Menin 18-vuotiaana naimisiin ja tulin 20-vuotiaana äidiksi

Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.

Aloitus oli kannustus yrittämään perheen perustamista heti nuorena. 

Olen onnellinen kun ei ole mitään ikäviä suhdesotkuja tai sekavaa historiaa, voin ylpeydellä katsoa elämääni taaksepäin - ja eteenpäin myös. :) 

Ei ole mitään hävettävää tai anteeksipyydeltävää minkään asian suhteen. 

Eli nuorena vaan niitä lapsia, kannustan siihen! :) Ap

Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.

Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritetäänkö tässä tehdä vahinkoraskaudesta hyve?

Vahinkoraskaus? Lapset ovat olleet tosi toivottuja ja naimisiin mentiin onnellisen rakastuneina. Eikä ole mikään provo vaan ihan totta kaikki edellä mainittu. Ap

Poikkeus vahvistaa säännön, katsopa tilastot vaikka 20 vuotiaana lapsen saaneista, niistä on yli 95% yksinhuoltajana vasten omaa tahtoaan ja yli 80% aika köyhänä ja kouluttautumattomana kun nuoruus meni lasta hoidellessa, eikö työkokemusta kertynyt ja sitten kun mies lähti niin tuli se kuuluisa "game over", että uusi yritys seuraavassa elämässä!

Ap, entä mitä sitten tehdä jos 18-v. Ikäisenä yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut kun ulkonäkö ei riitä. Mitäs sitten teet? Vai tyrkyttää itseään jollekin 7-kymppiselle alkoholisoituneelle vanhallepojalle? 

Vierailija kirjoitti:

Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Meillä lapset nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Mihin tarpeeseen? Omaan onnettomuuteenko? Kaikki seitsemän? 

Tulitko onnelliseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.

Mikä menetetty nuoruus?

Mä olen viettänyt nuoruuteni lasteni kanssa, sehän on täyttä elämää! Nähdä miten oma lapsi kehittyy ja kasvaa. Ihania muistoja niistä ajoista, olin pitkään kotona lasten kanssa.

Olisiko siis pitänyt olla aina humalassa tms.?? :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Meillä lapset nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Olit teiniangstinen 13/14-vuotias, joten hankkiuduit raskaaksi ja siitä se elämän onni lähti? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymppisenä olin ulkomailla asuva opiskelija. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin lukiosta jäänyt kotiin sikiämään pohjoissavolaiseen pikkukaupunkiin.

Kyllähän mulla on koko loppuelämä aikaa matkustella? :)

Ja perheenä matkustelu onnistunut aina myös helposti. Ap

Iäkkäämpänä tai lasten kanssa matkustelu....joo voi olla ok mutta laimeeta, siis se kunnon matkustelu täydellä seikkailumielelllä, se tehdän sinkkuna 20-30v välillä ja tammer tömisee ja maisema vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai menojalka vipattaa!

Mulla kaksoissisko ja yksi hyvä ystävä sai lapset myös hyvin nuorena niin käydään usein keikoilla ja viihteellä! :)

Ja aviomiehen kanssa päästään helposti reissuun kahdestaan. 

Elämä on tosi helppoa ja ihanaa nyt, kun lapset on kasvatettu ja vielä jaksaa tehdä kaikkea hauskaa! :)

Ap

Minulla hyytyi into lähteä viihteelle viimeistään joskus 35-vuotiaana, keikoilla käynti jo paljon sitä ennen. En voisi kuvitellakaan heiluvani keski-ikäisenä möllykkänä jossain keikoilla ja baareissa hakemassa niitä nuoruuden kokemuksia ja elämyksiä, jotka jäivät väliin lastenhoidon vuoksi.

Me ollaan 15v nainen ja mies. Löydettiin asunto läheltä uutta opiskelupaikkaa ja sinne mahtuis kolmaskin, muttei tärppää.. Olen aina halunnut lapsia ja nyt on poikaystävä ja lisääntymiskyky hankittuna vihdoin. Olen todella innoissani ettei tarvi enää mutsin kaa olla samassa kämpässä. Mutta silti onneton koska lapseton. Tähdättiin alunperin päättäjäisiin, mutta nyt jos tärppäisi niin joutuisinkin olemaan maha pystyssä siellä.

Minä sain esikoiseni 25-vuotiaana heti yliopisto-opintojen päätteeksi ja kuopuksen 3v myöhemmin. Ei ollut vakituisia työpaikkoja ja omaa asuntoa ja välillä oli alkuun taloudellisesti tiukkaa, mutta nyt olen 35v, on töitä, oma talo, lapset jo koulussa ja elämä hymyilee. Kannatti uskaltaa. Toki olen onnekas kun löysin hyvän miehen jo nuorena ja lapsetkin sai alkunsa nopeasti, nämä ei ole mikään itsestäänselvyys kun on kaveripiiriä seurannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.

Mikä menetetty nuoruus?

Mä olen viettänyt nuoruuteni lasteni kanssa, sehän on täyttä elämää! Nähdä miten oma lapsi kehittyy ja kasvaa. Ihania muistoja niistä ajoista, olin pitkään kotona lasten kanssa.

Olisiko siis pitänyt olla aina humalassa tms.?? :D

Ap

Lasten kanssa eletty nuoruus on kyllä niin menetettyä nuoruutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymppisenä olin ulkomailla asuva opiskelija. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin lukiosta jäänyt kotiin sikiämään pohjoissavolaiseen pikkukaupunkiin.

Kyllähän mulla on koko loppuelämä aikaa matkustella? :)

Ja perheenä matkustelu onnistunut aina myös helposti. Ap

Iäkkäämpänä tai lasten kanssa matkustelu....joo voi olla ok mutta laimeeta, siis se kunnon matkustelu täydellä seikkailumielelllä, se tehdän sinkkuna 20-30v välillä ja tammer tömisee ja maisema vaihtuu.

Sekö nyt on sitä ainoaa oikeaa "elämää" että reissailee sinne sun tänne ja nus sii ympäriinsä? Eihän tuollaista tee sitä paitsi monet niistäkään jotka lapsia saavat myöhemmin. Aika harvat ainakaan omassa kaveriporukassa... 

Kouluttautuminen on maailman tehokkain ehkäisykeino. Itse kävin neljääkymppiä kun valmistuin opintolainat niskassa. Sitten meni muutama vuosi vakipaikan saamiseen ja sitten pääsikin jo maksamaan opintovelkoja ja melkein 40% veroja ennen seuraavien lainojen ottoa. Siihen ikään mennessä kouluttamattomat vanhempani olivat jo lisääntyneet 9 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, entä mitä sitten tehdä jos 18-v. Ikäisenä yksikään mies ei ole ollut kiinnostunut kun ulkonäkö ei riitä. Mitäs sitten teet? Vai tyrkyttää itseään jollekin 7-kymppiselle alkoholisoituneelle vanhallepojalle? 

Tuskin kukaan niin ikävältä näyttää?

Salille, lenkille, stylistin ohjeet YouTubesta omalle vartalolle. 

Näin ammattini puolesta voin sanoa, että puhdas ja siisti iho, terveet elämäntavat ja hyvät ravintolisät auttavat!

Katso hyvä hiusmalli itsellesi! Hampaat kuntoon.

Ryhtiä tuovat alusvaatteet, pilke silmään ja hymy huulille. ;)

Ap 

Voi mennä hyvin tai ei. Omat lapset saanut 21 ja 25 vuotiaana. Kaikkine ongelmineen. Koko elämäni on pyörinyt vain lasten ongelmien ympärillä ja ollut yhtä selviytymistä. Jos nyt palaisin ajassa takaisin, en todellakaan tekisi lapsia. 

Onneksi jollain menee asiat hyvin. Mun elämä on ollut siitä asti ahdistusta ja ongelmien ratkomista. 

Ap. Ei tuo ole vielä mitään. Esim lestadiolaisilla Oliverilla ja Eevalla on 22v jo kolme pientä lasta ja tietysti lisää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymppisenä olin ulkomailla asuva opiskelija. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin lukiosta jäänyt kotiin sikiämään pohjoissavolaiseen pikkukaupunkiin.

Kyllähän mulla on koko loppuelämä aikaa matkustella? :)

Ja perheenä matkustelu onnistunut aina myös helposti. Ap

Iäkkäämpänä tai lasten kanssa matkustelu....joo voi olla ok mutta laimeeta, siis se kunnon matkustelu täydellä seikkailumielelllä, se tehdän sinkkuna 20-30v välillä ja tammer tömisee ja maisema vaihtuu.

Sekö nyt on sitä ainoaa oikeaa "elämää" että reissailee sinne sun tänne ja nus sii ympäriinsä? Eihän tuollaista tee sitä paitsi monet niistäkään jotka lapsia saavat myöhemmin. Aika harvat ainakaan omassa kaveriporukassa...&

Kiitos tästä kommentista, olen täysin samaa mieltä, että kyllä yksi hyvä mies riittää naiselle. Ei tarvitse kaikille itseään jakaa jne. Näin itse ajattelen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.

Mikä menetetty nuoruus?

Mä olen viettänyt nuoruuteni lasteni kanssa, sehän on täyttä elämää! Nähdä miten oma lapsi kehittyy ja kasvaa. Ihania muistoja niistä ajoista, olin pitkään kotona lasten kanssa.

Olisiko siis pitänyt olla aina humalassa tms.?? :D

Ap

Siksi onkin sairasta, että niin monet sairaalloisesti kyttäävät ja yrittävät hankaloittaa teinin seksielämää, etenkin kun koko siihenastisen elämän ovat paasanneet suu vaahdossa, että oman lapsen kehitystä on kiva seurata.