Menin 18-vuotiaana naimisiin ja tulin 20-vuotiaana äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole PAINOSTANUT ketään hankkimaan perhettä nuorena, halusin vain kertoa että näin olen itse toiminut ja ollaan eletty oikein onnellista ja hyvää elämää. :)

Muut voivat elää miten haluavat minun puolestani. Kukaan ei kai silti kiellä kertomasta myös tätä omaa "tarinaani". :) 

Ja kuten sanottu, niin hedelmällisyys tosiaan on parhaimmillaan nuorempana, joten lapset saivat alkunsa helposti ja toivuin synnytyksistä nopeasti. Ilman arpia! Ja rinnatkin ovat viehättävät edelleen. :) Nuorena kroppa joustaa ja palautuu, myös mieheni on sanonut ettei uskoisi että olen alateitse synnyttänyt. 

Ap

Huomaa, että miehesi on hyvin kokematon naisten kanssa. Sinä ilmeisesti hänen ainut seksikumppaninsa. Jos hänellä olisi enemmän kokemusta, hän tietäisi, että alatiesynnytys ei mitenkään erityisemmin näyt tai tunnu emättimessä, jos ei ole tullut valtavia repeämiä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en lisääntynyt 18-vuotiaana. Ap on varoittava esimerkki siitä, että liian nuorena lisääntyminen pienentää merkittävästi aivokapasiteettia. 

Itse asiassa uuden tutkimuksen mukaan naisen aivot pienenevät raskauden aikana. Monien alueiden toiminta heikkenee, mikä selittää ns. raskausaivot, mutta tunnealueen toiminta voimistuu. Vielä ei ole varmaa, palautuvatko aivot ennalleen koskaan, mutta siihen voi mennä ainakin jopa pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymppisenä olin ulkomailla asuva opiskelija. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin lukiosta jäänyt kotiin sikiämään pohjoissavolaiseen pikkukaupunkiin.

Kyllähän mulla on koko loppuelämä aikaa matkustella? :)

Ja perheenä matkustelu onnistunut aina myös helposti. Ap

Iäkkäämpänä tai lasten kanssa matkustelu....joo voi olla ok mutta laimeeta, siis se kunnon matkustelu täydellä seikkailumielelllä, se tehdän sinkkuna 20-30v välillä ja tammer tömisee ja maisema vaihtuu.

Mitä ihmettä? :) Onko tämä nyt sitten se ainoa hyväksytty tapa viettää ne nuoruusvuodet? Onko nykyajan nuorilla todella näin kapea käsitys elämisestä ja elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Ja näille jotka kommentoivat, että "ei ole täyttä elämää kaikille", niin en ole niin missään kohdassa edes olettanut.

Triggeröidytte nyt turhaan, koska tässä vaan kerron omasta kokemuksestani hyvät puolet. 

Itse nyt haastatte riitaa, onpa outoa. 

Ap

Sitä saa mitä tilaa, kun lähtee provoilemaan. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole PAINOSTANUT ketään hankkimaan perhettä nuorena, halusin vain kertoa että näin olen itse toiminut ja ollaan eletty oikein onnellista ja hyvää elämää. :)

Muut voivat elää miten haluavat minun puolestani. Kukaan ei kai silti kiellä kertomasta myös tätä omaa "tarinaani". :) 

Ja kuten sanottu, niin hedelmällisyys tosiaan on parhaimmillaan nuorempana, joten lapset saivat alkunsa helposti ja toivuin synnytyksistä nopeasti. Ilman arpia! Ja rinnatkin ovat viehättävät edelleen. :) Nuorena kroppa joustaa ja palautuu, myös mieheni on sanonut ettei uskoisi että olen alateitse synnyttänyt. 

Ap

Totta kai miehesti puhuu sinulle silmät ja korvat täyteen kehuja. Muuten menisi haarat kiinni ja mies joutuisi tyytymään omaan käteen. 

Hei, kyllähän minäkin nautin toisen läheisyydestä kuten kaikki muutkin normaalit naiset. Se puoli elämästä paranee vuosi vuodelta! Varsinkin kun "lopullisen pysyvä" ehkäisy on jo miehen puolelta hoidossa niin voidaan olla hyvinkin spontaanisti, ei pelkoa iltatähdestä. ;) 

Mutta ei liity aiheeseen.

Ap

Pakko kysyä että et varmaan ole opiskellut yliopistossa, käynyt vaihdossa tai asunut ulkomailla? Asioita, jotka ovat ainutlaatuisia, nuoruuteen kuuluvia seikkailuja.

Vierailija kirjoitti:

Ja näille jotka kommentoivat, että "ei ole täyttä elämää kaikille", niin en ole niin missään kohdassa edes olettanut.

Triggeröidytte nyt turhaan, koska tässä vaan kerron omasta kokemuksestani hyvät puolet. 

Itse nyt haastatte riitaa, onpa outoa. 

Ap

Jos luet omat kommenttisi, niin niistäkin ehkä paistaa tietty asenteellisuus ja ymmärtämättömyys, mikä tottakai saa aikaan sen, että halutaan tuoda esiin myös muita näkökulmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole PAINOSTANUT ketään hankkimaan perhettä nuorena, halusin vain kertoa että näin olen itse toiminut ja ollaan eletty oikein onnellista ja hyvää elämää. :)

Muut voivat elää miten haluavat minun puolestani. Kukaan ei kai silti kiellä kertomasta myös tätä omaa "tarinaani". :) 

Ja kuten sanottu, niin hedelmällisyys tosiaan on parhaimmillaan nuorempana, joten lapset saivat alkunsa helposti ja toivuin synnytyksistä nopeasti. Ilman arpia! Ja rinnatkin ovat viehättävät edelleen. :) Nuorena kroppa joustaa ja palautuu, myös mieheni on sanonut ettei uskoisi että olen alateitse synnyttänyt. 

Ap

Totta kai miehesti puhuu sinulle silmät ja korvat täyteen kehuja. Muuten menisi haarat kiinni ja mies joutuisi tyytymään omaan käteen. 

Hei, kyllähän minäkin nautin t

Hei, nyt ei puhuttu nautinnosta, vaan siitä, että sinä laittaisit haarat tiukasti kiinni, jos miehesi  toteaisi tyyliin "kylläpä sulla on römpsä väljentynyt kakaroiden puskemisen jälkeen". Pointti: miehen on pakko kehua sinua, jotta teillä on jatkossakin seksielämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.

Mikä menetetty nuoruus?

Mä olen viettänyt nuoruuteni lasteni kanssa, sehän on täyttä elämää! Nähdä miten oma lapsi kehittyy ja kasvaa. Ihania muistoja niistä ajoista, olin pitkään kotona lasten kanssa.

Olisiko siis pitänyt olla aina humalassa tms.?? :D

Ap

Mielesi yltää kahteen vaihtoehtoon: lapset kaksikymppisenä tai humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai menojalka vipattaa!

Mulla kaksoissisko ja yksi hyvä ystävä sai lapset myös hyvin nuorena niin käydään usein keikoilla ja viihteellä! :)

Ja aviomiehen kanssa päästään helposti reissuun kahdestaan. 

Elämä on tosi helppoa ja ihanaa nyt, kun lapset on kasvatettu ja vielä jaksaa tehdä kaikkea hauskaa! :)

Ap

Minulla hyytyi into lähteä viihteelle viimeistään joskus 35-vuotiaana, keikoilla käynti jo paljon sitä ennen. En voisi kuvitellakaan heiluvani keski-ikäisenä möllykkänä jossain keikoilla ja baareissa hakemassa niitä nuoruuden kokemuksia ja elämyksiä, jotka jäivät väliin lastenhoidon vuoksi.

Tämä.

Tiestikö ap, että ne, jotka eniten hehkuttavat ovat lähimpänä eroa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä hyvin tai ei. Omat lapset saanut 21 ja 25 vuotiaana. Kaikkine ongelmineen. Koko elämäni on pyörinyt vain lasten ongelmien ympärillä ja ollut yhtä selviytymistä. Jos nyt palaisin ajassa takaisin, en todellakaan tekisi lapsia. 

 

Onneksi jollain menee asiat hyvin. Mun elämä on ollut siitä asti ahdistusta ja ongelmien ratkomista. 

Jokainen lapsia saanut ystäväni on kertonut kahden kesken, että vaikka se oma lapsi on maailman rakkain, niin jos saisi palata ajassa ja päättää uudelleen, niin sitä lasta ei olisi tehnyt.

Minun ystävistä ei kukaan. Ei edes se, joka sai lapsensa 21-24 -vuotiaana, lasten isä ratkesi ryyppäämään, pelasi perheen rahat ja jätti kaverini selviämään pienistä lapsista ja kolmivuorotyöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä että et varmaan ole opiskellut yliopistossa, käynyt vaihdossa tai asunut ulkomailla? Asioita, jotka ovat ainutlaatuisia, nuoruuteen kuuluvia seikkailuja.

En itse asiassa tunne kovin monia ulkomailla asuneita. Lukiossa olin ulkomailla kyllä opintomatkalla pidemmän aikaa, se oli mukava reissu. :)

Mieheni kanssa ehdimme tehdä muutaman kivan matkan (mm. häämatkan) ulkomaille.

Yliopistosta olen lukenut muutamia avoimia opintoja. 

Tarkoitatko että elämä loppuu nelikymppisenä? Ei voi matkustaa? :)

Ap 

Jos elämäsi on niin ihanaa kuin kerrot, miksi et ole tälläkin hetkellä nauttimasta elämästäsi esim. kumppanisi kanssa, vaan kirjoittelet säälittäviä todisteluja av-palstalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi mennä hyvin tai ei. Omat lapset saanut 21 ja 25 vuotiaana. Kaikkine ongelmineen. Koko elämäni on pyörinyt vain lasten ongelmien ympärillä ja ollut yhtä selviytymistä. Jos nyt palaisin ajassa takaisin, en todellakaan tekisi lapsia. 

 

Onneksi jollain menee asiat hyvin. Mun elämä on ollut siitä asti ahdistusta ja ongelmien ratkomista. 

Jokainen lapsia saanut ystäväni on kertonut kahden kesken, että vaikka se oma lapsi on maailman rakkain, niin jos saisi palata ajassa ja päättää uudelleen, niin sitä lasta ei olisi tehnyt.

Nyt on selkeästi aika vaihtaa ystäväpiiriä. Minä en tunne kuin yhden henkilön, joka puhuu negatiivisesti lapsistaan ja hän on häiriintynyt ja mt-ongelmainen. Ja tällä en nyt tarkoita, etteikö jokainen joskus leipääntyisi lapsiinsa (tai puolisoonsa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymppisenä olin ulkomailla asuva opiskelija. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin lukiosta jäänyt kotiin sikiämään pohjoissavolaiseen pikkukaupunkiin.

Miten se näkeminen ja kokeminen on vaikuttanut elämääsi? Onko siitä ollut jotain konkreettista hyötyä perhettä perustaessa ja lapsia hankittaessa?

Oletko hullu? Mikä kysymys! Eri

Vierailija kirjoitti:

Tiestikö ap, että ne, jotka eniten hehkuttavat ovat lähimpänä eroa? 

Mähän olen jo useasti sanonut, että aloitus on kannustus lasten hankitaan nuorena. :) 

Eikö ikinä saa olla tyytyväinen? Pitääkö aina olla asiat huonosti?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en lisääntynyt 18-vuotiaana. Ap on varoittava esimerkki siitä, että liian nuorena lisääntyminen pienentää merkittävästi aivokapasiteettia. 

Kyllä sen kapasiteetin on alun alkaen pieni oltava, että tekee lisää ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiestikö ap, että ne, jotka eniten hehkuttavat ovat lähimpänä eroa? 

Mähän olen jo useasti sanonut, että aloitus on kannustus lasten hankitaan nuorena. :) 

Eikö ikinä saa olla tyytyväinen? Pitääkö aina olla asiat huonosti?

Ap

Niin, mutta tiesitkö? Sitä kysyttiin, ei mitään mitä sinä jankutat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole PAINOSTANUT ketään hankkimaan perhettä nuorena, halusin vain kertoa että näin olen itse toiminut ja ollaan eletty oikein onnellista ja hyvää elämää. :)

Muut voivat elää miten haluavat minun puolestani. Kukaan ei kai silti kiellä kertomasta myös tätä omaa "tarinaani". :) 

Ja kuten sanottu, niin hedelmällisyys tosiaan on parhaimmillaan nuorempana, joten lapset saivat alkunsa helposti ja toivuin synnytyksistä nopeasti. Ilman arpia! Ja rinnatkin ovat viehättävät edelleen. :) Nuorena kroppa joustaa ja palautuu, myös mieheni on sanonut ettei uskoisi että olen alateitse synnyttänyt. 

Ap

Totta kai miehesti puhuu sinulle silmät ja korvat täyteen kehuja. Muuten menisi haarat kiinni ja mies joutuisi tyytymään omaan käteen. 

<

Mitä ihmettä mä just luin? :'D Apua, taidat olla ihan hirveä nainen. Ap