mallilla mennään sivuuttaen toisen toiveet kokonaan, ei ole oikein.
Hanki ukkosi rahoilla lapsille hoitaja ja mene itse töihin tai opiskelemaan. Tarvitset oman elämäsi takaisin. Lapset pärjää kyllä, kun vain annat heille jakamatonta huomiota oman työsi/opiskelusi ohella.
Moni avioliitto kaatuu siihen, että nainen jää vain kotiin ja turhautuu.
Miehen paikka on lapsiensa ja perheensä luona. Työt ja opiskelut pitää hoitaa, mutta neljältä menee läppäri kiinni. Sanon tämän siis miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, miten järjestät ITSE oman elämäsi. Kun ero lopulta tulee, on paljon hankalampi siinä tilanteessa lähteä parantelemaan omia asemiaan työelämässä. Ne kotityöt ja lastenhoidotkaan ei kuitenkaan lopu, jos vaikka saisikin niistä viikon tai viikonlopun tauon aina, kun lapset ovat isällään. Tai jos mies sattuu olemaan niitä, jotka ei erotilanteessakaan ota mitään vastuuta, niin sitten sinulla on lapset, pienipalkkainen työ ja koti hoidettavana ilman sitä vähäistäkään apua miehen suunnalta. Ero ei välttämättä ole mitenkään suuri nykytilanteeseen, mutta siitä on ainakin vaikeampi myös pyrkiä pois, kun on täysin yksin vastuussa kaikesta. Eli mitäpä ajattelit tehdä asialle nyt?
Kyllä se isä elarit joutuu maksamaan joka tapauksessa eron jälkeen (todennäköisesti tuntuvat sellaiset, jos mies tienaa hyvin ja ap on pienituloinen). Ja kyllä ne miehet yleensä edes joka toinen viikonloppu haluaa lapsiaan nähdä, jos ei ihan luopio ole, ehkä joskus myös isän puolen sukulaiset, vaikka isovanhemmat, vähintään haluaa.
Eron jälkeen lähipiiri myös usein tarjoaa apujaan lasten kanssa jäävälle. Ennen eroa tätä ei tapahdu, koska kaikki olettavat miehen hoitavan vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Hanki ukkosi rahoilla lapsille hoitaja ja mene itse töihin tai opiskelemaan. Tarvitset oman elämäsi takaisin. Lapset pärjää kyllä, kun vain annat heille jakamatonta huomiota oman työsi/opiskelusi ohella.
Moni avioliitto kaatuu siihen, että nainen jää vain kotiin ja turhautuu.
Ap:han kertoo aloituksessa olevansa töissä. Mutta huonommalla palkalla kuin mies.
Yleensähän naisilla on heikommat palkat.
Mikäli ap olisi pelkkä kotiäiti, niin ei kait hän viitsisi valittaa?
Kotihan olisi hänen työpaikkansa. Ja mies elättäisi perhern kokonaan.
Useampi nainen haluaa miehen, joka jakaa perheen ja vastuut.
Minkä ihmeen kiiltokuvan kanssa olet kimpassa, aapee?
Kuulostsa kovin välinpitämättömältä mieheltä.
Miehellesi on jäänyt päälle tuo vanha moodi. Ihailua ihailua. Paistattelee siinä. Ei ymmärrä perheen ideaa. Sulla on aapee, tyhmä mies.
Tai sitten sulla on vaan välinpitämätön mies. Ei kuulosta hyvältä. Roolinsa vanki.
Herättele se mies sieltä tähän arkeen.
Minä puhuin miehelleni silloin alussa siitä, että hän on kovin suosittu. Hän sanoi minulle, että hän sanoo henkilöille, jotka hänelle tuosta kertovat, tavallaan ihailusta: Että, jos eläisitte hänen kanssaan pidempi aika, niin kyllä hänessä on ihan omat koukeronsa.
Ole suora. Puhu. Ihan turhankin kaarella noin tärkeässä asiassa. Mies on sinun puolisosi. Teillä kahdella on parisuhde ja perhe. Teillä on yhteinen projekti. Sinun ja lasten tulisi olla se tärkein. Perhe.
Se kateus on ihan ymmärrettävä tunne. Kerro siitä myös. Miehesi voi auttaa siinä, että jakaa arjen ja vastuun. Se helpottaa siinä kateuden tunteessakin.
Ei teidän tarvitse olla kilpailijoita. Te voitte olla tiimi. Että tiimi toimisi hyvin, siinä huolehditaan kaikkien jäsenten hyvinvoinnista.
Puhu. Tule esiin. Kerro. Osoita, että miehen tekemiset on tärkeitä. Te tarvitsette toisianne. Kumpikin. Lapset ansaitsevat hyvinvoivan äidin ja isän. Tukekaa toisianne.
Jos muuttaa käyttäytymistään, niin kerro sitten sekin, mikä tuntuu hyvältä.