Hitto mikä virhe-2 vuoden ikäero ilman tukiverkkoa :(

miksi aina oletetaan, että isän sijaan isovanhemmat tai perhetyöntekijä tekee tylsät kotityöt? Se mies on nyt isä, sillä on velvollisuutensa. Kenenkään ei ole pakko tehdä pitkää päivää, ei edes yrittäjän. Kyllä nekin saa firman pyöritettyä tekemällä 8 tuntia päivässä.

Itselläni monta lasta, 1, 2, 3, ja 4 vuoden ikäerolla, ja meidän kokemuksella 4 vuotta oli huonoin. Paras on varmaan nämä juniorit joiden ikäero 1vuosi ja kk.

Tukiverkkoa kannattaa kyllä kaikkien "upeidenkin" äitien miettiä tosissaan, vaikka oma jaksaminen olisikin huipussaan, lasten uniongelmat vain ohimenevä vaihe josta supermamma ei valita ja vaikka taloudenhoito pissapyykkeineen ja ruuanlaittoineen vasemmalla kädellä siinä ohessa suoritettava mukava harrastus.



Mies voi joutua painamaan pitkää päivää vaikka pienipalkkaisen vuorotyön takia ja mitäs sitten tehdään, kun äiti yllättäen joutuu vaikka sairaalaan, niinkuin kävi meillä. Ei kaikkien miehet noin vaan voi ottaa esim. palkatonta vapaata lastenhoitoa varten.

Tsemppiä aloittajalle, koitapa löytää lastenhoitoapua jostain että jaksat!

kanssa itse pärjää. Käsittämätön on ajatus, että halutaan monta lasta ja odotetaan, että muut ne hoitaa, jotta äiti jaksaisi. Ei niitä lapsia tukiverkoille tehdä. Ei sukulaisille, ei naapurin tädeille yms. kyllä ne tehdään ihan omien voimavarojen mukaan. Jos ei pysty siihen niin silloin yhteiskunnalta apua, eikä luoteta siihen, että naapurin rouva ottaa meidän lapset hoidettaviksi kun en itse jaksa.

Näitä kiertopalkintoja kulkee kouluikäisissä jo ihan tarpeeksi etsimässä hoivaa itselleen.

Tukiverkkoa kannattaa kyllä kaikkien "upeidenkin" äitien miettiä tosissaan, vaikka oma jaksaminen olisikin huipussaan, lasten uniongelmat vain ohimenevä vaihe josta supermamma ei valita ja vaikka taloudenhoito pissapyykkeineen ja ruuanlaittoineen vasemmalla kädellä siinä ohessa suoritettava mukava harrastus.

Mies voi joutua painamaan pitkää päivää vaikka pienipalkkaisen vuorotyön takia ja mitäs sitten tehdään, kun äiti yllättäen joutuu vaikka sairaalaan, niinkuin kävi meillä. Ei kaikkien miehet noin vaan voi ottaa esim. palkatonta vapaata lastenhoitoa varten.

Tsemppiä aloittajalle, koitapa löytää lastenhoitoapua jostain että jaksat!

7v, 1v 5kk, 7v, 2v. En muista olleeni järin uupunut mutta olen aina panostanut hyvin nukkumiseen. Siis siihen että lapset nukkuvat hyvin yönsä. Se on ollut tosi tärkeätä jaksamisen kannalta.

Helpoin ikäero oli tuo 1v 5kk.

Miten panostetaan siihen, että lapset nukkuvat yöt hyvin??? Sen, jos maailmalle paljastat, palkitaan sinut ruhtinaallisesti. Nykytiedon mukaan kun vauvan nukkumiseen on varsin vaikea vaikuttaa, jos lapsi sattuu olemaan huonosti nukkuvaa sorttia.

t. äiti, jolla yksi hyvin nukkunut vauva ja toinen uniongelmainen

t. äiti x6

7v, 1v 5kk, 7v, 2v. En muista olleeni järin uupunut mutta olen aina panostanut hyvin nukkumiseen. Siis siihen että lapset nukkuvat hyvin yönsä. Se on ollut tosi tärkeätä jaksamisen kannalta.

Helpoin ikäero oli tuo 1v 5kk.

Miten panostetaan siihen, että lapset nukkuvat yöt hyvin??? Sen, jos maailmalle paljastat, palkitaan sinut ruhtinaallisesti. Nykytiedon mukaan kun vauvan nukkumiseen on varsin vaikea vaikuttaa, jos lapsi sattuu olemaan huonosti nukkuvaa sorttia.

t. äiti, jolla yksi hyvin nukkunut vauva ja toinen uniongelmainen

Meillä ikäeroa 1v3kk ja ei todellakaan ollut tukiverkkoa. Priorisoi oma leposi kotitöiden edelle: kämpän ei tarvitse olla putsplank, ruokaa saa valmiina/puolivalmiina, menet nukkumaan/jumppaan/kavereiden kanssa kahville kun mies on kotona, hankit siivoojan jne. Ja usko pois, kyllä se vielä helpottaa! Meillä nuorimmaiset nyt 7v ja 8v ja kuule elämä vaan helpottuu koko ajan.



Iso hali!

on monin tavoin erittäin hyvä juttu. Teillä tietysti ongelma on tuo tukiverkottomuus, joten voin vain kuvitella, että jos ei mitään apua mistään saa, niin onhan se pirun rankkaa fyysisesti. Tsemppiä ja yrittäkää nyt löytää jotain järjestelyjä, että saisit hieman lepohetkiäkin, sillä muuten palat loppuun.

Ei kukaan tee lapsia siinä toivossa, että joku muu ne hoitaa.

lapsettomuuden takia ja täytyy myöntää, että helpolla päästään. Esikoinen aloitti eskarinkin jo pienemmän ollessa vasta 6kk. Vierestä seuraan näitä, joilla pieni ikäero ja ei käy kateeksi.



Onhan noistakin seuraa toisilleen. Ei tietenkään samalla tavalla kuin olisi pienemmällä ikäerolla, mutta nyt jo leikkivät yhdessä (tai isompi höpsöttää pienempää) ja pienempi seuraa kuin hai laivaa. Ongelmia tulee vaan, kun tuo eskarilainen saa kavereita kylään ja sitten ei tietenkään tuollainen 1-vuotias mahdu porukkaan. Joskus kyllä ottavat, jos tarvivat leikkiin vauvaa.:)

Itselläni on kokemusta asiasta, ja täytyy sanoa, että ikinä en ole ollut niin lähellä totaalista romahtamista, kuin kahden ensimmäisen lapsen ollessa pieniä.



Rohkaisuksi, että kyllä siitä selviää, ja lapset kasvavat, mutta anna itsellesi oikeus olla heikko ja tarvitseva. Mieskin voi joustaa, ja mitä tahansa apua tarvitset, sitä voi yrittää hankkia, jos tarvetta on. Ja puhu rehellisesti miltä tuntuu, kuten tästäkin ketjusta huomaat, olet ihan normaali äiti.

Todella lujilla ovat äidit, joitten lapsilla ikäeroa tuo 2,5v. Jos esikoinen on uhmakas ja ei saa otetta, on jo vauvan hoitaminen muusta puhumattakaan työlästä. Kotityöt vielä päälle.



Ekoilla lapsilla ikäeroa reilu vuosi. Esikoinen oli kiltti ja tyytyväinen, nukkui ja söi. Kakkonen huusi koliikkia puoli vuotta, mutta piti selvitä siitäkin. Mummoja tai muitakaan ei ollut apuna ja mies aina töissä.

Säännöllinen päivärytmi melkein kellon tarkkuudella auttoi jaksamaan. Syömiset ja ulkoilut, unet aina samaan aikaan.

Aika palkitsi myöhemmin, kun muksut alkoivat leikkiä keskenään ja olivat parhaita kavereita.

Sitten tuli ajatus kolmannesta lapsesta ja hän syntyi kakkosen ollessa 3 ja puoli vuotta.

Myöhemmin tulee se helpotus. Mulla toisen ja kolmannen ikäero on yli 4 v. ja viime aikoina olen miettinyt, että on se kuitenkin harmi, ettei ole pienempi ikäero. Kahdella ekalla on ollut niin tiivis suhde: yhdessä oltu puistoissa, yhdessä tehty sitä ja tätä, välillä nuorempi on oppinut jotain ensin ja tietysti vanhempi myös hänkin. Heillä on yhteinen leikkimaailma, ollut jo useampiakin, joihin ei kukaan muu koskaan tule pääsemään, vaikka heillä on omatkin kaverinsa. Meillä ikäero ekalla ja tokalla 1v9kk ja kyllä se oli vaikeaa joskus, ei ollut tukea mistään. Mutta sinä kestät kyllä. Kun vaan saisit vauvan nukkumaan yöllä, yritä rytmittää päivää, herättelet vauvaa, jotta on selkeä välillä hereillä välillä valveilla rytmi. Joskus myöhemmin sitten lapset leikkivät keskenään ja voit tehdä silloin omiasi. Varmaan riitelevätkin.

Yritä löytää aikaa lepoon,jätä kotihommia vähemmälle. Nyt kolmannen kanssa minä ja isä joudutaan enemmän leikkimään, kun isommat jo koululaiset eivät niin aina viitsi leikkiä hänen tasoisiaan leikkejä, kun taas samanikäisille on se kaveri, eivätkä ole niin leikkikaveria vailla. Vaikka yllättynyt olen ollut kun nyt 10v. esikoipoika joskus aina leikkii tämän 4v. tytön kanssa.

lapset ikäerolla 2v2kk eli nyt tyttö koht 4,5v ja poika 2v2kk ja juuri sopiva ikäero minusta. saatiin aikanaan kun poika syntyi niin tyttö juuri vaipoista pois, ja nyt ovat kovasti seuraa toisilleen. nyt kolmas lapsi tulossa la kohta joten tulee kuopukselle ja tälle tulevalle 2v4kk ikäeroa ja taas oikein passeli koska poika nyt pois vaipoista niin ei taaskaan kahta vaipoissa, lisäksi isommat leikkii jo niin kivasti yhdessä.

musta 2v ikäero on hyvä koska lapsille tulee pieni ikäero, mitään järkeä ole 5 vuoden ikäerolla, siis varmasti vanhemmat selvii helpommin mutta toisaalta yhtäkkkiä ikää tulee lisää ja vauva-aika senkun jatkuu. ja näin lapset pienel ikäerolla menee siinä samassa kaikki ja ei ehdi tottua helpompaan elämään...ja kerralla sitten kaikki muksut isompia.

mutta me ajateltiinkin apsia tässä ikäero jutussa että olisi seuraa eikä ajateltu itseämme että me päästää helpommalla tekemäl lapset 5vuoden välein. niistä lapsista ei ole mitään seuraa toisilleen!

ja sen jälkeen onkin jo paljon helpompaa. Jätä uhmiksen uhmailut omaan rauhaansa ja ota säännölliset päivärytmit käyttöön.

mulla oli aivan samat fiilikset aikoinaan, lapsilla oli ikäeroa 1 v 11 kk.

Vauva heräsi vähintään 5 krt/yö ja esikoinen päätti lopettaa vauvan synnyttyä päikkärit. Ja yritykset vaunulenkkeihin päättyivät aina huutavan x:n muotoisen uhmiksen kainalossa kantamiseen toisella kädellä vaunuja kiskoen...

et varmaan usko, mutta se helpottaa vielä. jonain päivänä huomaat mukeloiden leikkivän nätisti kahdestaan ja sinä saat lukea lehden rauhassa. ja sitten on kivaa kun lapsilla on suhteellisen samat intressit ikätaso huomoiden.

Kyllä mullekin jäi tuosta jaksosta mummokateus. luulen, että ne joilla on edes potentiaali turvaverkko olemassa eivät tajua millaista se elämä on ilma mitään apuja ikinä.

yhtenä tärkeänä juttuna sanoisin että koita puhua miehesi kanssa tunteistasi ja koittakaa panostaa siihen että yhteys välillänne säilyy. meillä tuossa vaiheessa ei sitä osattu, ja meinasi käydä huonosti.

koita jaksaa. rimaa saa laskea aika monessa asiassa :-)

kanssa itse pärjää. Käsittämätön on ajatus, että halutaan monta lasta ja odotetaan, että muut ne hoitaa, jotta äiti jaksaisi. Ei niitä lapsia tukiverkoille tehdä. Ei sukulaisille, ei naapurin tädeille yms. kyllä ne tehdään ihan omien voimavarojen mukaan. Jos ei pysty siihen niin silloin yhteiskunnalta apua, eikä luoteta siihen, että naapurin rouva ottaa meidän lapset hoidettaviksi kun en itse jaksa. Näitä kiertopalkintoja kulkee kouluikäisissä jo ihan tarpeeksi etsimässä hoivaa itselleen.

Tukiverkkoa kannattaa kyllä kaikkien "upeidenkin" äitien miettiä tosissaan, vaikka oma jaksaminen olisikin huipussaan, lasten uniongelmat vain ohimenevä vaihe josta supermamma ei valita ja vaikka taloudenhoito pissapyykkeineen ja ruuanlaittoineen vasemmalla kädellä siinä ohessa suoritettava mukava harrastus. Mies voi joutua painamaan pitkää päivää vaikka pienipalkkaisen vuorotyön takia ja mitäs sitten tehdään, kun äiti yllättäen joutuu vaikka sairaalaan, niinkuin kävi meillä. Ei kaikkien miehet noin vaan voi ottaa esim. palkatonta vapaata lastenhoitoa varten. Tsemppiä aloittajalle, koitapa löytää lastenhoitoapua jostain että jaksat!

silti on tullut vielä kaksi lasta lisää. Ikäerot tosin yli ja ali 4 vuotta, keskenmenoja välissä. Kolmannen ja neljännen kanssa helpompaa. Lapsiperhe-elämä jo pystyssä ja vauva vaan solahtaa siihen.

toinen lapsi mullistaa perheen paljon pahemmin kuin se ensimmäinen.



kakkosen vauvavuosi oli yhtä h... pahinta oli se, että itsestä tuntui, ettei riitä millään molemmille. yhdelle sitä ehtii ja jaksaa olla se paras vanhempi, mutta kahdelle ei millään. en edes muista miten siitä selvisin ja mulla sentään tukiverkkoa löytyy.



nyt on kolmannenkin vauvavuosi jo takana. ja se meni jo helpommin. kahdella vanhemmalla oli seuraa toisistaan ja pystyi itse enemmän keskittymään ihan vaan vauvaan. ja silläkin oli hauskaa seurata isompien touhuja.



ja juu kolmas oli ylläri, ei varmaan olisi itselle tullut mieleenkään yrittää enempää lapsia. mutta kiva ylläri on ollut, kaikin puolin :)

ed.vielä lisäys että itsellä ja veljelläni oli ikäeroa melki 4v ja meistä ei ollut juuri ikinä seuraa toisilleen. ehkä siinä 5-9v lleikittiin yhdessä mutta pian oli veli jo murrosiässä ja meikäläisen seura ei paljoa enää kiinnostanutkaan, kun itse murros iässä niin veli jo maailmalla. joten olipa hienoa et oli veli mutta seuraa piti kyllä etsiä ihan naapurista.joten 4v ikäero ihan liikaa, lapsuus kuitenkin tärkeää aikaa ja jos nyt vanhemmat jaksas sen muutaman vuoden nii varmasti kivempi lapsillekin...

mutta kaikkihan pitää olla niin helppoa aina vanhemmille!

Nyt se on jo 1,5 v, alkaa helpottaa. Mutta vauva-aika oli vaikeaa, vaikka mies paljon auttoikin. Ei muuta turvaverkkoa.