Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko ihminen ystäviä mihinkään?
19.10.2024 |
Monella meistä on kuitenkin puolisot, lapset ja omat vanhemmat joista on seuraa.
Kommentit (21)
Kyllähän sitä tarttis, mutta niihinkin menee niin paljon aikaa ja olen aika kiireinen muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erityisesti. Sukulaiset riittää.
En ole tarvinnut tai kaivannut, on tosiaan puoliso, lapset, vanhemmat
Minulla on ystäviä, ja osa heistä on minulle lähes yhtä tärkeitä ja läheisiä kuin oma perhe. En osaisi kuvitella olevani ilman.
Kai sitä ihminen pärjää ilmankin, mutta miten ja minkälaista elämä on?
Mulla on niin rakas ja mua tukenut ja auttanut ystävä, että mä en varmaan olisi elossa ilman häntä. Niin paljon pitänyt pystyssä. On tosi vaikea ja surullista kuvitella elämä ilman häntä, hän on osa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai tarvitsee. Kuka nyt sukulaistensa kanssa koko ajan haluaisi olla. Ystävät ovat tärkeitä. Sitäpaitsi mitäs sitten kun vanhemmista aika jättää, lapset aikuistuvat ja itse olet eronnut/leski?
Ei ole puolisoa tai lapsia. Toinen vanhempi on. Senkö nyt pitäis riittää sosiaaliseen elämään?
Kaipaan ihmisiä ympärilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset tarvii, toiset ei. Ei se kumpikaan väärin ole. Riippuu ihmisestä ja elämäntilanteesta.
Kyllä tarvitsee. Ja niitä ystävyyssuhteita kannattaa hankkia ja pitää yllä läpi elämän. Vanhetessa etenkin on hyvin tärkeää että on myös ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kokee että puoliso, lapset ja omat vanhemmat riittää niin mikäs siinä sitten. Puoliso voi kuitenkin jättää tai kuolla, lapset aikuistuu ja muuttaa elämään omaa elämää ja voivat myös kuolla ja vanhemmat voivat myös kuolla. Aika pieni ja psykologisesti raskas piiri kun kaikki sukulaisia. Mut kiva jos riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kela, veronmaksajain rahaa taikaseinästä.
Minäkin joskus luulin etten tarvitse ystäviä. Nyt ei ole enää kummankaan vanhempia, lapsi on teini eikä paljon näy kotona. Mies ei halua/jaksa tehdä mitään kanssani. Ei matkustella, harrastaa tms. Yhtään ystävää ei ole ja se on oma vikani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mulla yhtään ystävää
kaikki on hyvin pimeää
viserrän oksalla alimmalla
nuotilla väärällä kamalalla
Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän rumpalin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin
Ei kasva leipäpuu mun pihalla
on lompakkoni vereslihalla
vaan eipä ole pihaakaan
taivasalla joudun kulkemaan
Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän pianistin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin
Ei muotoni silmiä hivele
en mallina leipääni ansaitse
en kauneuden ole perikuva
itseasiassa olen hemmetin ruma
Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän kalju-saksofonistin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin
En älyn huumori mestari ole
ei mielikuvitus lennä pitkälle
ei Pegasokseni hurjana laukkaa
runoratsuni aina paskaa haukkaa
Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän trumpetistin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin
On suku laskenut varaani
isoisä oli kenraali
isäkin melkein normaali
ja minulla kuihtunut genitaali
Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän urkurin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin
Kun tyttöni tansseissa tapasin
näin kasvot Tenho Saurenin
vartalon Winston Churchilin
ja aivot Adolf h*****in
Vaan miksi surisin
aina kun näen pojat orkesterin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin
Vaan miksi surisin
aina kun näen meidän orkesterin
tiedän voi käydä vielä huonommin
kauhean paljon huonommin
Minä eroan
Voitto
Eikun minä jään
Voitto
Ei mihinkään. Jätetään tämä tähän
Näen joitakin tutuiksi tulleita henkilöitä yhteisessä harrastuksessa muutaman kerran vuodessa. Ja on mukavaa vaihtaa kuulumisia, niitäkin lähinnä harrastukseen liittyen. Mutta muuten en vaan tiedä, mitä ystävien kanssa sitten pitäisi viettää aikaa ja miksi. Ja kun ystävä muuttaa neljänteen kerrokseen, saat olla kantamassa sinne flyygeliä tai sohvaa tai mitä vaan. Tykkään olla itsekseni. Varsinkin kun alle 20-vuotiaana tapahtuneessa elämässä kävi aika usein selväksi, että minua ei haluta ystäväksi.
M47
Tarvii. Mua harmittaa hirveästi että monet ihmiset tuntuvat pitävän ystäviä jotenkin sukulaisiaan huonompina! Onko sellaisilla oikeasti hyviä ystäviä ollenkaan vai miksi niitä ei arvosteta? Siksikö kun eivät satu olemaan sukua? Verisukulaisiaan ei valitettavasti saa valita eikä niitä mitenkään voi myöskään ansaita. Mahdollisen puolison saa valita, sattumaa osuuko sopivaa kohdalle.
Mun paras ystävä on tärkein ihminen mun elämässä.
Mä en oo koskaan ymmärtänyt et aikuisena vielä hengaillaan ystävien kaa. Ei ystävät oo perhe ja jättävät pienestä.
No tuntuu että Suomessa moni ajattelee noin.