Lue keskustelun säännöt.
Menin 18-vuotiaana naimisiin ja tulin 20-vuotiaana äidiksi
19.10.2024 |
Jotenkin nyt nelikymppisenä vaikea ymmärtää, että joku vasta yrittää saada tässä iässä ensimmäistä lastaan.
Jos joku nuori epäröi lasten hankkimista, niin tässä elämänvaiheessa siitä on pelkästään kiitollinen, että lapset ovat jo lähellä aikuisuutta.
Rohkeasti vaan! :) Kaikki voi mennä todella hyvin!
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymppisenä olin ulkomailla asuva opiskelija. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin lukiosta jäänyt kotiin sikiämään pohjoissavolaiseen pikkukaupunkiin.
Miten se näkeminen ja kokeminen on vaikuttanut elämääsi? Onko siitä ollut jotain konkreettista hyötyä perhettä perustaessa ja lapsia hankittaessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen alle 30-vuotiaana. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli kannustus yrittämään perheen perustamista heti nuorena.
Olen onnellinen kun ei ole mitään ikäviä suhdesotkuja tai sekavaa historiaa, voin ylpeydellä katsoa elämääni taaksepäin - ja eteenpäin myös. :)
Ei ole mitään hävettävää tai anteeksipyydeltävää minkään asian suhteen.
Eli nuorena vaan niitä lapsia, kannustan siihen! :) Ap
Ihan samalla tavalla sitä elämää voi katsoa taaksepäin ylpeydellä vaikka olisi elänyt vapaan nuoruuden ilman lapsia. Ei se tarkoita, että täytyy olla suhdesotkuja ja sekavaa historiaa. Eikä ole mitään hävettävää ja anteeksipyydettävää kenelläkään joka on elänyt omannäköistään elämää. Kaikille ei elämän ainoa sisältö ja tarkoitus ole lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymppisenä olin ulkomailla asuva opiskelija. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin lukiosta jäänyt kotiin sikiämään pohjoissavolaiseen pikkukaupunkiin.
Miten se näkeminen ja kokeminen on vaikuttanut elämääsi? Onko siitä ollut jotain konkreettista hyötyä perhettä perustaessa ja lapsia hankittaessa?
Ymmärrätkö ettei kaikkien ihmisten ainoa tähtäin ole perheen perustaminen?
No kiva juttu. Mä sain 19v lapsen ja se pilasi elämäni täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanonta kuuluu, niin nuorena on v---u väännettävä. Noudatit sananpartta kirjaimellisesti!
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä että on saanut elää itselleen sopivaa elämää, mutta pitää ymmärtää ettei kaikille toimi samat valinnat, sinun unelmasi on jollekin toiselle painajainen. Itse en missään nimessä halunnut kaksikymppisenä lapsia, olin kiinnostunut ihan muista asioista ja olisin ehdottomasti kokenut elämäni menneen ohi lapsiperhearjessa siinä iässä. Ajatuskin ahdisti silloin. Mulle sopiva aika tulla äidiksi oli 35v paikkeilla. Kaikin puolin paras vaihtoehto minulle, nyt on ihan toisenlainen rauha keskittyä perheeseen eikä ole mitään kaipuuta vapauteen. Mulle ja monelle muulle toimii tämä, toisille joku muu.
Miksi osallistut tähän keskusteluun..?
Miten aloitus liittyy sinuun, joka olet tätä vanhalla iällä lisääntynyttä väkeä? Kysehän oli kaiketi kannustaa nuoria?
Sitähän nimenomaan halutaan nyt että nuoret lisääntyvät, tuota sinun ajatusmaailmaasi on nyt jo ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoiditko itse lapsesi vai isovanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Voi mennä hyvin tai ei. Omat lapset saanut 21 ja 25 vuotiaana. Kaikkine ongelmineen. Koko elämäni on pyörinyt vain lasten ongelmien ympärillä ja ollut yhtä selviytymistä. Jos nyt palaisin ajassa takaisin, en todellakaan tekisi lapsia.
Onneksi jollain menee asiat hyvin. Mun elämä on ollut siitä asti ahdistusta ja ongelmien ratkomista.
Jokainen lapsia saanut ystäväni on kertonut kahden kesken, että vaikka se oma lapsi on maailman rakkain, niin jos saisi palata ajassa ja päättää uudelleen, niin sitä lasta ei olisi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.
Mikä menetetty nuoruus?
Mä olen viettänyt nuoruuteni lasteni kanssa, sehän on täyttä elämää! Nähdä miten oma lapsi kehittyy ja kasvaa. Ihania muistoja niistä ajoista, olin pitkään kotona lasten kanssa.
Olisiko siis pitänyt olla aina humalassa tms.?? :D
Ap
Täyttä elämää sinulle, mutta ei kaikille. Ei tuo elämä tee kaikkia onnelliseksi. Miten tätä voi olla niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymppisenä olin ulkomailla asuva opiskelija. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin lukiosta jäänyt kotiin sikiämään pohjoissavolaiseen pikkukaupunkiin.
Aika luotaantyöntävän kirjoitustyylin olet ainakin onnistunut siellä "ulkomailla" kehittämään. Olisiko pitänyt nähdä ja kokea vähän enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole PAINOSTANUT ketään hankkimaan perhettä nuorena, halusin vain kertoa että näin olen itse toiminut ja ollaan eletty oikein onnellista ja hyvää elämää. :)
Muut voivat elää miten haluavat minun puolestani. Kukaan ei kai silti kiellä kertomasta myös tätä omaa "tarinaani". :)
Ja kuten sanottu, niin hedelmällisyys tosiaan on parhaimmillaan nuorempana, joten lapset saivat alkunsa helposti ja toivuin synnytyksistä nopeasti. Ilman arpia! Ja rinnatkin ovat viehättävät edelleen. :) Nuorena kroppa joustaa ja palautuu, myös mieheni on sanonut ettei uskoisi että olen alateitse synnyttänyt.
Ap
Onneksi en lisääntynyt 18-vuotiaana. Ap on varoittava esimerkki siitä, että liian nuorena lisääntyminen pienentää merkittävästi aivokapasiteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tehdä ilman töitä (eli rahaa) ja kumppania
Vierailija kirjoitti:
Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.
Oikeastiko nuorena pitää ryypätä ja rällätä mahdollisimman paljon? Sekö on sitä "elämää"? Ja kyllä, se juhliminen tarkoittaa juuri sitä, kuten hyvin tiedät. Miksi lasten kanssa eläminen ei ole "elämää"?
Kaikki voi mennä todella hyvin tai sitten ei. Lapset tulee hankkia silloin kun kokee aidosti olevansa valmis kantamaan vastuun ja pystyvänsä tarjoamaan turvallisen elämän lapselle. Siihen ei ole ohjekirjaa milloin se on, se on eri ihmisillä eri aikaan. Tärkeintä on kuunnella itseään, ei toimia kuten muut sanovat. Joillakin oikea aika on 20-vuotiaana, joillakin 40-vuotiaana. Ei ole yhtään enemmän oikein tai väärin kumpikaan, molemmissa on sekä hyviä että huonoja puolia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole PAINOSTANUT ketään hankkimaan perhettä nuorena, halusin vain kertoa että näin olen itse toiminut ja ollaan eletty oikein onnellista ja hyvää elämää. :)
Muut voivat elää miten haluavat minun puolestani. Kukaan ei kai silti kiellä kertomasta myös tätä omaa "tarinaani". :)
Ja kuten sanottu, niin hedelmällisyys tosiaan on parhaimmillaan nuorempana, joten lapset saivat alkunsa helposti ja toivuin synnytyksistä nopeasti. Ilman arpia! Ja rinnatkin ovat viehättävät edelleen. :) Nuorena kroppa joustaa ja palautuu, myös mieheni on sanonut ettei uskoisi että olen alateitse synnyttänyt.
Ap
Totta kai miehesti puhuu sinulle silmät ja korvat täyteen kehuja. Muuten menisi haarat kiinni ja mies joutuisi tyytymään omaan käteen.
Ja näille jotka kommentoivat, että "ei ole täyttä elämää kaikille", niin en ole niin missään kohdassa edes olettanut.
Triggeröidytte nyt turhaan, koska tässä vaan kerron omasta kokemuksestani hyvät puolet.
Itse nyt haastatte riitaa, onpa outoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onpas sulla mahtavat saavutukset elämässäs! :D
Tämä.
Se on hyvä että on saanut elää itselleen sopivaa elämää, mutta pitää ymmärtää ettei kaikille toimi samat valinnat, sinun unelmasi on jollekin toiselle painajainen. Itse en missään nimessä halunnut kaksikymppisenä lapsia, olin kiinnostunut ihan muista asioista ja olisin ehdottomasti kokenut elämäni menneen ohi lapsiperhearjessa siinä iässä. Ajatuskin ahdisti silloin. Mulle sopiva aika tulla äidiksi oli 35v paikkeilla. Kaikin puolin paras vaihtoehto minulle, nyt on ihan toisenlainen rauha keskittyä perheeseen eikä ole mitään kaipuuta vapauteen. Mulle ja monelle muulle toimii tämä, toisille joku muu.