En kuulu mihinkään ja tarkoitukseton olo

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies? Mee raamattupiiriin, sun ikäsille on kansanlähetyksellä alppikodilla miestenpiiri. Toimii vissiin myös zoomilla. Mä menisin, mutten ole mies, enkä tuon ikäinen.

Olen nainen. Aika umpikujalta tää kyllä alkaa tuntuakin, että ne omat yhteisöt ois pitänyt jo löytää. Ja nyt(kö) sitten oon jo liian vanha, vaikka tilastollisesti en oo edes elämäni puolivälissä. Mutta ei sille voi mitään mitkä lähtökohdat on elämälleen saanut, mä en ole saanut mitään kivaa verkostoa tai vetoapua mistään, kaikki on pitänyt ja pitää edelleenkin tehdä ihan itse. Aika helposti energiat menee siihen, että saa pakolliset hoidettua. Ja rehellisesti sanottuna alkaa valitettavasti tuntua siltä, ettei kovin paljon oikeastaan edes tee mieli tutustua uusiin ihmisiin, kun ne suhteet jäävät kuitenkin pinnallisiksi, ja mulla on jo sellaisia ihmissuhteita ihan tarpeeksi. Voisipa vaan lakata toivomasta enempää

Ap

Niin se usein on että 35 + ihmisillä on perheet ja parisuhteet ja sukulaiset eikä aikaa entisille saati uusille ystäville. Pitäisi siis löytää ihmisiä, joilla ei ole perheitä ja kiireitä. Mutta ne ei välttämättä ole niitä kaikkein eniten puoleensavetävimpiä ihmisiä. 

Koen olemassaolon itsessään merkitykselliseksi. Olen osa jumalaa, ja kaikki mitä näen tai teen on jumalan työtä. En kaipaa ihmisten hyväksyntää sinänsä siis, tai että he antaisivat minulle jonkun roolin tai merkityksen. Minulla ei ole kavereita (ehkä juuri tästä syystä, olen liian itseriittoinen ja siksi "hankala"), enkä kaipaa parisuhdetta

Lapsiin suhteeni on neutraali. Voisin huolehtia lapsesta, mutta en usko, että se muuttaisi merkityksellisyyden kokemustani suuntaan tai toiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies? Mee raamattupiiriin, sun ikäsille on kansanlähetyksellä alppikodilla miestenpiiri. Toimii vissiin myös zoomilla. Mä menisin, mutten ole mies, enkä tuon ikäinen.

Olen nainen. Aika umpikujalta tää kyllä alkaa tuntuakin, että ne omat yhteisöt ois pitänyt jo löytää. Ja nyt(kö) sitten oon jo liian vanha, vaikka tilastollisesti en oo edes elämäni puolivälissä. Mutta ei sille voi mitään mitkä lähtökohdat on elämälleen saanut, mä en ole saanut mitään kivaa verkostoa tai vetoapua mistään, kaikki on pitänyt ja pitää edelleenkin tehdä ihan itse. Aika helposti energiat menee siihen, että saa pakolliset hoidettua. Ja rehellisesti sanottuna alkaa valitettavasti tuntua siltä, ettei kovin paljon oikeastaan edes tee mieli tutustua uusiin ihmisiin, kun ne suhteet jäävät kuitenkin pinnallisiksi, ja mulla on jo sellaisia ihmissuhteita ihan tarpeeksi. Voisipa vaan lakata to

No lakkaa. Sinulla on paljon. "Elät jonkun unelmaa" on ihan totta. Moni perheellinen nainen ja varsinkin nuori tyttö haaveile vapaudesta, taloudellisesta vapaudesta, omasta kodista, rauhasta, siitä ettei kukaan kyttää ja katsele, odota mitään

Voit vaan yksinkertaisesti alkaa arvostamaan ja olemaan kiitollinen siitä, mitä sinulla on. Se on oikeasti ihan juuri niin yksinkertaista

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on justiin parasta, kun ei tarvi kuulua mihinkään. Mukava puuhata työpäivien jälkeen omiaan, mitä nyt sattuu milloinkin huvittamaan. Nykyään tulee jopa vklopuiksi laitettua puhelin äänettömälle niin ei tarvi ulkopuolisten kyselyistä tai muistakaan turhanpäiväisyyksistä välittää.

Sama fiilis. Joskus iltaisinkin, vaikka minulle ei edes kukaan siottele, laitan puhelimen lentotilaan ja nautin vaan siitä, että olen 100% omassa kuplassani. Intensiivinen läsnäolo vain itselleen omassa todellisuudessaan on omituista, mutta tuntuu todella hyvältä. Väitän, että ihan yhtä hyvältä kuin intensiivinen läsnäolo jonkun toisen kanssa

Lainaus ei toimi kuten pitäisi, mutta kysymykseni on viestin nro 40 kirjoittajalle. Onko sulla mainitsemastasi onnistunut kokemus? Rohkaisevaa jos on.

Mä ihan tietoisesti jo arvostan kaikkea mitä mulla on, myös sellaisia asioita jotka on mulle lähes itsestäänselvyyksiä.

Ap

*Korjaan, edellisen tarkoitin siis nro 44 kirjoittajalle, ei 40!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä viihdyn yksinäni omissa oloissani. En keksi syitä miksi ajatella olevani yksinäinen tms?

Minäkin viihdyn just nyt. En sano, että olisi lopullista. Tarvitsen nyt tätä.

Olla yksin ja olla yksinäinen on kaksi eri asiaa, vapaaehtoisesti erakoksi tekeytyminen onkin sitten kovempi juttu ja sekin on tavallaan valinta.Meistä on moneksi,näin ikää kertyessä kunnioitan hiljaisuutta,aikoinaan sitä melskettä ja menoa oli koko ajan.

En minäkään kuulu mihinkään, aina ollut naispuolisille "kavereille" se vihoviimeinen oljenkorsi jos jollain meni bestiksen tai muun porukan kanssa nurin. minulta on myös oltu aina rahaa tai hyötyä vailla, kukaan ei koskaan kysynyt että mitä sulle kuuluu. Myös jäänyt nuorempana porukoista ulkopuolelle jatkuvasti. Ei ole lapsia eikä tule. kissat tuo jotain merkitystä elämään. Aika stressaavaa sanoa 20-40-vuotiaalle että juna meni jo ystävien saamisessa, eikö sen pitäisi olla mahdollista läpi elämän? en ole vielä luovuttanut vaikka netissä lopetetaankin se juttelu, mullekkin riittäisi vaan yksi lojaali kaveri mutta kyllähän tuo vaikenee kokoajan.

N26

Aivan normaalia aikuisena olemisen tunnetta. Varmaan 99% ihmisistä tuntee aloittajan kanssa samoin, vaikka se ei päällepäin näkyisi.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään kuulu mihinkään, aina ollut naispuolisille "kavereille" se vihoviimeinen oljenkorsi jos jollain meni bestiksen tai muun porukan kanssa nurin. minulta on myös oltu aina rahaa tai hyötyä vailla, kukaan ei koskaan kysynyt että mitä sulle kuuluu. Myös jäänyt nuorempana porukoista ulkopuolelle jatkuvasti. Ei ole lapsia eikä tule. kissat tuo jotain merkitystä elämään. Aika stressaavaa sanoa 20-40-vuotiaalle että juna meni jo ystävien saamisessa, eikö sen pitäisi olla mahdollista läpi elämän? en ole vielä luovuttanut vaikka netissä lopetetaankin se juttelu, mullekkin riittäisi vaan yksi lojaali kaveri mutta kyllähän tuo vaikenee kokoajan.

N26

Tuo on jännä, että hyödyksi aina kelvataan, vaikka olisi kaikille muuten täysin yhdentekevä. Olet viikon poissa somesta, niin ainoat yhteydenotot ovat rahanlainauspyyntöjä, muuttoapupyyntöjä tai vastaavia.