Hitto mikä virhe-2 vuoden ikäero ilman tukiverkkoa :(

koita jaksaa

kaikki eivät vaan myönnä!



Itse olin ihan väsynyt toisen lapsen vauva- ja taaperoajan, vaikka lapsillani oli ikäeroa 5 vuotta!

Ainoa "lohdutukseni" oli silloin tuo, että ikäeroa on tosiaan noinkin paljon, asiat vois olla vielä hullummin jos sitä olisi vähemmän...



Tämä nyt ei sua auta, mutta sympatiat täältä! Oletko suoraan kysynys isovanhemmilta, voisivatko vaikka kerran kuukaudessa vuorotellen ottaa lapsia hoitoon, jotta saat nukkua/omaa aikaa?



Sen verran vielä lohdutusta, että jahka selviät vauvaiästä, sulla on helpompaa kuin esim. mulla, koska lapsillasi on sen verran vähän ikäeroa, että leikkivät samoja leikkejä eli yhdessä.



Meillä lapsista tuntuu yleensä olevan toisilleen vaan häiriötä (mikä näkyy sitten jatkuvana tappeluna ja jomman kumman huutona) koska pienempi on vielä sen verran pieni, että rikkoo vahingossa (yrittäessään auttaa) isomman legoleikit jne.



Niin ja kun isommalla käy kavereita, ei pientä tietysti huolita mukaan, vaan ovi suljetaan nenän edestä ja kauhea parkuminen sitten.

Itse asun Pohjois-Helsingissä.



Meillä kolme lasta syntyivät kahden vuoden välein. Minulla oli laajat tukiverkot ja silti arki vei kaikki voimat.

on huono. Ystävälläni on monta lasta ja ikäeroa on kaikilla 4v ja jotenkin se vaikuttaa toimivalta.

Omillani ikäeroa 1,5v ja 3v10kk. Juniori sai olla ikäänkuin ainoa, isommat touhusivat omiaan.

Tuo lyhyt ikäero oli mielestäni hyvä. En kokenut rankkana, vaikkei ollut mieskään apuna. Eikä muuta verkostoa.

sitten kun on talossa 3v ja 5v... huh, tätä rankkuutta.



Kaksi uhmatuhmaa raivoomassa

ja seuraa kaipailöisin. Aikuiskontaktit on vähissä, kerhoja olen koittanut katsella yms. vantaalla asutaan.

Meillä ikäeroa 2 v 4 kk, kuopus astmalapsi.

tai spr:n ystäväpalvelua. Voisi viedä vaikka isomman lapsen ulkoilemaan päivittäin.

Täällä ainakin tuo ystäväpalvelu toimii.

ikäeroa ja täytyy sanoa että helpommalla pääsin kun monet ystäväni joilla alle 2v eroja. Juuri tuo että temperamenttinen esikoinen uhmassa ja päälle huonosti nukkuva vauva vie voimat aika tehokkaasti.

Tsemppiä ap ja osta välillä vaikka MLL lastenhoito apua. Esim kerran viikossa joku 3 h on jo iso apu silloin kun oikein ahdistaa.

Olenko ainoa epäonnistunut luuseriäiti, joka on kokenut näin =(? Olen NIIIIIN väsynyt, kun ei ole hetkeäkään aikaa lepoon!!

miehen mielestä piti jaksaa yksin koska muutkin ovat jaksaneet. äitini mietti joka kerta hoitaessaan lapsiani (5x/vuosi) oliko syy "oikeutettu". väsymyksen takia tai sairaita lapsia hoitamaan en häntä kertaakaan kehdannut pyytää, aina piti olla jotain "oikeaa" tarvetta.

onneksi lapset ovat nyt jo kouluikäisiä ja iltatähteä en varmasti tee!

Meillä ikäeroa 2 v 4 kk, kuopus astmalapsi.

Aika hurjaa jos KAHDEN LAPSEN hoito riittää muka siihen, että on upea...

kilpailla siitä, kenellä on rankinta. Sympatiani sinulle ap. Eri lapsilla on eri vaiheissa ne rankemmat vaiheet, ei sitä voi aina ennakoida. Ehkä teilläkin joskus tulee olemaan leppoisaa :) Minun pojillani on neljän vuoden ikäero, missä on hyvät puolensa ja ihmeen paljon leikkivät yhdessä, mutta joskus isompi hermostuu pienen ymmärtämättömyyteen ja pienemmän isoin murhe elämässä on se, että hän on niin pieni...

Meillä kolme toivottua lasta neljän ja puolen vuoden sisällä. Eli vanhin oli 4 ja puoli vuotta, kun nuorin syntyi. Nyt siitä kulunut reilu vuosi. Ja nuorimman vauvavuosi on imenyt minusta voimat melkein kokonaan. Meilläkään ei koskaan lastenvahtiapua. Jouduin mm. käymään oman hammaslääkärikäyntini kaikki kolme lasta mukana, kun aikaa ei saanut sovittua miehen työaikojen ulkopuolelle. ja muutenkin lapset ovat aina meillä mukana. Missään ei päästä miehen kanssa kahdestaan käymään. Kuntamme ei myöskään tue ML:n lastenhoitopalvelua eli sieltäkään ei saa apua.



Luulen ymmärtäväni, että miltä sinusta tuntuu. Minä olen yrittänyt niin, että kun lapset nukahtavat illalla, niin otan itselleni omaa aikaa. Aina se ei tietenkään mahdollista, kun lapset ovat kovasti sairastelleet ja miehellä paljon töitä välillä, niin kotihommia jää myös illaksi.



Kysele tosiaan, jos kotipaikkakunnaltanne saatavissa lastenhoitoapua. Organisoi arkea siten, että tekemällä tänään jo jotain, niin huominen on helpompi. Mm. laittaa jo tänään huomiseksi lounaaksi ruokaa tekemällä isomman annoksen. Etsii illalla lapsille valmiiksi huomisen vaatteet yms. Ulkoilussa puretaan kovasti energiaa, eli olen käyttänyt vähäiset tuloni lasten kunnollisiin ulkovaatteisiin.



Tässäpä pari ajatusta. Voimia.

sitten kun on talossa 3v ja 5v... huh, tätä rankkuutta. Kaksi uhmatuhmaa raivoomassa

Ilmeisesti teillä oli helpot vauva-ajat?? Tai siis varmastikin oli, sillä et muuten noin kirjoittaisi.

Uhmat ovat lastenleikkiä verrattuna siihen, jos vauvat eivät nuku. Kun vauvat eivät ensimmäiseen vuoteen nuku kertaakaan yli kolmea tuntia putkeen, niin siitä seuraava väsymys ei ole kovinkaan mukavaa. Kun ihminen on totaalisen poikki, niin silloin ei mikään tunnu hyvältä. Tosiaan nämä nykyiset uhmailut menevät aika kivuttomasti, kun yöllä saa nukkua!

on monin tavoin erittäin hyvä juttu. Teillä tietysti ongelma on tuo tukiverkottomuus, joten voin vain kuvitella, että jos ei mitään apua mistään saa, niin onhan se pirun rankkaa fyysisesti. Tsemppiä ja yrittäkää nyt löytää jotain järjestelyjä, että saisit hieman lepohetkiäkin, sillä muuten palat loppuun.

se on väliaikaista vaan!!



ilmeisesti sulla nyt vauva ja se 2vee



pian ne leikkii (ja tappelee) yhdessä !

ja siis olihan se helvettiä. Kakkonen sattui olemaan moniallerginen korvakirteinen tapaus.



Nyt kolmas ja kakkonen täyttää kohta 5, ja on aika ihanteellista, mutta en kyllä päivääkään vaihtaisi tuosta helvetistä. Nyt pojat hyviä kavereita, vaikka toki tappelua on ilmassa.

että 2 vuoden ikäero olis helppo?? Ne jotka niin sanoo, haluaa sut vaan siihen samaan helvettiin kuin itse on..



Itselläni on monia ystäviä joillaon tuo 2 vuoden ikäero ja ne ääidit on todella loppu. Miehet painaa hullun pitkää päivää tai 3 vuoroa ja äiti hoitaa lapset kotona. EI ole helppoa ei.



Itse en todellakaan tekisi toista heti perään, en olis millään jaksanut kun ensimäinen oli koliikki vauva, kyllä se pisti hiukan miettimään että haluanko olla nukkumatta seuraavat 4 vuotta..



Yksi ystäväni on tehnyt lapset 5 vuoden välillä ja se on hyvä ikäero.



Ja ei se parane jos ystävien lapsia katsoo vanhetessaa, pieni ikäero mahdollistaa sen että KAIKESTA tulee riitaa... saa olla jatkuvanan erotuomarina. Se että niistä on seuraa toisilleen on harhaa... tai ainakin todella harvinaista.



Nim. Itsellänikin 1.8kk nuorempi sisar jonka kanssa en ole edelleenkään kummoisissa väleissä...

Ihan paras.

Ei se astmakaan aina kaikkea kerro, jotain kuitenkin.



t. ikäero 1v9kk kaksi astmalasta ja jatkuvaa infektiota ;D En tiedä, liittyivätkö vauvojeni heräilyt mitenkään astmaan, mutta se oli pahinta, unettomuus.



ap:lle: tiedän tarkkaan tunteesi. Tsemppiä!! Kyllä kateeksi kävi mun niitä äitituttuja, joilla oli isovanhemmat lähellä. Mutta nyt, kun lapset ovat 3 ja 4, ovat ihanat leikkikaverit ja tosi läheisinä. On siinä pienessä ikäerossa siis etunsakin!