Olen kateellinen kun kaikki ihailee puolisoani
Mieheni menestyy ja saa siitä kiitosta ja kunniaa muiltakin. Olen tullut kateelliseksi ja katkeraksi tästä. Nytkin hän sai uuden tosi hyvän työpaikan ja kohta valmistuu jatko-opinnoista. Meillä on kaksi pientä lasta ja hoidan heidät lähes täysin yksin. Mulla on aika pienipalkkainen työ missä en viihdy ja työpäivän jälkeen haen lapset ja hoidan koko illan heitä ja kotitöitä. Mies lepää työpäivän jälkeen ja suunnittelee jo seuraavia haasteita mitä lähtisi tavoittelemaan tai mitä ostaisi itselleen hyvällä palkalla. Viikonloput harrastaa tai opiskelee eikä yhtään tykkää jos häiritään ja ehdotetaan jotain yhteistä tekemistä. Kyllä se oliskin helppoa keskittyä vaan itseensä :( kaikki tuttavat puhuu miten mieheni sitten onnistuu kaikessa mitä yrittää, aina on mielenkiintoista työtä jne. No joo o, ei vaan omaa perhettään jaksa hoitaa millään tavalla.
Kommentit (43)
Sun miehesi vaikuttaa aika itsekkäältä tyypiltä.
No, miehesi onnistuminen otetaan sun selkänahasta, joten ei yhtään ihmetytä, että nyppii. Oletko puhunut miehesi kanssa, että lapset ovat yhteisiä ja että hänen kuuluu tehdä myös osuutensa?
Itsehän tuon mahdollistat, valita peilille.
Mitä aiot asialle AP tehdä?
riittää kun kerrot tämän palstalla?
Osaatteko keskustella keskenänne?
Kateus pilaa elämäsi. Sanonpahan vaan.
Aika diili äijällä, sinä maksat ja hoidat perheen ja hän tekee mitä tykkää, kuinkahan monta rakastajaa on kyljessä mitä veikkaat?
Onks jotain ylärajaa missä itsekunnioitus alkais löytymään, 10, 20 30 rakastajaa?
Mielenkiintoisen elämän olet valinnut.
En minäkään jaksaisi tuollaista katkeraa ja kateellista ihmistä.
Nyt kun on valmistunut niistä jatko-opinnoista, niin on sinun vuorosi. Haet opiskelemaan ja ilmoitat, että nyt on miehesi vuoro ottaa enemmän vastuuta lapsista sun vuoro edistää uraasi.
Kateellinen? Taitaa olla miehesi käyttämä sana, sinä olet hyväksi käytetty, olet kotiäiti ilman mitään sen duunin suomia etuja, miehesi käyttää sinua äitinään, aika kieroa.
Vierailija kirjoitti:
No, miehesi onnistuminen otetaan sun selkänahasta, joten ei yhtään ihmetytä, että nyppii. Oletko puhunut miehesi kanssa, että lapset ovat yhteisiä ja että hänen kuuluu tehdä myös osuutensa?
Jos ei miehellä yhtään raksuta, väännä hänelle mitä viikko-viikko-systeemi tarkoittaa. Johan loppuu omat menot joka toisella viikolla.
Ota itseäsi niskasta kiinni. Jaa lasten kanssa vietettävä aika miehesi 50/50. Hanki kivoja harrastuksia ja ala opiskella (miehen piikkiin, samoin kun hän on hoidattanut lapset sinun piikkiin).
Älä valita asiasta, muuta vaan käytäntöä huomaamattaa ja hyvässä hengessä. Tarvittaessa neuvottele tiukasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miehesi onnistuminen otetaan sun selkänahasta, joten ei yhtään ihmetytä, että nyppii. Oletko puhunut miehesi kanssa, että lapset ovat yhteisiä ja että hänen kuuluu tehdä myös osuutensa?
Jos ei miehellä yhtään raksuta, väännä hänelle mitä viikko-viikko-systeemi tarkoittaa. Johan loppuu omat menot joka toisella viikolla.
Saan aina saman vastauksen kun puhun miehelle lasten hoidosta. No kun ei sulle kelpaa mikään, en kuitenkaan osaa tehdä oikein niin kun sä haluat. Ja ollaan umpikujassa, ei suostu puhumaan mistään muusta kuin että minä olen esteenä sille ettei voi olla lasten kanssa. Minä voin käsi sydämellä vannoa ettei se ole totta. Lapset on 2- ja 4-vuotiaita, mies ei ole esimerkiksi kertaakaan vienyt heitä yksin ulkoilemaan. Ei yhtä ainoaa kertaa. Mutta kun sellaista pyytäisin, ei voi lähteä kun ei kuitenkaan osaa pukea heitä jne. Minä olen syyllinen ja hirviö kun pilaan illan riitelyllä, kun kehtaan pyytää miestä tekemään lasten kanssa jotain ja hän joutuu puolustautumaan. Ap
Ei tuo vaikuta siltä että ottaisi viikko-viikko-systeemillä lapset. Luultavasti jättää täysin sinun vastuulle ja menee ulkomaille pakoon lapsiruokkomaksuja.
Kuulostaa kyllä tekosyiden keksimiseltä, mieheltä siis. Täytyy sun vaan sitten lähteä siitä harrastamaan ja jättää mies siksi aikaa lasten kanssa. Sehän on suuri luottamuksen osoitus, joten miehen on turha väittää, ettei kuitenkaan muka osaisi pukea jne. Muutenhan et uskaltaisi jättää heitä keskenään. Pysy tiukkana ja menet, kuten miehesikin tekee!
Kysy siltä mieheltä alkaako hän ottaa isomman vastuun perheestä ja kodista kun sinä alat esim opiskella, vai maksaako hän mieluummin isomman osan perheen elatuksesta että voit keskittyä perheeseen (tai esim opiskella käymättä töissä, jolloin ehdit hoitaa perheasioita myös).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miehesi onnistuminen otetaan sun selkänahasta, joten ei yhtään ihmetytä, että nyppii. Oletko puhunut miehesi kanssa, että lapset ovat yhteisiä ja että hänen kuuluu tehdä myös osuutensa?
Jos ei miehellä yhtään raksuta, väännä hänelle mitä viikko-viikko-systeemi tarkoittaa. Johan loppuu omat menot joka toisella viikolla.
Saan aina saman vastauksen kun puhun miehelle lasten hoidosta. No kun ei sulle kelpaa mikään, en kuitenkaan osaa tehdä oikein niin kun sä haluat. Ja ollaan umpikujassa, ei suostu puhumaan mistään muusta kuin että minä olen esteenä sille ettei voi olla lasten kanssa. Minä voin käsi sydämellä vannoa ettei se ole totta. Lapset on 2- ja 4-vuotiaita, mies ei ole esimerkiksi kertaakaan vienyt heitä yksin ulkoilemaan. Ei yhtä ainoaa kertaa. Mutta kun sellaista pyytäisin, ei voi l
Sanot sille, että älä höpsi, takuulla noin hyvin menestyvä mies osaa pari lasta pukea ja hoitaa, alkakaa mennä nyt vaan. Ja et sitten myös puutu jos on vääränlaiset vaatteet, antaa huomata itse.
Huvittavia nämä liitot. Vankiloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miehesi onnistuminen otetaan sun selkänahasta, joten ei yhtään ihmetytä, että nyppii. Oletko puhunut miehesi kanssa, että lapset ovat yhteisiä ja että hänen kuuluu tehdä myös osuutensa?
Jos ei miehellä yhtään raksuta, väännä hänelle mitä viikko-viikko-systeemi tarkoittaa. Johan loppuu omat menot joka toisella viikolla.
Saan aina saman vastauksen kun puhun miehelle lasten hoidosta. No kun ei sulle kelpaa mikään, en kuitenkaan osaa tehdä oikein niin kun sä haluat. Ja ollaan umpikujassa, ei suostu puhumaan mistään muusta kuin että minä olen esteenä sille ettei voi olla lasten kanssa. Minä voin käsi sydämellä vannoa ettei se ole totta. Lapset on 2- ja 4-vuotiaita, mies ei ole esimerkiksi kertaakaan vienyt heitä yksin ulkoilemaan. Ei yhtä ain
Älä vaan astu siihen ansaan, että kritisoisit miehesi tekemisiä lasten kanssa, olkoon heillä sitten mitkä ulkoiluvaatteet tahansa, olkoon mikä välipala tahansa. Anna tehdä ja mene itse tuulettumaan. Älä kysele jälkeenpäin tarkkaan mitä tekivät jne, eihän hänkään (tai tuskin kukaan mies) kysele teidän ulkoiluista, välipaloista ym.
Onpa kumma. Moni nainen nimenomaan haluaa miehen, jotka mahdollisimman moni muukin haluaa.