En kuulu mihinkään ja tarkoitukseton olo

Miksi koet, että sinun pitäisi olla jotenkin tarpeellinen jollekulle? Miksi ei voi olla vaan ja elää elämäänsä ja tehdä asioita, jotka kiinnostavat?

Sama tilanne minulla, yksinäinen perheetön nainen, mietin juuri mitä varten enää edes elän ja mikä tämä yksinäisyyden tarkoitus on.

En edes viitsi elämänkumppania etsiä koska ei enää aikoihin ole seksikään kiinnostanut.

Häpeän tätä yksinäisyyttäni nykyään.N60v

Osta megafoni. 

Tee lapsia, oma tärkeä yhteisösi.

Jos en tietäisi paremmasta, niin tuskin mä muuta kaipaisinkaan. Mutta niiden ihmisten kanssa joista tykkään eniten näen ikään kuin paloja normaalista elämästä, missä niillä on useita itselle tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa ollaan kontaktissa ja tehdään asioita. Ja mä suorastaan tunnen, että sellainen puuttuu multa. Tuntuu yllättävän pahalta, kun edessään jopa ihan näkee sen mitä itsellä ei ole ja niin kaipaisi. Kai se johonkin kuuluminen on aika tavallinen toive/tarve. Mulle riittäis yksikin ihminen. Lapsissa on tämän suhteen se iso miinus, että niiden kanssa suhde ei ole tasavertainen vuosikausiin jos ikinä.

Ap

Minkä ikäinen ap olet? Itse olen n.30v ja sama juttu. On kyllä yksi lapsi ja mies mutta ei oikein mitään muuta, ei edes kavereita. Mies aamusta iltaan töissä 

Tuohan on justiin parasta, kun ei tarvi kuulua mihinkään. Mukava puuhata työpäivien jälkeen omiaan, mitä nyt sattuu milloinkin huvittamaan. Nykyään tulee jopa vklopuiksi laitettua puhelin äänettömälle niin ei tarvi ulkopuolisten kyselyistä tai muistakaan turhanpäiväisyyksistä välittää.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet? Itse olen n.30v ja sama juttu. On kyllä yksi lapsi ja mies mutta ei oikein mitään muuta, ei edes kavereita. Mies aamusta iltaan töissä 

Olen suunnilleen saman ikäinen.

Ap

Oletko mies? Mee raamattupiiriin, sun ikäsille on kansanlähetyksellä alppikodilla miestenpiiri. Toimii vissiin myös zoomilla. Mä menisin, mutten ole mies, enkä tuon ikäinen.

Hyvä ap! Kannustan sinua.

Itselläni oli saman kaltaista päälle parikymppisenä. Tuntui, että en tule koskaan löytämään ketään, ja kaveriporukoissakin olen jotenkin ylimääräinen. Sitten tapasin kuitenkin kumppanin, jonka jälkeen elämä muuttui paljon paremmaksi. Olimme yhdessä 15 vuotta ja saimme lapsia. Sitten erosimme, enkä ole sen jälkeen enää tuntenut mitään kuulumattomuutta. Nyt nautin yksinolosta paljon ja minulla on merkityksellisiä, itsenäisiä harrastuksia, joiden parissa voisin elää loppuelämäni.

Jaksuhali ja posken silitys sulle! Ehkä löydät paikkasi vielä. :)

Rukoile Jeesukselta apua ongelmaasi.

Höpsis. Jokainen kuuluu johonkin. Opettele rakastamaan elämää.

On sitten turhanpäiväisiä ohjeita. Kysy jumalalta ja ruokoile Jeesukselta, tai sitten vaan opettelet rakastamaan elämää.

On myös samanlainen olo. Muistan kun lapsena jo mietin, että tässä ei ole mitään järkeä. Aina ollut olo että on erilainen kuin muut. Ja jos jonkun kanssa onkin välillä klikannut, niin olen varmaankin tylsää seuraa kun ilman draamoja ovat vaan hävinneet. Tämän vuoksi en jaksa enää aktiivisesti etsiä seuraa kenestäkään.  Koitan viihdyttää itseäni musiikilla ja tv-viihteellä, ja koira tuo minullekin iloa. Mutta kyllä se on työstressi mikä vie viimeisenkin rentouden elämästä. 

N33

Kirjoita omaelämänkerta sillä se on kivaa ja todella tutustut itseesi. Kirjoita käsin, jotta kässärisi ei katoa. Osta kopiopaperia 500 arkkia = nk riisi niin voi skannata kaikki sivut jos tarve tulisi, hinta alle 10 e. Kirjoita sinne kaikki ihmiset, jotka ovat tietääksesi sukulaisiasi, kaikki entiset ystävät, entiset opiskelupaikat, osoitteet, puhelinnumerot, kaikki kaikista matkoista jotka olet tehnyt. Kaikesta mitä olet harrastanut, kirjat joista joskus tykkäsit. Kirjoita noin 5 vuoden jaksoissa. Kirjoita kaikki mitä ikinä keksit itsestäsi. Samalla opit myös kirjoittamaan jos et jo osaa.

Rupea harrastamaan piirustusta. Lue Uusi Testamentti = meidän maamme ja esi-isiesi kulttuuri ja sen juuret.

Entä musamakusi - kirjoita siitäkin. Entä soitatko jotain instrumenttia? Entä jos aloittaisit laulamisen ihan omin päin kotona?

Aloita näistä! Tämä on elämänmatka, joka kestää läpi elämän ja tässä vain alkua. Ihan varmasti kuulut vaikka mihin. Olet vain kadottanut kaiken. Tästä näkyy myös verkostosi johon olet koko elämäsi kuulunut ja jonka olet perinyt vanhemmiltasi ja isovanhemmiltasi jne... 

Asennemuutos auttaa! Elämä on ihanaa!

Sit ku oot delannu, et kuulu minnekkään. 

Tiettyyn ikään mennessä on pitänyt ne yhteisöt ja ihmiset löytää joihin kuuluu. Suurin osa on ne löytänyt ja itselleen rakentanut. On vaikeaa alkaa kuuluvuutta tyhjästä rakentamaan, jos kaikilla muilla on asiat kunnossa. Nuoremmat vielä etsivät itseään ja paikkaansa, mutta eivät nuoret halua joukkoonsa vanhempia ihmisiä tunnelmaa pilaamaan.